The role of knowledge management and renewal in building innovation performance

Tämän työn tavoitteena oli selvittää tietojohtamisen eri käytäntöjen vaikutusta oppimiseen, uudistumiseen sekä yrityksen innovaatiokyvykkyyteen. Työssä on keskitytty erityisesti sellaisiin tietojohtamisen käytäntöihin, jotka edistävät oppimista ja uusiutumista yrityksissä. Työssä on käytetty tilastollisia menetelmiä, muun muassa faktorianalyysia, korrelaatioanalyysia sekä regressiota, analysoitaessa 259 suomalaisesta yrityksestä kerättyä kyselydataa niiden tietojohtamisen käytöntöihin ja aineettomaan pääomaan liittyen. Analyysi osoittaa, että useat tietojohtamisen käytännöt vaikuttavat positiivisesti yrityksen uudistumiseen ja sitä kautta innovaatiokyvykkyyteen. Henkilöstön kouluttaminen sekä parhaiden käytäntöjen kerääminen ja soveltaminen yrityksessä ovat positiivisesti yhteydessä innovaatiokyvykkyyteen. Henkilöstön kouluttamisella on merkittävin suora vaikutus innovaatiokyvykkyyteen ja tässä työssä on esitetty, että koulutuksen tarjoamisen suurin vaikutus on oppimismyönteisen kulttuurin kehittyminen yrityksiin sen sijaan, että koulutuksella pyrittäisiin vain parantamaan tehtäväkenttään liittyviä taitoja ja tietoja. Henkilöstön kouluttaminen, parhaat käytännöt sekä sosialisaatiossa tapahtuva tiedon vaihto ja suhteiden solmiminen vaikuttavat positiivisesti uudistumispääomaan. Työn tulosten perusteella uudistumispääomalla on merkittävä rooli innovaatioiden syntymisessä yrityksissä. Uudistumispääoma medioi koulutuksen, parhaiden käytäntöjen ja mahdollisesti myös sosialisaation vaikutusta innovaatiokyvykkyyteen ja on näin merkittävä osa innovaatioiden syntyä yrityksissä. Innovaatiokyvykkyyden osatekijöiden ymmärtäminen voi auttaa johtajia ja esimiehiä keskittämään huomionsa tiettyihin tietojohtamisen käytäntöihin edistääkseen innovaatioiden syntymistä yrityksessä sen sijaan, että he pyrkisivät vain vaikuttamaan innovaatioprosessiin.

Starch analysis as a method to discover subsistence strategies in prehistoric Finland and Estonia

Ancient starch analysis is a microbotanical method in which starch granules are extracted from archaeological residues and the botanical source is identified. The method is an important addition to established palaeoethnobotanical research, as it can reveal ancient microremains of starchy staples such as cereal grains and seeds. In addition, starch analysis can detect starch originating from underground storage organs, which are rarely discovered using other methods. Because starch is tolerant of acidic soils, unlike most organic matter, starch analysis can be successful in northern boreal regions. Starch analysis has potential in the study of cultivation, plant domestication, wild plant usage and tool function, as well as in locating activity areas at sites and discovering human impact on the environment. The aim of this study was to experiment with the starch analysis method in Finnish and Estonian archaeology by building a starch reference collection from cultivated and native plant species, by developing sampling, measuring and analysis protocols, by extracting starch residues from archaeological artefacts and soils, and by identifying their origin. The purpose of this experiment was to evaluate the suitability of the method for the study of subsistence strategies in prehistoric Finland and Estonia. A total of 64 archaeological samples were analysed from four Late Neolithic sites in Finland and Estonia, with radiocarbon dates ranging between 2904 calBC and 1770 calBC. The samples yielded starch granules, which were compared with the starch reference collection and descriptions in the literature. Cereal-type starch was identified from the Finnish Kiukainen culture site and from the Estonian Corded Ware site. The samples from the Finnish Corded Ware site yielded underground storage organ starch, which may be the first evidence of the use of rhizomes as food in Finland. No cereal-type starch was observed. Although the sample sets were limited, the experiment confirmed that starch granules have been preserved well in the archaeological material of Finland and Estonia, and that differences between subsistence patterns, as well as evidence of cultivation and wild plant gathering, can be discovered using starch analysis. By collecting large sample sets and addressing the three most important issues – preventing contamination, collecting adequate references and understanding taphonomic processes – starch analysis can substantially contribute to research on ancient subsistence in Finland and Estonia.