Naudan respiratory syncytial -virus ja naudan koronavirus-epidemiat keväällä ja tilanne syksyllä 2000

Summary: The spread of bovine respiratory syncytial virus and bovine coronavirus epidemic in spring and situation in fall 2000

Febrile Infections in Children with Leukemia with Special Reference to Respiratory Viral Infections

Leukemiaa sairastavien lasten kuumeiset infektiot, erityisesti respiratoriset virusinfektiot Tausta: Hengitysteiden virusinfektiot ovat lasten tavallisimpia sairauksia. Infektiota aiheuttava virus voidaan uusilla menetelmillä löytää lähes kaikissa tapauksissa. Leukemiaa sairastavilla lapsilla on perustaudin ja leukemian hoitojen takia tavallista suurempi infektioalttius, ja kuumeilu on tavallista leukemiahoidon aikana. Suurin osa syöpähoidon aikaisten kuumejaksojen syistä jää kuitenkin selvittämättä. Tavoitteet: Prospektiivisen 5 vuotta kestäneen monikeskustutkimuksen tavoitteena oli etsiä uusimmilla mikrobiologisilla menetelmillä leukemiaa sairastavien lasten kuumeen syy. Tätä varten tutkittiin 16 virusta virusviljelyllä, antigeeniosoituksella ja nukleiinihappo-osoituksella. Näytteitä otettiin nenästä, ulosteesta, virtsasta ja verestä. Lisäksi tutkittiin MxA-proteiinin kykyä osoittaa virusinfektio syöpälapsella. Tulokset: Tutkimuksen aikana analysoitiin 138 kuumejaksoa 51 leukemialapsella. Kokonaisseuranta-aika oli 1.5 vuotta/lapsi. Kuumejaksojen ilmaantuvuus oli 2.1 jaksoa potilasta kohden suhteutettuna vuoden riskiaikaan. Hengistysteiden virusinfektio voitiin osoittaa 82 kuumejaksossa (59%). Kaksi tai useampi virus löydettiin 12 %:ssa kuumejaksoista. Tavallisimmat virukset olivat rhinovirus (22 %), respiratory syncytial virus eli RS-virus (11 %), human herpes virus 6 (7 %), human bocavirus (5 %), sytomegalovirus (5 %), parainfluenssavirukset (5 %) ja influenssa A -virus (4 %). Kahdelle potilaalle kehittyi pneumonia, muilla oireet olivat lievät. Veriviljely oli positiivinen 19 kuumejaksossa (14 %), ja puolessa tapauksista löydettiin samanaikaisesti respiratorinen virus. MxA proteini ilmeni veren lymfosyyteissä useimmilla virusinfektioon sairastuneilla syöpälapsilla. Päätelmät: Kuumeiset respiratoriset virusinfektiot ovat tavallisia leukemiaa sairastavilla lapsilla. Infektion oireet ovat tavallisesti vähäiset, mutta pienelle osalle voi kehittyä veriviljelypositiivinen sepsis tai pneumonia. Kuumeen syy jäi selvittämättä vain harvoissa tapauksissa.

Community-acquired pneumonia in adult patients with special reference to rapid methods for etiological diagnosis

Aikuispotilaan kotisyntyisen keuhkokuumeen etiologinen diagnostiikka mikrobiologisilla pikamenetelmillä Tausta. Keuhkokuume on vakava sairaus, johon sairastuu Suomessa vuosittain n. 60 000 aikuista. Huolimatta siitä, että taudin hoito on kehittynyt, siihen liittyy yhä merkittävä, 6-15%:n kuolleisuus. Alahengitystieinfektion aiheuttajamikrobien tunnistaminen on myös edelleen haasteellista. Tavoitteet. Tämän työn tavoitteena oli tutkia Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettujen aikuispotilaiden keuhkokuumeen etiologiaa sekä selvittää uusien mikrobiologisten pikamenetelmi¬en hyödyllisyyttä taudinaiheuttajan toteamisessa. Aineisto. Osatöiden I ja III aineisto koostui 384 Turun yliopistollisen keskussairaalaan infektio-osastolla hoidetusta keuhkokuumepotilaasta. Osatyössä I tutkittiin keuhkokuumeen aiheuttaja¬mikrobeja käyttämällä perinteisten menetelmien lisäksi antigeeniosoitukseen ja PCR-tekniikkaan perustuvia pikamenetelmiä. Osatyö II käsitti 231 potilaasta koostuvan alaryhmän, jossa tutkittiin potilaiden nielun limanäytteestä rinovirusten ja enterovirusten esiintyvyyttä. Osatyössä III potilailta tutkittiin plasman C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuus ensimmäisten viiden sairaalahoitopäi¬vän aikana. Laajoja tilastotieteellisiä analyysejä käyttämällä selvitettiin CRP:n käyttökelpoisuutta sairauden vaikeusasteen arvioinnissa ja komplikaatioiden kehittymisen ennustamisessa. Osatyössä IV 68 keuhkokuumepotilaan sairaalaan tulovaiheessa otetuista näytteistä määritettiin neutrofiilien pintareseptorien ekspressio. Osatyössä V analysoitiin sisätautien vuodeosastoilla vuosina 1996-2000 keuhkokuumepotilaille tehtyjen keuhkohuuhtelunäytteiden laboratoriotutkimustulokset. Tulokset. Keuhkokuumeen aiheuttaja löytyi 209 potilaalta, aiheuttajamikrobeja löydettiin kaikkiaan 230. Näistä aiheuttajista 135 (58.7%) löydettiin antigeenin osoituksella tai PCR-menetelmillä. Suu¬rin osa, 95 (70.4%), todettiin pelkästään kyseisillä pikamenetelmillä. Respiratorinen virus todettiin antigeeniosoituksella 11.1% keuhkokuumepotilaalla. Eniten respiratorisia viruksia löytyi vakavaa keuhkokuumetta sairastavilta potilailta (20.3%). 231 keuhkokuumepotilaan alaryhmässä todettiin PCR-menetelmällä picornavirus 19 (8.2%) potilaalla. Respiratorinen virus löytyi tässä potilasryh¬mässä kaiken kaikkiaan 47 (20%) potilaalta. Näistä 17:llä (36%) löytyi samanaikaisesti bakteerin aiheuttama infektio. CRP-tasot olivat sairaalaan tulovaiheessa merkitsevästi korkeammat vakavaa keuhkokuumetta (PSI-luokat III-V) sairastavilla potilailla kuin lievää keuhkokuumetta (PSI-luokat I-II) sairastavilla potilailla (p <0.001). Yli 100 mg/l oleva CRP-taso neljän päivän kuluttua sairaa¬laan tulosta ennusti keuhkokuumeen komplikaatiota tai huonoa hoitovastetta. Neutrofiilien komple¬menttireseptorin ekspressio oli pneumokokin aiheuttamaa keuhkokuumetta sairastavilla merkitse¬västi korkeampi kuin influenssan aiheuttamaa keuhkokuumetta sairastavilla. BAL-näytteistä vain yhdessä 71:stä (1.3%) todettiin diagnostinen bakteerikasvu kvantitatiivisessa viljelyssä. Uusilla menetelmilläkin keuhkokuumeen aiheuttaja löytyi vain 9.8% BAL-näytteistä. Päätelmät. Uusilla antigeeniosoitus- ja PCR-menetelmillä keuhkokuumeen etiologia voidaan saada selvitettyä nopeasti. Lisäksi näitä menetelmiä käyttämällä taudin aiheuttajamikrobi löytyi huomattavasti suuremmalta osalta potilaista kuin pelkästään tavanomaisia menetelmiä käyttämällä. Pikamenetelmien hyödyllisyys vaihteli taudin vaikeusasteen mukaan. Respiratorinen virus löytyi huomattavan usein keuhkokuumetta sairastavilta potilailta, ja näiden potilaiden taudinkuva oli usein vaikea. Tulovaiheen korkeaa CRP-tasoa voidaan käyttää lisäkeinona arvioitaessa keuhkokuumeen vaikeutta. CRP on erityisen hyödyllinen arvioitaessa hoitovastetta ja riskiä komplikaatioiden ke¬hittymiseen. Neutrofiilien komplementtireseptorin ekspression tutkiminen näyttää lupaavalta pi¬kamenetelmältä erottamaan bakteerien ja virusten aiheuttamat taudit toisistaan. Antimikrobihoitoa saavilla potilailla BAL-tutkimuksen löydökset olivat vähäiset ja vaikuttivat hoitoon vain harvoin.

Molecular Evolution of Metazoan Hypoxia-inducing Factors

Most metazoans rely on aerobic energy production, which is dependent on adequate oxygen supply. In the case of reduced oxygen supply (hypoxia), the most profound changes in gene expression are mediated by transcription factors named hypoxia-inducible factors (HIF alpha). These proteins are post-translationally regulated by prolyl-4-hydroxylase (PHD) enzymes that are direct “sensors” of cellular oxygen levels. This thesis examines the molecular evolution of metazoan HIF systems. In early metazoans the HIF system emerged from pre-existing PHD oxygen sensors and early bHLH-PAS transcription factors. In invertebrates our analysis revealed an unexpected diversity of PHD genes and HIF alpha sequence characteristics. An early branching vertebrate, the epaulette shark (Hemiscyllium ocellatum) was chosen for sequencing and hypoxia preconditioning studies of HIF alpha and PHD genes. As no quantitative PCR reference genes were available, this thesis includes the first study of reference genes in cartilaginous fish species. Applying multiple statistical analysis we also discoveredthat commonly used reference gene software may perform poorly with some data sets. Novel reference genes allowed accurate measurements of the mRNAlevels of the studied target genes. Cartilaginous fishes have three genomic duplicates of both HIF alpha and PHD genes like mammals and teleost fishes. Combining functional divergence and selection analyses it was possible to describe how sequence changes in both HIF alpha and PHD duplicates may have contributed to the differential oxygen sensitivityof HIF alphas. Additionally, novel teleost HIF-1 alpha sequences were produced and used to reveal the molecular evolution of HIF-1 alpha in this lineage rich with hypoxia tolerant species.

Hypoxia-associated biomarkers in rectal cancer treated by preoperative radiotherapy or chemoradiotherapy

Hypoksiaan liittyvät biologiset merkkiaineet leikkausta edeltävällä sädehoidolla tai kemosädehoidolla hoidetussa peräsuolisyövässä Peräsuolensyöpä on yleinen pahanlaatuinen kasvain. Leikkausta edeltävä sädehoito annetaan yleensä T3-T4-kasvaimille. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään, voidaanko kasvaimen hapenpuutteeseen liittyvillä biologisilla merkkiaineilla arvioida peräsuolisyövän ennustetta leikkausta edeltävän sädehoidon tai kemosädehoidon jälkeen. Tällaisia merkkiaineita ovat hapenpuutteen vaikutuksesta aktivoituva HIF-1alfa hiilihappoanhydraasi IX (CA IX), sokerin kuljetukseen solussa osallistuva GLUT-1 sekä solun tukirankaproteiini ezrin. Tutkimukseen otettiin 178 potilasta, jotka olivat saaneet ennen leikkausta lyhyen (n=77) tai pitkän sädehoidon (n=10), pitkän sädehoidon ja solunsalpaajahoidon (n=37) tai ei mitään hoitoa (n=54). Lisäksi osalta leikkausta edeltävää sädehoitoa saaneelta potilaalta tutkittiin hoitoja edeltävät, diagnostiset näytteet (n=80). Tutkimuksessa käytettiin immunehistokemiallisia värjäysmenetelmiä. Kasvaimen regressiota (TRG) arvioitiin pitkän sädehoidon jälkeisistä näytteistä. Leikkausnäytteissä negatiivinen/heikko CA IX intensiteetti liittyi sekä pidempään tautispesifiseen (p=0.034) että tautivapaaseen elinaikaan (p=0.003) ja pitkän sädehoidon jälkeen HIF-1alfa-negatiivisuus pidempään tautispesifiseen (p=0.001) sekä negatiivinen/heikko GLUT-1 pidempään tautivapaaseen elinaikaan (p=0.066). Voimakas ezrin-ilmentymä diagnostisissa näytteissä liittyi lyhyempään tautivapaaseen ja tautispesifiseen (p=0.027 ja p=0.002) ennusteeseen. Monimuuttuja-analyysissä vahva CA IX intensiteetti leikkausnäytteissä ennusti itsenäisesti huonompaa tautivapaata ja tautispesifistä selviytymistä. Erinomainen TRG liittyi negatiiviseen/heikkoon CA IX- (p=0.057), ezrin- (p=0.012) ja GLUT-1 -ilmentymään (p=0.013) leikkausnäytteissä. Kun kaikki neljä merkkiainetta analysoitiin yhdessä monimuuttuja-analyysissä, CA IX intensiteetti leikkausnäytteissä ennusti itsenäisesti tautispesifistä elinaikaa. Voimakas CA IX-ilmentymä leikkausnäytteissä ja positiivinen HIF-1alfa- ja vahva GLUT-1-ilmentymä pitkän sädehoidon jälkeisissä leikkausnäytteissä sekä vahva ezrin-ilmentymä diagnostisissa näytteissä liittyivät epäsuotuisaan ennusteeseen. Monimuuttujaanalyysissä kohtalainen/voimakas CA IX intensiteetti leikkausnäytteissä ennusti itsenäisesti huonompaa tautivapaata ja tautispesifistä elinaikaa. CA IX on vahva biologinen merkkiaine peräsuolisyövässä.

Intrapartum hypoxia and power spectral analysis of fetal heart rate variability

Reliable detection of intrapartum fetal acidosis is crucial for preventing morbidity. Hypoxia-related changes of fetal heart rate variability (FHRV) are controlled by the autonomic nervous system. Subtle changes in FHRV that cannot be identified by inspection can be detected and quantified by power spectral analysis. Sympathetic activity relates to low-frequency FHRV and parasympathetic activity to both low- and high-frequency FHRV. The aim was to study whether intra partum fetal acidosis can be detected by analyzing spectral powers of FHRV, and whether spectral powers associate with hypoxia-induced changes in the fetal electrocardiogram and with the pH of fetal blood samples taken intrapartum. The FHRV of 817 R-R interval recordings, collected as a part of European multicenter studies, were analyzed. Acidosis was defined as cord pH ≤ 7.05 or scalp pH ≤ 7.20, and metabolic acidosis as cord pH ≤ 7.05 and base deficit ≥ 12 mmol/l. Intrapartum hypoxia increased the spectral powers of FHRV. As fetal acidosis deepened, FHRV decreased: fetuses with significant birth acidosis had, after an initial increase, a drop in spectral powers near delivery, suggesting a breakdown of fetal compensation. Furthermore, a change in excess of 30% of the low-to-high frequency ratio of FHRV was associated with fetal metabolic acidosis. The results suggest that a decrease in the spectral powers of FHRV signals concern for fetal wellbeing. A single measure alone cannot be used to reveal fetal hypoxia since the spectral powers vary widely intra-individually. With technical developments, continuous assessment of intra-individual changes in spectral powers of FHRV might aid in the detection of fetal compromise due to hypoxia.

Burden of Influenza in Children

Background: Most children with influenza are treated as outpatients but, especially among young children, influenza-attributable illnesses often result in hospitalization. However, relatively scarce data exist on the clinical picture and the full disease burden of pediatric influenza. Prompt diagnosis of influenza could enable the institution of antiviral therapy and adequate cohorting of patients. Data are needed to help clinicians correctly suspect influenza at the time of hospital admission. Aims and methods: We conducted a prospective 2-year cohort study of respiratory infections in children aged ≤13 years to determine the incidence of influenza in outpatient children and to assess the clinical presentation of influenza in various age groups seen in primary care. We also determined the rates of different complications attributable to influenza and the absenteeism of the children and their parents due to the child’s influenza infection. We then conducted a further 16-year retrospective study of children ≤16 years of age, hospitalized with virologically confirmed influenza. We estimated the population-based rates of hospitalizations and determined the primary admission diagnoses of the hospitalized children in different age groups. Results: The average annual rate of influenza was highest (179 / 1000) among children <3 years old. In this age group, acute otitis media was diagnosed as a complication of influenza in 40% of children. High fever was the most prominent sign of influenza, and 20% of children <3 years of age had a fever ≥40oC. Most children had rhinitis already during the first days of the illness. The average annual incidence of influenzarelated hospitalization was highest (276 / 100,000) among infants <6 months of age, of whom 52% were primarily admitted due to sepsis-like illnesses. Respiratory symptoms accounted for 38% of the hospitalizations. Conclusions: Influenza causes a substantial burden of illness on outpatient children and their families. The clinical presentation of influenza is most severe in children <3 years of age. The high incidence of influenza-associated hospitalizations among infants aged <6 months calls for more effective ways to prevent influenza in this age group. The clinical manifestations of influenza vary widely in different age groups of children at the time of hospital admission. Awareness of this phenomenon is important for the early recognition of the illness and the potential initiation of effective antiviral treatment of these patients.

Cesarean section - short term maternal complications related to the mode of delivery

Cesarean section (CS) is the most common major surgery performed on women worldwide. CS can save the life of the mother or the fetus, but is associated with the typical complications of any major surgery: hemorrhage, infection, venous thromboembolism and complications of anesthesia, sometimes leading to maternal death. Recently there have been several reports from well resourced countries on increased severe maternal morbidity and even mortality. Increased rates of CS, obesity and older mothers may explain this rise. The aim of this thesis is to study the rates and risk factors of short term maternal complications associated with CS. Also, we compared maternal morbidity by mode of delivery and over time. The complication rates were assessed in a prospective study involving 2496 CS performed in the 12 largest delivery units in Finland in 2005. The rates of severe complications were studied by mode of delivery in a register-based study comparing national cohorts in 1997 and 2002. The impact of several risk factors on severe maternal morbidity by mode of delivery was studied in a register-based study of all singleton deliveries in 2007-2011. In the prospective study, 27% of the women who underwent CS had one or more intraoperative or postoperative complications during their hospital stay, and 10% had a severe complication. In the register-based study the incidence of life-threatening maternal complications was 7.6 in 1000 deliveries. The incidence was lowest for vaginal delivery (VD), followed by instrumental VD and elective CS, and highest in emergency CS. An attempt of VD, including the risks associated with emergency CS, seems to be the safest mode of delivery, even for most high-risk women.

Modulation of TGF-β signaling by Hypoxia

A tumor is a fast-growing malignant tissue. This creates areas inside the tumor that are distant from local blood vessels to be able to get enough oxygen. This hypoxic condition activates a transcription factor called hypoxia inducible factor (HIF). HIF responses help a cell to adapt to decreased oxygen by activating glycolytic and angiogenesis pathways and by regulating apoptotic responses. Hypoxia drives the upregulation of a growth factor called transforming growth factor beta (TGF-beta). Similar to a hypoxia response, TGF is an important regulator of cell fate. TGF-β and HIF pathways regulate partially overlapping target genes. This regulation can also be cooperative. The TGF-beta signal is initiated by activation of plasma membrane receptors that then activate effector proteins called small mothers against decapentaplegic (Smad) homologs. In healthy tissue, TGF-β keeps cell proliferation and growth under control. During cancer progression, TGF-beta has shown a dual role, whereby it inhibits initial tumor formation but, conversely, in an existent tumor, TGF-beta drives malignant progression. Along with HIF and TGF-beta also protein dephosphorylation is an important regulatory mechanism of cell fate. Protein dephosphorylation is catalyzed by protein phosphatases such as Protein phosphatase 2A (PP2A). PP2A is a ubiquitous phosphatase that can exist in various active forms. PP2A can specifically regulate TGF-beta signaling either by enhancing or inhibiting the receptor activity. This work demonstrates that during hypoxia, PP2A is able to fine-tune TGF-beta signal by specifically targeting Smad3 effector in a Smad7-dependent manner. Inactivation of Smad3 in hypoxia leads to malignant conversion of TGF-beta signaling.

Bearing-spesific complications of total hip arthroplasty: characterization and treatment

Hip resurfacing arthroplasty (HRA) and large head metal-on-metal total arthroplasty (LDH MoM THA) gained popularity during the last decade. Adverse reaction to metal debris (ARMD) is a unique complication of metal bearings. ARMD is a complex reaction caused by metal debris from metal-on- metal bearing surfaces and from trunnion corrosion of modular junctions. We analyzed survivorship of 8059 LDH MoM THAs based on data of the Finnish Arthroplasty Register. We found relatively high short-term survivorship for some LDH MoM THAs, but there were remarkable differences between the devices studied. After some alarming reports of failing MoM THAs, we studied the first 80 patients who had received a ReCap-M2a-Magnum implant at our institution and evaluated the prevalence of ARMD. We found a high prevalence of pseudotumors, and, because of this, we discontinued the use of MoM bearings and followed up all patients with a MoM THA. Bone loss due infection, osteolysis or fracture poses a great challenge for reconstructive and fracture surgery. Onlay allografting for both revision and fracture surgery provides mechanical stability and increases bone stock. Bone loss and implant stability must be assessed preoperatively and adequately classified; this provides guidelines for the operative treatment of periprosthetic fractures and revision THA. In our studies on structural allografts union rates were high, although the rates of infections and dislocations were marked. In summary, early results of the use of LDH MoM devices were encouraging. However, the survival of the LDH MoMs varied. The prevalence of adverse reaction to metal debris was high after application of the ReCap-Magnum THA. New implants should be introduced carefully and under close surveillance by University clinics and arthroplasty registers.