Kanta-asiakasohjelmien tulevaisuuden näkymät : Erityistarkastelussa PINS-etuohjelma ja Suomen Lähikauppa

Kanta-asiakasohjelmat ovat erittäin suosittuja ympäri maailmaa, ja erityisesti Suomessa kyseiset markkinat ovat mittavat. Ohjelmien suosio selittyy yritysten asiakkaiden kannattavuusjakaumalla, sillä pieni osa yrityksen asiakkaista tuo suuren osan tämän liikevoitosta. Lisäksi uusien asiakkaiden hankkiminen on yrityksille huomattavasti kalliimpaa kuin vanhojen ylläpito, minkä vuoksi kantaasiakasohjelmilla pyritään saamaan asiakkaat keskittämään ostoksensa tiettyyn yritykseen. Useinkanta-asiakasohjelmissa asiakkaita palkitaan kumulatiivisesti heidän ostokäyttäytymisen mukaan. Viimeisten vuosikymmenien aikana kanta-asiakasohjelmat ovat ottaneet suuren harppauksen paperisista kupongeista muovikortteihin, muta nyt mietitään, mihin suuntaan ohjelmat kehittyvät seuraavaksi. Vaikka kanta-asiakasohjelmien koetaan olevan murrosvaiheessa, ei aiheesta ole juurikaan tuoreita tieteellisiä tutkimuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin tarkastella kantaasiakasohjelmien tulevaisuuden näkymiä a) yleisesti ja b) tarkemmin erityisesti PINS-etuohjelman ja Suomen Lähikaupan näkökulmasta. Tutkimusongelmaa on lähestytty laadullisin keinoin teemahaastattelulla, johon osallistui seitsemän kanta-asiakasmarkkinoinnin asiantuntijaa. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia, jonka avulla on selvitetty kanta-asiakasohjelmien kehitystrendejä sekä haasteita kehityksessä. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat, että tulevaisuudessa kanta-asiakasohjelmissa korostuu entisestään paremman asiakaskokemuksen tuottaminen. Merkittäviä tulevaisuuteen vaikuttavia megatrendejä ovat puolestaan digitalisaatio, individualismi sekä viihteellistyminen. Näihin liittyviä kehitystrendejä ovat datalähtöisyys, mobiili, sosiaalinen media, palvelullistuminen, personointi ja pelillistäminen. Sen sijaan, haasteet kanta-asiakasohjelmien kehityksessä voivat liittyä niin ohjelmien rakenteeseen, megatrendeihin kuin kulttuurisiin seikkoihin. Haasteita on tarkasteltu yritysten ja kuluttajien näkökulmasta mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan saamiseksi. Esimerkiksi digitalisaatiolle ominainen nopea kehityksen tahti koventaa kuluttajien odotuksia, mutta vaikeuttaa yritysten kykyä vastata näihin. Myös ohjelmarakenteen yksinkertaisuus, resurssikysymykset sekä tietosuoja-asiat nähdään haasteellisina. PINS-etuohjelman ja Suomen Lähikaupan osalta tutkimustulokset syventyvät tarkemmin koalitio-ohjelmiin ja päivittäistavara-alaan. Esimerkiksi moniulotteisuus datan käsittelyssä ja analysoinnissa korostuu koalitio-ohjelmien osalta kehityssuunnissa. Sen sijaan haasteisiin nousee vaikeus saada asiakkaita asioimaan koalitio-ohjelman usealla eri kumppanilla, korostunut ohjelmarakenteen monimutkaisuus sekä kaikkien eri kumppaniyritysten strategioiden ja ideoiden yhteensovittaminen.

Development of Craniofacial Bone Defect Reconstruction Implant Based on Fibre-Reinforced Composite with Photopolymerisable Resin Systems. Experimental studies in vitro and in vivo.

Reconstruction of defects in the craniomaxillofacial (CMF) area has mainly been based on bone grafts or metallic fixing plates and screws. Particularly in the case of large calvarial and/or craniofacial defects caused by trauma, tumours or congenital malformations, there is a need for reliable reconstruction biomaterials, because bone grafts or metallic fixing systems do not completely fulfill the criteria for the best possible reconstruction methods in these complicated cases. In this series of studies, the usability of fibre-reinforced composite (FRC) was studied as a biostable, nonmetallic alternative material for reconstructing artificially created bone defects in frontal and calvarial areas of rabbits. The experimental part of this work describes the different stages of the product development process from the first in vitro tests with resin-impregnated fibrereinforced composites to the in vivo animal studies, in which this FRC was tested as an implant material for reconstructing different size bone defects in rabbit frontal and calvarial areas. In the first in vitro study, the FRC was polymerised in contact with bone or blood in the laboratory. The polymerised FRC samples were then incubated in water, which was analysed for residual monomer content by using high performance liquid chromatography (HPLC). It was found that this in vitro polymerisation in contact with bone and blood did not markedly increase the residual monomer leaching from the FRC. In the second in vitro study, different adhesive systems were tested in fixing the implant to bone surface. This was done to find an alternative implant fixing system to screws and pins. On the basis of this study, it was found that the surface of the calvarial bone needed both mechanical and chemical treatments before the resinimpregnated FRC could be properly fixed onto it. In three animal studies performed with rabbit frontal bone defects and critical size calvarial bone defect models, biological responses to the FRC implants were evaluated. On the basis of theseevaluations, it can be concluded that the FRC, based on E-glass (electrical glass) fibres forming a porous fibre veil enables the ingrowth of connective tissues to the inner structures of the material, as well as the bone formation and mineralization inside the fibre veil. Bone formation could be enhanced by using bioactive glass granules fixed to the FRC implants. FRC-implanted bone defects healed partly; no total healing of defects was achieved. Biological responses during the follow-up time, at a maximum of 12 weeks, to resin-impregnated composite implant seemed to depend on the polymerization time of the resin matrix of the FRC. Both of the studied resin systems used in the FRC were photopolymerised and the heat-induced postpolymerisation was used additionally.