Temporomandibular Disorders and Headache in Adolescents

13-16-vuotiaiden purentaelimistön toimintahäiriöt ja päänsärky Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää purentaelimistön toimintahäiriöihin (TMD) liittyvien oireiden ja kliinisten löydösten esiintyvyyttä ja muutosta kolmen vuoden seurannan aikana päänsärystä kärsivillä nuorilla ja heidän verrokeillaan, TMD-löydösten yhteyttä eri tyyppisiin päänsärkyihin ja päänsärkyyn liittyviin tekijöihin, TMD-löydöksiä ennustavia tekijöitä sekä perhetaustan osuutta TMD-löydösten esiintyvyyteen. Tutkimus perustui kahteen laajaan koululaismateriaaliin Turun seudulla. Ensimmäinen 13-vuotiaiden nuorten ryhmä (n = 311) osallistui myös 16-vuotiaana seuranta-tutkimukseen. Toisen 13-vuotiaiden nuorten ryhmän (n = 154) äidit (n = 154) osallistuivat myös tutkimukseen, jossa selvitettiin tapaus-verrokkiasetelmassa TMD-löydösten ja päänsärkyjen esiintyvyyttä kahdessa sukupolvessa. Nuoret jaettiin päänsärkyryhmiin ja terveisiin kontrolleihin IHS (1988) päänsärky-kriteerien mukaisesti kyselykaavakkeen ja lääkärin suorittaman haastattelun ja kliinisen tutkimuksen antamien tietojen perusteella. Lääkäri määritteli äitien päänsärkydiagnoosin kyselykaavakkeen tietojen perusteella. Kaikki nuoret ja heidän äitinsä haastateltiin ja heille tehtiin kliininen purentafysiologinen tutkimus sokkoutetusti. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tytöillä esiintyi TMD-löydöksiä selvästi enemmän kuin pojilla sekä ennen puberteettia että sen jälkeen. Tutkimuksessa havaittiin selkeä yhteys TMD-löydösten ja molempien päänsärkytyyppien, migreenin ja episodisen tensiotyyppisen päänsäryn, välillä. Kolmen vuoden seurannan aikana TMD-löydöksissä havaittiin runsasta muutosta ja iän myötä vähenemistä, mutta TMD-oireiden kohdalla ei vastaavaa muutosta todettu. TMD-löydösten ja niska-hartiaseudun lihaskipujen välillä havaittiin yhteys 13-vuotiailla nuorilla. Mikään päänsärkyyn liittyvistä tekijöistä 13-vuotiailla ei osoittautunut ennustavaksi taustatekijäksi myöhemmille TMD-löydöksille. TMD-löydösten suhteen ei todettu perheyhteyttä. Päänsäryistä kärsivillä nuorilla on enemmän myös muita kiputiloja, kuten purentaelimistön toimintahäiriöitä ja niska-hartiaseudun kipuja, kuin heidän terveillä verrokeillaan. 1316 vuoden iässä nämä löydökset ovat valtaosaltaan lieviä ja vaihtelevia.

Secondary Aural Symptoms in Relation to Cranio-Cervical and General Disorders

The present thesis comprises two study populations. The first study sample (SS1) consisted of 411 adults examined and interviewed at three annual visits. The second study sample (SS2) consisted of 1720 adults who filled in a mailed questionnaire about secondary otalgia, tinnitus and fullness of ears. In the second phase of the SS2, 100 subjects with otalgia were examined and interviewed by specialist in stomatognathic physiology and otorhinolaryngology. In the third phase, 36 subjects participated in a randomized, controlled and blinded trial of effectiveness of occlusal appliance on secondary otalgia, facial pain, headache and treatment need of temporomandibular disorders (TMD). The standardized prevalence of recurrent secondary otalgia was 6%, tinnitus 15% and fullness of ears 8%. Aural symptoms were more frequent among young than old subjects. They were associated with other, simultaneous aural symptoms, TMD pain, head and neck region pain, and visits to a physician. The subjects with aural symptoms more often had tenderness on palpation of masticatory muscles and clinical signs of temporomandibular joint than the subjects without. 85% of the subjects reporting secondary otalgia had cervical spine or temporomandibular disorder or both. In SS1, the final model of secondary otalgia included active need treatment for TMD, elevated level of stress symptoms, and bruxism. In SS2, the final models of aural symptoms included associated aural symptoms, young age, TMD pain, headache and shoulder ache. Stabilization splint more effectively alleviated secondary otalgia and active treatment need for TMD than a palatal control splint. In patients with aural pain, tinnitus or fullness of ears, it is important to first rule out otologic and nasopharyngeal diseases that may cause the symptoms. If no explanation for aural symptoms is found, temporomandibular and cervical spine disorders should be rouled out to minimize unnecessary visits to a physician.

A Comparative Study of the Effectiveness of a Prefabricated Appliance and a Stabilization Appliance in the Treatment of Myofascial pain and Headache

The aim of this thesis was to evaluate the short- and long-term effectiveness of a prefabricated occlusal appliance (R) on patients with myofascial pain and headache by comparing it with the treatment of the stabilization appliance (S). Another aim was to evaluate the effect of appliance treatment on stress-related salivary parameters like cortisol and IgA, as well as on flow rate values in these patients. Sixty-five patients diagnosed with myofascial temporomandibular disorder (TMD) pain, of whom 94% suffered concomitantly from headache, at two centres for Stomatognathic Physiology, one in Sweden and one in Finland, were included in this randomized controlled trial using Research Diagnostic Criteria for TMD (RDC/TMD), with history questionnaires and clinical examinations performed at baseline and at 6- and 10-weeks, and 6- and 12-month follow-ups. Patients were randomly assigned either to the R or the S group. Treatment outcome was measured according to IMMPACT (Initiative on Methods, Measurements, and Pain Assessment in Clinical Trials), i.e. four chronic pain outcome domains: pain intensity, overall improvement, physical and emotional functioning. Changes in frequency and intensity of headache were recorded. Thirty-nine patients participated in the saliva study. Salivary analyses were performed at 6 and 10 weeks. The results revealed no differences between groups at baseline. At all follow-ups, all four outcome measures, as well as frequency and intensity of headache, showed statistically significant within-group improvement compared to baseline, without significant differences between groups. No treatment-induced changes in saliva parameters could be registered. In conclusion, the effectiveness of the prefabricated appliance seemed to be similar to that of the stabilization appliance in alleviating myofascial pain, and frequency and intensity of headache, in the short as well as the long term. However, no changes in salivary parameters were observed during treatment.

Leukanivelen artroskopiat

Monet sairaudet voivat vaikuttaa myös leukaniveleen. Tavallisimpia leukaniveltä vaurioittavia sairauksia ovat erilaiset reumasairaudet, joista yleisimpänä on nivelreuma, eli reumatoidi artriitti. Leukanivelessä esiintyy myös vain siinä ilmeneviä sairauksia. Yleisimmin vaiva johtuu leukanivelen välilevyn häiriintyneestä toiminnasta, joka estää alaleukaluun nivelpään normaalia liikkumista. Leukanivelen toimintavaikeudet (engl. temporomandibular disorders, TMD) vaikuttavat potilaan jokapäiväiseen elämään hankaloittamalla muun muassa puhumista ja syömistä. Potilaan hoito aloitetaan aina ei-invasiivisilla hoitomuodoilla. Jos näillä ei saada tulosta, siirrytään myöhemmin invasiivisempiin hoitoihin. Vähiten invasiivisia hoitomuotoja, joilla on saavutettu leukanivelvaivapotilaille oireiden helpotusta, ovat leukanivelen tähystysleikkaukset, eli artroskopiat. Artroskopian tärkeimpiä indikaatioita ovat leukanivelen rakenteelliset ongelmat, kuten palautumattoman nivelvälilevyn sijoiltaanmenon aiheuttama ns. closed lock- tila, osteoartroosi, sekä artriitit. Artroskooppisesti diagnoosi voidaan varmistaa suorassa näköyhteydessä nivelen sisäpinnoille. Artroskooppisesti voidaan myös suorittaa leukanivelvaivojen hoitotoimenpiteitä kuten adheesioiden poistoa. Artroskooppisella hoidolla on saavutettu hyviä hoitotuloksia etenkin kivuliaasta nivelvälilevyn palautumattomasta sijoiltaanmenosta ja osteoartroosista kärsivien potilaiden hoidossa. Artroskopialla on myös saavutettu erinomainen diagnostinen tarkkuus epäselvien nivelensisäisten diagnoosien selvittämisessä.Artroskopia on erittäin hyödyllinen hoitomuoto oikein valikoiduille potilaille ja sitä kannattaa kokeilla tietyille potilasryhmille konservatiivisen hoidon jälkeen.

Leukanivelen artroskopiat

Monet sairaudet voivat vaikuttaa myös leukaniveleen. Tavallisimpia leukaniveltä vaurioittavia sairauksia ovat erilaiset reumasairaudet, joista yleisimpänä on nivelreuma, eli reumatoidi artriitti. Leukanivelessä esiintyy myös vain siinä ilmeneviä sairauksia. Yleisimmin vaiva johtuu leukanivelen välilevyn häiriintyneestä toiminnasta, joka estää alaleukaluun nivelpään normaalia liikkumista. Leukanivelen toimintavaikeudet (engl. temporomandibular disorders, TMD) vaikuttavat potilaan jokapäiväiseen elämään hankaloittamalla muun muassa puhumista ja syömistä.Potilaan hoito aloitetaan aina ei-invasiivisilla hoitomuodoilla. Jos näillä ei saada tulosta, siirrytään myöhemmin invasiivisempiin hoitoihin. Vähiten invasiivisia hoitomuotoja, joilla on saavutettu leukanivelvaivapotilaille oireiden helpotusta, ovat leukanivelen tähystysleikkaukset, eli artroskopiat. Artroskopian tärkeimpiä indikaatioita ovat leukanivelen rakenteelliset ongelmat, kuten palautumattoman nivelvälilevyn sijoiltaanmenon aiheuttama ns. closed lock- tila, osteoartroosi, sekä artriitit. Artroskooppisesti diagnoosi voidaan varmistaa suorassa näköyhteydessä nivel en sisäpinnoille. Artroskooppisesti voidaan myös suorittaa leukanivelvaivojen hoitotoimenpiteitä kuten adheesioiden poistoa. Artroskooppisella hoidolla on saavutettu hyviä hoitotuloksia etenkin kivuliaasta nivelvälilevyn palautumattomasta sijoiltaanmenosta ja osteoartroosista kärsivien potilaiden hoidossa. Artroskopialla on myös saavutettu erinomainen diagnostinen tarkkuus epäselvien nivelensisäisten diagnoosien selvittämisessä.