Säännöstelyjen kehittämistyön vaikutukset Oulujoen vesistössä : seurannan tulokset vuosina 1999–2009

Ympäristöviranomaiset ja Oulujoen vesistön alueella toimivat voimayhtiöt tekivät vuosina 1989–1992 monitieteisen selvityksen vesistöjen säännöstelyn kehittämiseksi. Kehittämisen tavoitteina oli ottaa virkistyskäytön tarpeet ja vesiluonnon tilaan vaikuttavat tekijät paremmin huomioon, mutta säilyttää säännöstelyn alkuperäinen tavoite, eli palvella energiantuotantoa sekä estää tulvavahinkoja ja rantavyöryjä. Selvityksen tuloksena annettiin Oulujoen vesistön säännöstelyä, siihen liittyvää ympäristönhoitoa ja tiedotusta koskevia kehittämissuosituksia. Suositusten perusteella otettiin käyttöön järvikohtaiset kesäajan vedenkorkeuksia ohjaavat tavoitetasot ja yläsuositukset. Kehittämisselvityksen tuloksena annettuja suosituksia alettiin noudattaa vuodesta 1993 lähtien. Ensimmäinen suositusten seurantaselvitys tehtiin vuonna 1998 ja tässä raportissa on esitelty vuoden 2009 seurantahankkeen tulokset. Syksyn 2009 seuranta osoittaa, että suositukset ovat toteutuneet pääasiassa hyvin. Niiden toteuttamisella on saavutettu säännöstelyn kehittämisselvityksessä asetettuja tavoitteita. Ennen kaikkea suositukset kesäajan vedenkorkeuksissa ovat toteutuneet hyvin lukuun ottamatta Kianta- ja Vuokkijärviä. Suositusten toteutumisen seurauksena vesistön virkistyskäyttömahdollisuudet ovat parantuneet. Käytössä olevat kesäajan vedenkorkeuksien tavoitetasot ja yläsuositukset ovat selvityksen perusteella tarpeelliset, ja suurin osa vesistön käyttäjistä pitääkin vedenkorkeuksia sopivana juhannuksesta elokuulle. Tarkastellun ajanjakson aikana Kianta- ja Vuokkijärvien vedenpintaa on jouduttu laskemaan voimalaitosten korjausten vuoksi; kesällä 2003 Ämmän ja Aittokosken voimalaitosten peruskorjauksen, kesällä 2005 Aittokosken voimalaitoksen turbiinin uusimisen ja kesällä 2008 Seitenoikean voimalaitoksen peruskorjauksen takia. Lisäksi erityisen matalia vedenkorkeuksia esiintyi kuivina vuosina 2003 ja 2006. Eri aikoina toteutettujen kasvillisuusseurantojen tulosten tulkintaa haittaavat voimakkaasti erot seurantamenetelmissä. Vuoden 2009 seurantatutkimuksen tulosten tulkintaa hankaloitti myös havaintovuoden 2003 poikkeuksellisen alhaiset vedenkorkeudet, jotka lisäsivät merkittävästi pienten häiriölajien lukumäärää säännösteltyjen järvien rantavyöhykkeellä. Vedenkorkeusanalyysin perusteella pitäisi tilanteen kasvillisuuden kannalta olla kuitenkin parantunut ja kasvillisuuden vyöhykkeisyyden olla paremmin kehittynyttä ja vakiintuneempaa verrattuna aiempiin tarkasteltuihin ajanjaksoihin. Kasvillisuuden strategia-analyysin perusteella voidaan todeta, että ylempi rantavyöhyke on vakiintuneempaa ja eroosion ja jään vaikutukset kasvillisuuteen ovat vähentyneet. Järvien vedenkorkeuden säännöstelyn on arvioitu vaikuttaneen negatiivisesti kalastoon pohjaeläinten muodostamien ravintovarojen vähenemisen takia. Säännösteltyjen kohdejärvien pohjaeläimistö erosi pääsääntöisesti vertailujärvien eläimistöstä, etenkin koostumuksensa perusteella. Rantavyöhykkeen eläimistö erosi vähiten lievemmin säännösteltyjen järvillä ja eniten voimakkaammin säännöstellyillä järvillä. Kuitenkin Oulujoen vesistön säännöstelyjen muutokset suosituksia edeltävän ja sen jälkeisen ajanjakson välillä ovat olleet pohjaeläimistön kannalta hyvin pieniä eikä pohjaeläinaineiston koostumuksessa tai runsaudessa ei ole havaittavissa sellaisia eroja tai yhdenmukaista kehityssuuntaa, jotka olisi yhdistettävissä säännöstelyssä toteutuneisiin muutoksiin ajanjaksojen välillä. Säännöstely vaikuttaa kalojen lisääntymiseen ja ravintovaroihin, sillä se voi heikentää pohjaeläimistön ja rantaeläinplanktonin elinolosuhteita sekä vaikeuttaa mädin säilymistä ja vähentää sopivien lisääntymisalueiden määrää. Säännöstelykäytännön muutoksen vaikutusta kalastoon on vaikea arvioida käytettävissä olevien saalis- tai yksikkösaalistietojen perusteella. Muutoksen mahdolliset vaikutukset kalakantoihin peittyvät samanaikaisesti istutuksissa tapahtuneisiin kalayhteisömuutoksiin. Kalastuksen suuntautumisen eri lajeihin aiheuttaa sen, että verkkokalastuksen yksikkösaaliit eivät enää välttämättä kerro todellisista muutoksista kalastossa. Vedenkorkeuksien vaihtelussa on Oulujärvellä kuitenkin tapahtunut kalakantojen kannalta myönteisiä muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tiedotuksen tarve säännöstelyn ja vedenkorkeuksien osalta nousi kyselytutkimuksessa vahvasti esiin. Vesistön käyttäjien yleiskuva säännöstelystä on huonontunut aiemmasta seurannasta vuonna 1998 lukuun ottamatta Oulujärveä, jossa yleiskuva on parantunut. Tehtyjen vesistön ja rantojen hoito- ja kunnostustöiden hyödyllisyys koetaan hyväksi, ja suurin osa vesistön käyttäjistä on sitä miltä, että alueella tulisi tehdä lisätoimenpiteitä vesistön käytön parantamiseksi.

”Lihas on laiska kaveri.” Tarkasteluja Fit-lehden kehollisuusparadigmasta

Tutkin, millaisia merkityksiä keholle annetaan Fit-lehdessä, joka on yksi Suomen näkyvimpiä naisille suunnattuja kuntoilulehtiä. Kysyn, millaiseksi naiskeho oletetaan, mihin se pystyy, mitä siltä odotetaan, kuinka sitä liikutetaan ja miksi sitä liikutetaan. Analysoin lehden vuosikertaa 2014 pohtien, millaiseksi voitaisiin kuvailla lehden välittämää kehollisuusparadigmaa eli käsitystä, jota pidetään tällä hetkellä totena ja oikeana kun puhe on naiskehoista fitness-trendin läpäisemän liikunnan kontekstissa. Paradigman käsitteellä tähdennän kehopuheeseen liittyvää tiedon rakentuneisuutta ja kytköstä valtasuhteisiin. Katson, että nykyinen liikuntakulttuuri hahmottaa kehollisuutta yksipuolisesti biologislääketieteellisen käsitteistön kautta. Miellän oman tutkimukseni fenomenologisesti värittyneeksi kriittiseksi luennaksi, joka pyrkii sulkeistamaan normalisoituneet käsitykset, jotta voisi syntyä entistä tiedostetumpaa keskustelua kehoista ja liikunnasta. Inspiroidun Martin Heideggerin sekä Luce Irigarayn kirjoituksista ja sovellan näitä teoretisointeja uusmateriaalisen feministisen ajattelun hengessä. Lähestyn Fit-lehden kehollisuusparadigmaa kahden näkökulman kautta: Fantasioidun kehollisuuden kautta katsottuna orientaatiossa näkyy rakkaus kehoa kohtaan. Negatiivinen kehollisuus puolestaan näyttää, kuinka suuntautumista liikkumiseen ohjaa usein inhoon, vihaan tai pelkoon kytkeytyvä huolehtiminen. Johtopäätökseni on, että vallitseva kehollisuusparadigma nojaa kartesiolaiseen dualismiin, teknisrationaaliseen eetokseen, rakkauden fantasian toisteisuuteen ja negatiivisen kehollisuuden ulossulkemiseen. Fit-lehden välittämän kehollisuusparadigman puitteissa liikkujan keskittyminen omaan kehoon lopulta etäännyttää häntä kehostaan. Tämän kodittomuuden tilalle tarjoan tulkintani kinesteettisestä kehollisuudesta vaihtoehtoisena näkökulmana liikkujan kehollisuuteen. Tähän mennessä tutkimus on soveltanut kinesteettisyyttä kapeasti vain tanssiin, mutta en näe mitään syytä, miksei kinesteettisen kehollisuuden lähtökohtia voitaisi siirtää myös osaksi käytännön fitness-liikuntaa. Tarvitsemme käytännön, joka tunnustaa kehon moninaisuuden ja sallii liikkujan kotiutua kehoonsa. Luonnostelen reittiä tähän käytäntöön moniaistisen eläytymisen, tunnustelevan kielen kehittelyn, negatiivisen kehollisuuden kokemisen ja ihmettelyssä viipymisen kautta.

Vegan matka Asian ja Europan ympäri ynnä historiallinen katsahdus edellisiin pitkin vanhan mailman pohjoisrannikkoa tehtyihin löytöretkiin A. E. Nordenskiöld'iltä ; [suomentanut Frans Gideon Bergroth] - Jälkimäinen osa

Nimiösivulla myös: Suomennos.