Regulation of B Cell Gene Expression and Function by Ikaros, Helios and Bcl6

B lymphocytes constitute a key branch of adaptive immunity by providing specificity to recognize a vast variety of antigens by B cell antigen receptors (BCR) and secreted antibodies. Antigen recognition activates the cells and can produce antibody secreting plasma cells via germinal center reaction that leads to the maturation of antigen recognition affinity and switching of antibody effector class. The specificity of antigen recognition is achieved through a multistep developmental pathway that is organized by interplay of transcription factors and signals through BCR. Lymphoid malignancies arise from different stages of development in abnormal function of transcriptional regulation. To understand the B cell development and the function of B cells, a thorough understanding of the regulation of gene expression is important. The transcription factors of the Ikaros family and Bcl6 are frequently associated with lymphoma generation. The aim of this study was to reveal the targets of Ikaros, Helios and Bcl6 mediated gene regulation and to find out the function of Ikaros and Helios in B cells. This study uses gene targeted DT40 B cell lines and establishes a role for Ikaros family factors Ikaros and Helios in the regulation of BCR signaling that is important at developmental checkpoints, for cell survival and in activation. Ikaros and Helios had opposing roles in the regulation of BCR signals. Ikaros was found to directly repress the SHIP gene that encodes a signaling lipid-metabolizing enzyme, whereas Helios had activating effect on SHIP expression. The findings demonstrate a balancing function for these two Ikaros family transcription factors in the regulation of BCR signaling as well as in the regulation of gene expression. Bcl6 was found to repress plasma cell gene expression program while maintaining gene expression profile of B cells. Analysis of direct Bcl6 target genes suggested novel mechanisms for Bcl6-mediated suppression of plasma cell differentiation and promoting germinal center phenotype.

Regulatory Mechanisms involved in Th2 Cell Differentiation. A Proteomics Approach.

<b>Th2-solujen erilaistumista ohjaavat säätelyverkostot ja niiden tutkiminen proteomiikan avullab> Astma ja allergiat ovat laajalle levinneitä ja vakavia sairauksia, joista kärsivät miljoonat ihmiset ympäri maailmaa. Koe-eläimillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että interleukiini-4 (IL-4) on tärkeä allergisen astman ja allergioiden kehittymiselle ja kroonistumiselle. Se ohjaa T-auttajasolujen (Th-solujen) kehittymistä Th2-tyypin soluiksi, joilla on merkittävä rooli näiden tautien puhkeamisessa. Th2-solut tuottavat myös itse IL-4:ä, joka edesauttaa taudin seuraavien vaiheiden kehittymistä. Erityisesti STAT6-proteiini, joka aktivoituu IL-4-stimulaation seurauksena, on tarpeen Th2- vasteen syntymiselle ja kroonistumiselle antigeenin aiheuttamassa keuhkoputkien astmaattisessa tulehduksessa. Väitöskirjatyöni tarkoituksena oli käyttää kaksidimensionaaliseen elektroforeesiin (2- DE) perustuvaa proteomiikkaa ja massaspektrometriaa uusien Th2-solujen erilaistumista säätelevien proteiinien tunnistamiseksi. Erilaistumattomat Th-solut eristettiin vastasyntyneen napaverestä tai hiiren pernasta. Solut aktivoitiin Tsolureseptorin ja ns. ko-stimulatoristen reseptorien kautta ja erilaistettiin joko Th1- tai Th2-suuntaan vastaavasti erilaistavien IL-12- ja IL-4-sytokiinien avulla. Ensimmäisessä tutkimuksessa in vitro -erilaistettujen Th1- ja Th2-solujen proteomeja verrattiin keskenään proteiinien ilmenemisessä tai proteiinimodifikaatioissa olevien erojen tunnistamiseksi. Kaksi muuta päätutkimusta keskittyivät IL-4:n aiheuttamaan proteiinitason säätelyyn ensimmäisen vuorokauden aikana T-soluaktivaation jälkeen. Näistä ensimmäisessä IL-4:n aiheuttamia eroja tunnistettiin aktivoiduista ihmisen Thsoluista. IL-4:n todettiin säätelevän useita proteiineja kaspaasien välittämissä signalointiteissä sekä lisäävän T-solujen elävyyttä ja aktivoitumista. Toisessa tutkimuksessa STAT6-poistogeenisten hiirien lymfosyyttien proteomia verrattiin villityypin kontrollisoluihin T-soluaktivaation ja IL-4-stimulaation jälkeen. Näissä tutkimuksissa karakterisoitiin useita uusia IL-4:n ja STAT6:n kohdeproteiineja ja löydettiin uusia säätelyverkostoja. Tutkimustulokset ovat johtaneet uusiin Th2-erilaistumismekanismeja koskeviin hypoteeseihin.