Kritiikin mittapuun ongelma Marxilla ja pääoman antimoraalinen välinpitämättömyys

Kirjallisuusarvostelu

Henkilöstön ydinkompetenssien määrittäminen ja mittaaminen uudessa liiketoimintamallissa. Case: Danske Bank

Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata prosessia, jonka tuloksena henkilöstölle määriteltiin kahdeksan ydinkompetenssia palvelemaan uuden liiketoiminnan arvolupausta. Lisäksi tavoitteena on mitata määriteltyjen ydinkompetenssien nykytaso. Tunnistetusta kompetenssikuilusta johdetaan kehitystoimenpiteitä, joiden avulla henkilöstön osaaminen saatetaan halutulle tasolle. Tutkielman teoreettinen viitekehys kiteytyy liiketoimintamallin arvolupauksen sekä yksilön ydinkompetenssien rajapintaan, jonka taustalla vaikuttavat resurssiperustainen ja tietoperustainen näkemys yrityksestä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta uuden liiketoimintamallin tiimin jäsentä. Tulosten perusteella yksi olennainen ydinkompetenssi ei tuo kestävää kilpailukykyä imitoitavuutensa vuoksi. Muutoin määritellyt ydinkompetenssit vastasivat pääasiassa liiketoimintamallin arvolupausta ja kolmesta ydinkompetenssista voitiin johtaa kehitystoimenpiteet organisaation käyttöön.

Asiantuntijan suorituskykyyn vaikuttavien tekijöiden mittaaminen

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia asiantuntijaorganisaation henkilöstön työmotivaatioon vaikuttavia tekijöitä. Konkreettisena tavoitteena oli kehittää asiantuntijaorganisaation olemassa olevaan suorituskykymittaristoon uusia mittareita, joiden avulla yrityksessä pyritään luomaan asiantuntijoille mahdollisimman motivoiva työskentelyilmapiiri. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa tutkittiin asiantuntijan työmotivaatioon vaikuttavia tekijöitä sekä aineettoman pääoman mittaamista. Empiirisessä osuudessa tutkittiin pienen asiantuntijaorganisaation työskentelyolosuhteita. Aineistonkeruumenetelmänä toimi vanha tutkimustieto, puolistrukturoidun haastattelun piirteitä omaavat teemahaastattelut sekä tutkijan oma havainnointi. Asiantuntijan motivaatioon vaikuttaa erityisen paljon henkilökohtainen kasvu, autonomisuus, merkityksellinen työ, haasteelliset ja vaihtelevat työtehtävät sekä työstä saatu palaute. Vähemmän merkittäviä motivaattoreita ovat raha, työsuhteen jatkuvuus, ystävälliset työtoverit, kunnioitus ja oikeudenmukainen kohtelu. Urakehitystä asiantuntija ei koe erityisen motivoivana asiana. Tutkimuksen kohdeyrityksen haasteiksi ilmeni erityisesti palautteen antaminen, osaamisen ja koulutuksen johtaminen, autonomian vähyys projektin käyttöönotto vaiheessa sekä työn kuormittavuuden jakautuminen. Uudet mittarisuoritukset kohdeyrityksessä ovat: projektipalautteen antaminen, positiivisen palautteen määrä, projektien edistymispalaverit, projektikatselmukset, suunnittelun tuntiarviot, sisäisten kehitysideoiden toteutuminen, työntekijöiden kuormituksen jakautuminen sekä koulutuksen ja osaamisen jakautuminen.

Kranaatinheitintelakuorma-autolla varustetun yksikön suorituskyvyn arviointi ja mittaaminen

Pro gradussa tutkittiin kranaatinheitintelakuorma-autolla varustetun yksikön suorituskyvyn arviointia ja mittaamista. Alatutkimuskysymykset liittyivät suorituskyvyn eri osatekijöiden löytämiseen sekä muutaman nykyisen mittaamis- ja arviointimenetelmien vertailuun. Eri menetelmistä etsittiin myös mahdollisia vääristymiä. Päätutkimuskysymys muodostui nykyisen suorituskyvyn mittaamis- ja arviointimenetelmän kehittämiseen. Tutkimusmenetelminä käytettiin sekä dokumenttianalyysia että AHP-menetelmää. Dokumenttianalyysi soveltui hyvin teoreettiseen tutkimukseen ja AHP-menetelmä suorituskyvyn eri osatekijöiden välisten painoarvojen määrittämiseen. Tutkimuksen aikana havaittiin nykyisessä mittaamis- ja arviointimenetelmässä muutamia kehittämiskohteita, joihin saatiin ratkaisu tutkimustuloksissa. Tärkein tutkimustulos oli suorituskyvyn eri osatekijöiden välisten painokertoimien uudelleen määrittäminen. Pro gradun tutkimustulokset ovat hyödynnettävissä yksikön suorituskyvyn mittaamisessa ja arvioimisessa. Lisäksi tutkimuksen lopussa todettiin tarve jatkotutkimukselle, liittyen suorituskykyvaatimuksiin.

Motoneuronitautiin liittyvä hengitysvajaus: hengitystoiminnan ja energia-aineenvaihdunnan mittaaminen

Tavoitteet: Tämän tutkimussarjan tavoitteena oli tutkia hengitystoiminnan sekä energia-aineen¬vaihdunnan muutoksia motoneuronitautia (amyotrofinen lateraaliskleroosi, ALS) sairastavilla potilailla. Erityisenä mielenkiinnon kohteena olivat kotihoitoon soveltuvan hengityslaitteen vai¬kutus elinajan ennusteeseen sekä hengitysvajauksen etenemistä kuvaavien keuhkotoimintakokei¬den arviointi ALS-potilailla, epäsuoran kalorimetrian mittaustarkkuus ja perusaineenvaihdunnan (PAV) suuruus kajoavaa hengityslaitetta käyttävillä ALS-potilailla. Aineisto ja menetelmät: Kajoamattoman hengityslaitteen käytön ja iän vaikutusta elinajan en¬nusteeseen arvioitiin 84:llä ja hengitystoiminnan muutoksia 42 ALS-potilaalla. Epäsuoran kalo¬rimetrian mittaustarkkuutta kajoamatonta hengityslaitetta käytettäessä arvioitiin hereillä olevilla 12 vapaaehtoisella mieshenkilöllä. PAV:n suuruutta arvioitiin viidellä kajoavaa hengityslaitetta käyttävällä ALS-potilaalla. Osatöistä kaksi ensimmäistä olivat luonteeltaan havainnoivia (retros¬pektiivisiä) ja kaksi viimeistä seurantatutkimuksia (prospektiivisia). Tulokset: Alle 65-vuotiailla ALS-potilailla ei havaittu eroa elinajan ennusteessa kajoamaton¬ta hengityslaitetta käyttävien ja käyttämättömien potilaiden välillä. Sen sijaan yli 65-vuotiail¬la ALS-potilailla elinajan ennuste piteni merkittävästi kajoamatonta hengityslaitetta käyttävillä potilailla (elinaika diagnoosin jälkeen 22 vs. 8 kk, Hazard Ratio = 0.25, 95 % luottamusväli 0.11 – 0.55, p <0.001). ALS-potilailla, joilla kajoamaton hengityslaite katsottiin tarpeelliseksi kuuden kuukauden kuluessa diagnoosihetkestä, hengitystiheys osoittautui diagnoosihetkellä mer-kittävästi kiihtyneeksi (21/min) ja rintakehän liike merkittävästi alentuneeksi (2.9 cm) verrattuna ALS-potilaisiin, joille kajoamaton hengityslaite katsottiin tarpeelliseksi myöhemmin (16/min ja 4.0 cm). Kajoamattoman hengityslaitehoidon aikana keskimääräinen mitattu PAV vapaaehtoisilla miehillä oli 1858 kcal/vrk kun PAV ilman hengityslaitetta oli 1852 kcal/vrk, p = 0.8. Kajoavaa hengityslaitehoitoa käyttävien viiden ALS-potilaan keskimääräinen PAV vastaavalla mittausase¬telmalla mitattaessa oli 1130 kcal/vrk, kun vastaava PAV laskettuna viidellä eri laskentakaavalla oli 1700 kcal/vrk, p < 0.001. Johtopäätökset: Yli 65-vuotiailla ALS-potilailla, jotka eivät sopeutuneet kajoamattomaan hen¬gityslaitehoitoon, oli nelinkertainen riski menehtyä aiemmin kuin kajoamattomaan hengityslai¬tehoitoon sopeutuneilla ALS-potilailla. Hengitystiheys osoittautui merkittävästi kiihtyneeksi ja rintakehän liike alentuneeksi ALS-potilailla, joille kajoamaton hengityslaitehoito katsottiin ai¬heelliseksi kuuden kuukauden kuluessa diagnoosihetkestä. Kajoamattoman hengityslaitehoidon aikana mitattu PAV ei poikennut mitatusta PAV:sta itsenäisen hengityksen aikana. Näin ollen epäsuoraa kalorimetriamenetelmää voidaan käyttää luotettavasti PAV:n määrittämiseen käytet¬täessä samanaikaisesti kotihoitoon soveltuvaa hengityslaitehoitoa. Elämää ylläpitävää kajoavaa hengityslaitehoitoa käyttävien ALS-potilaiden PAV oli merkittävästi hidastunut laskennallisella menetelmällä arvioituun PAV verrattuna.

Engineer-to-order -toimitusketjun kilpailutekijät ja niiden suorituskyvyn mittaaminen

Kandidaatintyön tavoitteena on tutkia engineer-to-order -toimitusketjun tyypillisiä tärkeimpiä kilpailutekijöitä sekä esittää esimerkkiratkaisu siitä, millaisella suorituskyvyn mittaristolla engineer-to-order toimitusketjua voidaan ohjata kohti tärkeimpien kilpailutekijöiden vahvistamista. Työssä luodaan katsaus ETO -ympäristön erityispiirteisiin ja esitetään tekijöitä, joita suorituskyvyn mittaamisessa tulisi huomioida tässä ympäristössä.

Aineettoman pääoman taloudellinen raportointi ja siihen liittyvät haasteet

Tutkielmassa perehdytään aineettoman pääoman taloudellisessa raportoinnissa ilmeneviin haasteisiin. Sen lisäksi pyritään selvittämään kuinka aineettoman pääoman taloudellista raportointia voitaisiin kehittää.

Operatiivisen tehokkuuden kehittäminen ja mittaaminen logistiikkapalveluissa

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten operatiivista tehokkuutta tulee kehittää ja mitata logistiikkapalveluissa. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui haastatteluista, joihin osallistui seitsemän logistiikkapalveluyrityksen edustajaa ja kuusi logistiikkapalveluyrityksen asiakasyritysten edustajaa. Haastatteluiden jälkeen jokaista edustajaa pyydettiin vastaamaan kyselyyn, jonka tarkoituksena oli todentaa haastatteluiden keskeisimpien tulosten paikkansapitävyys. Tutkimuksen perusteella hyötyjä voidaan saavuttaa: 1) hyödyntämällä sopivia kehitystyökaluja järjestelmällisesti, 2) kehittämällä toimipistekohtaisia mittaristoja ja hyödyntämällä niitä eri käyttötarkoituksiin, 3) suunnittelemalla kehitystoimintaa toimipistekohtaisesti, 4) raportoimalla ja dokumentoimalla kehitystoimintaa sekä toimipisteen sisällä että koko organisaation laajuudella sekä 5) kehittämällä prosesseja eri liiketoimintayksiköissä koko organisaation laajuisen kehitystyöryhmän avulla. Lisäksi tutkimuksesta kävi ilmi, minkälaisia kriteereitä asiakkaat arvostavat logistiikkapalveluyrityksen toiminnassa, mihin kehitystoimet tulisi ensisijaisesti kohdistaa sekä minkälaisia mittareita ja mittaamisen viitekehyksiä voidaan hyödyntää operatiivisen tehokkuuden mittaamisessa.

Kirjaston toiminnan vaikuttavuuden ja arvon mittaaminen: espanjalaisia kokemuksia ja tuloksia

Jarmo Saartin esitys Vaikuttavuuden arvo -seminaarissa Helsingissä 29.10.2014.

Pk-yrityksen uudistumiskyvyn ja innovaatiokyvykkyyden mittaaminen

Uudistumiskyky ja innovaatiokyvykkyys edistävät uusien innovaatioiden syntymistä, mikä mahdollistaa kestävän kilpailuedun saavuttamisen. Tässä tutkimuksessa käsitellään uudistumiskykyä yhtenä merkittävänä innovaatiokyvykkyyden taustatekijänä. Pk-yritysten innovaatiokyvykkyyden mittaamisen on havaittu parantavan innovaatiokyvykkyyttä. Näin myös pk-yritysten uudistumiskyvyn sekä innovaatiokyvykkyyden mittaamisen merkitys korostuu kilpailun koventuessa markkinoilla ja sitä tulisi käyttää osana suorituskyvyn johtamista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten uudistumiskykyä ja innovaatiokyvykkyyttä mitataan pk-yrityksissä. Tutkimusongelmaa lähdettiin ratkaisemaan aihealueen teorian pohjalta, jota myöhemmin sovellettiin empiriaosuudessa. Empiriassa käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, missä haettiin vastauksia tutkimuskysymyksiin puolistrukturoidun haastattelumallin avulla. Tutkimuksen tuloksena selvisi, mihin innovaatiokyvykkyyden osa-alueisiin pk-yritykset keskittyvät mittaamisessa. Esimerkiksi pk-yritysten innovaatiokyvykkyyden mittaamisessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota erityisesti osallistuvan johtamisen sekä ulkopuolisen tiedon merkitykseen. Kaiken kaikkiaan innovaatiokyvykkyyden mittaamisen merkitystä ja mittariston rakentamista tulisi opettaa pk-yrityksille laajemmin.

Toimittajayhteistyön arviointi, luokittelu ja mittaaminen

Toimittajien arviointi, luokittelu sekä suorituskyvyn mittaaminen ovat nousseet yhdeksi merkittäväksi tekijäksi yritysten pyrkiessä kilpailukyvyn parantamiseen. Sisäisten prosessien kehittämisen lisäksi painopistettä ollaan siirtämässä yhä enemmän toimittajien koordinointiin ja jopa heidän omien prosessiensa kehittämiseen. Globaalit markkinat ovat mahdollistaneet uusien toimittajien löytämisen, minkä seurauksena toimittajamäärä on kasvanut rajusti. Jatkuvan resurssien kiristämisen takia toimittajien kanssa tehtävän yhteistyön jatkuva seuranta ei kuitenkaan ole mahdollista. Yritysten tulee löytää juuri ne potentiaalisimmat toimittajat, joiden kanssa tehty yhteistyö tuottaa parhaimmat tulokset. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka toimittajayhteistyötä voitaisiin kehittää kokonaisvaltaisesti sekä tilaajan että toimittajan näkökulmasta. Tutkimuksen teoriaosuudessa keskitytään toimittajien arviointiin, luokitteluun ja suorituskyvyn mittaamiseen. Tutkimuksen empiriaosuus muodostuu teemahaastatteluista, jossa haastateltiin sekä toimittajia että tilaajia yhteistyön tekemisen näkökulmasta. Saatuja vastauksia analysoitiin aiempaa kirjallisuutta vastaan. Tuloksena esitetään kohdeyritykselle malli, jonka avulla voidaan löytää potentiaalisimmat toimittajat ja auttaa kehittämään yhteistyötä heidän kanssaan. Tutkimuksen merkittävimpinä havaintoina voidaan pitää liikevaihdon osuuden merkitystä kehitysaktiivisuuteen sekä ei-taloudellisten mittareiden huomioon ottamista.

Kestävän kehityksen arvo ja sen mittaaminen yrityksessä

Kestävän kehityksen tärkeys ja huomioon ottaminen on lisääntynyt niin yritysten kuin yhteiskunnan keskuudessa. Yritykset voivat erityisesti omalla toiminnallaan vaikuttaa maailmanlaajuisen kestävän kehityksen saavuttamiseen. Kestävän kehityksen mukainen toiminta luo yrityksille mahdollisuuksia, mutta sisältää samalla myös suuria riskejä. Työssä käsitellään aluksi yritysten kestävän kehityksen mukaista toimintaa ja siihen liittyviä teorioita. Tämän jälkeen tarkastellaan tarkemmin yritysten luomaa arvoa kestävän kehityksen avulla sekä kuinka kestävän kehityksen arvoa mitataan ja raportoidaan. Kestävän kehityksen raportointiin syvennytään kolmen case -yrityksen avulla. Lopuksi tarkastellaan, miten yritykset voivat vielä hyödyntää kestävää kehitystä arvon luomiseksi sekä mitä ongelmia kestävän kehityksen arvon mittaamisen ja raportoinnin nykytilanteessa on havaittavissa. Vihreät innovaatiot ja sidosryhmien huomioiminen ovat tärkeässä roolissa arvon luomisessa kestävän kehityksen avulla. Etenkin case -yritysten innovaatiotoiminnan pääpaino on uusiutuvissa materiaaleissa. Kuitenkin kestävän kehityksen arvon mittaamisessa ja raportoinnissa on puutteellisuutta ja epätasapainoisuutta eri kestävän kehityksen ulottuvuuksien välillä.