Man and the Milieu: Ecocritical analysis of Ernest Hemingway’s “Big Two-Hearted River” and “Indian Camp

Pro Gradu -tutkielmassani tarkastelen Ernest Hemingwayn alun perin vuonna 1925 julkaistuja kahta novellia ”Big Two-Hearted River” ja ”Indian Camp”. Molemmat teokset kuuluvat Nick Adams -tarinoihin, jotka ovat kokoelma novelleja, joissa Hemingway kuvaa Nick Adamsin elämää pojasta mieheksi. Nick Adams on usein tulkittu Hemingwayn alter egoksi ja monet tapahtumat ovatkin suoraa heijastusta Hemingwayn elämästä. Päähenkilön lisäksi monia Nick Adams -tarinoita yhdistää luonnon vahva läsnäolo ja Hemingwayn kuuluisan maalauksellinen miljöön deskriptiivisyys. Käyttämäni ekokriittisen teorian avulla pyrin osoittamaan tutkielmassani, että Nick Adamsin hahmo peilautuu miljöökuvauksessa syventyen dynaamiseksi hahmoksi ja että Hemingwayn luonto- ja ympäristökuvaus peilaa hahmon sisäistä maailmaa hyvinkin läheisesti. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys, ekokritiikki, on kirjallisuudentutkimuksen suuntaus, joka tutkii ihmisen ja fyysisen ympäristön suhdetta toisiinsa. Lisäksi hyödynnän tutkielmassani dikotomioita, joiden avulla tarkastelen ja analysoin novelleista nousevia aiheita. Esimerkiksi seuraavat dikotomiat ovat keskeisiä molemmissa novelleissa: kulttuuri vs. luonto, pastoraali vs. erämaa, matka vs. oleskelu, keho vs. mieli, vesi vs. maa, tuli tai valo vs. vesi ja elämä vs. kuolema.

Avantgarde, karnevalismi ja camp Eric Wareheimin musiikkivideoissa

Tutkielman tavoitteena on analysoida ohjaaja Eric Wareheimin musiikkivideoiden sisältämiä visuaalisia representaatioita ja selvittää, onko niillä ilmaisuna vastakulttuurista potentiaalia. Musiikkivideoiden jakelun ja katsomiskokemuksen siirtymä television kaapelikanavilta internetiin videopalvelimien sivuille viimeisen vuosikymmenen aikana, on muuttanut myös musiikkivideoiden kuvallista sisältöä. Kaapelikanavien ohjelmistopolitiikkaan kuuluva sensuuri ei ole enää ilmaisun esteenä internetissä löydettävien indie-videoiden kohdalla, joihin Wareheimin musiikkivideotuotanto pitkälti paikantuu. Wareheimin videoiden vastakulttuurisen merkityksen avaamiseen käytän tutkimuksessani näkemyksiä avantgardesta, karnevalismista ja camp-estetiikasta. Pyrin näillä poliittiseksi katsomillani näkökulmilla selvittämään lähiluvun kautta Wareheimin videoiden kuvallista voimaa vastakulttuurin muotona suhteuttaen niiden sisältöä aikaisempien vuosikymmenten ja nykyhetken valtavirtamusiikkivideoon. Analyysissani paljastuu, että Wareheimin musiikkivideoissa on uusia kuvallisia sisältöjä aikaisempaan valtavirtamusiikkivideon estetiikkaan nähden. Etnisyys, ruumis ja seksuaalisuus representoidaan videoissa kumouksellisella tavalla shokkihuumoriksi kutsuttavan tyylin kautta. Wareheimin musiikkivideot ottavat kantaa myös sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen järjestykseen rikkoen vaatimuksen valtakulttuurin sanelemasta kulttuurituotteiden sisällöllisestä poliittisesta korrektiudesta. Wareheimin musiikkivideot paljastuvat tutkimuksessani yhdenlaisen, populaarikulttuuriin lukeutuvan, vastakulttuurin visuaaliseksi ilmaisuksi.

Queerelämää? Vastustava luenta, queer ja camp televisiosarjassa Sinkkuelämää

Tässä työssä tarkastelen amerikkalaisen televisiosarja Sinkkuelämän neljää naishenkilöä viimeisen tuotantokauden kahdessa jaksossa. Teen tutkijaluentaa naishahmoista käyttäen apunani vastustavaa luentaa ja queer-luentaa sekä etsin campin piirteitä. Lähden liikkeelle Stuart Hallin jo 1970-luvulla esittämästä sisäänkoodaus/uloskoodausmallista, jossa televisiotekstin sisältöä voi lukea sisäänkoodattua merkitystä vastustaen, sisältöä uudelleen muokaten. Tuon Hallin mallin mukaan queer-luentaan, ja koitan selvittää miten heteronormatiivista televisiosarjaa Sinkkuelämää voidaan tulkita normeja haastaen. Queer tässä työssä tarkoittaa siis normien ulkopuolelle jäävää, niitä horjuttavaa ja vastustavaa. Työstän vastustavaa luentaa lähiluvun metodilla. Tekstistä, kuten televisio-ohjelmasta, tehdään tulkintoja toistuvien havaintojen perusteella, kiinnittäen huomiota myös pieniin yksityiskohtiin. Olen asennoitunut vastustavaan luentaan queer-tutkimusta tekevien tutkijoiden töiden inspiroimana, etenkin Annamari Vänskä ja Sanna Karkulehto ovat olleet työni kannalta tärkeitä. Tarkastelen Sinkkuelämää-sarjan naishahmoja erityisesti heteronormatiivisuuden ja normatiivisen heterouden kautta. Ensimmäisellä tarkoitetaan heteroseksuaalisuuden pitämistä luonnollisena ja normina, ja normatiivisen heterouden käsitteellä haluan tuoda esille kategorian heterous monimuotoisuuden: sen, että heterouden sisällä on normista poikkeavia muotoja. Esimerkkinä tästä on analyysini Charlottesta, jonka päältäpäin näyttävän normatiivinen heteronaiseus joutuu kyseenalaistetuksi, kun tämä ei tulekaan biologisesti luonnollisella tavalla raskaaksi. Campin avulla Sinkkuelämän queeriys herkullisesti esille. Sarja on esteettinen, muun muassa muotiin ja tyyliin on käytetty erityisen paljon aikaa. Campin esteettisyyden ja teatraalisuuden avulla Samanthan roolihahmo tulee herkullisesti esille naisen käydessä läpi kemoterapian jälkeistä hiustenlähtöä. Sinkkuelämän tyylille uskollisesti vakavallekin aiheelle, kuten rintasyövälle tässä tapauksessa, voidaan nauraa – tietyissä puitteissa. Graduni tarkoitus on aineiston perusteella osoittaa televisiosarjan sukupuolittunut maailma ja miten normatiivisuuden haastamiseen, vastustavaan queer-luentaan, tulee tilaisuuksia yksityiskohtaisen lähiluvun avulla.