CISE-hanke ja rannikkovartiostotehtävät Suomessa

Euroopan komissio vahvisti kattavan meripolitiikan kehittämisen yhdeksi kauden 2005–2009 strategisista tavoitteistaan. Merten tehokas hallinnointi on EU:lle elinehto niin talouden kilpailukyvyn kuin ihmisten hyvinvoinninkin kannalta. Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka (Integrated Maritime Policy, IMP) kattaa kaikki meriin ja rannikkoalueisiin liittyvät hallinnonalat ja politiikanlohkot. Sen jalkauttamiseen pyritään hankkeilla jotka koordinoidaan EU-tasolla ja toteutetaan kansallisella tasolla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Eurooppalaisen merivalvontaverkoston luomiseksi aloitet-tua CISE-hanketta (Common Information Sharing Environment), joka kuuluu tärkeäksi nostetun Eurooppalaisen merivalvontaverkosto-hankkeen alle. Tutkimustehtävänä tässä tutkielmassa on selvittää EU:n CISE-hankkeen toteutuessaan tuomat mahdollisuudet Rajavartiolaitoksen rannikkovartiostotehtävien täyttämisessä. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen, analyysimenetelmä on induktiivinen lähdeaineistoanalyysi. Tutkielman keskeisen aineiston muodostavat EU:n CISE-hankkeen asiakirjat, asiantuntijahaastattelut, kansallinen ja kansainvälinen lainsäädäntö sekä Rajavartiolaitoksen julkinen materiaali. Tutkimuksen perusteella suurimmat hyötyjät CISE-hankkeesta tulevat todennäköisesti olemaan moniviranomaistehtävät ja kansainvälistä yhteistyötä vaativat tehtävät, kuten suuret ympäristöonnettomuudet tai meripelastustehtävät, sekä rajat ylittävän rikollisuuden torjunta rannikkoalueilla.

Maailman ydinvoimaloiden alttius tulville

Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus kiinnitti huomion ydinvoimaloiden turvallisuuteen ulkoisia uhkia vastaan, jonka seurauksena laitosten alttiutta myös tulville alettiin tarkastella ympäri maailmaa. Eurooppalaisten laitosten turvallisuutta selvitettiin kattavien stressitestien avulla. Vaikka tulviin varaudutaan jo ydinvoimalaitoksia suunniteltaessa, laitosten turvallisuutta pyritään parantamaan jatkuvasti. Tässä kandidaatin työssä tarkastellaan erilaisia tulvien syntymekanismeja ja kerrotaan, kuinka näihin tulviin varaudutaan ydinvoimalaitoksilla etukäteen. Stressitesteissä havaittuja puutteita käydään läpi tulviin varautumisen osalta, jonka yhteydessä esitellään myös Fukushiman ydinvoimalaitosonnettomuuden jälkeen tehtyjä parannustoimenpiteitä. Euroopan ulkopuolisten laitosten alttiutta tulville on käsitelty Taiwanin ja Yhdysvaltojen osalta. Yhdysvaltoja käsitellään myös Fort Calhounin ydinvoimalan esimerkkitapauksessa. Esimerkeissä kerrotaan tarkemmin myös Fukushiman onnettomuudesta. Suurin osa Fukushiman onnettomuuden jälkeen tehdyissä tarkasteluissa havaituista puutteista liittyi suunnitteluperusteiseen tulvaan. Puutteet olivat joko suunnitteluperusteisen tulvan korkeuden laskennassa tai laitoksen turvallisuudessa suunnitteluperusteisen tulvan ylittyessä. Yhdysvalloissa osa ydinvoimalaitoksista sijaitsee jokien varsilla. Tällöin yläjuoksulla äkillisesti murtuva pato voi aiheuttaa tulvan, joka on suurempi kuin mihin laitoksella on varauduttu.

Sähkön tuotanto ja sen kustannukset Suomessa

Työssä perehdytään sähkön tuotantoon Suomessa. Tarkastelun kohteena on Suomen sähköntuotanto vuonna 2013. Sähköä tuotetaan Suomessa monipuolisesti eri energianlähteillä. Tärkeimmät energianlähteet sähköntuotannon kannalta ovat uusiutuvista energianlähteistä vesi- ja tuulivoima. Lisäksi sähköä tuotetaan bioperäisillä polttoaineilla sekä turpeella. Fossiilisista polttoaineista käytetyimmät on kivihiili ja maakaasu. Suomen suurin yksittäinen sähköntuotantomuoto on ydinvoima. Työn laskennallisessa osassa selvitetään sähkön tuotantokustannukset eri tuotantomuodoille. Merkittävimmät kustannukset sähkön tuotannossa syntyvät voimalaitoksen investointi- ja polttoainekustannuksista. Muita kustannuksia ovat muun muassa kiinteät- sekä muuttuvat käyttö- ja kunnossapitokustannukset. Tarkasteltavat tuotantomuodot ovat ydinvoimalaitos, tuulivoimalapuisto, kivihiilivoimala, kaasukombivoimalaitos, biomassavoimala ja turvevoimalaitos. Polttoainekustannuksien laskennassa käytetään vuoden 2014 hintatasoa.