Suomen Jack London Klubin Jäsenkortti

10 x 14 cm

Mezirowin itseohjautuvuuskäsityksiä ymmärrettävästi

Artikkelissa arvioidaan Leena Ahteenmäki-Pelkosen väitöskirjatutkimusta "Kriittinen näkemys itseohjautuvuudesta. Systemaattinen analyysi Jack Mezirowin itseohjautuvuuskäsityksistä"

Mezirow - itseohjautuvuuskeskustelun toisinajattelija

Lectio praecursoria Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen väitöstilaisuudessa 5.12.1997

Tahko Pihkalan kokoelma

Prof. Lauri Pihkalan testamentin perusteella Jyväskylän yliopiston kirjastolle luovutettu kokoelma koti- ja ulkomaista urheilukirjallisuutta 1800-luvun loppupuolelta 1970-luvulle. Sisältää urheilua ja ruumiinkulttuuria käsittelevän kirjallisuuden lisäksi poliittista historiaa, sotalaitosta ja naisliikettä koskevaa kirjallisuutta sekä ainutlaatuisen Amerikka-kokoelman. Kirjoissa näkyy Pihkalan lukutavat ja merkinnät.

Tekijännimet Mikael Agricolan teosten kielessä. Henkilötarkoitteisten johdosten merkitykset, funktiot ja rakenteet

My research deals with agent nouns in the language of the works of Mikael Agricola (ca. 1510–1557). The main tasks addressed in my thesis have been to describe individual agent noun types, to provide a comprehensive picture of the category of agent nouns and to clarify the relations between different types of agent nouns. My research material consists of all the agent nouns referring to persons in the language of Agricola’s works, together with their context. The language studied is for the most part translated language. Agent nouns play an important role both in the vocabulary of natural language and in broader sentence structures, since in a text it is constantly necessary to refer to actors re-ferring to persons in the text. As a concept and a phenomenon, the agent noun is widely known in languages. It is a word formed with a certain derivational affixes, which typical-ly refers to a person. In my research the agent noun category includes both deverbal and denominal derivatives referring to persons, e.g. kirjoittaa > kirjoittaja (to write > writer), asua > asuva (to inhabit > inhabitant), imeä > imeväinen (to suck > suckling), juopua > juopunut (to drink > drunkard), pelätä > pelkuri (to fear > one who fears ‘a coward’), apu > apulainen (help/to help > helper); lammas > lampuri (sheep > shepherd). Besides original Finnish expressions, agent noun derivatives taken as such from foreign languages form a word group of central importance for the research (e.g. nikkari, porvari, ryöväri, based on the German/Swedish for carpenter, burgher, robber). Especially important for the formation of agent nouns in Finnish are the models offered by foreign languages. The starting point for my work is predominantly semantic, as both the criteria for collecting the material and the categorisation underlying the analysis of the material are based on semantic criteria. When examining derivatives, aspects relating to structure are also inevitably of central importance, as form and meaning are closely associated with each other in this type of vocabulary. The alliance of structure and meaning can be described in an illustrative manner with the help of structural schemata. The examination of agent nouns comprises on the one hand analysis of syntactic elements and on the other, study of cultural words in their most typical form. The latter aspect offers a research object in which language and the extralinguistic world, referents, their designations and cultural-historical reality are in concrete terms one and the same. Thus both the agent noun types that follow the word formation principles of the Finn-ish language and those of foreign origin borrowed as a whole into Finnish illustrate very well how an expression of a certain origin and formed according to a certain structural model is inseparably bound up with the background of its referent and in general with semantic factors. This becomes evident both on the level of the connection between cer-tain linguistic features and text genre and in relation to cultural words referring to per-sons. For example, the model for the designations of God based on agent nouns goes back thousands of years and is still closely linked in 16th century literature with certain text genres. This brings out the link between the linguistic feature and the genre in a very con-crete manner. A good example of the connection between language and the extralinguistic world is provided by the cultural vocabulary referring to persons. Originally Finnish agent noun derivatives are associated with an agrarian society, while the vocabulary relat-ing to mediaeval urbanisation, the Hansa trade and specialisation by trade or profession is borrowed and originates in its entirety from vocabulary that was originally German.

Uskonto kansainvälisen politiikan teoriassa

Kirjallisuusarvostelu

”AMERICAN ENVIRONMENTS”. Ympäristön merkitykset Don DeLillon romaanissa White Noise

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on analysoida ympäristön merkityksiä yhdysvaltalaiskirjailija Don DeLillon (1936-) romaanissa White Noise (1985). Lähestyn romaania ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta ja kytken sen ekokriitikko Lawrence Buellin ajatukseen nk. ympäristöalitajunnasta. Analysoin DeLillon romaania myös yhteydessä filosofi Jean Baudrillardin ajatukseen postmodernin ajan länsimaisessa ja erityisesti amerikkalaisessa yhteiskunnassa vallalla olevasta simulaatioiden järjestelmästä. White Noise -romaanin todellisuus vastaa Baudrillardin ajatusta yhteiskunnasta, jossa representaatiot ja simulaatiot ovat korvanneet todellisuuden. Media, erityisesti televisio, tuottaa jatkuvasti kuvia ja simulaatioita, joiden kyllästämässä todellisuudessa aineellinen maailma ja luonto jäävät tavoittamattomiin. White Noise -romaanin henkilöiden yhteys aineelliseen ympäristöönsä ja luonnonilmiöihin on katkennut, sillä heidän arkensa pyörii pitkälti kuluttamisen ja televisionkatselun ympärillä. Romaanin todellisuudessa myös identiteetistä on tullut eräänlainen tuote, jonka jokainen voi rakentaa mieleisekseen kulutusvalinnoillaan. Identiteettiproblematiikan ohella myös kuolemalla on keskeinen asema tutkielmassani. White Noise -romaanin päähenkilö Jack Gladney kärsii paniikinomaisesta kuolemanpelosta, jota pyrkii torjumaan erilaisin keinoin siinä kuitenkaan onnistumatta. Tavoitteenani on osoittaa, että tämä piinaava pelko kuolemaa kohtaan on syntynyt simulaatioyhteiskunnan tuloksena. Vieraantuminen aineellisesta maailmasta ja luonnon prosesseista on johtanut vieraantumiseen ruumiista ja kuolemasta. Analysoin kuolemaa romaanissa eräänlaisena simulaatioiden maailman äärirajana, viimeisenä luonnollisena tapahtumana. White Noise -romaanin päähenkilö Jack Gladney ahdistuu kulutuskeskeisessä, simulaatioiden kyllästämässä elinympäristössään. Tulkitsen tämän ahdistuksen tarpeena tunnistaa tärkeä vuorovaikutussuhde yksilön ja hänen aineellisen ympäristönsä välillä. Jack ei ole vielä täysin sulautunut osaksi simulaatioiden maailmaa, vaan hän tiedostaa kytköksen itsensä ja aineellisen maailman välillä. Tämä romaanista implisiittisesti esiin nouseva tiedostamisen tunne korostaa ihmisen ja ympäristön sekä laajemmin kulttuurin ja luonnon välttämätöntä yhteyttä. DeLillon romaanista on löydettävissä ajatus ympäristöalitajunnasta, joka alleviivaa ympäristön ja luonnon merkitystä ihmiselle.

School-based Drama Program to Enhance Social and Emotional Wellbeing at Elementary School

Julkaisumaa: Hong Kong

Britit Irakissa 2003-2009

Kirjallisuusarvostelu

Neue Forschungsergebnisse zur Phonologie und Morphologie des Erzanischen

Kirjallisuusarvostelu