Predicting body weight from body measurements of pre-pubertal Ayshire heifers

Selostus: Hiehojen elopainon määrittäminen mittauksin alkukasvatusvaiheessa

Haulikkoratamelun minimoinnin suunnittelu

Työn tavoitteena oli tutkia kilpa- ja harjoitusammuntaan käytettävällä haulikkoradalla käytettäväksi soveltuvia passiivisia meluntorjuntamenetelmiä ja suunnitella niistä toimiva kokonaisuus kohderadoille siten, että rata-alueen läheisillä asuinalueilla alitetaan 50 dB LAIMax-taso sekä muilla alueilla ampumaratamelun ohjearvot. Aluksi tarkasteltiin kohderatojen vanhoja menetelmiä ja radan meluntorjunnan kannalta olennaiset suunnat selvitettiin mittauksilla. Myös laukausmelun spektriä tutkittiin mittauksilla. Olemassa oleville menetelmille etsittiin korvaavia ja täydentäviä menetelmiä. Radan sijoittaminen maastoon on tärkeä osa meluntorjuntaa uutta rataa suunniteltaessa, mutta kohteena olleiden ratojen sijoittamista ei voitu enää muuttaa. Koska haulikkoammunnan säännöt eivät mahdollista aliääniammusten tai äänenvaimentimien käyttöä, ei varsinaista melupäästöä pystytä pienentämään. Melulle altistuvan kohteen sisätilojen suojaaminenkin on käytännössä hyödytöntä, koska ampumamelun ohjearvot ovat ulkoalueille. Ainoastaan melun absorptio, etenemisen estäminen ja ohjaaminen ovat kelvollisia menetelmiä kohderadoilla. Rata-alueelle suunniteltiin uudet ratojen väliset meluseinät, joiden ääneneristävyys ja -absorptio on vanhoja seiniä parempi. Taustavallille suunniteltiin jatkamista maavallina ja korottamista meluaitana, joka toimii myös haulienkierrätysjärjestelmän runkona. Alueen maaperä suunniteltiin muutettavaksi akustisesti pehmeämmäksi. Käytettävien menetelmien suunnittelussa tehtiin eri vaihtoehdoille laskennallisia arvioita, tietokonemallinnuksia ja laboratoriokokeita. Myös uusia menetelmiä haulikkoradan meluntorjunnassa tutkittiin. Tutkimusten perusteella näitä menetelmiä tutkitaan jatkossa käytännössä.

Clinically occult metastases in patients with cutaneous melanoma. Detection with sentinel lymph node biopsy and whole body positron emission tomography

Objective: The aim of this study was to investigate the use of sentinel lymph node biopsy (SLNB) and whole body positron emission tomography (PET), with emphasis on surgical treatment and prognosis, in the detection of clinically occult metastases in patients with clinically localized cutaneous melanoma. Patients and methods: The study population consisted of 1255 patients with clinical stage I–II cutaneous melanoma, operated at Turku University Hospital between 1983 and 2007. 334 patients underwent SLNB and they were compared to 921 retrospective patients. A subgroup of 30 symptom-free patients with high risk melanoma underwent prospectively whole body PET 6–24 months postoperatively. Results: Overall, the disease-specific survival rate was 84.4 % at five years. Sex, Breslow thickness, age and nodal status were independent prognostic factors for survival. SLNB revealed occult nodal metastases in 17 % of the patients. There was no significant difference in disease-specific overall survival between SLNB patients and controls, but the nodal disease-free time was significantly longer suggesting better local control after SLNB and subsequent completion lymph node dissection. The followup time was different between the study cohorts and initial surgery was performed during different time periods. SLNB detected micrometastases in seven of 155 patients (4.5 %) with thin T1 primary melanoma and in four of 25 patients (16 %) with head and neck melanoma. In six of 30 asymptomatic patients with high risk melanoma (20 %), whole body PET detected occult distant metastases. Conclusion: Both SLNB and whole body PET were reliable methods to detect clinically occult metastases in patients with cutaneous melanoma. This upstaging altered the treatment in each case.

Shapes and sizes : body image, body dissatisfaction and disordered eating in relation to gender and gender identity

Syftet med denna avhandling var att empiriskt undersöka kroppsbild, kroppsmissnöje och ätstörningssymptom hos vuxna i relation till kön och könsidentitet. Även sexuell kroppsbild studerades. Data samlades in via en populationsbaserad frågeformulärsstudie (11,468 deltagare) samt en intervjustudie med 20 transpersoner. Kvinnor rapporterade mer kroppsmissnöje och ätstörningssymptom än män. Till exempel uppgav mer än hälften av kvinnorna och en tredjedel av männen att de uppfattade sig som mindre attraktiva än de önskade att de var. Mer än hälften av kvinnorna och en tredjedel av männen uppgav sig banta, och självframkallade kräkningar rapporterades av var tionde kvinna och var hundrade man. Könsidentitetskonflikt var associerat med högre nivåer av kroppsnöje och ätstörningssymptom. Majoriteten av de intervjuade transpersonerna rapporterade omfattande missnöje med sina kroppar, särskilt gällande sexuell kroppsbild, samt ätstörningssymptom. Könskorrigering uppgavs i huvudsak lindra kroppsmissnöje och ätstörningssymptom. Vårdpersonal bör vara medveten om att kroppsmissnöje och ätstörningssymptom berör både vuxna kvinnor och män. Missnöje med de sexuella delarna av kroppen förefaller vara relativt vanligt bland vuxna och bör inte förbises. Vårdpersonal som arbetar med transpersoner bör vara medvetna om hur djupt och omfattande dessa personers kroppsmissnöje kan vara, samt uppmärksamma en eventuellt förhöjd risk för ätstörningssymptom. Det är även värt att notera att könskorrigering kan lindra kroppsmissnöje och ätstörningssymptom hos transpersoner.

Yliopiston reunalla. Tutkimus suomalaisen avoimen yliopiston muotoutumisesta

Avoin yliopisto on koulutusmuoto, johon kuka tahansa voi osallistua ja jossa voi suorittaa yliopistotasoisia opintoja. Avoimen yliopiston ideassa keskeistä on koulutuksellisen tasa-arvon edistämisen tavoite. Tämän tutkimuksen tehtävänä on kuvata ja analysoida suomalaisen avoimen yliopiston muotoutumista. Tutkimuksella etsitään vastauksia kolmeen kysymykseen: 1. Millaisten vaiheiden kautta avoin yliopisto on muotoutunut? Mitä avoimen yliopiston historiassa on tapahtunut ja millaista keskustelua näistä tapahtumista on käyty? 2. Millaisia diskursseja avointa yliopistoa koskeneessa keskustelussa voidaan tunnistaa ja miten eri toimijatahot ovat näihin puhetapoihin kiinnittyneet? 3. Millaisena koulutuksellisen tasa-arvon toteuttajana avoin yliopisto näyttäytyy tutkimusaineiston valossa? Tutkimuksen aineisto koostuu erilaisista julkisista teksteistä. Aineistossa on mukana useita erilaisia tekstityyppejä: komiteanmietintöjä ja työryhmäraportteja, korkeakoululaitoksen kehittämissuunnitelmia, muita suunnitteluasiakirjoja, tutkimuksia, selvityksiä, puheenvuoroja ja esitelmiä sekä lehtikirjoituksia. Täydentävänä aineistona on lisäksi käytetty tilastoja. Tutkimusaineistoa on analysoitu diskurssianalyysillä. Keskeisenä lähtökohtana analyysissa on, että tekstien avulla tuotetaan avointa yliopistoa koskevia käsityksiä ja merkityksiä. Nämä merkitykset myös muuttuvat ajassa. Aineiston analyysin tuloksena avoimen yliopiston historiassa voidaan erottaa erilaisia vaiheita ja näiden vaiheiden välisiä taitekohtia. Ensimmäiseksi murrokseksi avoimen yliopiston historiassa voidaan paikantaa avoimen yliopiston synty, joka ajoittui 1970-luvun alkupuoliskolle. Avoin yliopisto sai vakiintuneet puitteensa vasta 1980-luvun puolivälissä, jolloin se organisoitiin osaksi yliopistojen täydennyskoulutusta. Tämä voidaan nähdä avoimen yliopiston historian toisena murroksena. Kolmas murros ajoittui 1990-luvulle, jolloin avoimen yliopiston resursointi muuttui ja nuoret tulivat sen näkyväksi opiskelijaryhmäksi. Tämä murros problematisoi avoimen yliopiston ja tutkintokoulutuksen suhteen aiemmasta poikkeavalla tavalla ja avoimen yliopiston tutkintoväylä nousi keskeiseksi keskusteluteemaksi. Tämä jännite purkautui tultaessa 2000-luvulle, ja tutkinnonuudistuksen yhteydessä avoimen yliopiston väylä sai paikkansa suhteessa kahden syklin tutkintoihin. Nyt elämme tutkinnonuudistuksen jälkeistä aikaa, jolloin avoimen yliopiston väylä vertautuu paljolti maisterikoulutuksiin. Kysymys aikuisten asemasta suhteessa tutkintokoulutukseen on kuitenkin edelleen ajankohtainen. Esillä ovat etenkin kysymykset aiemmin opitun tunnustamisesta, aikuisten ohjauksesta sekä avoimen yliopiston suhteesta työ- ja elinkeinoelämään. Keskustelussa avoimesta yliopistosta on paikannettavissa erilaisia positioita, jotka määrittävät avoimen yliopiston merkitystä ja tehtävää. Näitä positioita voidaan nimittää diskursseiksi, jotka konstituoivat avoimen yliopiston paikkaa yliopistokoulutuksen kentällä. Aineistosta on paikannettu neljä eri diskurssia: (1) akateemisia arvoja painottava yliopistollinen diskurssi, (2) osallistumisen tasa-arvoa korostava sivistyksellisen demokratian diskurssi, (3) yksilöllisiä mahdollisuuksia ja innovatiivisuutta korostava joustavuuden diskurssi sekä (4) työelämää, taloudellisuutta ja statusta korostava tehokkuuden diskurssi. Nämä diskurssit käyvät aineiston teksteissä keskinäisiä neuvotteluja ja kantavat merkityksiä suhteessa toisiinsa. Diskurssien välisiä suhteita voidaan kuvata kahden eri dimension kautta. Yhtäältä vastakkaisiksi arvoiksi asettuvat akateeminen eksklusiivisuus ja koulutuksellinen tasa-arvo. Toisena ulottuvuutena on koulutuksen arvottaminen sivistyksen versus hyödyn näkökulmasta. Avoimen yliopiston tehtävä tasa-arvon edistäjänä on eri aikoina mielletty eri tavoin. Avoimen yliopiston historiassa sen merkitystä ja tehtävää on kehystetty erilaisin puhetavoin, ja eri diskurssipositioiden vuoropuhelun kautta myös avoimen yliopiston tasa-arvotehtävästä on eri aikoina keskusteltu eri tavoin. Avoimen yliopiston alkuvaiheessa sen tehtävänä näyttäytyi sivistyksellisen demokratian turvaajana toimiminen. Kun avoimen yliopiston kurssit käynnistyivät, määrittyi toiminta selkeästi aikuisten koulutukseksi. Avoin yliopisto määrittyikin nyt aikuisten toiseksi mahdollisuudeksi hankkia koulutusta, jota vaille he olivat nuorempina jääneet. Avoimen yliopiston puitteiden lukkoonlyömisen jälkeen keskustelussa nousi vahvasti esiin toiminnan ja opetusmuotojen kehittäminen. Avoin yliopisto määrittyikin nyt aikuisten monipuoliseksi ja joustavaksi koulutusmahdollisuudeksi. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien luominen näyttäytyi innovatiivisena, dynaamisena ja eteenpäinpyrkivänä toimintana, jossa otettiin huomioon aikuisten erilaiset tarpeet. Relander-ohjelman myötä avoimen yliopiston julkilausuttu tehtävä nimenomaan aikuisten kouluttajana kuitenkin muuttui. Avoin yliopisto näyttäytyi nyt yksilöllisiä tarpeita palvelevana mahdollisuuksien talona, jossa oli sijaa kaikille. Tärkeäksi määrittyi myös opiskelun tavoitteiden ja motiivien moninaisuus. Tutkinnon suorittamisen avoimen yliopiston opintojen kautta tuli olla realistisesti mahdollista. Viimeisimmän murroksen jälkeen avoin yliopisto määrittyy yhä selvemmin työelämän sekä alueellisten tarpeiden kautta. Avoin yliopisto näyttäytyy joustavana ja erilaisia tarpeita palvelevana opiskelufoorumina. Avoin yliopisto palvelee paitsi yksilöiden, myös työelämän ja yritysten tarpeita sekä on osaltaan turvaamassa alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan avointa yliopistoa, sen historiaa ja siitä käytyä keskustelua erityisesti tasa-arvon näkökulmasta. Yhtenä keskeisenä tuloksena on, että avoimen yliopiston paikka on ollut aina jollakin tavalla marginaalissa. Tätä ilmentää mm. yliopistollisuuden ja tasa-arvon välinen jännite, jonka ympärille avointa yliopistoa koskeva keskustelu paljolti on järjestynyt. Ylipäätään aikuisten asemaa yliopistossa määrittää tietty epämukavuus ja täyden legitimiteetin puute erityisesti suhteessa tutkintokoulutukseen. Aikuisten koulutuksesta puhutaan yliopiston yhtenä perustehtävänä ja retorisesti voidaan todeta tämän tehtävän tärkeys. Aikuinen opiskelija aiempine osaamisineen ja osaamistarpeineen positioituu kuitenkin yliopistokoulutuksen ja työelämän väliselle rajapinnalle. Aikuisen paikka määrittyykin yliopiston ytimeen nähden selvästi marginaaliin.

Individual dietary counselling during and after pregnancy: Impact on diet and body weight

In Finland, maternity and child health clinics play a key role in promoting health in young families. Currently, obesity causes the greatest challenges to clinics. In obese pregnant women, an increased risk for metabolic diseases exist which can affect both the mother and child. The purpose of this thesis was to explore the role of dietary counselling: in Finnish health clinics; in the regulation of dietary intake; and in affecting the body weight of women. The main aim was to test the effect of dietary counselling and probiotic intervention on dietary intake and maternal body weight during and after pregnancy. In addition to dietary counselling, the effect of other factors, such as eating behaviour on dietary intake and body weight control after pregnancy was assessed. Another aim was also to evaluate dietary counselling practices by nurses (n = 327) in Finnish health clinics assessed by a questionnaire. At the beginning of the pregnancy, women (n = 256) enrolled in a dietary intervention study, were randomised into three groups. One group received dietary counselling with probiotics, one had counselling with placebo and the third group was the control group. The control group consisted of women whom did not receive counselling and took placebo. Probiotics and placebo supplements were used until the end of exclusive breastfeeding or six months after pregnancy. Women were followed from early pregnancy up to four years after pregnancy. Follow-up visits took place three times during pregnancy, at one and six months, and one, two and four years after pregnancy. Dietary counselling, provided by a nutritionist, aimed to influence the quality of dietary fat intake. Dietary counselling is important to provide in clinics, as determined by the nurses, and these nurses expressed a want to improve their own nutritional knowledge through education. The nurses had varying knowledge of current dietary recommendations. Dietary counselling for women during and after pregnancy resulted in beneficial changes in dietary intake up to one year after pregnancy and body weight and waist circumference up to four years after pregnancy. Probiotics had a beneficial effect together with dietary counselling on waist circumference until one year after pregnancy, but not throughout the long term, four years after pregnancy. Other factors, such as eating behaviour, associated with dietary intake and body weight control after pregnancy. Specifically, dietary recommendations are reached amongst women whom had high cognitive restraint in their eating behaviour and did not demonstrate uncontrolled eating. Overweight women more frequently emotionally ate compared to normal weight women and women with central adiposity related more frequently to having an uncontrolled eating behaviour than women with normal waist circumference. In addition, being overweight prior to pregnancy and excessive weight gain during pregnancy associated with increased body weight retention after pregnancy. This study showed that individual dietary counselling is useful in influencing dietary intake which adheres to dietary recommendations and this counselling influences, favourably, body weight after pregnancy. Especially, women with the risk for weight retention, such as women who have emotional and uncontrolled eating behaviours, who were overweight prior to pregnancy or those who had excessive weight gain during pregnancy, may benefit from individual dietary counselling. This study underscores the need to develop dietary counselling practices for pregnant women and their follow-up after pregnancy in Finnish health clinics. These practices include increasing the efficacy of the counselling such as collaboration with families, having knowledgable health professionals and having sufficient resources.

Oxidized LDL and physical fitness in healthy young men: associations with body composition, smoking, metabolic syndrome and androgen status

Background: In the past, oxidized low density lipoprotein (ox-LDL) has been associated with an unbeneficial lipid profile. This atherogenic lipid profile increases the risk of atherosclerotic cardiovascular diseases. Physical fitness has substantial effect on serum lipoprotein concentration as well as body composition and humoral responses, however interrelationships between ox-LDL and physical fitness have not been widely examined in a nationally representative sample. Aims: This thesis evaluates how cardiorespiratory and muscular fitness associate with ox-LDL lipids and how the other known risk factors of atherosclerosis might alter these associations. Subjects and Methods: The study cohort consisted of 846 healthy young males (mean age 25.1, SD 4.6) who were gathered by voluntary nationwide recruitment. Each participant conducted a series of physical fitness tests (cardiorespiratory and muscular fitness) and answered a detailed questionnaire that included lifestyle habits (i.e. smoking and leisuretime physical activity). Venous blood samples including ox-LDL and serum lipids were also collected. Results: Higher levels of ox-LDL were found in overweight and obese men, however, high cardiorespiratory fitness seemed to protect the overweight from high levels of ox-LDL. Young men who smoked and had poor cardiorespiratory or muscular fitness possessed a higher concentration of ox-LDL lipids when compared to comparable levels of cardiorespiratory or muscular fitness non-smoking young men. Metabolic syndrome was associated with increased levels of ox-LDL and high levels of ox-LDL combined with poor cardiorespiratory and abdominal muscle fitness seems to predict metabolic syndrome in young men. Also, participants with poor cardiorespiratory fitness and low levels of testosterone had higher levels of ox-LDL when compared to participants with high cardiorespiratory fitness / low testosterone as well as those with poor cardiorespiratory fitness / high testosterone. Conclusions: Good cardiorespiratory and muscular fitness protects young men from increased levels of ox-LDL lipids. This association was discovered in young men who were categorized as being overweight, smokers, metabolic syndrome or with low levels of testosterone. Being fit seems to prevent higher levels of ox-LDL, even in young healthy

Chromatoid body mediated RNA regulation in mouse male germline

Male germ cell differentiation, spermatogenesis is an exceptional developmental process that produces a massive amount of genetically unique spermatozoa. The complexity of this process along with the technical limitations in the germline research has left many aspects of spermatogenesis poorly understood. Post-meiotic haploid round spermatids possess the most complex transcriptomes of the whole body. Correspondingly, efficient and accurate control mechanisms are necessary to deal with the huge diversity of transcribed RNAs in these cells. The high transcriptional activity in round spermatids is accompanied by the presence of an uncommonly large cytoplasmic ribonucleoprotein granule, called the chromatoid body (CB) that is conjectured to participate in the RNA post-transcriptional regulation. However, very little is known about the possible mechanisms of the CB function. The development of a procedure to isolate CBs from mouse testes was this study’s objective. Anti-MVH immunoprecipitation of cross-linked CBs from a fractionated testicular cell lysate was optimized to yield considerable quantities of pure and intact CBs from mice testes. This protocol produced reliable and reproducible data from the subsequent analysis of CB’s protein and RNA components. We found that the majority of the CB’s proteome consists of RNA-binding proteins that associate functionally with different pathways. We also demonstrated notable localization patterns of one of the CB transient components, SAM68 and showed that its ablation does not change the general composition or structure of the CB. CB-associated RNA analysis revealed a strong accumulation of PIWI-interacting RNAs (piRNAs), mRNAs and long non-coding RNAs (lncRNAs) in the CB. When the CB transcriptome and proteome analysis results were combined, the most pronounced molecular functions in the CB were related to piRNA pathway, RNA post-transcriptional processing and CB structural scaffolding. In addition, we demonstrated that the CB is a target for the main RNA flux from the nucleus throughout all steps of round spermatid development. Moreover, we provided preliminary evidence that those isolated CBs slice target RNAs in vitro in an ATPdependent manner. Altogether, these results make a strong suggestion that the CB functions involve RNA-related and RNA-mediated mechanisms. All the existing data supports the hypothesis that the CB coordinates the highly complex haploid transcriptome during the preparation of the male gametes for fertilization. Thereby, this study provides a fundamental basis for the future functional analyses of ribonucleoprotein granules and offers also important insights into the mechanisms governing male fertility.