Man and the Milieu: Ecocritical analysis of Ernest Hemingway’s “Big Two-Hearted River” and “Indian Camp

Pro Gradu -tutkielmassani tarkastelen Ernest Hemingwayn alun perin vuonna 1925 julkaistuja kahta novellia ”Big Two-Hearted River” ja ”Indian Camp”. Molemmat teokset kuuluvat Nick Adams -tarinoihin, jotka ovat kokoelma novelleja, joissa Hemingway kuvaa Nick Adamsin elämää pojasta mieheksi. Nick Adams on usein tulkittu Hemingwayn alter egoksi ja monet tapahtumat ovatkin suoraa heijastusta Hemingwayn elämästä. Päähenkilön lisäksi monia Nick Adams -tarinoita yhdistää luonnon vahva läsnäolo ja Hemingwayn kuuluisan maalauksellinen miljöön deskriptiivisyys. Käyttämäni ekokriittisen teorian avulla pyrin osoittamaan tutkielmassani, että Nick Adamsin hahmo peilautuu miljöökuvauksessa syventyen dynaamiseksi hahmoksi ja että Hemingwayn luonto- ja ympäristökuvaus peilaa hahmon sisäistä maailmaa hyvinkin läheisesti. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys, ekokritiikki, on kirjallisuudentutkimuksen suuntaus, joka tutkii ihmisen ja fyysisen ympäristön suhdetta toisiinsa. Lisäksi hyödynnän tutkielmassani dikotomioita, joiden avulla tarkastelen ja analysoin novelleista nousevia aiheita. Esimerkiksi seuraavat dikotomiat ovat keskeisiä molemmissa novelleissa: kulttuuri vs. luonto, pastoraali vs. erämaa, matka vs. oleskelu, keho vs. mieli, vesi vs. maa, tuli tai valo vs. vesi ja elämä vs. kuolema.

Le discours de crise: La représentation des réfugiés dans le Figaro et Libération

Under september månad 2015 gav sökordet ”kris” dagligen upphov till ett trettiotal träffar i sökmotorn till Frankrikes största dagstidningar. Dagspressen överflödas av kriser och i skrivande stund är den mest omtalade krisen de flyktingströmmar som når Europa som resultat efter flera års krig i Mellanöstern. Pro gradu-avhandlingen studerar flyktingkrisen som en diskursiv händelse, en social konstruktion av en företeelse som tar de aktuella personerna och deras åsikter i beaktande. Avhandlingen är uppbyggd som en linje som inleds med mediestrategier och går till iscensättandet av nyheten, för att sedan analysera de olika åsikterna och personerna som ger upphov till lingvistisk polyfoni och mångtydighet. Syftet med avhandlingen är att studera hur medierna påverkar vår förståelse av en kris. För att få en dynamisk bild av bevakningen av flyktingkrisen studeras rubriker till ett hundratal titlar som publicerats i september 2015 av två stora franska dagstidningar: Le Figaro och Libération. Tidningarnas motsatta politiska orientering står som grund för en heltäckande och varierande genomläsning av medieuppmärksamheten kring flyktingkrisen. Som metod utförs en diskursanalys på materialet för att få reda på hur de båda tidningarna framställer krisen. Skillnader och likheter studeras, såväl som förekommande teman och en karakteristisk vokabulär i anknytning till krisen. Hypotesen är att flyktingarnas egna åsikter kommer i skymundan i medierna. Som resultat har jag noterat element i krisen som tidigare framställts som viktiga ur lingvistisk synvinkel på krisdiskurs av lingvisten Marie Veniard. Utöver det observeras några kompletterande betydelsekomponenter som står i förbindelse med flyktingkrisens komplexa natur. Ett speciellt mönster för att framställa flyktingarna har visat sig vara ofta förekommande i de båda tidningarna. Flyktingarna nämns för att ge rubrikerna ett autentiskt värde men paradoxalt nog möjliggör de även otydlighet i fråga om vem som faktiskt yttrar sig, flyktingarna eller journalisterna?

Avantgarde, karnevalismi ja camp Eric Wareheimin musiikkivideoissa

Tutkielman tavoitteena on analysoida ohjaaja Eric Wareheimin musiikkivideoiden sisältämiä visuaalisia representaatioita ja selvittää, onko niillä ilmaisuna vastakulttuurista potentiaalia. Musiikkivideoiden jakelun ja katsomiskokemuksen siirtymä television kaapelikanavilta internetiin videopalvelimien sivuille viimeisen vuosikymmenen aikana, on muuttanut myös musiikkivideoiden kuvallista sisältöä. Kaapelikanavien ohjelmistopolitiikkaan kuuluva sensuuri ei ole enää ilmaisun esteenä internetissä löydettävien indie-videoiden kohdalla, joihin Wareheimin musiikkivideotuotanto pitkälti paikantuu. Wareheimin videoiden vastakulttuurisen merkityksen avaamiseen käytän tutkimuksessani näkemyksiä avantgardesta, karnevalismista ja camp-estetiikasta. Pyrin näillä poliittiseksi katsomillani näkökulmilla selvittämään lähiluvun kautta Wareheimin videoiden kuvallista voimaa vastakulttuurin muotona suhteuttaen niiden sisältöä aikaisempien vuosikymmenten ja nykyhetken valtavirtamusiikkivideoon. Analyysissani paljastuu, että Wareheimin musiikkivideoissa on uusia kuvallisia sisältöjä aikaisempaan valtavirtamusiikkivideon estetiikkaan nähden. Etnisyys, ruumis ja seksuaalisuus representoidaan videoissa kumouksellisella tavalla shokkihuumoriksi kutsuttavan tyylin kautta. Wareheimin musiikkivideot ottavat kantaa myös sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen järjestykseen rikkoen vaatimuksen valtakulttuurin sanelemasta kulttuurituotteiden sisällöllisestä poliittisesta korrektiudesta. Wareheimin musiikkivideot paljastuvat tutkimuksessani yhdenlaisen, populaarikulttuuriin lukeutuvan, vastakulttuurin visuaaliseksi ilmaisuksi.

La subjectivité des journalistes perçue à travers l’usage du discours rapporté. Analyse des articles sur la crise des réfugiés 2015

Ce travail traite des articles sur la crise des réfugiés parus dans le journal Le Monde pendant la première semaine de septembre, 2015. L’objectif de l’étude est d’analyser quelles sont les fonctions des citations que les journalistes emploient; et comment les points de vue des journalistes s’expriment à travers l’emploi que les journalistes font du discours rapporté Notre but est donc étudier, s’il est possible d’identifier des traces de subjectivité dans les articles. Pour nous guider dans la recherche des réponses, nous avons analysé les formes du discours rapporté employées dans les articles, ainsi que les verbes et les expressions introducteurs des citations. Le thème de la crise des réfugiés est toujours actuel dans les médias et il continue suscitant beaucoup d’émotions. Pour cette raison, nous pensons que les journalistes n’ont pas pu s’empêcher de révéler ses opinion et points de vu en écrivant sur le thème. Nous avons basé notre étude au cadre théorique de l’analyse du discours, plus précisément, l’étude fait partie de la théorie de l’énonciation et de l’analyse critique du discours. Notre travail est une étude qualitative faite à l’aide de l’analyse du contenu. Nous avons construit une typologie des fonctions des citations et nous avons observé que la fonction la plus fréquente est la fonction de l’authenticité. Les journalistes tentent de légitimer les faits donnés dans les articles à travers l’usage des citations. En outre, nous avons remarqué que les journalistes du quotidien Le Monde ont gardé assez bien leur objectivité, bien qu’il est possible de distinguer des traces de points de vu de journalistes, particulièrement à travers les verbes et les expressions introducteurs du discours rapporté.

Queerelämää? Vastustava luenta, queer ja camp televisiosarjassa Sinkkuelämää

Tässä työssä tarkastelen amerikkalaisen televisiosarja Sinkkuelämän neljää naishenkilöä viimeisen tuotantokauden kahdessa jaksossa. Teen tutkijaluentaa naishahmoista käyttäen apunani vastustavaa luentaa ja queer-luentaa sekä etsin campin piirteitä. Lähden liikkeelle Stuart Hallin jo 1970-luvulla esittämästä sisäänkoodaus/uloskoodausmallista, jossa televisiotekstin sisältöä voi lukea sisäänkoodattua merkitystä vastustaen, sisältöä uudelleen muokaten. Tuon Hallin mallin mukaan queer-luentaan, ja koitan selvittää miten heteronormatiivista televisiosarjaa Sinkkuelämää voidaan tulkita normeja haastaen. Queer tässä työssä tarkoittaa siis normien ulkopuolelle jäävää, niitä horjuttavaa ja vastustavaa. Työstän vastustavaa luentaa lähiluvun metodilla. Tekstistä, kuten televisio-ohjelmasta, tehdään tulkintoja toistuvien havaintojen perusteella, kiinnittäen huomiota myös pieniin yksityiskohtiin. Olen asennoitunut vastustavaan luentaan queer-tutkimusta tekevien tutkijoiden töiden inspiroimana, etenkin Annamari Vänskä ja Sanna Karkulehto ovat olleet työni kannalta tärkeitä. Tarkastelen Sinkkuelämää-sarjan naishahmoja erityisesti heteronormatiivisuuden ja normatiivisen heterouden kautta. Ensimmäisellä tarkoitetaan heteroseksuaalisuuden pitämistä luonnollisena ja normina, ja normatiivisen heterouden käsitteellä haluan tuoda esille kategorian heterous monimuotoisuuden: sen, että heterouden sisällä on normista poikkeavia muotoja. Esimerkkinä tästä on analyysini Charlottesta, jonka päältäpäin näyttävän normatiivinen heteronaiseus joutuu kyseenalaistetuksi, kun tämä ei tulekaan biologisesti luonnollisella tavalla raskaaksi. Campin avulla Sinkkuelämän queeriys herkullisesti esille. Sarja on esteettinen, muun muassa muotiin ja tyyliin on käytetty erityisen paljon aikaa. Campin esteettisyyden ja teatraalisuuden avulla Samanthan roolihahmo tulee herkullisesti esille naisen käydessä läpi kemoterapian jälkeistä hiustenlähtöä. Sinkkuelämän tyylille uskollisesti vakavallekin aiheelle, kuten rintasyövälle tässä tapauksessa, voidaan nauraa – tietyissä puitteissa. Graduni tarkoitus on aineiston perusteella osoittaa televisiosarjan sukupuolittunut maailma ja miten normatiivisuuden haastamiseen, vastustavaan queer-luentaan, tulee tilaisuuksia yksityiskohtaisen lähiluvun avulla.