Kaksi lasta asumattomassa saaressa: tosi ja sydäntä liikuttava tarina

Imprimatur: L. Heimbürger.

Wähänen norjalainen poika

Painolupa annettu Turun Konsistoriumissa 9.1.1861, A. G. Rindell.

Luku- ja oppikirja tarpeellisista tiedoista suomalaisille kansankouluille saksalaisesta pastori Kirschin kirjasta suomentanut Samuel Roos

Nimiösivulla myös: Kaunistettu 25 kuwalla.

Aapinen, eli Puhekirjoitus-oppi

Tekijä esipuheesta: M. A. Roos.

Pienyrittäjän sosiaalinen pääoma – henkilökohtaisissa verkostoissa muodostuvat resurssit

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen on pienyrittäjän sosiaalinen pääoma ja miten se muodostuu pienyrittäjien henkilökohtaisissa verkostoissa. Tutkimus selvitti elämysalalla toimivien pienyrittäjien tärkeiksi kokemia ihmissuhteita ja minkälaisia resursseja ihmissuhteissa nähdään. Näitä resursseja pohdittiin niiden yritystoimintaan tai yrittäjyyteen vaikuttamisen näkökulmasta. Lisätietoa haettiin erityisesti sosiaalisen pääoman muodostumiseen ja hyödyntämiseen. Tutkimuskysymykset olivat: Millainen on pienyrittäjän sosiaalinen pääoma? Miten pienyrittäjän sosiaalinen pääoma muodostuu? Tutkimusote oli kvalitatiivinen, osittain narratiivinen. Empiirinen aineisto hankittiin kertomuksia hakevilla haastatteluilla, joihin osallistui kuusi ohjelma- ja elämyspalveluja Turussa tai lähialueilla tarjoavaa pienyrittäjää. Teoreettinen tausta sisälsi yksilön henkilökohtaisissa verkostoissa esiintyviin ihmissuhteisiin liittyvän sosiaalisen pääoman tarkastelun yrittäjyyden kontekstissa verkosto-näkökulmaa hyödyntäen. Analyysi tehtiin aineistolähtöisesti, temaattisella sisällönanalyysilla. Tärkeimpinä tuloksina havaittiin, että pienyrittäjä hyödyntää yritystoiminnassaan runsaasti ihmissuhteitaan, joita hän muodostaa sekä yritystoiminnassa että vapaa-ajalla. Vahvat suhteet muodostavat tärkeimmät sidokset sosiaalisen pääoman kannalta, mutta myös heikoissa suhteissa esiintyy runsaasti erimuotoista sosiaalista pääomaa. Eri resurssimuotojen välinen raja on monitulkintainen ja samassa ihmissuhteessa voi esiintyä monenlaisia resursseja. Pienyrittäjät tiedostavat ihmissuhteiden merkityksen, mutta suhtautuvat niiden hyödyntämiseen osittain eri tavalla. Suhteissa esiintyvät resurssit perustuvat sekä luottamukseen että pienyrittäjän tavoitteisiin. Sosiaalisen pääoman muodostuminen edellyttää ihmissuhteen ja resurssin olemassaoloa sekä näiden kahden tiedostamista. Muodostuminen hyödylliseksi resurssiksi edellyttää käyttöä ja hyödyntäminen edellyttää sosiaalisen pääoman olemassaolon ja tiedostamisen lisäksi motivaatiota ja mahdollisuutta käyttää sitä. Yrittäjän aktiivisuus ja aikajänne yhdessä vaikuttavat sosiaaliseen pääomaan sisältyvän resurssin muodostumiseen. Eniten tarvetta ihmissuhteille ja erilaisille kontakteille on yrityksen suunnittelu- ja perustamisvaiheessa sekä toiminnan alkaessa, mutta ihmissuhteiden käyttö monipuolistuu toiminnan edetessä. Pienyrittäjät eivät kuitenkaan välttämättä tiedosta suhteidensa potentiaalia. Pienyrittäjän sosiaalinen pääoma muuttaakin muotoaan ihmissuhteiden roolin muuttuessa ja ajan kuluessa.

Museossa lapsikin on asiakas. Museo Aboa Vetus & Ars Novan koululaisryhmille tarjoamat pedagogiset palvelut.

Tutkimus tarkastelee, millaiset edellytykset museo tarjoaa koulujen identiteettityölle sekä millaisia museopedagogisia palveluja ammatillisesti hoidettu museo tarjoaa koululaisryhmille. Tutkimuksen tavoitteena on osoittaa kouluille suunnattujen museopedagogisten palvelujen monipuolisuus ja monimuotoisuus sekä tuoda esiin niin palvelujen tuottajan, ammatillisesti hoidetun museon kuin palvelujen käyttäjien, luokanopettajien ja oppilaiden näkökulmat. Olen rajannut tutkimusaiheeni koskemaan vain museon peruskouluille tarjoamia museopedagogisia palveluja säilyttääkseni tutkimuksen sopivan kokoisena ja hallittavana kokonaisuutena. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii omaksuvan, monumentalisoivan ja historioivan identiteettityön teoria. Tutkimuksen tapaustutkimuskohteena toimii Turussa sijaitseva historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Nova. Tapaustutkimuskohteeksi valittiin museo, jolla oli jo useampi toimintavuosikymmen takanaan. Kohteen valinnassa oli tärkeää myös se, ettei tutkimuskohteeksi valittava museo tai sen tarjoamat museopedagogiset palvelut olleet minulle työympäristönä entuudestaan tuttuja. Näin ollen pystytyin tutkimaan museon tarjoamia palveluja ulkopuolisena ja puolueettomana tahona. Työni kannalta keskeisiä metodeja aineiston kokoamiseksi olivat haastattelu, havainnointi ja kysely. Tutkimukseni aineistona käytän museo Aboa Vetus & Ars Novan palveluja esittelevien esitteiden ja kotisivuosioiden lisäksi itse tuottamaani tutkimusaineis-toa. Tähän kuuluvat kahden nykyisen ja yhden entisen Aboa Vetus & Ars Nova -museon henkilökunnan jäsenen haastattelut, kolmen museossa vierailleen koululaisryhmän museo-opastuskierroksen havainnointi, näiden koululaisryhmien opettajien lyhyet haastattelut sekä oppilailla teettämäni anonyymi kysely. Aineiston kokoaminen tapahtui kevättalven 2015 aikana. Tutkimukseni tulosten mukaan museot ovat erinomaisia paikkoja koulujen identiteettityön kannalta. Museopedagogiikalla on nykyisin monenlaisia muotoja, joita museot hyödyntävät yleisötyössään. Tapaustutkimuskohteena toimineen museon koululaisille suunnatut pedagogiset palvelut on suunniteltu alkujaan niin, että suuria muutoksia ei ole tarvinnut tehdä. Museo markkinoi palvelujaan opettajille lähinnä sähköisiä markkinointiväyliä käyttäen ja osallistumalla sekä järjestämällä opettajille suunnattuja tapahtumia. Opettajat olivat tyytyväisiä museon tarjoamiin luokkaretkipaketteihin ja oppilaat kokivat pääasiassa museovierailun positiiviseksi.

Museossa lapsikin on asiakas. Museo Aboa Vetus & Ars Novan koululaisryhmille tarjoamat pedagogiset palvelut

Tutkimus tarkastelee, millaiset edellytykset museo tarjoaa koulujen identiteettityölle sekä millaisia museopedagogisia palveluja ammatillisesti hoidettu museo tarjoaa koululaisryhmille. Tutkimuksen tavoitteena on osoittaa kouluille suunnattujen museopedagogisten palvelujen monipuolisuus ja monimuotoisuus sekä tuoda esiin niin palvelujen tuottajan, ammatillisesti hoidetun museon kuin palvelujen käyttäjien, luokanopettajien ja oppilaiden näkökulmat. Olen rajannut tutkimusaiheeni koskemaan vain museon peruskouluille tarjoamia museopedagogisia palveluja säilyttääkseni tutkimuksen sopivan kokoisena ja hallittavana kokonaisuutena. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii omaksuvan, monumentalisoivan ja historioivan identiteettityön teoria. Tutkimuksen tapaustutkimuskohteena toimii Turussa sijaitseva historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Nova. Tapaustutkimuskohteeksi valittiin museo, jolla oli jo useampi toimintavuosikymmen takanaan. Kohteen valinnassa oli tärkeää myös se, ettei tutkimuskohteeksi valittava museo tai sen tarjoamat museopedagogiset palvelut olleet minulle työympäristönä entuudestaan tuttuja. Näin ollen pystytyin tutkimaan museon tarjoamia palveluja ulkopuolisena ja puolueettomana tahona. Työni kannalta keskeisiä metodeja aineiston kokoamiseksi olivat haastattelu, havainnointi ja kysely. Tutkimukseni aineistona käytän museo Aboa Vetus & Ars Novan palveluja esittelevien esitteiden ja kotisivuosioiden lisäksi itse tuottamaani tutkimusaineis-toa. Tähän kuuluvat kahden nykyisen ja yhden entisen Aboa Vetus & Ars Nova -museon henkilökunnan jäsenen haastattelut, kolmen museossa vierailleen koululaisryhmän museo-opastuskierroksen havainnointi, näiden koululaisryhmien opettajien lyhyet haastattelut sekä oppilailla teettämäni anonyymi kysely. Aineiston kokoaminen tapahtui kevättalven 2015 aikana. Tutkimukseni tulosten mukaan museot ovat erinomaisia paikkoja koulujen identiteettityön kannalta. Museopedagogiikalla on nykyisin monenlaisia muotoja, joita museot hyödyntävät yleisötyössään. Tapaustutkimuskohteena toimineen museon koululaisille suunnatut pedagogiset palvelut on suunniteltu alkujaan niin, että suuria muutoksia ei ole tarvinnut tehdä. Museo markkinoi palvelujaan opettajille lähinnä sähköisiä markkinointiväyliä käyttäen ja osallistumalla sekä järjestämällä opettajille suunnattuja tapahtumia. Opettajat olivat tyytyväisiä museon tarjoamiin luokkaretkipaketteihin ja oppilaat kokivat pääasiassa museovierailun positiiviseksi.

Monista lähtökohdista erityisopettajaksi. Erityisopettajaksi opiskelevien taustat, uravalintamotiivit sekä käsitykset erityisopettajan työnkuvasta.

Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita erityisopettajaksi opiskelevien taustoista, uravalintamotiiveista ja käsityksistä erityisopettajan työnkuvasta, sillä erityisopetuksen kentällä on tapahtunut viime vuosina paljon uudistuksia. Tutkimuskohteena ovat opiskelijat, jotka suorittavat erityisopetuksen tehtäviin ammatillisia valmiuksia antavat opinnot Turussa. Opintoihin voivat hakea luokanopettajaopiskelijat, erityispedagogiikan pääaineopiskelijat sekä valmiit luokan- tai aineenopettajat, joilla on työkokemusta. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelujen avulla ja kohteena olivat opiskelijat (7) eri koulutusväylistä. Haastattelut toteutettiin keväällä 2013. Erityisopettajaopiskelijat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Opinnot järjestetään erillisopintoina ja opiskelijoilla on erilaisia taustoja sekä kiinnostuksen kohteita erityisopetuksen laajalla kentällä. Opiskelijoiden taustat vaikuttivat haastattelujen sisältöihin. Kaikilla muilla paitsi yhdellä haastateltavalla opiskelijalla oli kokemusta erityislasten kanssa toimimisesta ennen opintoja. Haastattelujen mukaan opiskelijat ovat inkluusiomyönteisiä ja kolmiportainen tuki on heistä edistysaskel kohti inklusiivista koulua. He pitävät tuen mallia työn selkeyttäjänä. Haastatteluissa korostui oppilaan yksilöllisen oppimisen tukeminen osana erityisopettajan työtä. Tutkimustulokset osoittavat, että pääasiassa erityisopettajaksi opiskelevat haluavat työskennellä jatkossa erityisopetuksen kentällä. Luokanopettajataustaiset haluaisivat ensisijaisesti sijoittua erityisluokanopettajan tehtäviin ja erityispedagogiikan pääaineopiskelijat näkevät itsensä ensisijaisesti laaja-alaisena erityisopettajana. Valmiit aineenopettaja ja luokanopettaja halusivat opinnoilta lisäkoulutusta ja valmis luokanopettaja haki kelpoisuutta, jotta työllisyystilanne olisi hänen kannaltaan parempi. Tuloksista saa kuvan siitä, millaisia erityisopettajia erityisopetuksen kentälle on sijoittumassa ja millä tavoin he haluavat toteuttaa erityisopettajan työtä.

Biopolttoaineilla kestävyyttä merenkulkuun? Elinkaariarviointi kestävyyden mittarina

Merenkulun ilmapäästöillä on laajoja vaikutuksia sekä ilmanlaatuun, ilmaston-muutokseen että ihmisten terveyteen. Muiden liikennemuotojen päästöihin on puututtu jo pitkään, mutta merenkulun yhteydessä International Maritime Organisation IMO on asettanut rajoituksia mm. rikkipäästöille vasta viime vuosina. Itämeri on saanut erityisaseman ns. SECA-alueena, jolla operoivien alusten polttoaineen rikkipitoisuus ei saa ylittää 0,1 prosenttia. Yhtenä ratkaisuna päästöongelmiin voivat toimia biopolttoaineet. Liikennekäyttöön tarkoitettuja biopolttoaineita on jo kaupallisessa käytössä ja mm. jätepohjaisia raaka-aineita tutkitaan parhaillaan. EU:n biopolttoaineita käsittelevät säädökset edellyttävät, että tuotannon on oltava kestävää, jotta sillä saavutetaan todellisia kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä. Kestävyyden arviointiin paras keino on elinkaariarviointi eli LCA, jonka avulla voidaan laskennallisesti osoittaa päästövähennykset verrattuna fossiilisen poltto-ainetuotannon ja käytön tuottamiin päästöihin. Elinkaariarviointi ottaa huomioon tuotantoketjun kaikki päästöt aina raaka-aineen tuottamisesta tuotteen hävittämiseen saakka. Tässä tutkimuksessa elinkaariarviointi suoritettiin Turussa sijaitsevan VG-Shipping -varustamon tarpeisiin. Tuloksia käytetään lain edellyttämän toiminnan-harjoittajan kestävyysjärjestelmän luomiseen sekä sen arviointiin, miten elinkaariarviointi toimii kestävyyden mittarina. VG-Shipping tuottaa oman varustamotoimintansa tarpeisiin jätepohjaisista raaka-aineista tuotettua bioöljyä ja -dieseliä. Elinkaariarviointi osoitti tuotannon olevan kestävällä tasolla ja päästövähennysten olevan fossiiliseen vertailukohtaan nähden eri tuotantoketjuilla 84-96 prosentin välillä.

”En haluu istuu kotona. En haluu istuu kotona vaan.”. Akkulturaatioasenteet ja vertaistuen merkitys Suomeen muuttaneille naisille suunnatussa DaisyLadies-järjestössä

Koko Eurooppaan vaikuttavan turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymisen myötä on tärkeää tarkastella maahan muuttaneiden kotoutumista ja kotouttamisen edistämistä. Erityisesti maahanmuuttajanaisia käsittelevää tutkimusta tarvitaan lisää (Martikainen & Tiilikainen, 2008). Graduni on kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka käsittelee maahan muuttaneille naisille suunnatun DaisyLadies-järjestön työkokeilua. DaisyLadies ry on vuonna 2002 Turussa perustettu järjestö, joka tarjoaa maahanmuuttajanaisille puolen vuoden mittaista kotoutumista tukevaa työkokeilujaksoa. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksän DaisyLadiesin työkokeiluun osallistuvan naisen haastattelusta, joista kaksi tehtiin tulkin avulla. Aineisto kerättiin lokakuussa 2015 ja helmikuussa 2016. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksessani paneudun DaisyLadiesin työkokeiluun osallistuvien naisten akkulturaatioasenteisiin. Sosiaalipsykologi J. W. Berry (1980) kehitti teorian akkulturaatioprosessista, jossa kaksi kulttuuria ovat pitkäkestoisessa vuorovaikutuksessa keskenään ja imevät vaikutteita toisiltaan. Akkulturaatioteoria tiivistyy kahteen tutkittaville osoitettuun kysymykseen: ”kuinka tärkeänä pidän alkuperäisen kulttuurini säilyttämistä?” ja ”kuinka tärkeänä pidän sitä, että minulla on myönteisiä suhteita valtaväestön edustajien kanssa?”. Vastaukset näihin kysymyksiin kertovat, tuleeko maahan muuttanut integroitumaan, assimiloitumaan, separoitumaan vai marginalisoitumaan uuteen yhteiskuntaan. Keskityn tutkimuksessani akkulturaatioasenteisiin eli siihen, millaista toimintaa haastateltavat pitävät ideaalina. Asenteet eivät kerro varsinaisesta toiminnassa, vaan siitä, miten toimittaisiin, jos toimittaisiin omien arvojen mukaisesti. Akkulturaatioasenteiden lisäksi tarkastelen DaisyLadiesin työkokeilun naisille tarjoamia hyötyjä. Keskityn erityisesti vertaistuen merkitykseen naisten kotoutumisessa, koska vertaistuki nousi aineistostani merkittäväksi tekijäksi. Esittelen tutkimuksessani myös haastatteluissa ilmenneitä kehittämisehdotuksia DaisyLadiesin työkokeiluun liittyen. Näin työkokeilua on mahdollista kehittää entistä toimivammaksi. Tutkimuksessani ilmeni, että DaisyLadiesin työkokeiluun osallistuvilla naisilla on integraatiomyönteinen akkulturaatioasenne. Kaikki haastattelemani naiset olivat motivoituneita ymmärtämään suomalaista kulttuuria, oppimaan suomenkieltä ja asettumaan Suomeen. He kokivat tärkeäksi myös lähtökulttuurinsa säilyttämisen ja yhteydenpidon lähtömaahan. DaisyLadiesin työkokeilun suurimpina hyötyinä pidettiin suomenkielenoppimista ja vertaistukea muiden maahan muuttaneiden naisten kanssa. Työkokeilun toimivuutta haluttiin parantaa yhdenmukaistamalla kielenopetusta, huolehtimalla entistä paremmin järjestön tilojen infrastruktuurista ja logistiikasta.

Motiivit ja resurssit kuntavaaliehdokkuuden taustalla ja niiden rooli poliittisessa rekrytoitumisessa

Tässä tutkimuksessa selvitetään yksilötason tekijöiden vaikutusta poliittisen rekrytoitumisen prosessissa. Keskeisimpia kysymyksiä ovat mikä motivoi asettumaan ehdolle kunnallisvaaleissa ja mikä rooli ehdokkaan motivaatiolla ja resursseilla on poliittisessa rekrytoitumisessa. Tutkimuksessa selvitetään myös, miten ehdokkaat kiinnostuivat politiikasta ja mitkä ovat heidän poliittiset urasuunnitelmansa. Tutkimusta varten on tehty keväällä 2013 kyselytutkimus Turussa vuonna 2012 kuntavaaliehdokkaana olleille. Kysely toteutettiin Webropol-kyselynä ja vastausprosentti oli 35,9. Tutkimuksessa selvisi, että asettuminen ehdolle kuntavaaleissa on ennen kaikkea tapa toimia aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä. Valituksi tulemista useat ehdokkaat pitivät paitsi epätodennäköisenä myös toissijaisena päämääränä. Poliittisten urasuunnitelmien suhteen ehdokkaat jakautuivat kolmeen ryhmään: osa oli ehdolla vain kokeilumielellä, valtaosa aikoi tulevaisuudessakin keskittyä vain kuntatason vaikuttamiseen ja osa piti kuntavaaliehdokkuuden ohella myös eduskuntavaaliehdokkuutta omalla kohdallaan todennäköisenä. Näiden ryhmien välillä oli eroa motivaation sisällössä, esimerkiksi muutoksen aikaansaaminen ehdokkuusmotiivina oli tärkeämpi kokeilijoiden ja eduskuntavaalilaisten ryhmässä kuin kuntavaalilaisten ryhmässä. Tuloksista päätellen ehdokkaan motivaation ja resurssien rooli rekrytoitumisessa on suuri. Puolueiden tehtävä kuntavaaliehdokkaiden rekrytoinnissa on paremminkin haalintaa kuin seulontaa. Myös valituksi tulemisessa yksilö on avainasemassa: valitut käyttivät huomattavasti muita enemmän rahaa ja aikaa kampanjaansa.