Un estudio sobre las estrategias de traducción al finés de los modismos en la obra Mazurca para dos muertos.

En este trabajo de fin de máster examinamos las estrategias de traducción al finés de los modismos en la obra de Camilo José Cela, Mazurca para Dos Muertos (1983) y su traducción finlandesa Masurkka kahdelle kuolemalle (1986). En la parte teórica planteamos la teoría de la traducción, la traducción literaria, los modismos y la traducción de los modismos. Con respecto a la base teórica las obras de referencia más importantes han sido In other words: a coursebook in translation por Baker (1992/2011), Idioms and Idiomaticity por Fernando y Flavell (1996) y Traducción y Traductología: introducción a la traductología por Hurtado Albir (2001/2008). En la parte empírica hemos hecho un análisis cualitativo sobre la base de los 105 modismos recogidos de la obra Mazurca para dos muertos y su traducción. Hemos ordenado los modismos originales y sus respectivas traducciones en grupos según la estrategia de traducción utilizada en cada ocasión. De cada grupo hemos seleccionado desde 4 a 11 ejemplos para una examinación más detallada. Las listas completas de los modismos se hallan en los apéndices. Según la hipótesis planteada para esta investigación, siempre y cuando sea posible, el traductor procura traducir un modismo por otro modismo: preferiblemente equivalente tanto en la forma como en el significado, pero al menos en el significado. En base a nuestro análisis corroboramos la hipótesis. Hace falta un corpus más amplio que el nuestro para conseguir resultados más acertados con respecto al tema.

El simbolismo fónico de los verbos expresivos en la novela finlandesa Juoksuhaudantie y su traducción al español

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on suomen äänteellisesti motivoituneiden verbien kääntäminen espanjan kielelle. Tutkielmassa tarkastellaan Kari Hotakaisen (2006) Juoksuhaudantie-romaanissa esiintyviä deskriptiivisiä ja onomatopoeettisia verbejä sekä niiden käännösvastineita Ursula Ojasen ja Rafael García Anguitan (2007) espanjankielelle kääntämässä romaanissa Camino de trincheras. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko suomen ekspressiiviverbien äännesymboliikkaa mahdollista ilmaista espanjan kielellä, saavutetaanko käännöksessä semanttinen ekvivalenssi, millaisia tekniikoita kääntämisessä on sovellettu ja onnistutaanko käännöksessä säilyttämään ekspressiiviverbeille ominainen tyyli. Tutkimuksessa vertaillaan suomen ja espanjan äänteellisesti motivoitunutta sanastoa sekä tutkitaan espanjalle ominaisia tapoja ilmaista ekspressiivisyyttä. Käännösvastineiden analyysissa käytetään sanaluokkavaihdon metodia (Inose: 2009) sekä Snell-Hornbyn (1983) mallia ekspressiiviverbien merkityssisällön kääntämisestä. Aineiston verbit jaetaan semanttisiin luokkiin ja niiden käännösvastineita analysoidaan valittujen tekniikoiden avulla. Vain harvoissa tapauksissa käännöksistä äännesymboliikka on pystytty säilyttämään, mutta verbien merkityssisältö on onnistuttu kääntämään kohdekielelle. Käännöksissä verbiluokka säilyy, ja noin puoleen käännösvastineista on liitetty muiden sanaluokkien rakenteita. Suurin osa käännösvastineista on semanttisesti neutraaleja, onomatopoeettisia käännöksiä on vähän. Kohdetekstissä käytetyt fraseologiset yksiköt ja arvottavat jälkiliitteet antavat käännökselle ekspressiivisen sävyn. Suomessa ekspressiivistä tyyliä ilmaistaan äänteellisesti motivoituneilla sanoilla. Espanjassa ekspressiivisyys ei perustu niinkään äännesymboliikkaan vaan esimerkiksi fraseologisten rakenteiden ja arvottavien jälkiliitteiden käyttöön. Suomen ekspressiivisanojen kääntämisessä tulisi käyttää kohdekielelle ominaisia, tyyliltään samanakaltaisia vastineita.