Composite artistry in the Book of Numbers : a study in biblical narrative conventions

The present thesis discusses the coherence or lack of coherence in the book of Numbers, with special regard to its narrative features. The fragmented nature of Numbers is a well-known problem in research on the book, affecting how we approach and interpret it, but to date there has not been any thorough investigation of the narrative features of the work and how they might contribute to the coherence or the lack of coherence in the book. The discussion is pursued in light of narrative theory, and especially in connection to three parameters that are typically understood to be invoked in the interpretation of narratives: 1) a narrative paradigm, or ‘story,’ meaning events related to each other temporally, causally, and thematically, in a plot with a beginning, middle, and end; 2) discourse, being the expression plane of a narrative, or the devices that an author has at hand in constructing a narrative; 3) the situation or languagegame of the narrative, prototypical examples being factual reports, which seeks to depict a state of affairs, and storytelling narratives, driven by a demand for tellability. In view of these parameters the present thesis argues that it is reasonable to form four groups to describe the narrative material of Numbers: genuine narratives (e.g. Num 12), independent narrative sequences (e.g. Num 5:1-4), instrumental scenes and situations (e.g. Num 27:1-5), and narrative fragments (e.g. Num 18:1). These groups are mixed throughout with non-narrative materials. Seen together, however, the narrative features of these groups can be understood to create an attenuated narrative sequence from beginning to end in Numbers, where one thing happens after another. This sequence, termed the ‘larger story’ of Numbers, concerns the wandering of Israel from Sinai to Moab. Furthermore, the larger story has a fragmented plot. The end-point is fixed on the promised land, Israel prepares for the wandering towards it (Num 1-10), rebels against wandering and the promise and is sent back into the wilderness (Num 13-14), returns again after forty years (Num 21ff.), and prepares for conquering the land (Num 22-36). Finally, themes of the promised land, generational succession, and obedience-disobedience, operate in this larger story. Purity is also a significant theme in the book, albeit not connected to plot in the larger story. All in all, sequence, plot, and theme in the larger story of Numbers can be understood to bring some coherence to the book. However, neither aspect entirely subsumes the whole book, and the four groups of narrative materials can also be understood to underscore the incoherence of the work in differentiating its variegated narrative contents. Numbers should therefore be described as an anthology of different materials that are loosely connected through its narrative features in the larger story, with the aim of informing Israelite identity by depicting a certain period in the early history of the people.

Christlich-religiöse Textwelt als translatorisch-hermeneutischer Gegenstand Gegenstandsbeschreibung und Herangehensweisen

Tämä teorialähtöinen, hermeneuttinen tutkimus sijoittuu käännöstieteen sekä uskonnon- ja kielifilosofian rajapintaan. Tutkimuksessa kuvataan kristinuskon tekstimaailmaa relevantin tulkintakehyksen kautta sekä esitetään tekstimaailman tulkintaan soveltuva lähestymistapa ammattikääntäjän eli välittävän vastaanottajan näkökulmasta. Tutkimus pureutuu käännösprosessin hermeneutiikkaan eli lähdetekstin ja sen maailman tulkintaan, ymmärtämiseen ja selittämiseen liittyviin aspekteihin. Tutkimuksessa ei esitetä käännösratkaisuja. Tutkimus nostaa esiin filosofisen ja teologisen hermeneutiikan peruskysymyksiä. Niitä ovat Raamatun tekstien vaikutushistoria, erilaiset todellisuus- ja kielikäsitykset, kirkon oppi, teologian pääsuuntaukset, uskonnolliset yhteisöt ja niiden perinteet, inhimillinen kulttuuri ja aika. Ne ovat ulottuvuuksia, jotka vaikuttavat kääntäjän tekstin- ja maailmantulkintaan ja vaativat laajojen kontekstien huomioonottamista sekä lähestymistä monista eri näkökulmista. Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofiaan liittyvän kielipelin idea tarjoaa ajatusmallin, jonka avulla uskonnon käsite-, merkki- ja tekstimaailmalle voidaan luoda moninäkökulmainen tulkintakehys. Kielipelin käsitettä käytetään tässä tutkimuksessa tekstien samankaltaisuutta ja erilaisuutta kokoavana järjestelmänä, joka toimii intratekstuaalisesti eli sillä on omat pelisääntönsä, tulkinnan lähteensä sekä tunnistettava identiteetti. Järjestelmän keskiössä ovat uskonnon konstituioivat käsitteet ja kertomukset, jotka ovat muiden tulkintojen eli metatekstien lähde. Kääntäjän varsinaisina tulkintakohteina ovat metatekstit, eivät raamatunkääntämiseen liittyvät kysymykset suoranaisesti. Tutkimuksessa luodaan kuitenkin tulkintamalli, jonka mukaan metatekstejä ja raamatun tekstejä luetaan rinnakkain. Ymmärtäminen ja ongelmanratkaisu rakentuvat tekstuaalisen kommunikaation pohjalta. Tekstejä luetaan sekä sääntöteorian että narratiivisen teorian valossa. Kertomus puhuttelee vastaanottajaa eri tavalla kuin sääntö. Tulkintamallissa yhdistyvät sekä analyyttinen että luovan mielikuvituksen sallima lukutapa. Molemmat toimivat yhdessä kääntäjän tekstin- merkin- ja maailmantulkinnan apuna. Tutkimuksessa pohditaan myös tekstiteorettisia kysymyksiä, tekstin ja merkin käsitteitä sekä niiden toimintadynamiikkaa. Tulkinnan mekanismi esitetään semioosin käsitteen avulla. Teksti määritellään heuristiseksi ja eksemplaariseksi kuvaukseksi maailmasta, ja se edustaa vain osaa tulkintakokonaisuudesta. Kääntäjän hermeneuttinen kenttä ulotetaan tekstinulkoiseen maailmaan, käytäntöön ja elämänmuotoon.

Antiphonarium (MS C.ö.III.22, "Pöytyän antifonarium")

A Lutheran copy of a Dominican antiphonary, copied with modifications some time after the middle of the sixteenth century. The very selective sanctoral reflects Lutheran tastes, with only biblical saints (and possibly St Henry).

Antiphonarium (MS C.ö.III.20, "Michael Ericin antifonarium")

A copy of a Dominican antiphonary produced for Lutheran use in the second half of the sixteenth century. The sanctoral reflects Lutheran tastes, with St Henry, the patron of Finland, being the only non-biblical saint.

Jöns Budde och hans skrifter – yngre fornsvenskt textmaterial och mannen bakom det

Tutkielman aiheena on kieli ja tyyli Jöns Budden latinasta muinaisruotsiksi kääntämissä teksteissä. Tarkoituksena on tutkia, millaisia tekstejä Budde käänsi ja missä tarkoituksessa. Lisäksi tutkin kielikontakteja latinaan ja saksaan sekä Buddea henkilönä hänen tuotantonsa valossa. Arvioin myös aiempien Buddeen liittyvien hypoteesien paikkansapitävyyttä. Materiaali käsittää kaikki tekstit, joiden yleisesti oletetaan olevan Budden kääntämiä. Osa on anonyymejä, mutta niiden yhteys Buddeen on erittäin todennäköinen. Aineisto käsittää noin 1350 sivua painetuissa editioissa. Tutkimus on materiaalilähtöistä: tarkan tekstinluvun ja teksti-interpretaation kautta olen kiinnittänyt huomioni erilaisiin etupäässä tyylillisiin seikkoihin, joita kommentoin ottaen huomioon kulttuurihistoriallisen kontekstin. Tutkimus kohdistuu kielenkäyttöön tietyssä konkreettisessa materiaalissa eli tarkastelun kohteina ovat parole ja synkronia ensisijaisemmin kuin diakronia ja langue eli kieli systeeminä ja resurssina. Metodina on siten filologinen teksti-interpretaatio, ja tutkimus on kommentaari Budden teksteihin. Keskeinen tulos on, että Budde on tietoinen stilisti, joka käyttää kieliopin ja stilistiikan keinoja sisällöllisten asioiden painottamiseen ja dramatisointiin. Budden tyyli-ihanteilla on suureksi osaksi esikuvia latinassa, mutta Budde ei noudata niitä orjallisen sokeasti, vaan on itsenäinen alkuteksteihin nähden. Toinen merkittävä tulos liittyy Budden kääntämien Raamatun kirjojen tarkoitukseen. Käsitykseni mukaan niitä ei ole tarkoitettu luettaviksi sellaisenaan, vaan apuvälineiksi luettaessa varsinaista pyhää kirjaa eli Vulgataa latinaksi. Tekstien tekijyyteen liittyvät aiemmat hypoteesit saavat tukea tutkimuksestani, kun taas Budden aristokraattisiin yhteyksiin ja hänen mahdollisiin opintoihinsa Saksassa liittyvät hypoteesit osoittautuvat liian rohkeiksi ottaen huomioon säilyneiden lähteiden niukkuuden.