Digitarina voimaannuttamista edistävänä työskentelykeinona : tapaus Aurinkolahden peruskoulun harjaantumisluokka

Digitarina (DigiTales) on digitaalinen tarinankerrontaprojekti, jossa osallistujat työstävät media-alan ammattilaisen opastuksella digitaalisesti tuotetun ja levitettävän tarinan tai lyhytelokuvan tekijän itsensä kuvaamasta videomateriaalista, valokuvista, piirustustuksista sekä äänimateriaalista. Digitarina-työskentelyä on testattu eri maissa muun muassa peruskoulunopettajien ja teini-ikäisten mediakasvatustyökaluna ja sillä on pilottikokeilujen perusteella ollut positiivisia vaikutuksia oppilaiden motivointiin erityisesti ryhmissä, joissa motivoitumistaso koulunkäyntiin on ollut alhainen tai joissa oppilailla on vaikeuksia ilmaista itseään tai tuottaa sisältöä itse. Tämän tutkielman tavoite on pohtia digitarina-työskentelyä oppilaiden voimautumista edistävänä keinona Aurinkolahden peruskoulussa tehtyjen digitarina-työpajojen tuloksien perusteella sekä omien havaintojeni kautta koulun harjaantumisluokassa vetämäni työpajan kokemuksista. Digitarinan työstäminen ei itsessään tuota voimaantumista tai johda voimaantumiseen, mutta luova työskentely oppilaita itseään kiinnostavien aiheiden parissa sekä oppilaiden uudenlaisten kykyjen esiintuomisella oli vaikutusta positiiviseen lataukseen ja oppilaiden myönteiseen suhtautumiseen omiin taitoihinsa sekä itseilmaisuun. Lisäksi vuorovaikutus oppilaiden välillä heidän omien teostensa kautta toteutui onnistuneesti, sillä oppilaat oppivat toisistaan uusia asioita, olivat kiinnostuneita toistensa tarinoista ja antoivat toisilleen myönteistä palautetta. Tutkielman tulosten mukaan oppilaat kokivat digitarina-työskentelyn aikana voimautumista: mielihyvää, iloa ja ylpeyttä omasta osaamisestaan. Oppilaat saivat itseluottamusta ja uskoa kykyihinsä tuottaa omaa mediasisältöä. Käsittelen lyhyesti myös erilaisia näkökulmia mediakasvatuksesta ja lasten ja nuorten oman mediasisällön tuottamisesta kouluissa.

Näytä mitä tarkoitat : päämääränä yhteiskunnallinen ja elokuvallinen dokumenttielokuva

Opinnäytetyöni on monimuototyö, joka koostuu kirjallisesta tutkielmasta ja teososasta, leikkaamastani ja tuottamastani puolituntisesta dokumentista Näytä mitä tarkoitat. Arvioin kirjallisessa osassa dokumentissani tekemiäni ratkaisuja ja niiden vaikutusta teokseni kokemiseen elokuvallisena. Pohdin elokuvallisuuden määritelmää, yhteiskunnallisen dokumenttielokuvan määritelmää sekä sitä, miten yhdistää nämä kaksi. Keskityn pääasiassa 2000-luvun kansainväliseen yhteiskunnalliseen dokumenttielokuvaan ja sen tarjoamiin esimerkkeihin. Etsin syitä siihen, miksi juuri nämä esimerkkinä olevat dokumenttielokuvat ovat menestyneet kaupallisesti ja keränneet miljoonia katsojia vakavistakin yhteiskunnallisista aiheistaan huolimatta. Kirjallisessa osassa tavoitteenani on tutkia niitä piirteitä ja ominaisuuksia, jotka koetaan elokuvallisuudeksi ja sitä, mikä määrittää sen minkälaista teosta voidaan nimittää dokumenttielokuvaksi. Esimerkkielokuvien ja tutkimusten pohjalta etsin niin ikään keinoja yhdistää yhteiskunnallisuus ja elokuvallisuus, sekä sitä, miten moodeja voi käyttää apuna dokumentin suunnittelussa. Pohdin myös katsojan kokemuksen ja viihteellisyyden merkitystä siinä, minkä määrittelemme dokumenttielokuvaksi.

Näyttöön perustuvan toiminnan vahvistaminen kotiutushoitajan työssä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida näyttöön perustuvaa hoitotyön toimintamallia kotiutushoitajan työssä Malmin sairaalan päivystyspoliklinikalla. Tavoitteena oli kehittää näyttöön perustuvaa toimintaa kotiutushoitajan työssä. Tutkimustehtävinä oli arvioida 1) miten kotiutushoitajan toimintamalli ohjaa henkilökunnan toimintaa, 2) miten kotiutushoitajan toimintamalli ohjaa henkilökuntaa potilaan selviytymisen tukemisessa, 3) miten kotiutushoitajan toimintamalli ohjaa henkilökuntaa potilaita ja heidän omaisiaan kotona selviytymisessä. Tämä tutkimus on osa laajempaa projektia ” Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä” - Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian ylempien AMK - tutkintojen ja Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttisairaalaosastojen kehittämisprojekti 2006 - 2008. Tutkimus aineisto kerättiin Malmin sairaalan päivystyksen sairaanhoitajien, sekä perus- ja lähihoitajien kolmelta ryhmältä teemahaastatteluna (N=12). Haastateltavat olivat joko vakituisessa työsuhteessa päivystyksessä tai toimivat pitkässä määrä-aikaisessa työsuhteessa Haastateltavilla oli kokemusta kotiutushoitajan työstä. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Tutkimustulosten mukaan kotiutushoitaja käyttää toiminnassaan vahvan kokemustiedon lisäksi tutkittua tietoa toimintansa tukena. Kotiutushoitaja on päivystyspoliklinikalla verkoston luoja ja ylläpitäjä. Hän toimii moniammatillisesti toimien samalla esimerkkinä kotiutusasioissa. Kotiutushoitajan työ sisältää potilaan kotiutukseen liittyvien asioiden kehittämisen ja ohjauksen sekä opettamisen kotiutukseen liittyvissä asioissa. Tutkimustulosten mukaan kotiutushoitajan toimintamallin mukainen työskentely lisää potilaan ja hänen omaistensa välistä yhteistyötä ja tukee potilaan kotona selviytymistä sairaalahoidon jälkeen. Tulokset antavat informaatiota kotiutushoitajan toimintamallin toimivuudesta päivystyspoliklinikalla. Tulosten avulla saadaan tietoa tutkitun tiedon käytöstä kotiutushoitajan työssä. Tietoja voidaan hyödyntää kehitettäessä ja vahvistettaessa yhteistyötä päivystyspoliklinikan ja yhteistyökumppaneiden kesken sekä kehitettäessä näyttöön perustuvaa toimintaa päivystyspoliklinikalla

Naapurit verkossa : kolme tapaustutkimusta paikallisista yhteisöverkoista

Tutkielmassa käsitellään paikallisten yhteisöjen verkkopalveluja. Työn tavoitteena on selvittää, mikä on fyysisen ja virtuaalisen yhteisön suhde ja mitkä ovat paikallisen verkkopalvelun toiminnan perusedellytyksiä. Tutkielmassa esitellään kolme tapaustutkimusta. Ensimmäinen tutkittava tapaus on Helsingin kaupunginosayhdistysten liitto HELKA ry:n hallinnoiman Kotikatu-projektin kaupunginosasivut, niiden käyttö, ylläpito ja käyttäjien kokemukset sivuista. Toinen tapaus käsittelee Sitran Oppivat seutukunnat -hankkeen Nettimaunula-projektia, joka toteutettiin Helsingin Maunulassa 2000-luvun alussa. Kolmas tapaus on Valakkatien yhteisö, virtuaalinen paikallisyhteisö, joka toimii yhden korttelin alueella Helsingin Tapaninvainiossa. Valakkatien yhteisö on Stadian mediatuottamisen koulutusohjelman (Ylempi AMK) konseptointikurssin tuloksena syntynyt pilottihanke. Tapaustutkimusten aineistona on käytetty hankeraportteja, tutkimusraportteja, HELKA-kotisivujen käyttäjien, ylläpitäjien ja kehittäjien haastatteluja. Lisäksi Valakkatien yhteisön tapauksessa suoritettiin kyselytutkimus. Aineiston käsittelyssä on käytetty pääosin kvalitatiivisia metodeja. Tapaustutkimuksissa on hyödynnetty induktiivista ja deduktiivista päättelyä. Loppupäätelmien tukena on hyödynnetty aineistolähtöisen teorian (Grounded Theory) menetelmiä. Tutkimus osoittaa, että paikallinen yhteisö voi käyttää toimintansa ja yhteisöllisyyden tukena yhteisöllistä verkkopalvelua, mikäli yhteisöllä on riittävästi yhteisiä intressejä sekä paikallisesti että myös toimintaan verkossa, palvelujen käyttötarkoitus ja toimintalogiikka ovat selkeitä, palvelun tarve on ensisijaisesti asukaslähtöinen ja palvelun ylläpitämiseen tarvittavat resurssit ovat olemassa.

Vieraskieliset tutkinto-opiskelijat opiskelijakunnan viestinnässä : suosituksia viestintätoiminnan toteuttamiseksi

Opinnäytetyössäni kartoitan vieraskielisten opiskelijoiden tarpeita opiskelijakunnan viestinnälle sekä sitä, muuttuvatko tarpeet opintojen edetessä. Lisäksi pyrin työssäni selvittämään, miten opiskelijakunnan tulisi järjestää viestintänsä (viestintäkanavat ja -tavat) vieraskielisten opiskelijoiden näkökulmasta, ovatko opiskelijat valmiita osallistumaan viestintään itse ja minkälainen opiskelijoiden roolin pitäisi heidän mielestään olla ammattikorkeakoulussa tapahtuvassa viestinnässä. Tutkimusmenetelmänä käytän laadullista teemahaastattelua. Tarkastelen työssäni myös, mitä edellytyksiä viestinnän vuorovaikutteisuus vaatisi sekä opiskelijakunnan viestinnän mahdollisuuksia edistää yhteisöllisyyttä ammattikorkeakoulussa. Lisäksi peilaan eri kulttuurien vaikutusta opiskelijakunnan viestintään. Opiskelijakunta on lakisääteisesti ammattikorkeakoulussa opiskelijoiden edustajana toimiva julkisoikeudellinen yhteisö. Opiskelijakuntatoiminta on kansalaistoimintaa ammattikorkeakoulussa ja vaatii onnistuakseen organisointia, keskusteluja, tavoitteita ja toimintaa. Toteuttaakseen tehtäviään parhaalla mahdollisella tavalla opiskelijakunnan viestinnän on huomioitava yhdenvertaisesti kaikki opiskelijat. Vieraskieliset tutkinto-opiskelijat ovat osin englanninkielisen viestinnän puutteellisuuden takia kokeneet jääneensä ulkopuolelle sekä ammattikorkeakoulu- että opiskelijakuntayhteisöstä. Tämä myös hankaloittaa opintoja sekä niissä jaksamista. Selvityksen pohjalta opiskelijakunnan viestintätoiminnan tavoitteina tulisi olla toimiva perustiedotus, viestinnän suunnitelmallisuus ja yhteisökuvan selkeyttäminen, päätöksenteon ja osallistumiskeinojen näkyviksi saattaminen, viestinnän vuorovaikutteisuus sekä yhteisöllisyyden muodostaminen viestinnän keinoin. Tavoitteiden määrittelyn lisäksi opinnäytetyöni sisältää käytännön toimenpidesuosituksia englanninkielisen viestinnän kehittämiseksi.

Pölynhallintamenetelmät rakentamisessa - tekninen toteutus ja menetelmien tehokkuus

Rakennustyömaa on yksi vaarallisimpia ja työolosuhteiltaan haastavimpia työpaikkoja. Sisävalmistusvaiheessa ongelmaksi muodostuu töiden tuottama pöly ja melu. Työmaan epäjärjestys ja likaisuus lisäävät tapaturmariskiä. Pölytöntä rakennustyömaata ei ole olemassa ja tästä syystä pölynhallinta muodostuu merkittäväksi tekijäksi pölyn leviämisen rajoittamisessa. Työn tavoitteena oli tutkia teknisiä pölynhallintakeinoja, joilla voidaan vähentää henkilökohtaisen suojauksen tarvetta rakennustyömailla. Pölynhallintaan työmailla voidaan vaikuttaa työtapojen ja -menetelmien valinnalla, töiden vaiheistuksella, kohdepoistoilla, osastoinnilla ja alipaineistuksella. Työssä oli tarkoitus myös verrata ja tutkia erilaisten ja eri työvaiheisiin tarkoitettujen pölynhallintalaitteistojen toimintaa ja niiden toimivuutta pölynhallinnassa. Tämä tutkimus toteutettiin Savocon Oy:n Kuopioon rakennettavan Turontähden rakennustyömaalla huhti- ja toukokuussa 2008. Tutkimusten perusteella tekniset pölynhallintakeinot toimivat kohtalaisen hyvin. Hiomalaitteissa pölynhallinta on tekninen ominaisuus, mutta sen toimivuus riippuu myös siitä, osaako työntekijä hyödyntää pölynhallintaa oikealla tavalla. Toimintaan vaikuttaa se, osaavatko laitteen käyttäjät asettaa imutehon sellaiseksi, että se on riittävän suuri poistamaan pölyn, mutta ei liian suuri haitatakseen työntekoa ja saaden aikaan heikkoa työnjälkeä. Oikeat laiteasetukset opitaan kokeilemalla. Imutehon säätömahdollisuus on erilaisten pintatasoitteiden myötä erityisen tärkeä laiteominaisuus. Timanttihiomalaitteilla saavutetut pölynpoistotehokkuudet olivat kaikki yli 97 prosenttia, kun niiden tehoa verrattiin ilman pölynpoistoa tapahtuvaan timanttihiontaan. Timanttihiontaa ei suositella tehtäväksi ilman pölynpoistotekniikkaa, sillä pölyntuotto on suurta ja pölypitoisuudet nousevat nopeasti hyvin suuriksi ja työntekijöiden altistus pölylle kasvaa. Ilmanpuhdistimien tehot riittivät pienen tilan ilman puhdistamiseen, mutta suurissa tiloissa ja suurissa pitoisuuksissa teho jäi riittämättömäksi. Oikein mitoitettuina ilmanpuhdistimia voidaan suositella kohdepoistolla toimivien laitteiden lisäksi huonetilaan puhdistamaan vähäiset hiukkaspäästöt, joita laitteista tulee. Teollisuusimurien valinnassa huomio tulee kiinnittää moottorin imutehoon, moottorin jäähdytyksen järjestelyyn, pölypussin materiaaliin ja pölypussin tyhjennysmekanismiin. Näillä on suuri merkitys siivoustyön pölyttömämpään lopputulokseen. Tämän työn käyttö markkinointitarkoituksessa ilman tekijän lupaa on kielletty.

Yhteistoiminnallisuus perhetapaamisissa : kirjallisuuskatsaus

Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvata perhekeskeisen hoitotyön kehitystä ja perhekeskeisessä hoitotyössä korostuvia piirteitä. Opinnäytetyömme on osa projektia, jossa kehitetään yhteistoimintamalli psykiatriseen hoitotyöhön ja arvioidaan sen toimivuutta käytännössä. Tavoitteena on hoitotyön kehittäminen potilaslähtöisemmäksi. Projektissa ovat mukana Helsingin terveyskeskuksen Auroran sairaalan osastot 6-1 ja 15-6C, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Psykiatriakeskuksen osastot 2 ja 6 sekä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. Opinnäytetyömme teemme yhteistyössä Psykiatriakeskuksen päihdepsykiatrian osasto 6:n kanssa. Työmme on kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto koostuu sosiaali- ja terveysalan tietokannoista haetuista tieteellisistä tutkimusartikkeleista, väitöskirjoista sekä kahdesta pro gradu -tutkielmasta, jotka vastasivat asetettuja kriteereitä. Tulokset osoittavat, että psykiatrinen hoitotyö on kehittynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana asiantuntijakeskeisestä dialogisempaan suuntaan. Hoitajat haluavat toimia yhteistoiminnallisesti, mutta heillä ei ole riittävästi valmiuksia siihen. Perhekeskeisessä hoitotyössä on olennaista dialogisuus, potilaan ja hänen verkostonsa aktiivinen osallistuminen hoitotyöhön sekä potilaan ja hoitajan tasavertainen ja vastavuoroinen työskentely. Lisäksi perhetapaamisissa pyritään yhdessä luomaan hyväksyvä ja kunnioittava ilmapiiri. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että yhteistoiminnallisuuden toteutuminen perhetapaamisissa edellyttää, ettei tapaamisten sisältöä suunnitella etukäteen ja että niihin kutsutaan potilaan nimeämät läheiset. Perhetapaamisissa korostuu dialogisuus, jossa keskeistä on toisen kuunteleminen, epävarmuuden sieto sekä eri näkökulmien esiintuominen.