The flow of reality’s development: from postmodernism to post-postmodernism in John Irving’s The World According to Garp and Last Night in Twisted River

In this master’s thesis, I examine the development of writer-characters and metafiction from John Irving’s The World According to Garp to Last Night in Twisted River and how this development relates to the development of late twentieth century postmodern literary theory to twenty-first century post-postmodern literary theory. The purpose of my study is to determine how the prominently postmodern feature metafiction, created through the writer-character’s stories-within-stories, has changed in form and function in the two novels published thirty years apart from one another, and what possible features this indicates for future post-postmodern theory. I establish my theoretical framework on the development of metafiction largely on late twentieth-century models of author and authorship as discussed by Roland Barthes, Wayne Booth and Michel Foucault. I base my close analysis of metafiction mostly on Linda Hutcheon’s model of overt and covert metafiction. At the end of my study, I examine Irving’s later novel through Suzanne Rohr’s models of reality constitution and fictional reality. The analysis of the two novels focuses on excerpts that feature the writer-characters, their stories-within-stories and the novels’ other characters and the narrators’ evaluations of these two. I draw examples from both novels, but I illustrate my choice of focus on the novels at the beginning of each section. Through this, I establish a method of analysis that best illustrates the development as a continuum from pre-existing postmodern models and theories to the formation of new post-postmodern theory. Based on my findings, the thesis argues that twenty-first century literary theory has moved away from postmodern overt deconstruction of the narrative and its meaning. New post-postmodern literary theory reacquires the previously deconstructed boundaries that define reality and truth and re-establishes them as having intrinsic value that cannot be disputed. In establishing fictional reality as self-governing and non-intrudable, post-postmodern theory takes a stance against postmodern nihilism, which indicates the re-founded, non-questionable value of the text’s reality. To continue mapping other possible features of future post-postmodern theory, I recommend further analysis solely on John Irving’s novels’ published in the twenty-first century.

9-vuotiaiden tyttöjen ja poikien luottamus isää ja äitiä kohtaan

Kiintymyssuhdetutkimuksen kentällä on 2000-luvulta lähtien julkaistu enenevässä määrin tutkimuksia koskien lapsen ja vanhempien välistä suhdetta lapsen eläessä keskilapsuuden ikävaihetta. Tulosten mukaan lapsen luottamus vanhempaa kohtaan ei vähene keskilapsuudessa (mm. Kerns, Tomich & Kim, 2006). Lapsen ja äidin välisen luottamuksen lisäksi tutkimuksissa on nähty tarpeelliseksi ottaa mukaan lapsen ja isän välisen luottamuksen tarkastelu, mikä jo itsessään kertoo lapsen ja isän välisen suhteen merkityksellisyydestä lapsen elämässä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka 9-vuotitaat suomalaiset tytöt ja pojat luottavat isään ja äitiin, luottavatko tytöt ja pojat yhtä paljon isään ja äitiin, sekä onko tyttöjen ja poikien välillä eroja luottamuksessa vanhempia kohtaan. Tutkimus toteutettiin käyttämällä kahta itsearviointimenetelmää: turvallisuusasteikkoa (Kerns Security Scale; Kerns, Klepac & Cole, 1996) sekä selviytymisstrategiakyselylomaketta (Coping Strategies Questionnaire; Finnegan, Hodges & Perry, 1996), joiden avulla arvioitiin lapsen luottamusta vanhempiin sekä välttelevää ja vastustavaa käyttäytymistä vanhempia kohtaan. Lapsi arvioi erikseen suhdettaan äitiin ja suhdettaan isään. Suomalaiset 9-vuotiaat tytöt ja pojat luottavat vähintään yhtä paljon vanhempiinsa kuin suomalaiset 11-vuotiaat verrokit (Kouvo. Virtanen & Silvén, 2015) tai samanikäiset pohjoisamerikkalaislapset (mm. Kerns, Tomich, Aspelmeier & Contreras, 2000). Odotusten mukaisesti luottamus äitiin on voimakkaasti yhteydessä siihen, miten lapsi luottaa isään ja toisin päin. Tytöt ja pojat eivät eroa keskenään siinä, kuinka paljon he luottavat isään ja äitiin. Tämä tukee niitä aiempia havaintoja, joissa tytöt ja pojat ovat luottaneet vanhempiinsa yhtä paljon (mm. Booth-Laforce ym., 2006). Tulokset suomalaisten lasten luottamuksesta vanhempia kohtaan voidaan nähdä perhe-elämän kannalta positiivisina ja osoituksena siitä, että Suomessa äideillä, mutta yhtä lailla isillä on aktiivinen rooli lapsen elämässä.