IFRS 9 ‘Financial instruments’: Anticipated effects of the standard change at Kesko Group

IFRS 9 Financial instruments presents the classification and measurement, the impairment and the hedge accounting requirements for accounting of financial instruments. The standard was set by the International Accounting Standards Board to replace IAS 39 Financial instruments: Recognition and Measurement on 1 January 2018. Hence, the long-criticized and complexly experienced requirements for accounting of financial instruments will undergo the most significant reform. This thesis addresses anticipated effects of IFRS 9, focusing on the challenges the new classification and measurement requirements bring forth in the case organization Kesko. This thesis was conducted as an action research, in which, a case study method was applied. The thesis was conducted with a twofold manner, which involved general analysis of IFRS 9 and further covered distinct ambitions related to the case organization. For the general part, empirical data was gathered by interviewing two IFRS experts from KPMG and PwC, while the interviews within the case organization constituted for the case study. Further, the literature on the IFRS 9 was such scant that the theoretical examination was merged with the IFRS experts’ quotations that also strived to contribute to the overall objective of reinforcing the body of research related to the subject. This thesis indicates that IFRS 9 will most fundamentally reform the impairment and the hedge accounting requirements of financial instruments. Regard to impairment, the changes are anticipated to increase the amount of loan-loss provisions, whereas the relaxed hedge accounting requirements are expected to encourage more companies to commence the application of hedge accounting. The thesis provides empirical support on that the term business model for managing financial assets, introduced in IFRS 9, is ably hard to comprehend and remains ambiguous. It goes on to argue that the most prominent issue in defining the business model for managing financial assets is the limits set in IFRS 9 for selling financial assets. In consideration of Kesko, this thesis finds that the key effects of IFRS 9 are anticipated to be the reshaping of the organization’s treasury policy and further examination of the possibility to apply hedge accounting for foreign exchange derivatives. What is more, the thesis presumes that complying the requirements of IFRS 9 Kesko will apply the hold to collect and sell model for managing financial assets in future.

Ylivelkaisen keskustapuolueen rakennushanke Itä-Pasilassa vuosina 1972–1984. Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9 – Keskustapuolueen puoluetoimistosta Helsingin hovioikeudeksi.

Tämän tutkimuksen aiheena on keskustapuolueen ja sen läheisjärjestöjen pimeä puoluerahoitus ja poliittinen korruptio, joka on osa keskustapuolueen, julkishallinnon, poliisi- ja oikeuslaitoksen, lehdistön ja talouselämän yhteistoimintaa vuosina 1972–1984. Keskustapuolue oli ajanjakson valtapuolue Suomessa, jonka valta ja kyky ohjata yhteiskuntaa olivat suljetussa sääntelytaloudessa suuri. Tutkimuksen pääkysymyksenä on keskustapuolueen puoluerahoitus ja sen hankintatavat. Tutkimuksessa on tutkittu keskustapuolueen taloudelliset kytkennät ja varainhankintamenetelmät vuosina 1972–1984. Tutkimuksessa selvitetään keskustapuolueen yritys rakentaa taloutensa vahvistamiseksi puoluetalo- ja liikekiinteistö Helsingin Itä-Pasilaan vuosina 1972–1984. Keskustapuolue ja sen pääomistama Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9 eivät pystyneet lukuisista yrityksistä huolimatta viemään rakennushanketta loppuun saakka, vaan rakennushankkeen toteutti Osuuspankin omistama rakennusliike Otto Wuorio Oy, joka möi ja vuokrasi talon valtiolle. Valtio rakennutti vuosina 1982–1984 Helsingin hovioikeuden tilat ja vuokratilat valtion virastoille kyseiselle tontille. Keskustapuolue maksatti epäonnistuneen talohankkeensa miljoonavelat veronmaksajilla. Tutkimusmetodina on historiallinen kerronta, jossa päälähteenä on käytetty Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9:n rakennushankemateriaalia, keskustapuolueen puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan pöytäkirjoja, keskustapuolueen kirjanpitoa, rakennushallituksen pöytäkirja-aineistoa, Helsingin raastuvan- ja hovioikeuden aineistoa, korkeimman oikeuden aineistoa ja Helsingin hovioikeuden toimintaan liittyviä muistelmateoksia. Tutkimus kertoo mitä tapahtui ja miksi. Tämä tutkimus on ensimmäisiä tutkimuksia suomalaisessa puoluehistoriatutkimuksessa, mikä todistaa, että poliittinen korruptio oli osa suomalaista päätöksentekoa 1970-ja 1980-luvulla. Poliittinen korruptio kosketti poliittista päätöksentekoa, rakennusalaa, valtion hallintoa ja oikeuslaitosta. Helsingin hovioikeuden talo, Ratamestarinkatu 9, rakennettiin osana poliittista korruptiota.

9-vuotiaiden tyttöjen ja poikien luottamus isää ja äitiä kohtaan

Kiintymyssuhdetutkimuksen kentällä on 2000-luvulta lähtien julkaistu enenevässä määrin tutkimuksia koskien lapsen ja vanhempien välistä suhdetta lapsen eläessä keskilapsuuden ikävaihetta. Tulosten mukaan lapsen luottamus vanhempaa kohtaan ei vähene keskilapsuudessa (mm. Kerns, Tomich & Kim, 2006). Lapsen ja äidin välisen luottamuksen lisäksi tutkimuksissa on nähty tarpeelliseksi ottaa mukaan lapsen ja isän välisen luottamuksen tarkastelu, mikä jo itsessään kertoo lapsen ja isän välisen suhteen merkityksellisyydestä lapsen elämässä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka 9-vuotitaat suomalaiset tytöt ja pojat luottavat isään ja äitiin, luottavatko tytöt ja pojat yhtä paljon isään ja äitiin, sekä onko tyttöjen ja poikien välillä eroja luottamuksessa vanhempia kohtaan. Tutkimus toteutettiin käyttämällä kahta itsearviointimenetelmää: turvallisuusasteikkoa (Kerns Security Scale; Kerns, Klepac & Cole, 1996) sekä selviytymisstrategiakyselylomaketta (Coping Strategies Questionnaire; Finnegan, Hodges & Perry, 1996), joiden avulla arvioitiin lapsen luottamusta vanhempiin sekä välttelevää ja vastustavaa käyttäytymistä vanhempia kohtaan. Lapsi arvioi erikseen suhdettaan äitiin ja suhdettaan isään. Suomalaiset 9-vuotiaat tytöt ja pojat luottavat vähintään yhtä paljon vanhempiinsa kuin suomalaiset 11-vuotiaat verrokit (Kouvo. Virtanen & Silvén, 2015) tai samanikäiset pohjoisamerikkalaislapset (mm. Kerns, Tomich, Aspelmeier & Contreras, 2000). Odotusten mukaisesti luottamus äitiin on voimakkaasti yhteydessä siihen, miten lapsi luottaa isään ja toisin päin. Tytöt ja pojat eivät eroa keskenään siinä, kuinka paljon he luottavat isään ja äitiin. Tämä tukee niitä aiempia havaintoja, joissa tytöt ja pojat ovat luottaneet vanhempiinsa yhtä paljon (mm. Booth-Laforce ym., 2006). Tulokset suomalaisten lasten luottamuksesta vanhempia kohtaan voidaan nähdä perhe-elämän kannalta positiivisina ja osoituksena siitä, että Suomessa äideillä, mutta yhtä lailla isillä on aktiivinen rooli lapsen elämässä.