Methods for Region Based Paper Surface Roughness Measurement

Paperin pinnan karheus on yksi paperin laatukriteereistä. Sitä mitataan fyysisestipaperin pintaa mittaavien laitteiden ja optisten laitteiden avulla. Mittaukset vaativat laboratorioolosuhteita, mutta nopeammille, suoraan linjalla tapahtuville mittauksilla olisi tarvetta paperiteollisuudessa. Paperin pinnan karheus voidaan ilmaista yhtenä näytteelle kohdistuvana karheusarvona. Tässä työssä näyte on jaettu merkitseviin alueisiin, ja jokaiselle alueelle on laskettu erillinen karheusarvo. Karheuden mittaukseen on käytetty useita menetelmiä. Yleisesti hyväksyttyä tilastollista menetelmää on käytetty tässä työssä etäisyysmuunnoksen lisäksi. Paperin pinnan karheudenmittauksessa on ollut tarvetta jakaa analysoitava näyte karheuden perusteella alueisiin. Aluejaon avulla voidaan rajata näytteestä selvästi karheampana esiintyvät alueet. Etäisyysmuunnos tuottaa alueita, joita on analysoitu. Näistä alueista on muodostettu yhtenäisiä alueita erilaisilla segmentointimenetelmillä. PNN -menetelmään (Pairwise Nearest Neighbor) ja naapurialueiden yhdistämiseen perustuvia algoritmeja on käytetty.Alueiden jakamiseen ja yhdistämiseen perustuvaa lähestymistapaa on myös tarkasteltu. Segmentoitujen kuvien validointi on yleensä tapahtunut ihmisen tarkastelemana. Tämän työn lähestymistapa on verrata yleisesti hyväksyttyä tilastollista menetelmää segmentoinnin tuloksiin. Korkea korrelaatio näiden tulosten välillä osoittaa onnistunutta segmentointia. Eri kokeiden tuloksia on verrattu keskenään hypoteesin testauksella. Työssä on analysoitu kahta näytesarjaa, joidenmittaukset on suoritettu OptiTopolla ja profilometrillä. Etäisyysmuunnoksen aloitusparametrit, joita muutettiin kokeiden aikana, olivat aloituspisteiden määrä ja sijainti. Samat parametrimuutokset tehtiin kaikille algoritmeille, joita käytettiin alueiden yhdistämiseen. Etäisyysmuunnoksen jälkeen korrelaatio oli voimakkaampaa profilometrillä mitatuille näytteille kuin OptiTopolla mitatuille näytteille. Segmentoiduilla OptiTopo -näytteillä korrelaatio parantui voimakkaammin kuin profilometrinäytteillä. PNN -menetelmän tuottamilla tuloksilla korrelaatio oli paras.

Speaker diarization: Segmentation and clustering of speeches

Speaker diarization is the process of sorting speeches according to the speaker. Diarization helps to search and retrieve what a certain speaker uttered in a meeting. Applications of diarization systemsextend to other domains than meetings, for example, lectures, telephone, television, and radio. Besides, diarization enhances the performance of several speech technologies such as speaker recognition, automatic transcription, and speaker tracking. Methodologies previously used in developing diarization systems are discussed. Prior results and techniques are studied and compared. Methods such as Hidden Markov Models and Gaussian Mixture Models that are used in speaker recognition and other speech technologies are also used in speaker diarization. The objective of this thesis is to develop a speaker diarization system in meeting domain. Experimental part of this work indicates that zero-crossing rate can be used effectively in breaking down the audio stream into segments, and adaptive Gaussian Models fit adequately short audio segments. Results show that 35 Gaussian Models and one second as average length of each segment are optimum values to build a diarization system for the tested data. Uniting the segments which are uttered by same speaker is done in a bottom-up clustering by a newapproach of categorizing the mixture weights.

Comparison of thinning methods in a Scots pine stand on drained peatland : a simulation study

Tiivistelmä: Harvennusmenetelmien vertailu ojitetun turvemaan männikössä. Simulointitutkimus

Comparison of protection methods of pine stacks against Tomicus piniperda

Summary

Reactivity of silicate liming materials from Northern Europe assessed by Soil Incubation and two pH Stat methods

Selostus: Pohjois-Euroopan silikaattisten kalkitusaineiden reaktiivisuus astiakoemenetelmällä ja kahdella pH-staattisella menetelmällä arvioituna