Memoria virtualis - death and mourning rituals in online environments

The main objective of this work has been to understand the ritual aspect of how private people use the Internet to mourn and honor their intimates in various online environments. The research material was compiled in 2007–2013 through ethnographic and autoethnographic observations in social media applications, online memorial websites, one shared virtual environment (Second Life) and one massive multi-player online role-playing game (World of Warcraft). The research material consists of – in addition to the ethnographic observations – three online surveys with 153 respondents (mainly from Finland, the United States and the United Kingdom). In addition, the researcher conducted 38 longer online interviews (i.e. via email, an avatar). The theoretical framework is derived from ritual theory, hermeneutic-phenomenological anthropology and discourse analysis. The research questions are as follows: Why are death rituals practiced in online environments? How are virtual memorials created in various online environments? What kind of systems of meanings are virtual memorials constructed from? The results indicate that online mourning and honoring is appropriated in addition to the “traditional” offline rituals. In online environments the bereaved can choose, where, when, how and with whom they share their grief and loss. Memorials are created in the web intentionally and unintentionally, where the latter refers inter alia to the Facebook profile of the deceased where his/her intimates gather to mourn and honor immediately after the death. The first refers to intentionally memorialized online places spaces via different service providers. Virtual memorials are a way to construct the identity of the deceased, as well as the bereaved in multiple ways. They also re-enforce and create a sense of communality both privately and publicly, and enable one meaningful online place where all the intimates of the deceased can gather together to mourn and honor despite the geographical or time distances. Tämä väitöstutkimus tarkastelee miten nykyiset kuolemanrituaalit ovat digitalisoituneet verkkoympäristöihin. Tutkimus on suoritettu verkkoetnografisin sekä autoetnografisin menetelmin sosiaalisen median sivustoilla, virtuaalimuistomerkkipalveluissa, yhdestä virtuaalimaailmassa (Second Life) sekä yhdestä reaaliaikaisessa verkkopelissä (World of Warcraft) vuosina 2007–2013. Tutkimusaineisto koostuu etnografisten havainnointien lisäksi kolmesta verkkokyselystä, joissa vastaajia on yhteensä 153 pääasiassa Suomesta, Yhdysvalloista sekä Iso-Britanniasta. Kyselyjen lisäksi tutkija on tehnyt myös 38 laajempaa verkkohaastattelua eri ympäristöissä (esim. sähköposti, avatar virtuaalimaailmassa). Teoreettinen kehys koostuu rituaaliteoriasta, hermeneuttis-phenomenologiasta sekä diskurssianalyysista. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: miksi kuolemanrituaaleja harjoitetaan verkkoympäristöissä, miten virtuaalisia muistomerkkejä luodaan verkkoon, sekä millaisista merkitysjärjestelmistä virtuaaliset muistomerkit muodostuvat? Tutkimustulosten mukaan verkkosureminen ja muistaminen ovat tulleet perinteisten kuolemanrituaalien rinnalle, jolloin sureva itse voi päättää miten, missä, milloin sekä kenen kanssa suree läheistään. Muistomerkkejä verkkoon luodaan suunnitellusti (intentional) sekä suunnittelemattomasti (unintentional), jolloin jälkimmäinen viittaa esimerkiksi edesmenneen Facebook profiiliin, missä hänen läheisensä kokoontuvat muistelemaan ja suremaan välittömästi kuoleman jälkeen. Ensimmäinen taas viittaa suunnitelmalliseen muistomerkin luomiseen, jota varten löytyy useita palveluntarjoajia. Virtuaalimuistomerkit ovat keino rakentaa sekä edesmenneen että surevan identiteettiä, vahvistaa ja luoda yhteisöllisyyttä niin yksityisesti kuin julkisesti, sekä luoda yksi yhteinen aina ja kaikkialta saavutettavissa oleva merkityksellinen paikka verkkoon, missä kaikki läheiset voivat ajasta ja paikasta riippumatta muistella ja surra läheistään.

Khrushchev's Beau Geste: the Return of Porkkala and its Global Significance

The return of the Porkkala naval base, which was leased to the Soviet Union at the end of World War II was unexpectedly returned in early 1956, 42 years before the USSR's lease on the area was to expire. There is no commonly accepted reason, and therefore the purpose of this work is to study the possible motives behind the return of Porkkala. These seem to have been reflected in the new foreign policy after the death of Stalin, which went far beyond returning Porkkala to Finland. The Soviet Union's courting of the non-aligned powers during this time, into which category Finland was assigned, also seems to be more than coincidence. However, the greater events of 1956, and the fact that Porkkala is remembered almost exclusively in Finland may have conspired to trap the events around Porkkala into the smaller narrative of Finnish-Soviet relations and the rise of Kekkonen to the presidency, due in no small part to his presence in negotiating the return of Porkkala. However this does not negate the message that Porkkala was intended to broadcast the USSR's new approach to neutrality. Through primary and secondary sources, gleaned from archives in Finland, memoirs of people involved, and historical literature, this thesis hopes to broaden the view that Porkkala's main and only significance lay in the changes it brought to Finnish-Soviet relations.

Päättäväiset porvarskat. Turun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623–1670

Turun 1600-luvun johtavan porvariston naiset toimivat aktiivisesti ja päättäväisesti omiin ja perheensä etuihin liittyvissä asioissa. He jatkoivat jo keskiajalla alkanutta traditiota, jossa myös porvarisvaimojen taloudellisen toiminnan merkitys korostui. He eivät kuitenkaan olleet perheestään, suvustaan tai Turun paikallisyhteisöstä erillään olevia yksilöitä, vaan tärkeä osa niitä. Siksi heidän toimijuuttaan ei voi eikä tule erottaa aikakautensa ja yhteisönsä kontekstista. Johtavan porvariston naiset ajoivat asioitaan Turun kaupungin oikeusasteissa kaikissa kolmessa siviilisäädyssä, naimattomina tyttärinä, aviovaimoina ja leskinä, aktiivisimmat heistä elämänsä aikana yli sata kertaa. Verrattuna muihin saman ajanjakson kaupunkeihin naimattomaksi jääneet turkulaiset porvaristyttäret esiintyivät korostuneen aktiivisesti valvomassa taloudellisia etujaan. Heidän toimintansa hyväksyttiin silloin, kun se ei ylittänyt porvariyhteisön sovinnaisuuden rajoja, joita he pyrkivät koettelemaan parantaakseen talouttaan. Leskinaisten oikeustoimikelpoisuus kertoo siitä, että naisia ei pidetty vaimoinakaan lähtökohtaisesti kyvyttöminä hoitamaan perheen asioita, vaan ainoastaan velvollisina alistumaan miehensä edusmiehisyyteen ja määräysvaltaan tämän eläessä. Talouden pää oli yleensä mies ja hänen velvollisuutenaan oli ajaa perheensä asioita. Siksi aviovaimot esiintyvät oikeudessa siviilisäädyistä harvimmin. Leskillä oli puolestaan oikeus hoitaa itse omaisuuttaan. Tämä tarkoitti myös velvollisuutta valvoa lasten perintöä. Turun johtava porvaristo koostui joistakin kymmenistä perheistä, joista suurin osa oli 1600-loppupuolelle tultaessa muodostanut avioliittojen kautta laajan sukulaisverkoston. Tätä verkostoa ei olisi voinut syntyä ilman porvarisnaisia, joiden avioliitot mahdollistivat omaisuuden siirtämisen uusille yrittäjille. Vaikka sukulaisuussuhteet olivat tärkeitä kaupankäynnissä, kokivat naiset ne myös uhkaksi itselleen. Sukulaismiehet pyrkivät usein saamaan naisten omaisuutta käyttöönsä vetoamalla näiden heikkoon kykyyn hallita omaisuutta. Porvarisnaiset kuitenkin puolustautuivat tällaisissa tilanteissa voimakkaasti ja hakivat turvaa porvariyhteisöä edustaneelta raadilta. He osasivat vedota asemaansa yhteisön jäseninä ja saivat yleensä raadin ja porvariyhteisön tuen. Aviomiehen kuoltua porvarisnaisen oli päätettävä, jatkoiko hän miehensä liiketoimintaa vai hankkiko hän elantonsa jollain muulla tavalla. Monet lesket järjestelivät taloudellisia asioitaan heti miehensä kuoltua ja jäivät sitten elämään esimerkiksi kaupunkitalonsa, maatilojensa ja pääomansa turvin. Osa naisista jatkoi yrittäjyyttä pienimuotoisesti esimerkiksi lainaamalla rahaa korkoa vastaan tai panemalla olutta. Muutamat johtavan porvariston naiset jatkoivat kuitenkin laajaa taloudellista toimintaa vuosikausia. Heidän menestyksensä osoittaa, että he olivat saaneet jo kotonaan perusteellisen koulutuksen porvarisammattiin. He olivat myös toimineet miehensä kumppaneina yrityksen toiminnassa, joten heillä oli hyvät edellytykset itsenäiseen asioiden hoitamiseen. Saamansa koulutuksen turvin porvarisnaiset siirsivät osaamisensa myös lapsilleen.

Venous thromboembolism and obstruction after pacemaker implantation. - A Prospective Study of 150 Consecutive Cardiac Pacing Device Implantations

Background: Pacemaker implantation (PMI) may predispose to venous thromboembolism (VTE) and obstruction (VO). This prospective study aimed at quantifying changes in venous calibers, and at determining the incidence of symptomatic and asymptomatic VTE/VO after PMI. Further goals included an assessment of the role of transesophageal echocardiography (TEE) in the diagnosis of lead-related central venous thrombi (CVT), and determination of predictors for VTE/VO. Methods: 150 (mean age 67; 61% male) consecutive patients with first PMI were enrolled and followed for 6 months. Contrast venography was performed at baseline and 6 months after PMI to measure venous diameters, and to detect stenosis, total occlusions and thrombi. TEE was conducted in 66 patients. Based on clinical suspicion, work-up for pulmonary embolism (PE) or acute deep vein thrombosis (DVT) were performed as needed. A total of 50 cases underwent longer-term (mean 2.4 years) follow-up venography. All cases with VTE/VO during the initial 6 months, and their matched controls, were selected for a case-control study focused on possible predictive role of laboratory and patient-related factors for the development of VTE/VO. Results: 10 (7 %) patients were found to have baseline venous abnormalities (e.g. 8 obstructions). Mean venous diameters diminished significantly during the first 6 months, but no further reduction occurred in late follow-up. New VO was discovered in 19 patients (14 %; 14 stenosis, 5 total occlusions; all asymptomatic). Small non-obstructive thrombi were found in 20/140 (14 %) 6-month venograms. TEE at 6 months disclosed CVT in 6 (9 %) patients. One (0.7 %) patient had acute symptomatic upper-extremity DVT, and PE was discovered in 5/150 (3.3 %) patients during the first 6 months with no further cases thereafter. At 6 months, the total number of cases with VTE/VO amounted to 47 (31.3 %). Additionally, the later 2-year venograms (n=50) disclosed 4 (8 %) total occlusions and 1 (2 %) stenosis. In the case-control study, no parameter was predictive of venous end-points as a single variable, but there appeared to be significant clustering of traditional VTE risk-factors among the cases. Laboratory parameters showed a definite acute hypercoagulative state induced by PMI, but its degree did not predict subsequent development of VTE/VO. Conclusions: This study shows that VTE/VO is relatively common after PMI with an overall incidence of at least 30 %. Although the majority of the lesions are asymptomatic and clinically benign, cases of PE were also encountered, and totally occluded veins may hamper future upgrading or replacement of pacing system. Venous complications seem difficult to prognosticate as firm predictors were not identified from a wide range of parameters analyzed in this study, although clustering of classic VTE risk factors may be a predisposing factor. Parameters related to implantation procedure or pacing systems and the severity of implantation-induced trauma did not emerge as predictors.