Pohjakuonan käsittelyn ja hyötykäytön toimintamallin muodostaminen Kotkan Energia Oy:n jätteenpolttolaitokselle

Tavoitteena tässä diplomityössä oli selvittää Kotkan Energia Oy:n jätteenpolttolaitoksen toiminnassa syntyvän pohjakuonan hyötykäyttömahdollisuuksia ja kustannuksiltaan järkevin tapa käsitellä pohjakuona. Tarkasteltavia vaihtoehtoja hyötykäytön osalta olivat erilaiset maarakennustyöt sekä kaatopaikkojen peittäminen. Hyötykäyttövaihtoehdoille vaihtoehtoisena ratkaisuna tutkittiin kaatopaikkasijoituksen kannattavuutta. Pohjakuonan käyttöä maarakentamisessa, jätetäyttöjen peitemaina sekä pohjakuonan loppusijoitusta kaatopaikoille säätelee lainsäädäntö. Valtioneuvoston asetuksessa kaatopaikoista on määritelty loppusijoitettaville jakeille liukoisuus raja-arvot, joiden mukaisesti jätteet sijoitetaan joko pysyvän jätteen, tavanomaisen jätteen tai ongelmajätteen kaatopaikoille. Jätetäyttöjen peitemateriaalina käytettävän jakeen on myös täytettävä kyseisen kaatopaikkaluokan liukoisuusraja-arvot. Maarakennusasetus antaa puolestaan liukoisuus- ja pitoisuusraja-arvot maarakennuksessa hyödynnettäville jakeille. Pohjakuonan hyötykäyttö vaatii kuitenkin aina ympäristöluvan. Hyötyvoimalan pohjakuonasta tehtyjen analyysien perusteella voidaan todeta, että käsiteltyä pohjakuonaa olisi mahdollista käyttää esimerkiksi kenttien ja kaatopaikkojen pohjarakenteissa sekä kaatopaikoilla jätetäyttöjen peitemaina. Pohjakuonan hyödyntäminen kaukolämpötöiden maarakennuksessa vaatii vielä lisätutkimuksia putkien korroosioriskin osalta. Diplomityön tuloksena kehitettiin toimintamalli, jonka avulla Kotkan Energia Oy:n on mahdollista säästää kuonan käsittelyn ja hyötykäytön kustannuksissa. Kustannuksiltaan parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautui kuonan käsittely omalla biopolttoaineiden välivarastolla sekä käsitellyn pohjakuonan hyödyntäminen välivaraston pohjarakenteissa. 

Autologous Stem Cell Transplantation In Multiple Myeloma

Background. Multiple myeloma (MM) is the second most common hematologic malignancy after lymphomas In Finland: the annual incidence of MM is approximately 200. For three decades the median survival remained at 3 to 4 years from diagnosis until high-dose melphalan treatment supported by autologous stem cell transplantation (ASCT) became the standard of care for newly diagnosed MM since the mid 1990’s and the median survival increased to 5 – 6 years. This study focuses on three important aspects of ASCT, namely 1) stem cell mobilization, 2) single vs. double ASCT as initial treatment, and 3) the role of minimal residual disease (MRD) for longterm outcome. Aim. The aim of this series of studies was to evaluate the outcomes of MM patients and the ASCT procedure at the Turku University Central Hospital, Finland. First, we tried to identify which factors predict unsuccessful mobilization of autologous stem cells. Second, we compared the use of short-acting granulocyte-colony stimulating factor (GCSF) with long-acting G-CSF as mobilization agents. Third, one and two successive ASCTs were compared in 100 patients with MM. Fourth, for patients in complete response (CR) after stem cell transplantation (SCT), patient-specific probes for quantitative allele-specific oligonucleotide polymerase-chain reaction (qASO-PCR) measurements were designed to evaluate MRD and its importance for long-term outcome. Results. The quantity of previous chemotherapy and previous interferon use were significant pre-mobilization factors that predicted mobilization failure, together with some factors related to mobilization therapy itself, such as duration and degree of cytopenias and occurrence of sepsis. Short-acting and long-acting G-CSF combined with chemotherapy were comparable as stem cells mobilizers. The progression free (PFS) and overall survival (OS) tended to be longer after double ASCT than after single ASCT with a median follow-up time of 4 years, but this difference disappeared as the follow-up time increased. qASO-PCR was a good and sensitive divider of the CR patients into two prognostic groups: MRD low/negative (≤ 0.01%) and MRD high (>0.01%) groups with a significant difference in PFS and suggestively also in OS. Conclusions. When the factors prediciting a poor outcome of stem cell mobilization prevail, it is possible to identify those patients who need specific efforts to maximize the mobilization efficacy. Long-acting pegfilgrastim is a practical and effective alternative to short-acting filgrastim for mobilization therapy. There is no need to perform double ASCT on all eligible patients. MRD assessment with qASO-PCR is a sensitive method for evaluation of the depth of the CR response and can be used to predict long-term outcome after ACST.