Psykologisten testien käyttö Suomessa

”Psykologisten testien käyttö Suomessa” -tutkimushankkeen tavoitteena oli täydentää tähän asti puuttunutta tietoa ensinnäkin testien käyttömääristä ja -tarkoituksista sekä käytetyimmistä testimenetelmistä Suomessa. Toisena tavoitteena oli tarkastella testeihin ja testaamiseen liitettyjä mielipiteitä ja uskomuksia. Kolmas ja tärkein tavoite oli arvioida testien käytön toteutumista säädettyjen eettisten ja käytännöllisten ohjeiden mukaisesti. Valiovertailukohteena käytettiin International Test Commissionin (2001) ohjeistoa ”International Guidelines for Test Use”. Neljänneksi selvitettiin, millä tavoin testaamisesta annettujen ohjeiden noudattaminen on yhteydessä testaamista koskeviin uskomuksiin. Analyysit perustuivat suunnitellun toiminnan malliin (Ajzen 1991; 2005). Lisäksi mallinnettiin sitä, millaiset välittävät tekijät ovat yhteydessä testattujen kokemuksiin ohjeiden noudattamisesta ja testausprosessin laadusta. Aineisto kerättiin Web-kyselylomakkeella vuoden 2007 lopussa testien käyttäjiltä (Suomen Psykologiliiton jäsenet, n = 1777, 44 %) ja psykologiseen soveltuvuusarviointiin osallistuneilta (n = 193, 44 %). Tulosten mukaan 84 % suomalaisista psykologeista käyttää testejä työssään ja testaa tyypillisesti 1–4 henkilöä kuukaudessa. Suomessa testataan arviolta noin 230 000 henkilöä vuodessa, mikä vastaa noin 5 % väestöstä. Testatut olivat osallistuneet keskimäärin neljään testaukseen. Testejä hyödynnetään asiakassuhteen tai hoitoprosessin kaikissa vaiheissa ja kaiken ikäisten asiakkaiden parissa, pääosin yksilöitä tutkittaessa. Yleisimmät perusteet testien käyttämiseen ovat diagnoosin asettaminen tai varmistaminen, työkyvyn arviointi ja oppimisvaikeuk sien tutkiminen. Vastauksista heijastuu psykologisten testien erittäin monipuolinen hyödyntämismahdollisuus, vaikkakin käyttötarkoitukset kasaantuvat vahvasti muutamaan käyttötilanteeseen. Useimmin testejä käytetään luokittelutyyppisesti ja toiseksi useimmin asiakkaan itseymmärryksen lisäämiseksi. Aihealueissa ja käyttötarkoituksissa näkyy suomalaisten psykologien pysytteleminen hyvin asianmukaisissa ja ammattimaisissa rajoissa testien käytössä. Käytössä on 297 erilaista testiä. Tavallisimmat testit ovat WAIS, WISC, WZT, Ro, Nepsy, WMS, WPPSI, BDI, Lukilasse ja PRF. Keskimäärin psykologin työkalupakista löytyy seitsemän testiä. Suosituimpien 50 testin joukosta lähes kolmannes on projektiivisia persoonallisuustestejä. Suomen kärkilista muistuttaa kansainvälisen vertailun tuottamaa perusrakennetta testityyppien suhteen, mutta yksittäisten testien valinnoissa on kansallisia ominaispiirteitä. Testaavien ja ei-testaavien psykologien uskomukset testeistä ja testaamisesta eroavat toisistaan useissa kohdin. Testaajiin verrattuna ei-testaavien uskomukset ilmaisevat vahvemmin negatiivisten ominaisuuk sien liittämistä testeihin ja niiden käyttöön. Testattujen vastaukset eivät ilmaise erityisen voimakkaita testeihin ja testaamiseen kohdistuvia uskomuksia, toisin kuin tehdyn lehtiotsikkokatsauksen ja julkisen keskustelun perusteella voisi olettaa. Voimakkaimmin he uskovat siihen, että testaukseen osallistumisen pitää aina olla vapaaehtoista ja ettei psykologisiin testeihin liity mitään salaperäistä. Testien oikeudenmukaisuuteen testatut uskovat hieman asteikon keskitasoa vahvemmin, tieteellisyyteen tätä enemmän, mutta luotettavuuteen selvästi tätä vähemmän. Vastaajaryhmästä riippuen yksittäiset uskomukset jäsentyvät eri tavoin painottuviksi kokonaisuuksiksi, jotka heijastavat vastaajaryhmien olennaisiksi kokemia aiheita. Testaaville psykologeille ominaisia uskomuskokonaisuuksia ovat luottamus testien vankkaan perustaan sekä testien positiivinen arvostus, joihin uskotaan vahvasti. Ei-testaavien uskomuksissa ominaisen kokonaisuuden muodostaa testien paljastuskykyyn liittyvä kokonaisuus. Testattujen kaksi ominaista uskomuskokonaisuutta ovat testejä kohtaan tunnettu luottamus ja testaamisen turvallisuus, joihin molempiin he uskovat asteikon keskitasoa enemmän. Psykologit arvioivat, että eettiset ja praktiset ohjeet toteutuvat yhtä hyvin. Sen sijaan testatut kokevat praktisten ohjeiden toteutuvan selvästi heikommin kuin eettiset ohjeet. Psykologit arvioivat ohjeiden toteutumisen keskimäärin selvästi paremmaksi (x = 4,02 / 5) kuin testatut (x = 3,66 / 5). Parhaiten toteutuvat testitulosten luottamuksellisuutta sekä testitilanteiden käytännön toteutusta ja ilmapiiriä koskevat ohjeet, joita sekä psykologit että testatut arvioivat toteutettavan erittäin hyvin (keskiarvot > 4,7 / 5). Psykologit raportoivat lisäksi arvioinnin kokonaisvaltaisuutta ja testatut testauksen vahingoittamattomuutta koskevien ohjeiden toteutuvan hyvin. Heikoimmin toteutuvat sekä psykologien että testattujen mukaan ohjeet kommunikoinnista testattavien kanssa ja informaation jakamisesta heille. Testatut katsovat testauksesta sopimisessa ja suullisen palautteen saamisessa olevan suurimmat puutteet. Psykologit puolestaan arvioivat testien teknisen laadun tuntemiseen ja varmistamiseen sekä puutteellisten testien käytön välttämiseen liittyvien ohjeiden toteutumisessa olevan puutteita. Testien käyttöä sääntelevät ohjeistot eivät ole psykologeille erityisen tuttuja. Kaikkien ohjekokonaisuuksien parempaan noudattamiseen ovat yhteydessä psykologin pidempi työkokemus, ohjeistojen tuntemus ja arvostus sekä työpaikalla testaukseen käytössä olevat väline- ja tilaresurssit. Psykologin korkea testien arvostus on negatiivisesti yhteydessä testien teknisen laadun varmistamiseen sekä arviointitarvelähtöiseen testaamiseen liittyvien ohjeiden noudattamiseen. Ohjeet toteutuvat sovellusaloilla eri tavoin, mutta alasta riippumatta luottamuksellisuus ja kokonaisvaltainen arviointi toteutuvat yhtä hyvin. Työja organisaatiopsykologien ja soveltuvuusarvioinnissa käyneiden testattujen tulosten vertailussa tulee esiin selkeä käsitysero koskien testitilanteen turvallisen ilmapiirin luomista ja jännityksen vähentämistä koskevien ohjeiden toteuttamista. Merkittävä ero on myös osapuolten käsityksissä siitä, onko testituloksia tulkittaessa otettu huomioon muu testattavasta saatavilla oleva tieto. Osapuolten arviot eroavat myös koskien kommunikointia ja informaation jakoa kuvaavien ohjeiden toteutumista. Ohjeiden toteutumista kuvaavia tuloksia tarkasteltaessa on huomattava, että psykologien vastaukset perustuvat heidän ammatilliseen refl ektioonsa ja itsearviointeihinsa ja testattujen vastaukset koskevat tässä pääasiassa yhtä testauskokemusta. Testattujen kokemuksiin erilaisten ohjekokonaisuuksien toteutumisesta ovat yhteydessä useat välittävät tekijät. Ennakko-odotukset ovat yhteydessä useimmin kokemukseen ohjeiden toteutumisesta, kun taas mahdolliset aiemmat valintapäätökset työpaikan saamisesta eivät ole yhteydessä yhteenkään kokonaisuuteen. Testausprosessin miellyttävyyden kokemus on yhteydessä viiden ohjekokonaisuuden toteutumiseen: kommunikointi ja informaationjako, testijärjestelyt ja -ilmapiiri, testauksesta sopiminen, luottamuksellisuus ja vahingoittamattomuus sekä keskustelu yhteys. Testattujen uskomukset testien käytön turvallisuudesta ovat yhteydessä kokemukseen kommunikaation, informaation jaon ja testauksen vakuuttavan perustelun sekä testauksen sopimisen paremmasta onnistumisesta. Ohjeiden hyvä toteutuminen on yhteydessä testattujen aikomukseen osallistua testaukseen uudelleenkin. Suunnitellun toiminnan malli sopii hyvin selittämään testaamisesta annettujen ohjeiden noudattamista (selitysaste 39 %). Voimakkaimmin aikomusta noudattaa ohjeita selittää psykologin asenne. Subjektiivisen normin ja havaitun kontrollin selitysvoimakkuus ovat keskenään samaa tasoa. Psykologeista 90 % pyrkii noudattamaan testaamisesta annettuja ohjeita tarkasti työssään, 85 % pitää ohjeiden noudattamista hyödyllisenä ja 81 % tärkeänä. Kymmenes vastaajista kokee ohjeiden tarkan noudattamisen työssään mahdottomaksi. Testattujen kokemus prosessin laadusta eli testauksen toteutumisesta ohjeiden suuntaisesti on keskimäärin hyvä (yleisarvosanan x = 3,67 / 5). Testauksesta jäänyt kokemuksellinen loppuvaikutelma on myös selvästi myönteinen (x = 4,02 / 5). Voimakkaimmin testattavalle jäävää loppuvaikutelmaa selittävät rakenneyhtälömallissa ennakko-odotukset, yleisarvosana, suoriutumismotivaatio, valintapäätös, tyytyväisyys omaan suoriutumiseen sekä suullisen palautteen saaminen. Testatuille jäänyt loppuvaikutelma puolestaan selittää luottamusta testaamiseen kuvaavaa uskomuskokonaisuutta. Mallin selitysaste on 53 % ja tunnuslukujen perusteella sen sopivuus on erittäin hyvä. Tutkimus tuo esiin useita myönteisiä havaintoja suomalaisen testien käytön laadukkuudesta. Merkittävimmät puutteet näyttävät liittyvän testaajien ja testattavien väliseen kommunikointiin ja informaation jakoon. Pohdinnassa käsitellään tätä kysymystä ja nostetaan esiin myös testatta vien aktiivisuuden vaatimus tiedonhankkimisessa sekä esitetään neuvo: Kysy! Kerro! Lisäksi pohditaan mahdollisuuksia toteuttaa ohjeita tarkasti erittäin vaihtelevissa testaustilanteissa, asiakasryhmissä ja työympäristöissä sekä nostetaan esiin testattavien oikeuksien vastapainona myös heidän velvollisuutensa testaamisen laadun edistäjinä.

Intuboidun hengityslaitehoitoa saavan aikuisen tehohoitopotilaan suunhoidon kirjaaminen

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia potilastietojärjestelmien suunhoitosivut kaikilla suomalaisilla teho-osastoilla, joissa oli käytössä Clinisoft® -potilastietojärjestelmä ja, joilla hoidettiin intuboituja, hengityslaitehoitoa saavia aikuisia tehohoitopotilaita. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin yhden yliopistosairaalan teho-osaston hoitajien suunhoidon kirjauksia potilastietojärjestelmän vuorohuomioraporteista. Tutkimusosion 1 aineisto koostui aikuispotilaita hoitavien teho-osastojen (N=15) Clinisoft® -potilastietojärjestelmien suunhoitosivuista. Tutkimusosion 2 aineisto koostui yhden yliopistosairaalan teho-osaston intuboitujen, hengityslaitehoitoa saaneiden aikuisen tehohoitopotilaiden suunhoidon kirjauksista (n=97). Vuonna 2008–2009 hoidetuista intuboiduista, hengityslaitehoitoa saaneista tehohoitopotilaista (N=1180) valittiin satunnaisotannalla 100 potilasta, joiden suunhoitoon liittyvät potilasasiakirjat otettiin mukaan analyysiin. Aineistot analysoitiin sisällön erittelyllä. Suunhoitosivujen aihesisällöistä muodostettiin 14 sisältöluokkaa. Vuorohuomiokirjaukset oli kirjattu yleensä hengitys tai happeutuminen otsakkeiden alle, josta löytyi yhteensä 589 alkuperäislausumaa. Hoitajat kirjasivat ensin potilaan hengityslaitehoidosta ja happeutumisesta. Alkuperäislausumista tehohoitopotilaan suunhoitoon liittyviä lausumia oli 61 % (n=357). Vuorohuomiokirjauksista muodostettiin 11 sisältöluokkaa. Potilastietojärjestelmän suunhoitosivujen rakenne ei ohjannut VAP:a ehkäisevään suunhoitoon ja tehohoitopotilaan suunhoitoa kirjattiin usealle sivulle. Kaikkien tehohoito-osastojen suunhoitosivupohjissa oli kohdat suun kunnon arvioinnille ja suunhoidolle, mutta sivuilta ei aina selvinnyt tehohoito-osaston suunhoitoon käytättämiä välineitä. Sivuissa oli nähtävissä yksittäisiä VAP:n ehkäisyyn liittyviä interventioita. Vuorohuomioraportteihin kirjaaminen oli päällekkäistä suunhoitosivuun kirjattavien tietojen kanssa. Hoitajat kirjasivat tehohoitopotilaan hengityslaitehoidosta ja potilaan happeutumisesta. Suunhoidosta hoitajat kirjasivat eniten eritteiden määrää ja laatua ja vähiten suunhoidossa käytetyistä välineistä sekä suunhoitoon liittyvästä arvioinnista. Tehohoitopotilaan suuta hoidettiin keskimäärin 2.93 kertaa vuorokaudessa, eniten aamuvuoroissa. Suun kuntoa arvioitiin 1.12 kertaa vuorokaudessa. Pro gradu -tutkielma tuo uutta tietoa intuboidun, hengityslaitehoidossa olevan aikuisen tehohoitopotilaan näyttöön perustuvasta suunhoidosta, potilastietojärjestelmien suunhoitosivujen rakenteesta ja tehohoitopotilaan suunhoidon kirjaamisesta Suomessa. Tutkimustulosten ja kansainvälisten suositusten avulla kehitettiin Clinisoft® -potilastietojärjestelmän mallisivu tehohoitopotilaan suunhoidon tarpeen määrittämisen, suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin tueksi.

Expectations, frames and practices of genetic counselling in different contexts of genetic testing

Genetic counselling is a process in which the counsellee receives information and support concerning a genetic disease. This study examines the genetic counselling attached to genetic testing. Since genetic information is increasing alongside new testing technologies and the situations faced at the genetic clinics will therefore be more diverse, it is essential to assess what the expectations directed at genetic counselling are. It is also important to compare how they face the current counselling practices. In this study, the expectations, frames and practices of genetic counselling in different contexts of genetic testing were examined from three different perspectives: First, international guidelines covering genetic counselling were analysed to summarise what is expected from genetic counselling and to study how genetic information is framed. Second, national experts in European countries were asked about the regulations and practices of genetic counselling in their country. Finally, ten counsellees who had visited a genetic clinic were interviewed to analyse their expectations and experiences. The counsellees’ perspective was also approached through the background review of the previous studies on counsellees’ experiences. On the basis of the study, there are basic elements that are expected to be covered in genetic counselling from all perspectives. However, the views concerning bioethics, genetic exceptionalism and psychosocial aspects vary depending on the perspective and on the individual situation. Since there are sometimes more differences than similarities between genetic tests, no universal recommendations for counselling can be applied. The practices of genetic counselling should be defined situationally, emphasising the individual needs over the genes.

Violations of children's rights in armed conflicts : international treaties, observations by peacekeepers and crisis management training in Finland

Ninety-nine Finnish peacekeepers, who had been serving in 15 different operations around the world, participated in the study (8 women, 27-52 years old, m = 37.4, SD = 8.9; and 91 men, 21-69 years old, m = 41.4, SD = 10.2). Three military crisis management trainers from the Finnish Defence Forces International Centre also participated in the study. The data was collected with two webbased questionnaires. In addition two interviews were made with specialists of civilian crisis management in Finland. The study also provides an overview of international treaties concerning children’s rights in armed conflict. The results show that 48.7 % of dangers for children in conflicts reported by the peacekeepers were related to physical injury (e.g. landmines and traffic), and 27.4 % were related to social problems (e.g. poverty, child soldiers, and trafficking). 24.1 % of the peacekeepers had made observations of children’s rights violations either often or very often during peacekeeping operations. 49.6 % of the observations were related to social problems (e.g. child labour or being forced to beg), and 33.0 % were related to physical injury (e.g. assault). Frequency of observation of children’s rights violations was not associated with either sex or military degree of the peacekeepers; instead it was significantly correlated with the peacekeepers’ degree of knowledge of EU’s child protection guidelines. On the basis of the results, it is recommended that knowledge about children’s rights and protection should be included in the training of Finnish crisis management personnel to a much higher degree than at the present.

Supporting Repository Interoperability through Guidelines

Presentation at Open Repositories 2014, Helsinki, Finland, June 9-13, 2014