Arkistojen yhteistyöverkosto ja AHAA-hanke

Jaana Kilkin esitys KDK-asiakasliittymäseminaarissa 21.3.2012 Helsingissä.

Kyvykkäät tytöt ja stereotyyppiset pojat

Kirjallisuusarvostelu

Nainen, toinen ja kuolema

Kirjallisuusarvostelu

Tarkkailla ja sukupuolistaa

Kirjallisuusarvostelu

Äitiyden ja sukupuolen vaihtuvat kuviot : Nancy Chodorovin teoria feministisen kritiikin kaleidoskoopissa

Engl. summaryn korjaus // Naistutkimus 8 (1995) : 2 s. 45.

Uudenmaan ELY-keskuksen seutu- ja yhdystieverkon merkitsevyysluokitus

Työssä tarkastellaan Uudenmaan ELY-keskuksen alueen kaikkien seutu- ja yhdysteiden merkittävyyttä tieosittain pois lukien Kehä I, Kehä II, Hakamäentie ja maantien 110 tieosuus välillä Helsinki–Kehä III. Edellinen alueelle sijoittuva alempiasteisen tieverkon merkitsevyysluokitus laadittiin silloisten Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan alueille vuonna 2003. Nyt laaditun päivityksen yhteydessä tarkastelu laajennettiin käsittämään myös Kanta- ja Päijät-Hämeen maakuntien alueet, jotka nykyisin kuuluvat Uudenmaan ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen toiminta-alueeseen. Seutu- ja yhdystieverkon tiejaksot, joiden KVL on alle 1 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, kuuluvat tässä työssä vähäliikenteiseen tieverkkoon. Tiet, joiden KVL on vähintään 1 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, kuuluvat keskivilkkaaseen tieverkkoon. Tarkasteltavan tieverkon kokonaispituudeksi muotoutui näin ollen noin 7 650 kilometriä. Merkitsevyysluokitus jakaantuu kolmeen pääluokkaan ja niihin sisältyviin yksittäisiin merkitsevyystekijöihin. Pääluokka 1 sisältää säännöllisen henkilöliikenteen, pääluokka 2 säännöllisen tavaraliikenteen ja pääluokka 3 muita tekijöitä. Koska vähäliikenteinen ja keskivilkas tieverkko eroavat merkityksellisesti ja liikenteellisesti toisistaan, laadittiin niille kunkin pääluokan osalta omat erilliset merkitsevyystekijänsä. Pääpiirteissään luokitus on molemmilla samansuuntainen, mutta eroja syntyy merkitsevyystekijöiden erilaisista painotuksista ja pääluokkien alla tarkasteltavista merkitsevyystekijöistä. Työn aikana käydyssä vuoropuhelussa keskusteltiin monien merkitsevyystekijöiden lisäämisestä osaksi merkitsevyysluokitusta. Osa vuoropuhelun aikaisista tekijöistä lisättiin osaksi merkitsevyysluokitusta, osa jätettiin perustellusti pois. Päätettyjen merkitsevyysluokkien, niiden pisteiden ja painoarvojen perusteella kullekin tieosuudelle laskettiin merkitsevyyspisteiden summa. Merkitsevyyspisteiden perusteella tieosat jaettiin kolmeen eri luokkaan, joista luokka 1 on merkittävin ja luokka 3 vähiten merkittävä. Merkitsevyysluokkaan 1 kuuluvat ne tieosat, joiden merkitsevyyspisteet ovat vähintään 60 prosenttia maksimipistemäärästä. Merkitsevyysluokkaan 2 kuuluvat 40–60 prosenttia maksimipistemäärästä saaneet tieosat. Alimpaan merkitsevyysluokkaan 3 kuuluvat ne tieosat, joiden merkitsevyyspisteet ovat enintään 40 prosenttia maksimipistemäärästä. Merkitsevyysluokitukset toimivat apuna niin sanotun alemman tieverkon hankkeiden priorisoinnissa ja tienpidon ohjelmoinnissa. Työssä laaditun tietokannan avulla voidaan tehdä lisäanalyysejä esimerkiksi silloin, kun halutaan asettaa tiet parantamisen osalta kiireellisyysjärjestykseen. Merkitsevyysluokituksia voidaan hyödyntää esimerkiksi hoito- ja soratieluokituksissa, päällystettyjen teiden ylläpitoluokituksessa, rakenteen parantamishankkeiden priorisoinnissa, täsmähoitokohteita määritettäessä ja tien hallinnollisen luokituksen muutoksissa.

Rajavartiolaitoksen kotietsintä ja uudistuva pakkokeinolaki

Uudistettu pakkokeinolaki tulee voimaan 1.1.2014. Esitutkinta- ja pakkokeinolain kokonaisuudistuksessa pakkokeinolakiin tehtiin merkittäviä muutoksia. Pakkokeinolaki ja esitutkintalaki ovat merkittävimmät prosessuaaliset normit esitutkintaviranomaisille. Tämän oikeusdogmaattisen tutkimuksen tavoitteena on tuottaa jäsenneltyä tietoa siitä, kuinka uudistuvaa pakkokeinolakia tulee tulkita Rajavartiolaitoksen toimittamissa kotietsinnöissä. Tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä ovat laaja lainvalmisteluaineisto sekä tuomioistuimien ja laillisuusvalvojien ratkaisut. Kokonaisuudistuksessa pakkokeinolain paikkaan kohdistuvien etsintöjen sääntely siirtyi pakkokeinolain kahdeksanteen lukuun. Etsintöjen määritelmät muuttuivat, viranomaisten toimintaa tarkennettiin, etsintöihin säädettiin uusia toimijoita sekä mahdollistettiin etsintöjen lainmukaisuuden tutkiminen tuomioistuimessa. Etsintöjen edellytykset ja etsinnöistä päättävät tahot pysyivät pääosin entisinä. Lain ensimmäiseen lukuun kirjattiin yleisiä periaatteita, jotka tulee huomioida myös etsinnöissä. Etsintöihin liittyvän sääntelyn osalta muutosten tavoitteena on ollut perus- ja ihmisoikeuksien entistä parempi turvaaminen ja jälkikäteisen oikeusturvan parantaminen. Paikkaan kohdistuva etsintä määritetään yleiseksi ja erityiseksi kotietsinnäksi tai paikanetsinnäksi etsittävän paikan luonteen ja etsittävän asian mukaan. Aiempaa yksityiskohtaisemmalla sääntelyllä tarkennetaan viranomaisen etsintämenettelyä ja dokumentaatiota. Käräjäoikeuksien kotietsinnöistä antamat päätökset ovat osoittaneet viranomaisten toimenpiteissä lainvastaisuuksia. Merkittävistä muutoksista huolimatta pakkokeinolain kokonaisuudistus ei aseta Rajavartiolaitokselle paikkaan kohdistuvissa etsinnöissä uusia toimia tai vastuita. Muutokset vaikuttavat esitutkintoja toimittavien rajavartiomiesten toimintaan. Rajavartiolaitoksen tärkein tehtävä on laaja-alaisella koulutuksella varmistaa kotietsintöihin osallistuvan henkilöstön ammattitaito. Kohdentamalla sisäistä laillisuusvalvontaa kotietsintäpäätöksiin voidaan varmistaa, ettei Rajavartiolaitoksen toimittamissa kotietsinnöissä toimita lainvastaisesti.

Nuoruus - puhuntaa ja puhuttaa

Kirjallisuusarvostelu

Kansanperinne ja naiset

Kirjallisuusarvostelu