De optimis epistolis commendatitiis ministrorum verbi divini, II. Corinth. III:1,2,3 1

Invokaatio. I.N.J.

De optimis epistolis commendatitiis ministrorum verbi divini II. Corinth. III:1,2,3 2

Invokaatio: I.N.J.

Le son - calligraphie : [1 & 3].

Digitoitu 10. 6. 2008.

Mä meen niille sanoon, et älkää puhuko höpöjä! Verbit ja lauserakenteet lapsen kielenkehityksen kuvaajina iässä 1;8–3;8

Tämän tutkimuksen aiheena on yhden lapsen kielenkehitys kahden vuoden tarkastelujakson aikana. Tutkimus on aloitettu lapsen ollessa vuoden ja kahdeksan kuukauden (1;8) ikäinen. Kielenkehitystä seurataan ikään kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta (3;8). Tutkimusaineisto jakautuu neljään eri tarkastelujaksoon (ikä 1;8–2;0, 2;6–2;7, 3;0–3;1 ja 3;7–3;8). Olen seurannut informanttini kielenkehitystä syntymästä alkaen ja havainnut, että lapsen kielessä voi tapahtua jo hyvin lyhyessäkin ajassa huomattavaa edistymistä. Toisaalta jotkin lapsenkielelle tyypilliset piirteet, kuten ongelmat astevaihtelussa (näkit ’näit’), voivat säilyä vielä pitkäänkin lapsen puheessa. Aineisto koostuu päiväkirjamerkinnöistä ja lapsen puheesta tehdyistä nauhoituksista, jotka on litteroitu. Työn tavoitteena on selvittää, miten lapsen verbit ja lauserakenteet kehittyvät. Lisäksi tuon esiin jokaisena tarkasteltavana ikäkautena joitakin kyseiselle iälle tyypillisiä kielen piirteitä, kuten murteellisuutta ja uudissanoja. Aineistoa analysoidaan sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti. Tutkimus kuuluu lapsenkielen tutkimuksen alaan. Tutkimustulokset osoittavat, että informanttini kielenkehitys noudattelee suomalaislapselle tyypillisiä kehityspolkuja. Informanttini ensimmäisinä omaksumat verbinmuodot esimerkiksi ovat yksikön 2. persoonan imperatiivi (iskä päisty ’väisty’) ja yksikön 3. persoonan indikatiivin preesens (Aada tottaa ’ottaa’). Persoona-, modus- ja tempuskategoriat monipuolistuvat iän karttuessa. Esimerkiksi iässä 2;6 informantti käyttää jo kaikkia muita moduksia paitsi potentiaalia. Iässä 3;0 lapsi on omaksunut kaikki persoonamuodot. Ikään 3;8 mennessä lapsi käyttää myös kaikkia tempuksia. Infinitiivejäkin puheessa esiintyy jo varhain (nykätä ’tykätä’, nukkumassa). Toisaalta variaatio voi olla samanikäistenkin lasten välillä varsin suurta, vaikka kehitys olisi täysin ikäkaudelle ominaista. Siksi jokainen lapsenkielen tutkimus antaa arvokasta tietoa kielenkehityksestä, joka on hyvin yksilöllistä. Tutkimustulokset tuovat esiin monia lapsenkielelle tyypillisiä piirteitä, kuten analogiamuotojen (hakes ’haki’) ja lapsenkielisten sanojen (sylkky ’syli’) esiintymistä puheessa. Toisaalta lapsen puheessa esiintyy alusta asti aikuiskielelle ominaisesti esimerkiksi niin konkreettisia verbejä (mennä, tulla), mentaalisia verbejä (haluta, puhua) kuin sekundaariverbejäkin (voida, täytyä). Toisaalta verbin vaatimat pakolliset täydennykset voivat toisinaan erityisesti tutkittavan ajanjakson alussa olla vielä puutteellisia. Esimerkiksi subjekti saattaa puuttua sitä edellyttävästä lauseesta (peekää tota ’Aada pelkää tuota’). Toisaalta aikuistenkin puhekielelle ovat ominaisia muun muassa yksisanaiset ilmaukset ja verbittömät lauseet. Puhekieli ja alueellinen variaatio tulisikin aina huomioida myös tutkittaessa lapsenkieltä. Nopeasti lapsen lauseet kuitenkin monipuolistuvat ja lauseissa alkaa täydennysten lisäksi esiintyä runsaasti vapaita määritteitä. Lapsen yhdyslauseet ja konjunktioiden käyttö lisääntyvät erityisesti iästä 2;6 alkaen. Lapsen lauserakenteet monipuolistuvat sanaston ja erilaisten verbilekseemien ja verbinmuotojen lisääntyessä.

Sphingosine-1-phosphate-evoked invasion of follicular thyroid cancer cells : evidence for the involvement of HIF-Iα, MMP2 and MMP9

Sphingolipids are widely expressed molecules, which traditionally were considered to have majorly structural properties. Nowadays, however, they are implicated in a wide range of different biological processes. The bioactive lipid sphingosine 1-phosphate (S1P) has emerged during the past decade as one of the most studied molecules due to its proliferative and pro-migratory abilities both during normal physiology and in the pathology of a subset of different diseases. Migration and invasion of cancer cells require changes in cell behavior and modulation of the tissue microenvironment. Tumor aggressiveness is markedly enhanced by hypoxia, in which hypoxia inducible transcription factors 1-2α (HIF-1-2α) are activated to promote metabolism, proliferation and migration. Invasion requires degradation of the extracellular matrix (ECM) achieved by several degrading and remodeling enzymes. Matrix metalloproteinases (MMPs) are broadly expressed and well accepted as proteolytic enzymes with essential roles both in normal physiology and in pathology. Previously, S1P was shown to strongly evoke migration of follicular ML-1 thyroid cancer cells. The objective of this study was to further investigate and understand the mechanisms behind this regulation. In the first project it was demonstrated that S1P enhances the expression and activity of HIF-1α. S1P enhanced the expression of HIF-1α by increasing its synthesis and stability. The S1P-increased HIF-1α was mediated via S1P3, Gi/0, PI3K, PKCβI, ERK1/2, mTOR and translation factors p70S6K and eIF4E. Finally, it was shown that HIF-1α mediated S1P-induced migration. The ECM is constituted of a complex and coordinated assembly of many types of proteins. In order to be able to invade, cells need to break down the ECM, therefore several key players in this event were investigated in the second project. S1P increased the secretion and activity of MMP2 and MMP9 via S1P-receptor 1 and 3 and that these MMPs participated in the S1P-facilitated invasion of ML-1 cells. In this interplay, calpains and Rac1 were involved, both of which are crucial players in migration and invasion. The prognosis for some types of thyroid cancer is relatively good. However, there are forms of thyroid cancers, for which there are no treatments or the current available treatments are inefficient. Thus, new medical interventions are urgently needed. In the third project the significance of the S1P-receptor modulating drug FTY720, which is currently used for the treatment of multiple sclerosis (MS), was studied. The effect of FTY720 was tested on several thyroid cancer cell lines, and it inhibited the proliferation and invasion of all cancer cell lines tested. In ML-1 cells, FTY720 attenuated invasion by blocking signaling intermediates important for migration and invasion of the cells. Moreover, FTY720 inhibited the proliferation of ML-1 cells by increasing the expression of p21 and p27, hence, inducing cell arrest in G1 phase of the cell cycle. Thus, it can be suggested that FTY720 could be used in the treatment of thyroid cancer.