Abstracts of the refereed articles

Riitta Hänninen : The Meaning of Freedom in Snowboarding Culture, Inka Juslin : Dance narration and the feminine mimesis in Ob-Ugrian women•s dances, Pirjo Kristiina Virtanen : Multidimensional tradition : distinctions of native youths and their indigenous traditions in Brazilian Amazonia, Tea Virtanen : Pastoralists in Mecca : the moral economy of Mbororo pilgrimage

Becoming a "practising muslim" : : reflections on gender, racism and religious identity among women in a Swedish muslim youth organisation

Artikkelit

Andean indigenous food crops: nutritional value and bioactive compounds

The Andean area of South America is a very important center for the domestication of food crops. This area is the botanical origin of potato, peanut and tomato. Less well- known crops, such as quinoa (Chenopodium quinoa), kañiwa (Chenopodium pallidicaule) and kiwicha (Amaranthus caudatus), were also domesticated by ancient Andean farmers. These crops have a long history of safe use with the local populations and they have contributed to the nutrition and wellbeing of the people for centuries. Several studies have reported the nutritional value of Andean grains. They contain proteins with a balanced essential amino acid composition that are of high biological value, good quality oil and essential minerals, for example iron, calcium and zinc. They are potential sources of bioactive compounds such as polyphenols and dietary fiber. The main objective of the practical work was to assess the nutritional value of Andean native grains with a special emphasis on the bioactive components and the impact of processing. The compounds studied were phenolic acids, flavonoids, betalains and dietary fiber. The radical scavenging activity was measured as well. Iron, calcium and zinc content and their bioavailability were analyzed as well. The grains were processed by extrusion with the aim to study the effect of processing on the chemical composition. Quinoa, kañiwa and kiwicha are very good sources of dietary fiber, especially of insoluble dietary fiber. The phenolic acid content in Andean crops was low compared with common cereals like wheat and rye, but was similar to levels found in oat, barley, corn and rice. The flavonoid content of quinoa and kañiwa was exceptionally high. Kiwicha did not contain quantifiable amounts of these compounds. Only one variety of kiwicha contained low amounts of betalains. These compounds were not detected in kañiwa or quinoa. Quinoa, kañiwa and kiwicha are good sources of minerals. Their calcium, zinc and iron content are higher than the content of these minerals in common cereals. In general, roasting did not affect significantly mineral bioavailability. On the contrary, in cooked grains, there was an increase in bioavailability of zinc and, in the case of kañiwa, also in iron and calcium bioavailability. In all cases, the contents of total and insoluble dietary fiber decreased during the extrusion process. At the same time, the content of soluble dietary fiber increased. The content of total phenolics, phytic acid and the antioxidant activity decreased in kiwicha varieties during the extrusion process. In the case of quinoa, the content of total phenolic compounds and the radical scavenging activity increased during the extrusion process in all varieties. Taken together, the studies presented here demonstrate that the Andean indigenous crops have excellent potential as sources of minerals, flavonoids and dietary fiber. Further studies should be conducted to characterize the phenolic compound and antioxidant composition in processed grains and end products. Quinoa, kañiwa and kiwicha grains are consumed widely in Andean countries but they also have a significant, worldwide potential as a new cultivated crop species and as an imported commodity from South America. Their inclusion in the diet has the potential to improve the intake of minerals and health-promoting bioactive compounds. They may also be interesting raw materials for special dietary foods and functional foods offering natural sources of specific health-promoting components.

Comparing adult-youth and adult-adult online sexual solicitation: Manipulative behaviors, situational factors, and outcomes

Online sexual solicitation (solicitation) of youth has received widespread media and research attention during the last decade. The prevalence rates of youth who have experienced solicitation or solicitation attempts vary between studies depending on the methodology used (e.g., whether youth or adults are the target study group). In studies focusing on youth victims, the prevalence of solicitation attempts made by adults during the past year is typically reported to be between 5 and 9%. Adults who solicit youth online have been found to use deception and other manipulative behaviors to gain access to sexual activities with youth. However, previous studies have lacked a control group of adults who solicit other adults online. Without this comparison, one could argue that deceiving others online about one’s identity, and engaging in manipulative behaviors, is an inherent part of most online sexual interactions with strangers. Additionally, little is known about the associations between manipulative behaviors and the solicitation outcomes. In research concerning offline sexual behaviors, it has been noted that situational factors, such as sexual arousal, may alter both sexual interest and behavior. The effects of situational factors on online sexual behaviors have been less extensively studied (especially so with a quantitative approach); no studies have to date focused on adults’ solicitation of youth. Investigating the role of a lowered sexual age preference and the role of situational factors in the soliciting adults could be an important step in order to receive deeper knowledge of the role of traits and states in the context of solicitation. Additionally, there is a lack of knowledge of the effect of the age of the youth. Although previous studies on solicitation has found that older youth, compared with younger youth and children, are more often solicited, the possible reasons for this have not been investigated. Are adults who solicit youth affected by legal deterrence (through the legal age of consent), is it because older youth are more available online, or are the adults’ age preferences merely a product of a normally distributed age preference in the population? The purpose of the present thesis was fivefold: 1) to obtain an estimate of the frequency of adults’ solicitation of youth as self-reported and observed in actual behavior; 2) to explore whether the legal age of consent (LAC) affects solicitation frequency, or whether a normally distributed sexual age preference more accurately describe the proportion of solicited youth of different ages; 3) to investigate the associations of both traits (e.g., lower sexual age preference) and states (immediate situational factors, such as alcohol intoxication), and the solicitation target; 4) to explore whether adults who solicit youth and adults who solicit adults are equally deceitful and manipulative online, and whether the different solicitation outcomes are as common in both groups; and 5) to investigate whether the deceitful and manipulative behaviors engaged in had different associations with the solicitation outcomes depending on the age of the solicited. In the survey study, a convenience sample of 1393 adult participants (aged 18 years or older) self-reported any online communication with strangers during the past year. Of these, 56% (776 respondents) reported that they had solicited or attempted to solicit at least one stranger. Of the respondents, 453 (58.4%) were men, and 323 (41.6%) were women. Participants with only adult contacts (18 years or older) constituted the majority (640 respondents). In contrast, 136 individuals reported a youth contact (a 13 year old or younger, or a 14 to 17-year old). Approximately half of the participants were men in the adult contact group, while 75% of the participants were men in the youth contact group. Approximately 60% of the participants with youth contacts were recruited from two websites associated with a pedophilic sexual interest. In an online quasi-experimental study, with researchers impersonating youth of different ages (10–18 year olds) in chat rooms, 251 online conversations with chat room visitors made up the entire sample. All chat room visitors alleged to be men. The self-reported frequency of having solicited youth (0–17-year olds) during the past year was approximately 10% in our sample of adults who reported communicating with any strangers online. When we observed this behavior in chat rooms, we found that approximately 30% of the chat room visitors who believed they interacted with a 10 to 14 year old attempted to solicit the youth. We found that solicitation attempts increased equally much when increasing the age of the impersonated youth from 14 to 16, as from 16 to 18. Thus, we concluded that a normally distributed age preference in the population was a more plausible explanation to the effect of the age of the solicited, rather than the LAC (here; 15 and 16). If the chat room visitors would have been deterred only by the LAC, we would have expected that the change in amount of solicitation attempts from an illegal age group to a legal age group would have been significantly stronger than changes between age groups within illegal-illegal and legal-legal groups. Our subsample of survey participants from the pedophilia-related websites expectedly reported that they had solicited youth more often in comparison to the sample gathered through general (i.e., not associated with any particular sexual preference) websites. We also found that participants with a youth contact reported higher levels of sexual arousal and shame before the sexual interaction with their online contact, compared with participants with an adult contact. Additionally, the participants with youth contacts who reported consumption of child- and adolescent pornography also reported being more sexually aroused before the interaction, compared to the participants with youth contacts who did not report consumption of these kinds of pornography. We also found clear indications that the online sexual interaction had an alleviatory effect on reported levels of sadness, boredom and stress, independent of the age of the contact. Generally, the participants with youth and adult contacts reported deceiving their contacts as often and suggesting keeping the communication a secret from someone as often. Participants with a youth contact, however, reported using more persuasion techniques for online sexual purposes or for the purpose of an offline meeting, compared to those with an adult contact. In the chat rooms, we found that more indirect ways of future sexual communication (e.g., continuing chatting) was suggested by the chat room visitors that were under the assumption of interacting with youth aged 10 to 14, compared with more direct means (e.g., meeting offline). Survey participants with youth contacts who had used deception, suggested keeping the interactions a secret, and/or persuaded their contact by appealing to the contacts feelings of love and attachment for the participant had also more often engaged in cybersex with the contact. No other manipulative behaviors were associated with the other investigated solicitation outcomes (receiving a sexual picture, meeting offline, and engaging in sexual contact offline) within this group of participants. However, using deception, suggesting secrecy and using persuasion was also positively associated with certain solicitation outcomes within participants with an adult contact. In summary, adults’ solicitation of youth is much more frequent when observed in chat rooms than self-reported. Additionally, an underlying lowered sexual age preference seems to be a motivating factor on a group level in adults who solicit youth. We concluded that directed prevention efforts should be made on pedophiliarelated websites. Additionally, the role of situational factors, especially sexual arousal in persons with a pedo- or hebephilic sexual interest should be investigated further in the context of online sexual solicitation.

Individual Crimes or a Sociological Phenomenon: A Critical discourse analysis of the 2014 Royal Canadian Mounted Police National Operational Overview on missing and murdered Indigenous women in Canada

Pro gradu -tutkielma käsittelee Kanadan poliisivoimien, Royal Canadian Mounted Police (RCMP), vuoden 2014 operationaalista raporttia Kanadan kadonneista ja murhatuista alkuperäiskansojen naisista. Heitä katoaa ja murhataan Kanadassa suhteessa huomattavasti enemmän kuin muita naisia. Aihe on hyvin ajankohtainen sekä kriittinen ja siihen on paikallisten organisaatioiden lisäksi kiinnittänyt huomiota mm. Amnesty International ja Yhdistyneet Kansakunnat. Tilannetta pidetään jo ihmisoikeuskriisinä ja sen puolesta puhuminen voidaan nähdä osana laajempaa kansannousua alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta. Kanadan hallitusta sekä poliisivoimia on syytetty välinpitämättömyydestä ja rasismista, poliiseja jopa väkivallasta alkuperäiskansojen naisia kohtaan. Kanadan hallitus ei myönnä ongelman olevan sosiologinen ilmiö, vaan pääministerin mukaan naisten katoamiset ja murhat ovat yksittäisiä rikoksia. Tilanteen taustalla on laajempi ongelma, joka juontaa juurensa kolonialismista, alkuperäiskansojen pakkokoulutuksesta ja heidän kulttuurinsa sekä identiteettinsä tuhoamisesta. Ennakkoluulot ja stereotypiat elävät yhä vahvana luoden heikon aseman alkuperäiskansojen edustajille ja tässä tapauksessa erityisesti naisille, joita myös usein syytetään omista ongelmistaan. Tutkielma selvittää, onko tämä operationaalinen raportti eriarvoisuutta, stereotypioita sekä ennakkoluuloja ylläpitävä ja tukeeko se näkemystä sosiologisesta ilmiöstä. Poliisivoimat ovat yhteiskunnassa vaikutusvaltaisessa asemassa ja voivat edesauttaa, jatkaa ja voimistaa syrjivää ajattelua, käytöstä ja viestintää. Vaikka he myös ajavat alkuperäiskansojen etuja, tulee heidän toimintaansa ja täten tätä kyseistä raporttia tarkastella kriittisesti. Tutkielma keskittyy kriittiseen diskurssianalyysiin (Fairclough 1995, Wodak & Meyer 2009). Raportin teksti ei ole avoimesti diskriminoivaa ja keskittyy tilastojen ja lukujen raportointiin sekä vertailuun, luoden samalla kuvan asianomaisista sekä tilanteesta yleisesti. Makroanalyysi (van Dijk 1977, 1980) mahdollistaa korkeamman tason ajatusten ja ideoiden esille tuonnin paljastaen ns. rivien välistä löytyvän viestinnän. Näistä makroanalyysin tuloksista etsitään erilaisia diskurssistrategioita (Reisigl & Wodak 2001), joiden avulla luodaan mm. kuva positiivisesta itsestä ja negatiivisesta toisesta. Näitä tuloksia tuetaan lyhyellä multimodaalisella analyysillä, joka keskittyy lähinnä raportin kahteen kuvaan (Kress & van Leeuwen 2006). Lopuksi tuloksista keskustellaan suhteessa yhteiskunnan valtasuhteisiin (Foucault 1976), rasismiin ja seksismiin. Analyysin perusteella raportti on selkeästi diskriminoiva. Se tuo esiin vanhoja stereotypioita ja ennakkoluuloja, esittää tilanteen alkuperäiskansojen sisäisenä ongelmana, jättää mainitsematta tilanteen taustat ja luo hyvin positiivisen kuvan poliisivoimista (RCMP). Tällä tavoin se ylläpitää yhteiskunnan epätasapainoisia valtasuhteita ja alkuperäiskansojen naisten heikompaa ja marginalisoitua asemaa. Raportti todistaa kuinka syvällä Kanadan yhteiskunnassa jopa institutionaalisella tasolla nämä ajatukset piilevät, sillä diskriminaatio ulottuu tapausten syistä niiden käsittelyyn ja raportointiin. Tilanne on huolestuttava ja voidaan nähdä sosiologisena ilmiönä. Poliisivoimien tulisi lisätä sisäistä koulutusta asian suhteen sekä hallituksen tutkia tätä ilmiönä ja paneutua sen selvittämiseen laaja-alaisesti ja läpinäkyvästi.

Individual Crimes or a Sociological Phenomenon: A Critical discourse analysis of the 2014 Royal Canadian Mounted Police National Operational Overview on missing and murdered Indigenous women in Canada

Pro gradu -tutkielma käsittelee Kanadan poliisivoimien, Royal Canadian Mounted Police (RCMP), vuoden 2014 operationaalista raporttia Kanadan kadonneista ja murhatuista alkuperäiskansojen naisista. Heitä katoaa ja murhataan Kanadassa suhteessa huomattavasti enemmän kuin muita naisia. Aihe on hyvin ajankohtainen sekä kriittinen ja siihen on paikallisten organisaatioiden lisäksi kiinnittänyt huomiota mm. Amnesty International ja Yhdistyneet Kansakunnat. Tilannetta pidetään jo ihmisoikeuskriisinä ja sen puolesta puhuminen voidaan nähdä osana laajempaa kansannousua alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta. Kanadan hallitusta sekä poliisivoimia on syytetty välinpitämättömyydestä ja rasismista, poliiseja jopa väkivallasta alkuperäiskansojen naisia kohtaan. Kanadan hallitus ei myönnä ongelman olevan sosiologinen ilmiö, vaan pääministerin mukaan naisten katoamiset ja murhat ovat yksittäisiä rikoksia. Tilanteen taustalla on laajempi ongelma, joka juontaa juurensa kolonialismista, alkuperäiskansojen pakkokoulutuksesta ja heidän kulttuurinsa sekä identiteettinsä tuhoamisesta. Ennakkoluulot ja stereotypiat elävät yhä vahvana luoden heikon aseman alkuperäiskansojen edustajille ja tässä tapauksessa erityisesti naisille, joita myös usein syytetään omista ongelmistaan. Tutkielma selvittää, onko tämä operationaalinen raportti eriarvoisuutta, stereotypioita sekä ennakkoluuloja ylläpitävä ja tukeeko se näkemystä sosiologisesta ilmiöstä. Poliisivoimat ovat yhteiskunnassa vaikutusvaltaisessa asemassa ja voivat edesauttaa, jatkaa ja voimistaa syrjivää ajattelua, käytöstä ja viestintää. Vaikka he myös ajavat alkuperäiskansojen etuja, tulee heidän toimintaansa ja täten tätä kyseistä raporttia tarkastella kriittisesti. Tutkielma keskittyy kriittiseen diskurssianalyysiin (Fairclough 1995, Wodak & Meyer 2009). Raportin teksti ei ole avoimesti diskriminoivaa ja keskittyy tilastojen ja lukujen raportointiin sekä vertailuun, luoden samalla kuvan asianomaisista sekä tilanteesta yleisesti. Makroanalyysi (van Dijk 1977, 1980) mahdollistaa korkeamman tason ajatusten ja ideoiden esille tuonnin paljastaen ns. rivien välistä löytyvän viestinnän. Näistä makroanalyysin tuloksista etsitään erilaisia diskurssistrategioita (Reisigl & Wodak 2001), joiden avulla luodaan mm. kuva positiivisesta itsestä ja negatiivisesta toisesta. Näitä tuloksia tuetaan lyhyellä multimodaalisella analyysillä, joka keskittyy lähinnä raportin kahteen kuvaan (Kress & van Leeuwen 2006). Lopuksi tuloksista keskustellaan suhteessa yhteiskunnan valtasuhteisiin (Foucault 1976), rasismiin ja seksismiin. Analyysin perusteella raportti on selkeästi diskriminoiva. Se tuo esiin vanhoja stereotypioita ja ennakkoluuloja, esittää tilanteen alkuperäiskansojen sisäisenä ongelmana, jättää mainitsematta tilanteen taustat ja luo hyvin positiivisen kuvan poliisivoimista (RCMP). Tällä tavoin se ylläpitää yhteiskunnan epätasapainoisia valtasuhteita ja alkuperäiskansojen naisten heikompaa ja marginalisoitua asemaa. Raportti todistaa kuinka syvällä Kanadan yhteiskunnassa jopa institutionaalisella tasolla nämä ajatukset piilevät, sillä diskriminaatio ulottuu tapausten syistä niiden käsittelyyn ja raportointiin. Tilanne on huolestuttava ja voidaan nähdä sosiologisena ilmiönä. Poliisivoimien tulisi lisätä sisäistä koulutusta asian suhteen sekä hallituksen tutkia tätä ilmiönä ja paneutua sen selvittämiseen laaja-alaisesti ja läpinäkyvästi.