Näkökulmia kielen oppimisen käytäntöihin. Turun yliopiston kielikeskus 30 vuotta - Perspectives on Language Learning in Practice. University of Turku Language Centre 30-year Celebration

Tämä julkaisu ilmestyy Turussa 18.–19.5.2009 järjestettävien valtakunnallisten kielikeskuspäivien yhteydessä. Turun yliopiston kielikeskus viettää samaan aikaan 30-vuotisjuhlaansa. Erään luokittelun mukaan 30–45-vuotias elää varsinaista keski-ikäänsä, kun taas joissakin katsotaan, että 28–35 vuoden ikä on vasta ns. jäsentymisen vaihe ja että varhainenkin keski-ikä sijoittuu vasta ikävuosiin 35–42. Voitaneen siis sanoa, että kielikeskus on ainakin ohittanut nuoruusvuodet ja on jäsentymässä tai siirtymässä keski-ikään. Tämä tuo mukanaan tietynlaista kypsymistä, itsensä varaan asettumista, imagon ja profiilin vakiintumista. Tähän kasvuun saattaa liittyä myös jonkinlainen aikuistumisen kriisi. Sen myötä kuitenkin ymmärrys lisääntyy ja oman paikan rakentaminen yliopistoyhteisössä voimistuu. Arvo- ja ajatusmaailmaan tulee uusia kehityspiirteitä: olemassaolon ja toiminnan syvemmät perustelut, illuusioiden väheneminen, hallinnan tunne, tyydytys onnistuneesta toiminnasta ja realistinen voiman tunto. Laitos esittäytyy julkaisussa 13 kirjoituksen välityksellä. Tekstit ovat sisällöltään ja käsittelytavaltaan hyvin erilaisia, mutta juuri sellaisina ne valottavat monipuolisesti laitoksen ja sen henkilökunnan toimintaa ja tuntemuksia. Kuvaukset valaisevat laitoksen erikoisluonnetta ja kuvailevat henkilökunnan erilaisia tehtäviä. Kielikeskus paljastuu dynaamisemmaksi ja heterogeenisemmaksi yksiköksi kuin ensi silmäyksellä saattaa luulla, mutta juuri siinä piilee sen voima ja rikkaus. Juhlakirjaan toivottiin kirjoituksia kielikeskuksen opetukseen tai toimintaan liittyvistä aiheista. Kirjaan sisältyy selontekojen ja kuvausten lisäksi muutamia tiukan tieteellisiä artikkeleita. Joukossa on myös joitakin esseitä, jotka koskettelevat kielen ja kulttuurin välisiä suhteita ja luovat katsauksia kielikeskuksen monikulttuuriseen arkeen. Useassa kirjoituksessa käsitellään kielipedagogisia ja -didaktisia kysymyksiä. Erityisesti tulee esiin kielikeskuksessa viime vuosina tehty uudistustyö opetuksen ja oppimisedellytysten parantamiseksi. Samalla kun muun muassa opetusteknologiaa ja kielen oppimisen käytäntöjä virtuaalisissa oppimisympäristöissä on kehitetty, opettajan rooli on muovautunut uudentyyppiseksi: perinteisen opetushenkilöstön ja muun henkilökunnan tehtävät ja toimenkuva ovat selvästi lähentyneet toisiaan. Tämä suuntaus on jatkunut jo kauan ja jatkunee tulevaisuudessakin. Kolmekymmentä viime vuotta ovat olleet yliopistossa erittäin nopean muutoksen aikaa. Tämä on näkynyt erityisesti kielikeskuksen toiminnan laajenemisessa ja kehityksessä, joissa tosin on ollut notkahduksiakin. Varsinkin nopea kansainvälistyminen, Euroopan yhteisön laajentuminen ja koko maailman avautuminen ovat tuoneet mukanaan uusia haasteita, joihin kielikeskus on heti tarttunut: kielivalikoimaa on laajennettava, kielitaitoa kohennettava ja erilaisia kulttuureja tunnettava ja ymmärrettävä syvällisemmin. Turun yliopiston kielikeskus pyrkii omalta osaltaan täyttämään nämä velvoitteet ja luomaan toiminnallaan mahdollisimman hyvät edellytykset yliopiston kansainvälistymiselle. Nämä seikat on otettu huomioon laitoksen toimintalinjojen suunnittelussa ja kehittämisessä. Kieli-ja viestintäopintojen rakenteiden uudistamista jatketaan yhteistyössä tiedekuntien kanssa. Opintojen valinnaisuutta ja vapaaehtoisuutta pyritään lisäämään sekä turvaamaan kielivalintojen monipuolisuus ja kieliosaamisen laajaalaisuus resurssien mukaan. Toimintaa kehitetään niin, että siinä otetaan entistä paremmin huomioon yhteiskunnan monikulttuuristuminen ja Euroopan komission tavoite, jonka mukaan jokaisen EU- kansalaisen tulisi osata oman äidinkielensä lisäksi vähintään kahta yhteisön kieltä. Samalla otetaan huomioon globalisaation tuomat uudet haasteet tukemalla tärkeimpien Euroopan yhteisön ulkopuolisten kielten opetusta (mm. venäjä, kiina, japani, arabia). Edelleen kielikeskus seuraa tarkoin keskustelua Suomen kielikoulutuspolitiikan perusteista ja tavoitteista ja ottaa toimintansa suunnittelussa huomioon valtakunnalliset suositukset Suomen kielikoulutuksen uudistamiseksi vastaamaan nykypäivän ja tulevaisuuden tarpeita ja tavoitteita. Se että kielikeskus on viime vuosina selvästikin vakiinnuttanut asemansa yliopiston strategisesti tärkeänä yksikkönä, ei tarkoita sitä, että nyt voitaisiin turvautua pelkästään vanhoihin toimintamalleihin ja rutiineihin. Päinvastoin, koko maailmassa, suomalaisessa yhteiskunnassa ja yliopistojen toiminnassa tapahtuneet ja tapahtuvat suuret muutokset edellyttävät kielikeskustoimintojen vireää kehittämistä ja uudistusmieltä. Laitos onkin ilmoittanut tulossopimuksessaan tukevansa opetuskokeiluja ja innovatiivisia ratkaisuja. Opettajajohtoisen opetuksen ohella on voimakkaasti kehitetty myös ohjattua itseopiskelua, monimuotoopetusta sekä vaihtoehtoisia ja uudentyyppisiä oppimismuotoja. Uutta opetusteknologiaa käytetään tehokkaasti hyväksi ja kehitetään edelleen. Opetuksessa ja ohjauksessa käytetään suomalaisten ja ulkomaisten opiskelijoiden työpanosta. Laitoksen suunnittelu- ja kehittämistyössä opiskelijat ovat toimineet viime vuosina aktiivisesti ja ansiokkaasti: yhteistyö ylioppilaskunnan kanssa toimii erinomaisesti, ja sitä on tarkoitus vielä tehostaa. Laitos on saanut runsaasti kiitosta korkealaatuisesta toiminnastaan: muun muassa v. 1998 ja 2008 Turun yliopiston vuoden opettajan palkinnon, v. 1999 Turun yliopiston parhaan koulutusyksikön palkinnon ja v. 2007 vuoden opintojaksopalkinnon. On toivottavaa, että tämä tuloksellinen työ jatkuisi ja entisestäänkin paranisi tulevina vuosina. Hyvät tulokset on saavutettu kovilla ponnistuksilla ja tiukalla sitoutumisella työhön. Aina se ei ole ollut aivan helppoa nopeiden muutosten myllerryksessä, tiukentuneessa resurssitilanteessa ja vaatimusten ja odotusten ristiriidoissa. Toivon, että pääosin hyvin sujunut yhteistyö yliopiston johdon, tiedekuntien ja opiskelijoiden kanssa sekä henkilökunnan keskuudessa voisi säilyä ja kehittyä ja että alkava vuosikymmen kielikeskuksen historiassa voisi olla entistä parempi. Hyvä yhteistyö on hyvien tulosten edellytys. Suurten uudistusten vuosi 2010 sisältää mahdollisuuden parempaan, mutta se on samalla myös riski ehkä hyvinkin paljon muuttuvassa toimintaympäristössä. Lainaan lopuksi roomalaisen historioitsijan Sallustiuksen sanat: Concordia res parvae crescunt, discordia maximae dilabuntur. Yksimielisyys saa pienetkin asiat kukoistamaan, eripura suuretkin tuhoaa. Turun yliopistolla on hyvä kielikeskus, jota kannattaa vaalia ja tukea. Kiitän kaikkia kirjoittajia ja juhlajulkaisun toimittajia Minna Maijalaa, Timo Hulkkoa ja Jane Honkaa tämän julkaisun synnystä. Samoin esitän kiitokset kielikeskuksen kirjallisen viestinnän lehtoreille, Markus Lahdelle ja Arja Lampiselle, jot ka ovat nähneet vaivaa tekstien kielellisinä korjaajina. Koko kielikeskuksen nykyistä ja aikaisempaa henkilökuntaa kiitän työstä, jota laitoksen hyväksi on tehty kuluneiden 30 vuoden aikana. Erityisen kiitoksen ansaitsee laitoksen juhlatoimikunta kaikista juhlavuoden järjestelyistä.

Atlas sive Cosmographicae meditationes de fabrica mundi et fabricati figura

Gerhardus Mercator (1512-1594), hollantilainen kartografi ja instrumenttien tekijä on tunnettu karttaprojektiostaan, Mercatorin projektiosta, jonka hän kehitti merenkulkijain käyttöön. Mercator otti myös ensimmäisenä tämän teoksensa nimessä "atlas" –sanan tarkoittamaan karttakokoelmaa. Nimitys vakiintui yleiseen käyttöön tarkoittamaan kartastoa. Mercatorin atlaksen valmistaminen vei vuosia; se julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen, ja sen viimeistelyn suoritti hänen poikansa. Mercatorin atlas on yksi tärkeimmistä merkkiteoksista kartografian historiassa. Tämä melko huonokuntoinen kappale on toinen A. E. Nordenskiöldin kartografiseen ja maantieteelliseen kokoelmaan kuuluvista kahdesta Mercatorin atlaksesta vuodelta 1595. Nordenskiöld on ostanut sen Veronasta 1880. Nordenskiöldin kokoelma kuuluu ainoana suomalaisena kohteena henkisen kulttuuriperinnön Memory of the World –rekisteriin.

”Se olin näin, se ei ollut näin, kaikki on niin kuin sanomme sen olleen” – Postmoderni uudelleenkirjoitus historian ja fiktion suhteiden problematisoijana José Saramagon romaanissa Jeesuksen Kristuksen evankeliumi

Portugalilaisen Nobel-kirjailija José Saramagon romaani Jeesuksen Kristuksen evankeliumi (O Evangelho segundo Jesus Cristo, 1991) herätti ilmestyessään niin suuren kohun, että Saramago muutti pois synnyinmaastaan Portugalista. Teoksen saama kiihkeä vastustus johtui lähinnä sen aiheesta ja kriittisestä sisällöstä; Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on postmoderni, kriittinen Raamatun evankeliumien uudelleenkirjoitus. Romaani kertoo kokonaisuudessaan uudestaan kanonisista evankeliumeista tutun Jeesuksen tarinan, mutta antaa useille Jeesuksen elämän vaiheille, sanoille ja teoille täysin päinvastaisen tulkinnan kuin kristinuskon perinteisessä tulkintatraditiossa. Pro gradu -työssäni tutkin paitsi sitä, miten Jeesuksen Kristuksen evankeliumi eroaa Raamatun evankeliumeista, ennen kaikkea sitä, miksi Saramagon romaani kertoo evankeliumeista tutun tarinan uudestaan. Tutkimukseni pääasiallisena teoreettisena viitekehyksenä käytän Linda Hutcheonin teoriaa historiografisesta metafiktiosta ja postmodernista taiteesta. Hutcheon kutsuu postmoderneja historiallisia aiheita käsitteleviä kaunokirjallisia teoksia historiografisiksi metafiktioiksi. Historiografinen metafiktio on kriittistä, poliittista, ironista, parodista, paradoksaalista ja intertekstuaalista. Historiografisessa metafiktiossa pääpaino ei ole menneisyyden kuvaamisessa, vaan menneisyyden kuvaamiseen liittyvissä kysymyksissä ja ongelmissa. Historiografinen metafiktio osoittaa, että menneisyyteen ei ole suoraa pääsyä eikä sitä voi kuvata ”sellaisenaan”. Menneisyyden voi tavoittaa ainoastaan aiempien representaatioiden kautta. Hutcheonin mukaan kaikki representaatiot ovat subjektiivisia, ja sen vuoksi ne pitävät aina sisällään myös tietyn ideologian. Tutkimuksessani päädyn siihen, että Saramagon kanonisten evankeliumien postmodernin uudelleentulkinnan tarkoitus on historiografisen metafiktion tapaan problematisoida historian(kirjoituksen) ja fiktion suhteet. Historian ja fiktion suhteet problematisoidessaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumi kommentoi kanonisia evankeliumeja, moderneja Jeesus-romaaneja ja näiden perinteisiä tulkintatraditioita, sekä ilmentää postmodernille filosofialle ominaisia ajattelunvirtauksia. Saramagon kanonisten evankeliumien uudelleenkirjoitus kyseenalaistaa niin kanonisten evankeliumien kuin Jeesus-romaanien tulkintaperinteessä tyypillisen ajatuksen historiallisen totuuden olemassaolosta ja kiistää menneisyyden objektiivisen kuvauksen mahdollisuuden. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi osoittaa historiankirjoituksen fiktiivisyyden, mutta nostaa toisaalta esiin ajatuksen fiktion mahdollisuuksista kuvata tekstin ulkopuolista todellisuutta.

Schedion zoologicum de ira

Invocatio: Divina adfulgente gratia. Ded.: Gustavus Adolphus Humble, Olavus Osander, Andreas Eckerstedt, Peturs Kexerus, Andreas Ståhl, Sveno Fovelin, Samuel Lyseen, Henricus Bereen, Zacharias Tobiis, Lars Eckman [ruots. runo].

Fabrica, usus & differentias palporum in insectis

Invocatio: D.D.

De Isocrate, oratore Graeco

Dedicatio: Pehr Lundgren [ruots. pr.].

De aequatione y = A sin (a + ?x) + B sin (b + ?x) + &c

Dedicatio: Adolphus Lundgren.

Casus haemorrhoidum suppressarum

Arkit: 1 arkintunnukseton lehti, A-B4.

Fata libertatis Romanae

Invocatio: Divina affulgente gratia.

Kirkko, virka ja sukupuolisuus

Kirjallisuusarvostelu

Välskärin kertomuksia. 5 jakso, Vapaa-ajattelija ; Ilta-myrskyjä ; Aamun valkeneminen

Zacharias Topeliuksen Fältskärns berättelser oli alkanut ilmestyä jatkokertomuksena Helsingfors Tidningarissa vuonna 1851. Viisiosainen teos julkaistiin kirjoina vuosina 1853-1867. Tämä suosittu romaanisarja kertoo Suomen ja Ruotsin historiasta Kustaa II Aadolfin ajoista Kustaa III:n aikoihin asti. Vaiherikkaissa tarinoissa suuret historialliset tapahtumat ja aikakaudet elävöityvät yksilöiden elämänkohtaloiden kautta. Suomen osuus Ruotsin valtakunnan historiassa nousee tärkeään asemaan. Kyseinen VÄLSKÄRIN KERTOMUKSIA on Juhani Ahon suomennos seitsemännestä ruotsinkielisestä painoksesta. Teoksen ovat kuvittaneet Albert Edelfelt ja Carl Larsson.

Välskärin kertomuksia. 4 jakso, 2 osa, Waasan prinsessa

Zacharias Topeliuksen Fältskärns berättelser oli alkanut ilmestyä jatkokertomuksena Helsingfors Tidningarissa vuonna 1851. Viisiosainen teos julkaistiin kirjoina vuosina 1853-1867. Tämä suosittu romaanisarja kertoo Suomen ja Ruotsin historiasta Kustaa II Aadolfin ajoista Kustaa III:n aikoihin asti. Vaiherikkaissa tarinoissa suuret historialliset tapahtumat ja aikakaudet elävöityvät yksilöiden elämänkohtaloiden kautta. Suomen osuus Ruotsin valtakunnan historiassa nousee tärkeään asemaan. Kyseinen VÄLSKÄRIN KERTOMUKSIA on Juhani Ahon suomennos seitsemännestä ruotsinkielisestä painoksesta. Teoksen ovat kuvittaneet Albert Edelfelt ja Carl Larsson.

Välskärin kertomuksia. 4 jakso, 1 osa, Erämaiden kevät ; Porvarikuningas

Zacharias Topeliuksen Fältskärns berättelser oli alkanut ilmestyä jatkokertomuksena Helsingfors Tidningarissa vuonna 1851. Viisiosainen teos julkaistiin kirjoina vuosina 1853-1867. Tämä suosittu romaanisarja kertoo Suomen ja Ruotsin historiasta Kustaa II Aadolfin ajoista Kustaa III:n aikoihin asti. Vaiherikkaissa tarinoissa suuret historialliset tapahtumat ja aikakaudet elävöityvät yksilöiden elämänkohtaloiden kautta. Suomen osuus Ruotsin valtakunnan historiassa nousee tärkeään asemaan. Kyseinen VÄLSKÄRIN KERTOMUKSIA on Juhani Ahon suomennos seitsemännestä ruotsinkielisestä painoksesta. Teoksen ovat kuvittaneet Albert Edelfelt ja Carl Larsson.

Välskärin kertomuksia. 2 jakso, Kapinassa omaa onneaan vastaan ; Noita-akka ; Mainiemen linna

Zacharias Topeliuksen Fältskärns berättelser oli alkanut ilmestyä jatkokertomuksena Helsingfors Tidningarissa vuonna 1851. Viisiosainen teos julkaistiin kirjoina vuosina 1853-1867. Tämä suosittu romaanisarja kertoo Suomen ja Ruotsin historiasta Kustaa II Aadolfin ajoista Kustaa III:n aikoihin asti. Vaiherikkaissa tarinoissa suuret historialliset tapahtumat ja aikakaudet elävöityvät yksilöiden elämänkohtaloiden kautta. Suomen osuus Ruotsin valtakunnan historiassa nousee tärkeään asemaan. Kyseinen VÄLSKÄRIN KERTOMUKSIA on Juhani Ahon suomennos seitsemännestä ruotsinkielisestä painoksesta. Teoksen ovat kuvittaneet Albert Edelfelt ja Carl Larsson.

Välskärin kertomuksia. 1 jakso, Kuninkaan sormus ; Miekka ja Aura ; Tuli ja vesi

Zacharias Topeliuksen Fältskärns berättelser oli alkanut ilmestyä jatkokertomuksena Helsingfors Tidningarissa vuonna 1851. Viisiosainen teos julkaistiin kirjoina vuosina 1853-1867. Tämä suosittu romaanisarja kertoo Suomen ja Ruotsin historiasta Kustaa II Aadolfin ajoista Kustaa III:n aikoihin asti. Vaiherikkaissa tarinoissa suuret historialliset tapahtumat ja aikakaudet elävöityvät yksilöiden elämänkohtaloiden kautta. Suomen osuus Ruotsin valtakunnan historiassa nousee tärkeään asemaan. Kyseinen VÄLSKÄRIN KERTOMUKSIA on Juhani Ahon suomennos seitsemännestä ruotsinkielisestä painoksesta. Teoksen ovat kuvittaneet Albert Edelfelt ja Carl Larsson.