FENNIZMUSOK – Finn szólások és kifejezések tára magyarok számára

A FENNIZMUSOK - Finn szólások és kifejezések tára magyarok számára című kötet a világhálón a maga nemében úttörőnek számít. Vállalkozásunkkal a finnugrisztika, a finn és a magyar nyelv ismertté tételét, valamint a nyelvészeti kutatások forrásainak szabad hozzáférhetőségét tartottuk szem előtt. A gyűjteményben egyrészt a Suomen kielen perussanakirja (1990) kifejezéseit, másrészt a sajtó, a tv, a rádió nyelvéből, ill. a mindennapi beszédhelyzetekből gyűjtött legújabb kifejezéseket tartalmazza. A szorosabb értelemben vett kifejezések mellett felvettünk gyakori, vagy a magyarra nehezen fordítható szókapcsolatokat, köszönési formákat, stb. is. A Fennizmusok a Veikö kissa kielen? Finn-magyar frazeológiai szótár (Piliscsaba 2000) új, javított és bővített kiadása, amely sok száz új kifejezéssel bővült. A FENNIZMUSOK - Finn szólások és kifejezések tára magyarok számára című kötetet azzal a céllal bocsátjuk útjára világhálón, hogy minél több nyelvtanulónak legyen a segítségére. A kötet másik célja a kontrasztív frazeológiai kutatások előmozdítása.

A magyar gazdasági megbízottak látogatásának finnországi Müsora

13 x 17 cm

Rokon rikkomat – Isorokko ja rokotukset sanomalehtikirjoituksissa vuosina 1881–1890

Isorokko oli ennen rokotusten keksimistä yksi eniten kuolleisuutta aiheuttava kulkutauti. Siihen sairastui noin 90 prosenttia väestöstä, jonka keskuudessa tautia ei aikaisemmin ollut ilmennyt, ja kaikki ihmiset, joilta puuttui immuniteetti, olivat myös taudille alttiita. Tautiin kuolleisuus oli suurta, nimittäin noin kolmasosa sairastuneista kuoli tautiin. Kerran isorokon sairastettuaan ihminen tuli taudille immuuniksi, joten lopulta tauti muuttui pääasiallisesti lasten taudiksi, joka puhkesi silloin, kun tarpeeksi paljon sille vastaanottavaisia lapsia oli syntynyt. Isorokkoa vastaan keksittiin kuitenkin tehokas vastustuskeino, nimittäin rokottaminen, joka yleistyi Suomessa 1800-luvun kuluessa ja määrättiin lailla pakolliseksi 1880-luvulla. Rokotusten ansiosta isorokko onnistuttiin 1900-luvun puolivälin tienoilla hävittämään koko maailmasta. Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan diskurssianalyysiä apuna käyttäen isorokosta ja rokotuksista suomalaisissa sanomalehdissä käytyä keskustelua vuosina 1881–1890. Artikkeleita kirjoittivat monet tahot. Toimittajien ja kirjeenvaihtajien lisäksi niitä kirjoittivat muun muassa piirilääkärit ja rokottajat sekä myös maalaiskunnissa asuvat maaseutukirjeiden kirjoittajat, jotka useimmiten olivat taustaltaan talonpoikia, opettajia tai pappeja. Kirjoitukset on helppo jaotella sillä perusteella, onko ne kirjoitettu rokottajan vai rokotettavan näkökulmasta. Tutkielmassa pohditaan sitä, miten rokottajat ja rokotettavat suhtautuivat toisiinsa kirjoittamiensa lehtijuttujen perusteella. Isorokkoa ja rokotuksia käsittelevät sanomalehtiartikkelit ovat pääsääntöisesti joko tiedottavia, opettavaisia tai mielipidekirjoituksia. Tämän jaottelun avulla tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten lehdissä otettiin kantaa tai tiedotettiin isorokosta ja rokotuksista? Miten ihmisiä yritettiin houkutella ottamaan rokotus? Millainen kuva lehdistä välittyi suhtautumisessa isorokkoon? Miten kirjoitukset isorokosta ja rokotuksista muuttuivat tutkittavana kymmenen vuoden aikana ja mistä tämä muutos voisi johtua? Tutkimusajankohtana isorokon ja rokotusten historiassa koettiin monia uudistuksia. Rokotukset tulivat lain nojalla pakollisiksi kaikille suomalaisille, rokottajia ja rokotustilaisuuksia oli enemmän kuin ennen ja näiden seikkojen ansiosta isorokko alkoi muuttua yhä harvinaisemmaksi taudiksi jo 1880-luvun aikana. Nämä tapahtumat vaikuttivat myös niitä koskeviin sanomalehtikirjoituksiin.