Corporate Social Responsibility in the Oil and Gas Industry: Environmental Management Systems as a Source of Sustainable Development

The environmental aspect of corporate social responsibility (CSR) expressed through the process of the EMS implementation in the oil and gas companies is identified as the main subject of this research. In the theoretical part, the basic attention is paid to justification of a link between CSR and environmental management. The achievement of sustainable competitive advantage as a result of environmental capital growth and inclusion of the socially responsible activities in the corporate strategy is another issue that is of special significance here. Besides, two basic forms of environmental management systems (environmental decision support systems and environmental information management systems) are explored and their role in effective stakeholder interaction is tackled. The most crucial benefits of EMS are also analyzed to underline its importance as a source of sustainable development. Further research is based on the survey of 51 sampled oil and gas companies (both publicly owned and state owned ones) originated from different countries all over the world and providing reports on sustainability issues in the open access. To analyze their approach to sustainable development, a specifically designed evaluation matrix with 37 indicators developed in accordance with the General Reporting Initiative (GRI) guidelines for non-financial reporting was prepared. Additionally, the quality of environmental information disclosure was measured on the basis of a quality – quantity matrix. According to results of research, oil and gas companies prefer implementing reactive measures to the costly and knowledge-intensive proactive techniques for elimination of the negative environmental impacts. Besides, it was identified that the environmental performance disclosure is mostly rather limited, so that the quality of non-financial reporting can be judged as quite insufficient. In spite of the fact that most of the oil and gas companies in the sample claim the EMS to be embedded currently in their structure, they often do not provide any details for the process of their implementation. As a potential for the further development of EMS, author mentions possible integration of their different forms in a single entity, extension of existing structure on the basis of consolidation of the structural and strategic precautions as well as development of a unified certification standard instead of several ones that exist today in order to enhance control on the EMS implementation.

Käyttövarmuusanalyysin tuottama tärkeysjärjestys elintarviketeollisuuden prosessilaitteille – Suuntaviivat kustannustietoisen kunnossapitostrategian luomiselle

Hallitsematon ja reaktiivinen kunnossapito on eräs tuotannon suurimpia kustannustekijöistä. Suunnitelmallisesti ja systemaattisesti johdettuna kunnossapito on tuotantotehokkuuden suurin vaikuttaja. Merkittävä osa tuotannon tehokkuuden ylläpidosta saavutetaan laitteiden käyttövarmuudella. Käyttövarmuuden saaminen hallintaan perustuu ennakoivan kunnossapidon määrän kasvattamiseen. Samalla korjaavan kunnossapidon kustannusriski laskee ja siihen käytetty panos vähenee. Huonolla kunnossapidon suunnitelmallisuudella on päinvastaiset vaikutukset. Tavoitteena on määritellä prosessilaitteiden käyttövarmuuksiin perustuva laitekriittisyys. Tutkimuksessa yhdistetään riskien arviointimenetelmiä, joilla keskimääräiset vikavälit ja seuraukset valmistukseen mallinnetaan. Kriittisyystekijöitä ovat käytettävyys, luotettavuus, kustannustekijät, turvallisuus ja ympäristövaikutukset. Tekijöiden arvottamiseen kehitettiin riksianalyysitaulukko. Kriittisyysluokat jaettiin kolmeen kategoriaan, joista A on kriittisin, B keskinkertainen ja C on matalin luokka. Lähtötietojen keräys toteutettiin triangulaatiomenetelmää soveltaen. Empiirisessä osassa HKScan Oy:n lihanjalostustehtaan jauheliha- ja kestomakkaraosastojen laitteet jaettiin A-, B- ja C-luokkiin. Kriittisimpiä laitteita oli 20 prosenttia analysoidusta laitemäärästä. Nämä A-luokkaan sijoitetut laitteet aiheuttavat 80 prosenttia kustannusriskeistä. B-luokkaan kuuluu 50 prosenttia ja C-luokkaan 30 prosenttia laitteista. Luokittelusta erotettiin havaitut turvallisuusriskit riskienhallinnan toimenpiteitä varten. Kustannustietoinen kriittisyysluokittelu on pohja kunnossapitostrategian rakentamiselle. Tämän avuksi esitettiin taulukot huolto-ohjelman luomiseen ja luokituksien hyödyntämiseen päivittäisessä toiminnassa.