Supporting older people’s independent living at home through social and health care collaboration

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ikäihmisten kotona asumista sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä iäkkäiden kotihoidon asiakkaiden voimavaroista arjesta selviytymisen näkökulmasta, ja tutkia miten asiakkaiden hoito sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyönä toteutuu. Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, jossa sovellettiin kuvailevaa ja vertailevaa tutkimusasetelmaa. Tutkimusaineisto kerättiin yhden länsisuomalaisen kunnan kotihoidon asiakkailta (≥65 v.) ja heitä hoitavilta ammattihenkilöiltä. Kotihoidon 21 iäkästä asiakasta kuvasivat omia voimavarojaan arjesta selviytymisen näkökulmasta sekä kokemuksiaan hoidon toteutumisesta ammattihenkilöiden yhteistyönä. Aineisto kerättiin avoimella haastattelulla ja analysoitiin sisällön analyysillä. Lisäksi 25 kotihoidon ammattihenkilöä: 13 kotipalvelun työntekijää, 11 kotisairaanhoitajaa ja lääkäri kuvasivat kokemuksiaan iäkkään asiakkaan hoidon toteutumisesta ammattihenkilöiden yhteistyönä. Aineisto kerättiin fokusryhmähaastattelulla ja analysoitiin sisällön analyysillä. Näiden tulosten sekä aikaisemman kirjallisuuden perusteella laadittiin strukturoitu kyselylomake, jolla analysoitiin ja vertailtiin asiakkaiden ja ammattihenkilöiden näkemyksiä siitä, miten asiakkaiden hoito sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyönä toteutui. Esitestausten jälkeen kyselylomake lähetettiin 200 kotihoidon asiakkaalle ja 570 heitä hoitavalle kotihoidon työntekijälle: 485 kotipalvelun työntekijälle, 81 kotisairaanhoitajalle ja 4 lääkärille. Kyselyyn vastasi 120 asiakasta (60 %) ja 370 ammattihenkilöä (65 %). Ryhmien välisten erojen tarkastelussa käytettiin ristiintaulukointia, Pearsonin khin neliötestiä ja Fisherin tarkan todennäköisyyden testiä. Iäkkäiden asiakkaiden kuvauksissa voimavarat muodostuivat elämänhallinnan tunteesta ja toimintatahdon säilymisestä. Asiakkaat ammensivat arkeen voimaa harrastuksista ja sosiaalisesta verkostosta, mutta ulkopuolisten asettamat elämisen ehdot, terveydentilan heikkeneminen sekä yksinäisyys asettivat ikäihmisen ja hänen voimavaransa suurten haasteiden eteen. Tulokset osoittivat, että ammattihenkilöiden toiminta oli osittain ristiriidassa ikäihmisten omien odotusten kanssa, eikä se kaikilta osin tukenut asiakkaiden omia voimavaroja. Ammattihenkilöt tekivät hoitoon liittyviä päätöksiä ja toimintoja asiakkaiden puolesta, vaikka asiakkaille itselleen oli tärkeää elämänhallinnan tunne ja toimintatahdon säilyminen. Asiakkaiden voimavarojen tukemista moniammatillisena yhteistyönä vaikeuttivat ammattihenkilöiden vaikeus tunnistaa asiakkaiden omia voimavaroja sekä niitä uhkaavia tekijöitä, tiedon kulun ongelmat, tavoitteeton ja epäyhtenäinen tapa toimia sekä ammattihenkilöiden vastakkain asettuvat näkemyserot ja toimintatavat. Asiakkaiden ja ammattihenkilöiden näkemykset toteutetusta hoidosta erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi (p<0.05). Asiakkaat arvioivat sekä itsenäiseen toimintaan tukemisen että fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen tuen toteutuneen työntekijöitä huonommin. Yhteistyön kehittämishaasteita kotihoidossa ovat asiakkaan oman elämänsä asiantuntijuuden vahvistaminen, toimintakulttuurin muuttaminen asiakaslähtöiseksi tavoitteelliseksi toiminnaksi, ammattihenkilöiden roolien ja vastuun selkiyttäminen sekä tiedon kulun menetelmien kehittäminen. Tutkimus vahvistaa gerontologisen hoitotieteen tietoperustaa ja tuottaa uutta tietoa, jota voidaan soveltaa sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa ja johtamisessa

Nurse-led interpersonal counselling for depressive symptoms in patients with myocardial infarction

The broad interest of this intervention study is in two worldwide remarkable diseases, myocardial infarction and depression. The purpose of the 18-month follow-up study was to evaluate the outcomes of interpersonal counselling implemented by a psychiatric nurse, and to examine the recovery experienced by the patients after myocardial infarction. The interpersonal counseling consisted of a short-term (max 6 sessions) depression-focused intervention modified for myocardial infarction patients. The main principle of interpersonal counselling is that depressive symptoms relate to interpersonal relations. The measured outcomes of the intervention consisted of changes in depressive symptoms and distress, health-related quality of life and the use of health care services. The data consisted of 103 patients with acute myocardial infarction and with sufficient knowledge of Finnish language, and they were randomized into intervention group (n=51) and control group (n=52) with standard care. Depressive symptoms were measured using Beck Depression Inventory, and distress using Symptom Checklist-25. The instrument to measure health-related quality of life was EuroQol-5 Dimensions. All instruments were used at three measurements: in hospital, at 6 months and at 18 months after hospital discharge. The Use of Health Care Services questionnaire was used during the 6- and 18-month period after hospital discharge. In addition, satisfaction with the intervention and with information received from the health-care professional was evaluated during the follow-up. To examine recovery, the patients kept diaries during a 6-month period and they were interviewed at 18 months after myocardial infarction. The number of patients with depressive symptoms decreased significantly more in the intervention group compared with the control group during 18 months of follow-up. Distress decreased significantly more among patients under 60 years in the intervention group than in the control group, but the difference was not significant between the groups. No differences in the changes of health-related quality of life were found between the groups during follow-up. However, in the group of patients under 60 years, the improvement of health-related quality of life in the intervention was significantly better in the intervention group compared with the control group during the follow-up. During the follow-up period, there was even a decline in the use of somatic specialized health care services in the intervention group and among intervention patients who had no other long-term disease. Considering recovery experienced by the patients, main categories including many supporting and inhibiting factors and subcategories were identified: clinical and physical, psychological, social, functional and professional category. No differences between the groups were found in satisfaction with information received from the professionals. The brief and easy-to-learn intervention, with which the patients were satisfied, seems to decrease depressive symptoms after myocardial infarction. Interpersonal counselling seems to be beneficial especially with younger patients. These results justify adopting depression screening and interpersonal counselling as part of routine care after myocardial infarction. The first stage evaluation of the use of health care services is interesting, and calls for more studies. From the perspective of individual patients, recovery after myocardial infarction seems to consist of many supporting and inhibiting factors. This is something that is important to take into account in developing nursing practice. The results indicate a need for further studies in outcomes of interpersonal counselling and recovery experienced by the patients after myocardial infarction. In addition, the results encourage widening the research perspective to nursing administration and educational level.

Lapsen sosiaalisen kompetenssin tukeminen – vanhempien epäsuorat ja suorat vaikutustavat

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien havaintoja ja käsityksiä lapsen sosiaalisesta kompetenssista. Lapsen sosiaalisesta kompetenssista tarkastelun kohteena ovat erityisesti vertaissuhteet, sosiaaliset taidot ja sosiaalinen käyttäytyminen. Tarkoituksena on selvittää vanhempien näkemyksiä lapsen sosiaalisesta verkostosta ja lapsesta sosiaalisena toimijana. Kiinnostuksen kohteena on myös, miten vanhemmat vaikuttamaan lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Vanhempien vaikutuksessa voidaan erottaa epäsuora ja suora vaikutus. Vanhempien epäsuoraan vaikutukseen kuuluvat perheen sosioekonomiset tekijät, vanhemmuuteen ja lastenkasvatukseen liittyvät käytännöt sekä lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus. Suora vaikutus sisältää vanhempien eri roolit ja tehtävät sosiaalisen kompetenssin edistämiseksi. Vanhempien epäsuorilla ja suorilla vaikutustavoilla on havaittu olevan merkittävää vaikutusta lapsen sosiaalisen kompetenssiin muotoutumiseen ja sen laatuun. Tutkimuksessa selvitetään vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten vanhempien välisiä eroja näissä vaikutustavoissa. Tutkimuksessa hyödynnetään kyselylomake- ja haastatteluaineistoja. Kyselylomakeaineisto (N=156) kerättiin ”Origins of Exclusion in Early Childhood”-tutkimusprojektissa, jossa tutkittiin lasten vertaissuhteita, sosiaalisia taitoja sekä sosiaalista käyttäytymistä kolmen vuoden seurantatutkimuksena päiväkodista kouluun. Perhekysely toteutettiin lasten ollessa kuusivuotiaita. Vanhempien haastatteluaineisto (N=55) koostuu projektissa mukana olleiden lasten vanhempien teemahaastatteluista. Perhekyselyä analysoidaan tilastollisin analyysimenetelmin. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysia. Vanhempien käsityksissä lasten sosiaalinen verkosto rakentui kotiympäristössä, koulussa, päiväkodissa sekä suvun ja harrastusten parissa muodostuneista suhteista. Tutkimustulosten perusteella on havaittavissa, että vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten sosiaaliset verkostot ovat osin erilaiset. Vanhempien arviointien mukaan myös lasten sosiaalisissa taidoissa, käyttäytymisessä, asennoitumisessa sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä ryhmään ja leikkeihin liittyvissä strategioissa on eroavaisuuksia. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että vanhemmat pystyvät arvioimaan hyvin yksityiskohtaisesti lapsensa sosiaalisia taitoja ja käyttäytymistä. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan ollut riittävästi tietoa lasten kaveripiiristä tai sen laadusta eikä lasten sosiaalisesta orientaatiosta. Vanhempien epäsuorissa vaikutustavoissa oli eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä. Sosioekonomisia tekijöitä koskevan tarkastelun perusteella vertaissuhdeongelmaisten lasten perheiden taloudelliset ongelmat, isien työttömyys ja lapsen erityisen tuen tarve olivat yhteydessä lapsen sosiaalisten suhteiden ongelmiin. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat vanhemmuuden ja kasvatustehtävän kuitenkin hyvin myönteisenä ja tyytyväisyyttä tuottavana asiana elämässä. Valtaosa vanhemmista piti lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta positiivisena, vaikka lapsen kanssa ei aina ollutkaan helppoa tulla toimeen. Tyytyväisyydestä huolimatta äidit näkivät itsessään enemmän kehittymisen tarpeita vanhempana kuin isät. Vanhemmuudessa korostuivat ohjaaminen ja kontrolli, mutta myös hoiva, lämpö ja vastavuoroisuus. Hoiva ja lämpö sekä rajojen asettaminen askarruttivat vanhempia suuresti. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat tarvitsisivat opastusta ohjaavan vanhemmuuden löytämiseksi. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat kuvasivat kasvatuksen kuormittavuutta, ajan puutetta sekä muuntuvaa isyyttä ja äitiyttä ei-ongelmaisten lasten vanhempia enemmän. Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus tuli myös esille vanhempien kuvauksissa. Kyvykkään vanhemmuuden kannalta epävirallinen läheisistä muodostunut tukiverkosto on tärkeä vanhemman apu ja kasvatuksen turva. Ensisijaisena tukitahona on epävirallinen verkosto, joka koostuu ystävistä, tuttavista, työtovereista, puolisosta ja omista vanhemmista. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhempien mukaan arjen tukea ei kuitenkaan ole aina saatavilla, eikä tukiverkosto tyydyttänyt vanhempia. Vanhempien käsityksissä perheen vuorovaikutus sujui hyvin ja vastuu kodista ja kasvatustehtävästä oli molemmilla vanhemmilla tasavertaisesti. Käytännön vastuu kasvatuksesta sekä erilaisten taitojen opettamisesta lapsille kuului äitien tehtäviin. Vanhempien näkemyksissä lapsen sosiaalinen maailma rakentui lähiympäristön tarjoamista mahdollisuuksista. Vanhempien suoriin vaikutustapoihin liittyvien tulosten mukaan vanhemmat pitävät harrastuksia merkittävänä sosiaalista kompetenssia edistävänä tekijänä. Ei-ongelmaisilla lapsilla oli enemmän ja monipuolisempia harrastuksia kuin ongelmaisilla lapsilla. Vaikka vanhemmat eivät mieltäneetkään omaa toimintaansa kaveripiiriin ohjaamiseksi, heillä useinkin oli runsaasti erilaisia rooleja ja tehtäviä sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisten taitojen opettamisessa. Lapsen sosiaalisten suhteiden organisoinnissa, ohjaamisessa, valvonnassa ja neuvonnassa oli vanhempiryhmien välillä eroja. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat eivät olleet riittävän hyvin perillä lapsen taidoista ja kyvykkyydestä tuottaakseen oikea-aikaista ohjausta ja tukeakseen lasta riittävästi sopivilla tavoilla. Vanhempien toimintaa näyttää ohjaavan vakaasti se uskomus, että lapsen kaverisuhteet ovat pelkästään hänen oma asiansa. Vanhemmat arvostivat paljon sosiaalisia taitoja ja pyrkivät opettamaan niitä lapsilleen systemaattisesti. Ohjaamisen tavoissa vanhemmat poikkesivat toisistaan. Tutkimus antaa viitteitä, että eiongelmaisten lasten vanhemmat ovat sensitiivisempiä, vastavuoroisempia ja lapsen näkökulmaa ja tarpeita lähtökohtanaan pitäviä sekä tunnetaitoihin ja tunnetilan käsittelyyn keskittyvämpiä kuin ongelmaisten lasten vanhemmat. Vanhempien ja lasten vuorovaikutuksen vaikeudet, ylimalkainen ja epäjohdonmukainen sosiaalisten taitojen, käyttäytymisen sekä suhteiden ohjaus sekä monet perheen voimavarojen puutteet voivat haitata vakavasti lapsen sosiaalisen kompetenssin kehittymistä. Vanhemmilla on kuitenkin taitoa arvioida lapsensa sosiaalista kyvykkyyttä ja halua toimia hyvin kasvatustehtävässään. Vanhemmuuden tukemisessa olisivatkin tärkeitä epävirallisen tukiverkoston lisäksi lähiympäristön perheille ja lapsille suunnatut palvelut, monitahoinen yhteistyö perheiden, lasten ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten kesken sekä yhteiskunnan perheitä koskevat säädökset ja tukitoimet.

Immediate Decision-Making and Information Needs in Intensive Care Coordination

The aim of this study was to develop a theoretical model for information integration to support the deci¬sion making of intensive care charge nurses, and physicians in charge – that is, ICU shift leaders. The study focused on the ad hoc decision-making and immediate information needs of shift leaders during the management of an intensive care unit’s (ICU) daily activities. The term ‘ad hoc decision-making’ was defined as critical judgements that are needed for a specific purpose at a precise moment with the goal of ensuring instant and adequate patient care and a fluent flow of ICU activities. Data collection and research analysis methods were tested in the identification of ICU shift leaders’ ad hoc decision-making. Decision-making of ICU charge nurses (n = 12) and physicians in charge (n = 8) was observed using a think-aloud technique in two university-affiliated Finnish ICUs for adults. The ad hoc decisions of ICU shift leaders were identified using an application of protocol analysis. In the next phase, a structured online question¬naire was developed to evaluate the immediate information needs of ICU shift leaders. A national survey was conducted in all Finnish, university-affiliated hospital ICUs for adults (n = 17). The questionnaire was sent to all charge nurses (n = 515) and physicians in charge (n = 223). Altogether, 257 charge nurses (50%) and 96 physicians in charge (43%) responded to the survey. The survey was also tested internationally in 16 Greek ICUs. From Greece, 50 charge nurses out of 240 (21%) responded to the survey. A think-aloud technique and protocol analysis were found to be applicable for the identification of the ad hoc decision-making of ICU shift leaders. During one day shift leaders made over 200 ad hoc decisions. Ad hoc decisions were made horizontally, related to the whole intensive care process, and vertically, concerning single intensive care incidents. Most of the ICU shift leaders’ ad hoc decisions were related to human resources and know-how, patient information and vital signs, and special treatments. Commonly, this ad hoc decision-making involved several multiprofessional decisions that constituted a bundle of immediate decisions and various information needs. Some of these immediate information needs were shared between the charge nurses and the physicians in charge. The majority of which concerned patient admission, the organisation and management of work, and staff allocation. In general, the information needs of charge nurses were more varied than those of physicians. It was found that many ad hoc deci-sions made by the physicians in charge produced several information needs for ICU charge nurses. This meant that before the task at hand was completed, various kinds of information was sought by the charge nurses to support the decision-making process. Most of the immediate information needs of charge nurses were related to the organisation and management of work and human resources, whereas the information needs of the physicians in charge mainly concerned direct patient care. Thus, information needs differ between professionals even if the goal of decision-making is the same. The results of the international survey confirmed these study results for charge nurses. Both in Finland and in Greece the information needs of charge nurses focused on the organisation and management of work and human resources. Many of the most crucial information needs of Finnish and Greek ICU charge nurses were common. In conclusion, it was found that ICU shift leaders make hundreds of ad hoc decisions during the course of a day related to the allocation of resources and organisation of patient care. The ad hoc decision-making of ICU shift leaders is a complex multi-professional process, which requires a lot of immediate information. Real-time support for information related to patient admission, the organisation and man¬agement of work, and allocation of staff resources is especially needed. The preliminary information integration model can be applied when real-time enterprise resource planning systems are developed for intensive care daily management

Exploring Customer-Oriented Service Offerings in Public Health: Developing Integrated Health Care Services for Rural Areas

Väestön ikääntyminen pakottaa yhteiskunnan ja julkisen terveydenhuollon muutoksiin. Jotta ikääntyvien ihmisten kotona asuminen voidaan mahdollistaa, palvelujärjestelmän pitää mukautua muuttuvaan tilanteeseen. Tämän diplomityön tarkoituksena on tunnistaa asiakaslähtöisiä lähellä asiakasta tarjottavia palvelukokonaisuuksia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu asiakasarvon luomisesta ja palvelutarjoamista. Tarkasteluryhmänä on Etelä-Karjalan alueen 60–90-vuotiaat ja käytetty aineisto on kerätty vastaajilta postitse lähetetyllä kyselyllä. Tutkimus on eksploratiivinen ja tulosten tulkinnassa on hyödynnetty määrällisen tutkimuksen ja verkostoanalyysin menetelmiä. Työn keskeisimmät tulokset ovat tunnistetut asiakassegmentit ja heidän tarpeidensa pohjalta muodostetut palvelupaketit. Tulokset indikoivat asiakkaiden tarpeita ja tuloksia on analysoitu myös tuottajan näkökulmasta. Empiiristen tulosten lisäksi teoriaviitekehystä on kehitetty eteenpäin, jotta palvelukeskeiset teoriat voidaan ymmärtää yritysten näkökulman lisäksi asiakkaan näkökulmasta.

Mobile clinics in public health care: Integrated service offerings for rural elderly

This research is an analysis of the value and content of local service offerings that enable longer periods of living at home for elderly people. Mobile health care and new distribution services have provided an interesting solution in this context. The research aim to shed light on the research question, ‘How do we bundle services based on different customer needs?’ A research process consisting of three main phases was applied for this purpose. During this process, elderly customers were segmented, the importance of services was rated and service offerings were defined. Value creation and service offering provides theoretical framework for the research. The target group is South Karelia’s 60 to 90-year old individuals and the data has been acquired via a postal questionnaire. Research has been conducted as exploratory research utilizing the methods of quantitative and social network analysis. The main results of the report are identified customer segments and service packages that fits to the segments’ needs. The results indicate the needs of customers and the results are additionally analysed from the producer’s point of view. In addition to the empirical results, the used theory framework has been developed further in order for the service-related theories to be seen from the customer’s point of view and not just from the producer’s point of view.

Yleislääkärin vastaanottotapahtuma - näkökulmia laatuun

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia yleislääkärin vastaanottotapahtuman laadun eri ulottuvuuksia, erityisesti lääkärin ja potilaan arvioita vastaanottotapahtuman laadusta, sekä verrata näitä arvioita keskenään. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia palkkausjärjestelmän yhteyttä laatuun sekä löytää sopivia välineitä yleislääkärin vastaanottotapahtuman laadun arviointiin. Tutkimuksessa käytettiin triangulaatiota sekä materiaalien, tutkijoiden että menetelmien osalta. Materiaali koostui kyselylomakkeista (2191 vastaanottotapahtumaa, 2167 lääkärin lomaketta ja 1777 potilaan lomaketta), potilasasiakirjoista (n=175) ja vastaanottotapahtumien videoinneista (n=20). Analyysissä käytettiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Laatu koostuu tässä tutkimuksessa tieteellisteknisestä/ammatillisesta osaamisesta, vuorovaikutustaidoista ja taloudellisesta laadusta. Kaikki osatekijät olivat kyselylomaketutkimuksen perusteella varsin hyviä, ja potilaat arvioivat laadun kaikki osatekijät paremmiksi kuin lääkärit. Potilaiden selviytyminen ja voimaantuminen vastaanottotapahtuman jälkeen oli parempaa, mikäli he pitivät vuorovaikutuksen laatua hyvänä ja lääkäriä omalääkärinään. Kyselylomaketutkimus antoi laadusta kuitenkin positiivisemman kuvan kuin tutkijoiden potilasasiakirjojen ja videointien avulla tekemät arviot. Potilasasiakirjat oli laadittu puutteellisesti ja potilasasiakirjajärjestelmät vaikuttivat postilaisasiakirjojen laatuun. Tutkijoiden arvioimana lääkäreiden vuorovaikutustaidot olivat keskimäärin tyydyttävät. Lääkärin virkaehtosopimus ei näyttänyt vaikuttavan potilaan kokemaan laatuun, mutta väestövastuulääkärit kokivat sekä oman työnsä ammatillisen laadun että vuorovaikutustaitonsa paremmaksi kuin muut lääkärit. Väestövastuuterveyskeskuksissa myös hoidon jatkuvuus ja potilaan valinnanvapaus näyttivät toteutuvan muita terveyskeskuksia paremmin. Yleislääkärin työn laadun arviointiin tarvitaan useita menetelmiä. Potilasasiakirjajärjestelmien tulisi olla helppokäyttöisiä, interaktiivisia ja tietoa automaattisesti kerääviä, jotta niistä saataisiin luotettavaa tietoa laadun arvioimiseksi. Lääkärin työn itsearviointia on edelleen tutkittava ja kehitettävä.

Quality of radiotherapy care by development of e-feedback knowledge

The aim of this three phase study was to develop quality of radiotherapy care by the e-Feedback knowledge of radiotherapy -intervention (e-Re-Know). In Phase I, the purpose was to describe the quality of radiotherapy care and its deficits experienced by cancer patients. Based on the deficits in patient education in Phase II, the purpose was to describe cancer patients’ e-knowledge expectations in radiotherapy. In Phase III, the purpose was to develop and evaluate the outcomes of the e-Re-Know among breast cancer patients. The ultimate aim was to develop radiotherapy care to support patients’ empowerment with patient e-education. In Phase I (2004-2005), the descriptive design was used, and 134 radiotherapy patients evaluated their experiences by Good Nursing Care Scale for Patients (GNCS-P) in the middle of RT period. In Phase II (2006-2008), the descriptive longitudinal design was used and 100 radiotherapy patients’ e-knowledge expectations of RT were evaluated using open-ended questionnaire developed for this study before commencing first RT, in the middle of the treatment, and concluding RT period. In Phase III, firstly (2009-2010), the e-Re-Know intervention, i.e. knowledge test and feedback, was developed in terms of empowering knowledge and implemented with e-feedback approach based on literature and expert reviews. Secondly (2011-2014), the randomized controlled study was used to evaluate the e-Re-Know. Breast cancer patients randomized to either the intervention group (n=65) receiving the e-Re-Know by e-mail before commencing first RT and standard education or the control group (n=63) receiving standard education. The data were collected before commencing first RT, concluding last RT and 3 months after last RT using RT Knowledge Test, Spielberger’s State Trait Inventory (STAI) and Functional Assessment of Cancer Therapy - Breast (FACT-B) –instruments. Data were analyzed using statistical methods and content analysis. The study showed radiotherapy patients experienced quality of care high. However, there were deficits in patient education. Furthermore, radiotherapy patients’ multidimensional e-knowledge expectations through Internet covered mainly bio-physiological and functional knowledge. Thus, the e-Re-Know was developed and evaluated. The study showed when breast cancer patients’ carried out the e-Re-Know their knowledge of side effects self-care was significantly increased and quality of life (QOL) significantly improved in line with decrease in anxiety from time before radiotherapy period to three months after. In addition, the e-Re-Know has potential to have positive effects on anxiety and QOL, regardless of patient characteristics or knowledge level. The results support the theory of empowering patient education suggesting that empowerment can be supported by confirming patients’ understanding of own knowledge level. In summary, the e-Feedback knowledge of radiotherapy (e-Re-Know) intervention can be recommended in development of quality of radiotherapy care experienced by breast cancer patients. Further research is needed to assess and develop patient-centred quality of care by patient education among cancer patients.

Asleep or not asleep? Evaluation of the Quality of Patients’ Sleep in Critical Care Nursing

Sleep is important for the recovery of a critically ill patient, as lack of sleep is known to influence negatively a person’s cardiovascular system, mood, orientation, and metabolic and immune function and thus, it may prolong patients’ intensive care unit (ICU) and hospital stay. Intubated and mechanically ventilated patients suffer from fragmented and light sleep. However, it is not known well how non-intubated patients sleep. The evaluation of the patients’ sleep may be compromised by their fatigue and still position with no indication if they are asleep or not. The purpose of this study was to evaluate ICU patients’ sleep evaluation methods, the quality of non-intubated patients’ sleep, and the sleep evaluations performed by ICU nurses. The aims were to develop recommendations of patients’ sleep evaluation for ICU nurses and to provide a description of the quality of non-intubated patients’ sleep. The literature review of ICU patients’ sleep evaluation methods was extended to the end of 2014. The evaluation of the quality of patients’ sleep was conducted with four data: A) the nurses’ narrative documentations of the quality of patients’ sleep (n=114), B) the nurses’ sleep evaluations (n=21) with a structured observation instrument C) the patients’ self-evaluations (n=114) with the Richards-Campbell Sleep Questionnaire, and D) polysomnographic evaluations of the quality of patients’ sleep (n=21). The correspondence of data A with data C (collected 4–8/2011), and data B with data D (collected 5–8/2009) were analysed. Content analysis was used for the nurses’ documentations and statistical analyses for all the other data. The quality of non-intubated patients’ sleep varied between individuals. In many patients, sleep was light, awakenings were frequent, and the amount of sleep was insufficient as compared to sleep in healthy people. However, some patients were able to sleep well. The patients evaluated the quality of their sleep on average neither high nor low. Sleep depth was evaluated to be the worst and the speed of falling asleep the best aspect of sleep, on a scale 0 (poor sleep) to 100 (good sleep). Nursing care was mostly performed while the patients were awake, and thus the disturbing effect was low. The instruments available for nurses to evaluate the quality of patients’ sleep were limited and measured mainly the quantity of sleep. Nurses’ structured observatory evaluations of the quality of patients’ sleep were correct for approximately two thirds of the cases, and only regarding total sleep time. Nurses’ narrative documentations of the patients’ sleep corresponded with patients’ self-evaluations in just over half of the cases. However, nurses documented several dimensions of sleep that are not included in the present sleep evaluation instruments. They could be classified according to the components of the nursing process: needs assessment, sleep assessment, intervention, and effect of intervention. Valid, more comprehensive sleep evaluation methods for nurses are needed to evaluate, document, improve and study patients’ quality of sleep.

Whistleblowing process in Finnish health care

Wrongdoing in health care is harmful action that jeopardizes patient safety and can be targeted at the patient or employees. Wrongdoing can vary from illegal, unethical or unprofessional action to inappropriate behavior in the workplace. Whistleblowing can be considered as a process where wrongdoing is suspected or oberved in health care by health care professionals and disclosed to the party that can influence the wrongful action. Whistleblowing causes severe harm to the whistleblower and to the object of whistleblowing complaint, to their personnel life and working community. The aim of this study was to analyze whistleblowing process in Finnish health care. The overall goal is to raise concern about wrongdoing and whistleblowing in Finnish health care. In this cross-sectional descriptive study the data were collected (n = 397) with probability sampling from health care professionals and members of The Union of Health and Social Care Professionals in Finland Tehy. The data were collected with questionnaire: “Whistleblowing -väärinkäytösten paljastaminen terveydenhuollossa” developed for this study and by using Webropol questionnaire -software during 26.6.-17.7.2015. The data were analyzed statistically. According to the results of this study health care professionals had suspected (67 %) and observed (66 %) wrongdoing in health care, more often than once a month (30%). Mostly were suspected (37 %) and observed (36%) inadequacy of the personnel and least violence toward the patient (3 %). Wrongdoing was whistle blown (suspected 29 %, observed 40 %) primarily inside the organization to the closest supervisor (76 %), face-to-face (88 %). Mostly the whistle was blown on nurses’ wrongdoing (58 %). Whistleblowing act didn’t end the wrongdoing (52 %) and whistleblowing had negative consequences to the whistleblower such as discrimination by the manager (35 %). Respondents with work experience less than ten years (62 %), working in temporary position (75 %) or in management position (88 %) were, more unwilling to blow the whistle. Whistleblowing should be conducted internally, to the closest manager in writing and anonymously. Wrongdoing should be dealt between the parties involved, and written warning should ensue from wrongdoing. According to the results of this study whistleblowing on wrongdoing in health care causes negative consequences to the whistleblower. In future, attention in health care should be paid to preventing wrongdoing and enhancing whistleblowing in order to decrease wrongdoing and lessen the consequences that whistleblowers face after blowing the whistle.

Whistleblowing process in Finnish health care

Wrongdoing in health care is harmful action that jeopardizes patient safety and can be targeted at the patient or employees. Wrongdoing can vary from illegal, unethical or unprofessional action to inappropriate behavior in the workplace. Whistleblowing can be considered as a process where wrongdoing is suspected or oberved in health care by health care professionals and disclosed to the party that can influence the wrongful action. Whistleblowing causes severe harm to the whistleblower and to the object of whistleblowing complaint, to their personnel life and working community. The aim of this study was to analyze whistleblowing process in Finnish health care. The overall goal is to raise concern about wrongdoing and whistleblowing in Finnish health care. In this cross-sectional descriptive study the data were collected (n = 397) with probability sampling from health care professionals and members of The Union of Health and Social Care Professionals in Finland Tehy. The data were collected with questionnaire: “Whistleblowing -väärinkäytösten paljastaminen terveydenhuollossa” developed for this study and by using Webropol questionnaire -software during 26.6.-17.7.2015. The data were analyzed statistically. According to the results of this study health care professionals had suspected (67 %) and observed (66 %) wrongdoing in health care, more often than once a month (30%). Mostly were suspected (37 %) and observed (36%) inadequacy of the personnel and least violence toward the patient (3 %). Wrongdoing was whistle blown (suspected 29 %, observed 40 %) primarily inside the organization to the closest supervisor (76 %), face-to-face (88 %). Mostly the whistle was blown on nurses’ wrongdoing (58 %). Whistleblowing act didn’t end the wrongdoing (52 %) and whistleblowing had negative consequences to the whistleblower such as discrimination by the manager (35 %). Respondents with work experience less than ten years (62 %), working in temporary position (75 %) or in management position (88 %) were, more unwilling to blow the whistle. Whistleblowing should be conducted internally, to the closest manager in writing and anonymously. Wrongdoing should be dealt between the parties involved, and written warning should ensue from wrongdoing. According to the results of this study whistleblowing on wrongdoing in health care causes negative consequences to the whistleblower. In future, attention in health care should be paid to preventing wrongdoing and enhancing whistleblowing in order to decrease wrongdoing and lessen the consequences that whistleblowers face after blowing the whistle.