Organisatorinen oppiminen ja sen merkitys opetuksen laadulle Lahden diakonian instituutissa

Organisatorista oppimista tapahtuu kaikissa organisaatioissa. Muuttuvassa toimintaympäristössä ja kovenevassa kilpailussa sellaiset organisaatiot pärjäävät parhaiten, jotka pystyvät oppimaan ja kehittämään toimintaa muita nopeammin. Tämän työn tavoitteena on tunnistaa, miten ja millaista organisatorista oppimista Lahden diakonian instituutissa tapahtuu ja miten se vaikuttaa opetuksen laatuun. Laatua lähestytään kahdesta eri näkökulmasta. Näitä ovat opetusministeriön laatusuositukset ja rahoitukseen vaikuttavat mittarit sekä opettajien itse laadukkaalle työlle määrittelemät kriteerit. Empiirinen osuus toteutetaan puolistrukturoiduin haastatteluin ja tutkimusmenetelmänä käytetään tapaustutkimusta. Haastateltavana on kuusi Lahden diakonian instituutin opettajaa. Tutkimuksen mukaan Lahden diakonian instituutissa tapahtuu organisatorista oppimista, mutta se ei ole riittävää, systemaattista tai tavoitteellista. Suurimmat esteet ovat sille varattujen resurssien puuttuminen, opettajien työn itsenäinen luonne ja yhteistyön vähyys, kiire sekä päätösvallan puuttuminen. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että organisatorisella oppimisella voidaan vaikuttaa parantavasti myös opetuksen laatuun esimerkiksi uusien toimintamallien ja resurssien paremman kohdentamisen kautta.

Strategiaymmärryksen tavoittelu balanced scorecardin kehittämisessä strategiseksi ohjausjärjestelmäksi: case Boliden Harjavalta

Strategisen ohjausjärjestelmän ajatus on ollut olemassa jo vuosikymmeniä. Sen merkitys yrityksille ei ole kuitenkaan ainakaan vähentynyt. Balanced scorecard on taas kehitetty vuonna 1992 alun perin suorituksen mittaukseen, joskin sen käyttötarkoituksen on nykyään esitetty olevan johdon strategisena järjestelmänä. On kuitenkin havaittu, että vain harva yritys saavuttaa BSC:n käytössä strategisesti ohjaavan tason. Viitekehysten väliin on myös kehitetty jaottelu, jolla BSC.stä on mahdollista luoda strateginen ohjausjärjestelmä ja tehdä siitä tätä kautta strategisesti ohjaava. Se ei kuitenkaan huomioi joitakin sekä BSC:lle että strategiselle ohjausjärjestelmälle oleellisiksi esitettyjä tekijöitä. Lisäksi tutkimuskirjallisuus tarkastelee tekijöiden tärkeyttä yksittäin, eikä niiden yhteisvaikutuksen merkitystä ole pyritty aiemmin selvittämään. Tämän tutkielman tavoitteena onkin selvittää, mikä merkitys missiolla ja visiolla, kriittisillä menestystekijöillä, kausaalisuhteilla sekä avaintavoitteiden ja strategian ymmärrettäväksi tekemisellä on strategiaymmärryksen saavuttamiselle, kun balanced scorecardista kehitetään strateginen ohjausjärjestelmä. Tutkielma toteutettiin toimintatutkimuksena. Tutkielman teoreettisessa osuudessa käsitellään balanced scorecardia, sen käyttöä ja kritiikkiä sekä sen käytön onnistumiseen liittyviä tekijöitä. Myös Simonsin viitekehyksen mukaista strategista ohjausjärjestelmää sekä sen kehittämiseen liittyviä Otleyn jaottelun mukaisia osa-alueita ja niiden riittävyyttä tarkastellaan. Teoreettinen osio pohjautuu aihepiirin aiempaan tutkimukseen. Tutkielman empiirisessä osiossa tutustutaan case-yritykseen ja kehitetään sille suunnitelma uudesta BSC:stä ja sen käyttötavoista, joilla se vastaa strategista ohjausjärjestelmää. Suunnitelma kehitetään täydennettyä jaottelua käyttäen. Aineisto on kerätty teemahaastattelujen, palavereiden sekä tietojärjestelmiin tutustumisen kautta. Tutkielmassa päädyttiin johtopäätökseen, että mission ja vision, kriittisten menestystekijöiden, kausaalisuhteiden, palkitsemistapojen ymmärrettäväksi tekeminen sekä avaintavoitteiden ja strategian viestintä ja koulutus johtavat parhaassa tapauksessa koko organisaation kattavaan strategiaymmärrykseen, jonka on nähty olevan toimivan BSC:n perusedellytys sekä välttämätöntä sille, että kaikki strategisen ohjausjärjestelmän kontrollimuodot toteutuvat. Lisäksi se, että yrityksen johtoryhmä joutuu pohtimaan yhdessä läpi kaikki edellä mainitut tekijät kehitysprosessin aikana, yksinkertaistaa heidän tapaansa keskustella strategiasta ja ikään kuin pakottaa pilkkomaan sen pienempiin ja konkreettisempiin osiin, joiden avulla strategiaa voidaan ymmärrettävämmin viedä organisaatiossa eteenpäin. Lisäksi se sitoo johtoryhmän käyttämään niin paljon aikaansa työkalun kehittämiseen, että todennäköisyys sen käytölle ja päivittämiselle kasvaa.

Vauhdittajista vakinaiseksi toiminnaksi : Ulkoinen arviointi Etelä-Savon nuorten ESR-hankkeista

Kuntoutussäätiön arviointi- ja koulutusyksikkö on toteuttanut Etelä-Savon ELY-keskuksen toimeksiannosta yhteistyössä Spangar Negotiationsin kanssa Etelä-Savon nuorten ESR-hankkeiden ulkoisen arvioinnin. Ulkoisen arvioinnin vastuuhenkilönä toimi Sari Pitkänen, jonka lisäksi arviointiin osallistuivat Henna Harju ja Timo Spangar. Hankkeiden tuloksia koostava ulkoinen arviointi toteutettiin keväällä 2014 rakennerahasto-ohjelmakauden 2007–2013 loppuvaiheessa. Arvioinnin kohteena oli 22 Etelä-Savossa rahoitettua nuorten ESR-hanketta, joita oli toteutettu toimintalinjoilla 1-4. Arvioinnin tehtävänä oli selvittää hankkeiden lyhytaikaisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia, alueellisen yhteistyön kehittymistä sekä esittää kehittämiskohteita uutta rakennerahasto-ohjelmakautta (2014–2020) varten. Arviointiaineistona käytettiin kirjallista ja tilastollista aineistoa kuten hankkeiden väli-, loppu-, seuranta- ja arviointiraportteja, projektipäälliköille ja projektien osatoteuttajille sekä hankkeiden taustaorganisaatioiden ja ohjausryhmän jäsenille suunnattua kyselyä, hanketoiminnan kannalta. Ulkoisen arvioinnin kehittämisehdotusten mukaan käynnistyvälle ohjelmakaudelle olisi hyödyllistä rakentaa nuorten hankkeille tavoitteellinen yhteinen sateenvarjohanke. Sateenvarjohankkeen suunnittelussa on huomioitava, että maakuntastrategian ja nuorisotakuun ympärille rakentuva tuki- ja koordinointihanke edellyttää resursointia, tavoitteiden asettamista ja tulosten seurantaa. Tämän vuoksi tarvitaan keskeisten aluekehittäjien eli ELY-keskuksen ja maakuntaliiton panostusta toiminnan koordinoinnin, alueellisen yhteistyön kehittymisen ja arvioinnin varmistamiseksi. Yksittäisten hankkeiden tasolla käynnistyvällä ohjelmakaudella tulee panostaa enemmän hankkeiden toteuttajaorganisaatioiden sitoutumisen varmistamiseen sekä yhteistyön tiivistämiseen siten, että yhteistyön sijasta toiminta olisi entistä enemmän yhteiskehittämiseen perustuvaa. Yhteiskehittämisen myötä toiminta on vaikuttavampaa ja juurtumisen edellytykset ovat paremmat.

TENHO -hankkeen ennakointiosion vaikuttavuusarviointi

TENHO -hanke eli työllisyyden, ennakoinnin, nuorten, hankintojen ja osaamisen kehittämisen hanke on Etelä-Savon ELY-keskuksessa vuoden 2011 alussa käynnistynyt oman tuotannon hanke (ESR). Tässä rapotissa arvioidaan TENHO -hankkeen vuoden 2014 loppuun jatkuvan ennakointiosion vaikuttavuutta sen ollessa loppusuoralla kesäkuussa 2014. Vaikuttavuutta tarkastellaan hankkeen toiminnan ja projektisuunniltelman toteutumisen näkökulmasta sekä loppukeväästä 2014 toteutetun ennakoinnin vaikuttavuus- ja kehittämistarvekyselyn tulosten kautta. Ennakointiosion tavoitteena oli tuottaa maakunnan päätöksenteon tueksi ennakointitietoa, joka auttaa kohdentamaan varoja ja kehittämistoimia maakunnan menestyksen kannalta strategisesti oikeisiin kohteisiin. Käytännössä hanketta toteutettiin laatimalla tietotarpeiden mukaisia selvityksiä, raportteja ja katsauksia sekä rakentamalla ennakointietoa yhteenkokoavat internetsivut (www.esavoennakoi.fi). Lisäksi hanke järjesti ajankohtaisista teemoista seminaareja ja työpajoja, sekä viesti hankkeessa tuotetusta tiedosta erilaisissa tilaisuuksissa sekä sähköisesti mm. hankkeen -ja ELY-keskuksen internetsivuja hyödyntäen. Hankkeelle asetettujen tavoitteiden näkökulmasta voi sen toiminnan arvioida olleen projektisuunnitelmanmukaista ja vaikuttavaa. Ennakoinnin vaikuttavuus- ja kehittämistarvekyselyyn vastasi sähköisesti yhteensä 64 TENHOn ennakoinnin yhteistyö- ja sidosryhmätahoa. Suurin osa vastanneista hyödynsi ennakointitietoa työssään. Tärkeimmiksi teemoiksi nousivat aluetalouden kehitys, yritystoiminta eri toimialoilla, koulutustarpeet sekä väestönkehitys. Yli puolet (35) koki ennakointitietoa olevan riittävästi saatavilla ja lähes puolet (27) näki tietoa olevan taas liian vähän. Enemmän tietoa kaivattiin etenkin arvojen muutoksesta sekä yritystoiminnasta eri toimialoilla. Liian paljon resursseja nähtiin kohdistuvan taas väestökehityksen sekä työllisyyden kehitykseen. Laajojen kirjallisten julkaisujen sijasta ennakointitieto toivottiin lyhyessä, informatiivisessa ja sähköisessä muodossa. Hyödyllisimmäksi ennakointitiedon aikajänteeksi koettin 2-4 vuotta ja aluetasoista maa- ja seutukuntatasoinen tieto. Kyselyssä TENHO-hankkeen ennakointiosio oli tullut vastaajille useimmin tutuksi hankkeessa tuotetun ennakointitiedon tai hankkeen nettisivujen kautta. Yli puolet kertoi olevansa hankkeeseen melko- tai erittäin tyytyväinen ja voineensa hyödyntää sen tuotettua ennakointitietoa työssään. Tyytyväisiä oltiin niin ikään www.esavoennakoi -nettisivustoon, hankkeessa tuotetun tiedon laatuun, hankkeen asiantuntijoiden palveluun sekä hankkeen järjestämiin tilaisuuksiin. Kehittämisen varaa vastaajat näkivät lähinnä hankkeen viestinnässä ja eri tahojen kanssa tehtävän yhteistyön laajuudessa. Myös hankkeen nettisivujen toivottiin sisältävän enemmän tulevaisuustietoa eri teemoista (mm. työvoiman tarve 2-5 vuoden kuluttua, järjestörakenne/kolmas sektori, hyvinvointitieto, kulttuuri ja taide).

Varusmiesten palvelusmotivaatio aluspalveluksessa

Tämän tutkimuksen luonne on selittävä ja kuvaileva. Tutkimuksen päämääränä on selvittää aluspalveluksessa olevien varusmiesten palvelusmotivaation taso sekä määrittää siihen vaikuttavia tekijöitä. Päämenetelmänä käytetään kvantitatiivista survey-tutkimusta. Tutkimusongelma on: Millainen on varusmiesten palvelusmotivaatio aluspalveluksessa? Vastauksia etsittiin kyselytutkimuksen avulla, joka toteutettiin Saaristomeren Meripuolustusalueella taistelualuksilla palveleville varusmiehille. Kyselyyn osallistui 105 varusmiestä saapumiserästä I/08. Kyselyssä kartoitettiin varusmiesten palvelusmotivaation tasoa sekä tutkittiin miten eri tekijät vaikuttavat motivaatioon. Motivaatioon vaikuttavat tekijät oli määritetty motivaatioteorioiden, aiempien tutkimusten sekä tutkijan omien kokemusten kautta. Vaikuttavat tekijät jakautuivat seitsemään osa-alueeseen, jotka olivat halukkuus, koulutus, meripalvelus, henki ja ilmapiiri, liikunta, vapaa-aika sekä etuudet. Kyselytutkimuksen tulosten perusteella aluspalveluksessa olevien varusmiesten palvelusmotivaatio on hyvä. Asteikolla 1-5 palvelusmotivaation lukuarvoksi saatiin 3.69. Tärkeimmät motivaatioon vaikuttavat tekijät olivat saatu koulutus sekä aluksen henki ja ilmapiiri. Koulutuksen osalta korostui oman erikoisalan koulutuksen merkitys sekä teoriakoulutuksen ja käytännön harjoittelun suhde. Ilmapiirin osalta tärkeimmiksi koettiin joukkoon kuulumisen tunne sekä henkilösuhteet, joissa tärkeimpänä henkilökunnan ja varusmiesten välinen henki. Liikuntakoulutuksella ja vapaa-ajan viettomahdollisuuksilla oli rantaviikoilla huomattava merkitys palvelusmotivaatioon, mutta meriviikoilla vain vähäinen.

Kouluttajien vaikutus varusmiesjohtajien palvelusmotivaatioon : tapaustutkimus Uudenmaan Prikaatin kranaatinheitin ryhmänjohtajista

Tutkimuksessa tarkastellaan puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvan kouluttajan vaikutusta varusmiesjohtajien palvelusmotivaatioon. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää tutkimus- ja teoria-aineiston avulla se, miten kouluttaja omalla toiminnallaan, käytöksellään ja palautteellaan vaikuttaa varusmiesjohtajien palvelusmotivaatioon. Tutkimuksen alaongelmiksi nousivat seuraavat kysymykset: - Miten kouluttaja voi omalla toiminnallaan, käytöksellään ja palautteellaan nostaa sekä vahvistaa varusmiesten palvelusmotivaatiota? - Miten kouluttaja voi omalla toiminnallaan, käytöksellään ja palautteellaan laskea sekä heikentää varusmiesten palvelusmotivaatiota? - Miten eri tavoin kouluttaja voi tukea varusmiesten palvelusmotivaatiota? - Mitkä muut tekijät vaikuttavat varusmiesjohtajien palvelusmotivaatioon? Tutkimus on ajankohtainen puolustusvoimien koulutuskulttuurin muutoksen sekä sen toteutumisen seurannan vuoksi. Tutkimuksen metodinen lähestymistapa on kvalitatiivinen. Tutkittavaa ilmiötä lähestyttiin fenomenografisella tutkimusotteella. Tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeiden avulla. Tutkimuksessa tarkasteltiin Uudenmaan Prikaatin kranaatinheitin koulutettuja ryhmänjohtajia. Otannaksi valittiin 15 krh-koulutettua varusmiestä saapumiseristä 2/2007 ja 1/2008. Varusmiehet vastasivat kyselylomakkeeseen kaksi kertaa; ensin aliupseerikoulun aikana ja toisen kerran johtajakautensa aikana. Tutkimuksen lähestymisnäkökulmaksi on valittu puolustusvoimien koulutuskulttuuri, ja aihetta tutkitaan toimintaa (opetus, koulutus, motivointi) säätelevien tekijöiden kannalta. Tuloksista käy ilmi, että kouluttajalla on merkittävä rooli varusmiesten palvelusmotivaatiossa, niin laskevasti kuin nostavasti. Tulosten perusteella voidaan todeta, että varusmiehet motivoituvat ammattitaitoisesta kouluttajasta, joka kykenee motivoimaan ja kannustamaan alaisiaan myös omalla esimerkillään. Kaikista tutkimuksen vastauksista kävi ilmi, että kouluttajan palautteella on merkittävä vaikutus varusmiesten palvelusmotivaatioon. Valtaosa vastanneista nosti esiin keskeisempänä tekijänä palvelusmotivaation nousussa juuri kouluttajalta saadun positiivisen, rakentavan ja kehittävän palautteen. Epäasiallinen ja negatiivinen palaute puolestaan laski varusmiesjohtajien palvelusmotivaatiota. Vastaajille tärkeä tekijä palveluksessa motivoitumiselle oli se sosiaalinen yhteisö, jossa varusmiespalvelus suoritetaan. Vastanneet korostivat omassa palvelusmotivaatiossaan palveluskavereiden, hyvän yhteishengen ja hyvien ihmissuhteiden merkitystä. Muutenkin vastaukset korreloivat Maslow´n tarvehierarkian kanssa. Tutkielmassa käytetyt tärkeimmät lähteet ovat kasvatustieteellisiä teoksia sekä Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisemia teoksia.

Kansainvälistyvä Maanpuolustuskorkeakoulu, kadettien opiskelijavaihdot ja niiden haasteet

Maanpuolustuskorkeakoulu on uudistanut tutkintojaan Bolognan prosessin mukaisesti vuonna 2006. Tämän seurauksena upseereiden sotatieteellinen eli akateeminen koulutus nostettiin eurooppalaisen korkeakoulutuksen tasolle. Bolognan prosessiin on vaikuttanut kansainvälistyminen, joka on noussut keskeiseksi osaksi suomalaista korkeakoulutusta sekä puolustuspolitiikkaa. Maanpuolustuskorkeakoulun kansainvälistymisprosessi muihin Suomen korkeakouluihin nähden on vielä alussa, mutta sitä halutaan edistää voimakkaasti. Parhaillaan on meneillään kattava selvitystyö Euroopan unionin tasolla, jolla pyritään mahdollistamaan sotilasopetuslaitosten välinen yhteistyö opiskelijavaihtojen muodossa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vastata aiheeseen liittyviin haasteisiin ja ongelmiin tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta sekä selvittää eri henkilöstöryhmien yleistä asennoitumista ja näkemyksiä opiskelijavaihtoja kohtaan. Tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluita. Tutkimuksen perusteella yleinen asennoituminen opiskelijavaihtoja kohtaan on positiivista. Tästä huolimatta epäviralliset kannanotot vaihtelivat radikaalisti. Suurimmiksi opiskelijavaihtojen ongelmiksi nousivat sotilasopetuslaitosten opetussuunnitelmien erilaisuus, opintojen tunnustaminen ja sotilasopetuslaitosten yleinen sitoutumattomuus Bolognan prosessiin.

POP UP & LEAN START UP - yrittäjyyden opetusmallin kehittämishanke toisen asteen koulutuksessa

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella ammatillisen koulutuksen yrittäjyyskasvatuksen käytännön opetuksen toteutusmahdollisuuksia. Tarkasteluun vaikuttaa vuonna 2015 voimaan astuva ammatillisen perusopetuksen opetussuunnitelmauudistus. Käytännön opetuksen toteutuksen viitekehykseksi valittiin synteesi pop up ja lean startup liiketoimintamallien viitekehyksistä. Tutkimuksen kohteena olivat viralliset opetussuunnitelmauudistuksen asiakirjat ja liiketoimintamalleja käsittelevä kirjallisuus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integoivaa narratiivista kirjallisuusanalyysiä. Aineiston analyysissä käytettiin Atlas-ti ohjelmistoa. Tutkimuksen tuloksena muodostui kuva työelämälähtöisistä uudistuvista opetussuunnitelmista, missä yrittäjyyskasvatuksen rakenteet eivät todellisuudessa muutu entisestä merkittävästi. Sen sijaan, uutta tulevat olemaan opetuksen toteutukselle asetetut haasteet: yksilöllistetyt opintopolut ja opiskelumallien monipuolistamisen merkittävä kasvu. Yrittäjyyskasvatukselle asetetaan Suomessa yhteiskunnallisesti korkeita tavoitteita. Se, miten niihin päästään ja millaisella pedagogiikalla, jää eri ammatillisten oppilaitosten ratkaistavaksi paikallisesti. Pop up ja lean startup liiketoimintamallit tarjoavat tulevaisuuden kannalta merkittäviä mahdollisuuksia yrittäjyyden käytännön opetuksen viitekehyksiksi. Lisäksi ne sopivat nopeatempoiseen ja ajallisesti tiukkarajaiseen opetuksen viitekehykseen hyvin uudenaikaisina asiakaslähtöisinä innovaatio- ja liiketoimintamalleina.

Maaseutuyrityksen näkökulma bioenergian alueelliseen innovaatiojärjestelmään

Innovaatioiden nähdään nykyään syntyvän useiden toimijoiden yhteistyön tuloksena, ja alueellisten innovaatiojärjestelmien avulla tarkastellaan innovaatioiden syntyyn vaikuttavia toimijoita aluetasolla. Alueellisiin innovaatiojärjestelmiin kuuluu mm. yrityksiä, koulutus- ja tutkimuslaitoksia sekä eri aluetasojen poliittisia organisaatioita. Alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimuksessa on usein tapana tarkastella tutkimuskohteita luettelemalla toimijoita ja elementtejä, mutta yritysten kokemukset alueellisen innovaatiojärjestelmän toimivuudesta jäävät huomiotta. Lisäksi alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimus keskittyy kaupunkiseuduille, koska maaseutu nähdään epäedullisena sijaintina innovaatiotoiminnalle. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään toimiala-, alue- ja yritysesimerkin avulla, miten alueellinen innovaatiojärjestelmä edistää yksittäisen yrityksen innovaatiotoimintaa. Alue- ja yritysesimerkkien avulla selvitetään yksittäisen yrityksen kokemusta alueellisesta innovaatiojärjestelmästä. Toimialaesimerkiksi on valittu bioenergia, minkä vuoksi tutkimuksessa tarkastellaan myös maaseutuympäristön vaikutusta yritystoiminnalle. Tutkimus on toteutettu laadullisena, kuvailevana tutkimuksena. Lisäksi tutkimuksessa on eksploratiivisen tutkimuksen piirteitä, sillä tutkimus käsittelee uudenlaisia näkökulmia alueellisiin innovaatiojärjestelmiin. Tiedonkeruumetodeina on käytetty teemahaastatteluja ja Internet-lähteitä, ja saatua aineistoa on analysoitu teemoittelun avulla. Tässä tutkimuksessa saatiin selville, että alueellisten innovaatiojärjestelmien kaikki toimijat ja elementit eivät suinkaan ole oleellisia yksittäisille yrityksille, ja toisaalta alueellisten innovaatiojärjestelmien mallin avulla ei saada selville kaikkia yrityksille oleellisia tekijöitä. Yksittäisen yrityksen näkökulman avulla alueellisia innovaatiojärjestelmiä voitaisiin kehittää paremmin yritysten tarpeita vastaaviksi, jolloin yritykset voisivat paremmin hyötyä alueellisten innovaatiojärjestelmien toimijoista ja elementeistä. Maaseutualueilla puolestaan on haasteita yritys- ja innovaatiotoiminnalle, mutta toisaalta myös etuja. Erityisesti bioenergia-alan kannalta oleelliset resurssit, raaka-aineet ja tila, löytyvät maaseudulta, minkä vuoksi bioenergialiiketoiminnan harjoittaminen on helpompaa maaseutualueilla kuin kaupungeissa. Alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimuksessa tulisikin ottaa huomioon, että jotkut toimialat hyötyvät maaseutusijainnista, ja että innovaatiot ovat mahdollisia myös maaseutualueilla. Tämä antaa viitteitä siitä, että alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimuksessa tulisi siirtyä pois kaupunki-maaseutu-vastakkainasettelu, ja tutkia maaseutua sen omista lähtökohdista

Tukitoimintojen suorituskyvyn mittaaminen: mittariston rakentaminen case-yrityksessä

Suorituskyvyn mittausta hyödynnetään ohjaus- ja johtamisvälineenä kaikenlaisissa organisaatioissa. Jotta yrityksen suorituskykyä voidaan arvioida ja kehittää, johdolla tulee olla ajantasainen ja kattava käsitys organisaation suorituskyvystä. Johdon päätöksentekoon ja strategisiin valintoihin sisältyvää riskiä voidaan pienentää perustamalla päätökset luotettavaan informaatioon. Suoritusmittauksen tarkoitus on tuottaa luotettavaa ja käyttökelpoista informaatiota johdon päätöksenteon tueksi. Samalla suoritusmittaus viestii organisaatiossa niistä asioista, joita johto pitää tärkeänä ja kohdentaa työntekijöiden huomion haluttuihin asioihin. Suoritusmittauksella on näin ollen keskeinen ohjausvaikutus henkilöstön käyttäytymiseen. Yrityksen tukitoiminnot koostuvat sellaisista toiminnoista, jotka tukevat ja palvelevat liiketoimintayksiköiden tarpeita. Tukitoimintojen suorituskyvyn mittaaminen on tärkeää, jotta niiden toimintaa voidaan ohjata oikeaan suuntaan ja jotta voidaan varmistaa, että ne hoitavat perustehtävänsä eli varsinaisen liiketoiminnan tukemisen ja helpottamisen mahdollisimman hyvin. Tutkielman tarkoituksena on laatia case-yritykselle suorituskykymittaristo, jonka avulla yritysjohdon on mahdollista saada kattava ja kokonaisvaltainen kuva tukitoimintojensa suorituskyvystä. Case-yrityksen tukitoiminnoista tutkielmassa tarkastellaan taloushallintoa, hankintatoimea ja henkilöstöhallintoa. Tutkimuskysymykseen vastataan sekä teoreettisen että empiirisen tarkastelun avulla. Empiirisen aineiston ja teorian pohjalta kehitetyn mittariston viisi ulottuvuutta ovat kustannustehokkuus, sisäinen asiakkuus, tehokkuus, laatu ja osaaminen. Mittaristossa on pyritty hyödyntämään logiikkaa edellä mainittujen näkökulmien kausaalisuhteista samalla tavalla kuin ajatus ilmenee kokonaisvaltaisissa suoritusmittaristoissa. Edellä mainitut osa-alueet nousivat tukitoimintojen suorituskyvyn keskeisiksi ulottuvuuksiksi ja näitä dimensioita kuvaavia mittareita analysoimalla voidaan arvioida tukitoimintojen suorituskykyä kokonaisvaltaisesti. Mittaristoa on kehitetty ensimmäisestä versiostaan eteenpäin case-yrityksen kanssa ja näin ollen se on pidemmän kehitysprosessin tulos. Mittariston käyttöönottoa ei käsitellä tämän tutkielman puitteissa, mutta onhuomioitava, että mittaristoa olisi hyvä arvioida ja kehittää vielä käyttöönoton jälkeenkin.

Yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutukset maksimaaliseen voimantuottoon, kehon koostumukseen ja taakan kantamiseen

Varusmiesten peruskoulutuskauden aikana koulutettavien maksimaalinen hapenottokyky paranee ja elimistön rasvan määrä vähenee. Kestävyyssuorituskyvyn nousu ja kehon koos-tumuksen muutokset ovat sitä myönteisemmät, mitä huonommassa fyysisessä kunnossa va-rusmies on palveluksen alussa ja mitä alhaisempi on palvelusta edeltävä liikunta-aktiivisuus. Voimaominaisuuksien kehittymisen osalta peruskoulutuskauden kestävyyspainotteinen soti-laskoulutus saattaa osittain estää voima- sekä kestävyysharjoittelun spesifiset vaikutukset. Erikoiskoulutuskauden aikana toteutettu koulutussuunnitelmien mukainen fyysinen harjoitte-lu ei yleisesti paranna voimaominaisuuksia. Tämä tutkimus on ensimmäinen Suomessa tehty kenttätutkimus, jossa tarkastellaan suoma-laisten varusmiesten erikoiskoulutuskauden koulutukseen lisätyn voimaharjoittelun vaikutus-ta maksimaaliseen voimantuottoon, kehon koostumukseen ja taakan kantamiseen. Tuloksia voidaan soveltaa pohdittaessa maavoimien jalkaväkisotilaalle asetettavia fyysisiä vaatimuk-sia, koulutettavien valintaa eri tehtäviin, eri koulutuskausien liikuntakoulutuksen rakennetta ja kannettavan taakan massan vaikutusta sotilaan kuormittumiseen ja toimintakykyyn taiste-lukentällä. Tutkimusjoukko (n=25) koostui vapaaehtoisista Kaartin Jääkärirykmentin varusmiehistä. Kontrolliryhmä (n=12) harjoitteli erikoiskoulutuskauden koulutussuunnitelman mukaisia harjoitteita. Koeryhmän (n=13) erikoiskoulutuskauden koulutukseen lisättiin kahdeksan vii-kon ajan, kaksi kertaa viikossa, toteutettu voimaharjoittelu. Alkumittaukset suoritettiin eri-koiskoulutuskauden alussa ja loppumittaukset erikoiskoulutuskauden lopussa. Muuttujina käytettiin yläraajojen, keskivartalon ja alaraajojen maksimaalista voimantuottoa, kehon koos-tumuksen muutoksia ja kahden mailin taakkajuoksua. Koeryhmän yläraajojen maksimaalisessa voimantuotossa ei havaittu muutoksia. Kontrolli-ryhmän yläraajojen maksimaalisen voimantuotto kasvoi 990 ± 320 N  1140 ± 360 N, p<0,05. Koeryhmän vatsalihasten maksimaalisen voimantuotto kasvoi 3260 ± 510 N  3740 ± 750 N, p<0,05. Selkälihasten maksimaalinen voimantuotto laski molempien ryhmien osalta, koeryhmä 4290 ± 990 N  3570 ± 480 N, p<0,01 ja kontrolliryhmä 3920 ± 720 N  3410 ± 530 N, p<0,05. Molempien ryhmien alaraajojen maksimaalinen voimantuotto laski, koeryhmä 5250 ± 1110 N  4290 ± 720 N, p<0,001, kontrolli 5170 ± 1050 N  4330 ± 1230 N, p<0,05. Kahden mailin taakkajuoksun suoritusajan muutos oli erittäin merkitsevä. Koeryhmä 1162 ± 116 s  1047 ± 81 s, p<0,001 ja kontrolliryhmä 1142 ± 95 s  1035 ± 819 s, p<0,001. Kehon rasvaprosentin ja kahden mailin taakkajuoksuun käytetyn suoritus-ajan välillä havaittiin loppumittauksissa koeryhmän osalta positiivinen korrelaatio r =0,65*, p≤0,05. Kehon koostumuksen muutosten tai voimantuoton muutosten ja taakkajuoksun muu-tosten välillä ei havaittu yhteyttä. Varusmiespalveluksen erikoiskoulutuskauden aikana toteutetun yhdistetyn voima- ja kestä-vyysharjoittelun harjoitusvaikutuksiin saattaa vaikuttaa erikoiskoulutuskauden kestävyyspai-notteinen koulutus, harjoittelun kokonaisvolyymi ja puutteellinen palautuminen. Nämä saat-tavat johtaa ylirasitustilaan ja siten haitata optimaalista voimantuoton kasvua. Koulutettavien yksilölliset fysiologiset ominaisuudet tulee huomioida yksityiskohtaisemmin ja yksilölli-semmin erikoiskoulutuskauden harjoittelun optimoinnissa. Fyysisten ominaisuuksien kehit-tämisessä tulee entistä tarkemmin huomioida palveluksen kokonaiskuormittavuus, voima- ja kestävyysominaisuuksien tasapainoinen ja nousujohteinen kehittäminen sekä laadukas palau-tuminen.

Sanan säilällä maihinnousun torjuntaan : keskustelua rannikkojoukkojen käyttöperiaatteista Pariisin rauhansopimuksen ja Tšekkoslovakian kriisin välisenä aikana vuosina 1947–1968

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisessa sotilaslehdistössä käytyä julkista keskustelua rannikkojoukoista. Tutkimuksen kohteena oli rannikkojoukkojen käyttöperiaatteista käyty keskustelu suomalaisessa sotilaslehdissä Pariisin rauhansopimuksen ja Tšekkoslovakian kriisin välisenä aikana 1947–1968. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää julkisen keskustelun perusteella, minkälaista keskustelua rannikkojoukkojen käyttöperiaatteista käytiin. Tutkimuksen aineisto koostui Sotilasaikakauslehden ja Suomi Merellä -lehden rannikkojoukkoja ja meripuolustusta käsittelevistä artikkeleista. Tarkasteltava ajanjakso ajoittui vuosien 1947–1968 välille. Tutkimuksen aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Laadullisen menetelmän tukena käytettiin määrällistä menetelmää aineiston erottelun ja tilastoinnin keinoin. Rannikkojoukkojen käyttöperiaatteista keskusteltiin suhteellisen harvakseltaan Pariisin rauhansopimuksen ja Tšekkoslovakian kriisin välisenä aikana. Keskustelun määrä oli vähäistä. 22 vuoden aikana julkaistiin yhteensä 44 artikkelia, joissa käsiteltiin rannikkojoukkojen käyttöperiaatteita. Keskustelusta nousi esille kuusi pääteemaa, jotka olivat uhka, rannikkopuolustuksen asema, kokemukset, koulutus ja taktiikka, rannikkopuolustuksen järjestelyt, joukkojen käyttö ja joukkojen kehittäminen. Yksityiskohtaisemmista aiheista keskustelua käytiin erityisesti vastustajan suorittamaan maihinnousuun, maihinnousun torjuntaan, rannikkopuolustuksen johtosuhteisiin sekä liikkuvien rannikkojoukkojen kehittämiseen liittyen. Rannikkojoukkojen käyttöperiaatteista käyty keskustelu oli ilmapiiriltään varsin maltillista. Keskustelua kävivät rannikkopuolustuksen ammattilaiset, jotka edustivat asemallaan, kokemuksellaan ja tietämyksellään alansa laajaa osaamista. Puolustusvoimien uudelleenjärjestely vilkastutti keskustelua vuonna 1952. Tämän seurauksena rannikkojoukkojen käyttöperiaatteista käydyn keskustelun ajallinen painopiste muodostui vuosille 1952–1954. Organisaatiomuutoksen aikana keskustelun sävy muuttui huolestuneemmaksi. Keskusteluissa esille nousseita tärkeimpiä aiheita olivat johtosuhteiden epäselvyydet, rannikkojoukkojen alistussuhteet, rannikkojalkaväen ja rannikkojoukkojen johtoportaiden kehittäminen.