Krimin sota, Venäjä ja suomalaiset. Siviilit rannikoiden puolustajina ja sen vaikutus sotatoimiin sekä Venäjän suomensuhteisiin

Väitöskirjassa kuvataan aiempaa tutkimusta kattavammin autonomisen Suomen siviiliväestön osallistumista vuosien 1854–1855 sotaan, heidän rakentamaansa meripuolustusjärjestelmää ja vihollisen merenherruuden kiistämistä sekä näiden vaikutusta taisteluiden kulkuun. Siviileiden osallistuminen Suomen sotaan nähdään myös olleen aiemman tutkimuksen osoittamaa merkittävämpi vaikutus Porvoon valtiopäivien kokoon kutsumiselle. Se oli siten eräänlainen verrokkitapahtuma nyt tutkittavalle ajalle. Krimin sodassa siviilihallinto ja lähes spontaanisti toimiva rannikoiden siviiliväestö tuottivat viholliselle henkilö- ja materiaalitappioita sekä hidastivat merkittävästi sen liikkeitä. He kiistivät lännestä iskevän vihollisen meren herruuden etenkin saarronmurtaja-aluksillaan ja suojasivat tehokkaasti merikaupankäyntiin sidottuja investointeja. Suomi vastasi suurelta osin venäläisten ja suomalaisten joukkojen yhteisen vihollisen torjumisen vaatimista hankinnoista, joukkoja ylläpitävästä huollosta sekä sotilaallisen liikkuvuuden vaatimista kuluista ja joutui siksi taloudessaan lähes suoritustilaan. Liitteissä olevilla Suomen rannikot kattavilla karttakuvilla esitetään siviilien luoma oma meripuolustusjärjestelmä. Keisarit kiittivät rannikoiden väestöä laajasta ja merkittävästä osallistumisesta sekä vaikutuksesta sotatoimien kulkuun. Tässä väitöskirjassa todetaan, että näin ansaittu Venäjän turvallisuuspoliittinen luottamus on aiempien tutkimusten osoittamia syitä voimakkaammin vaikuttanut Suomen autonomian voimistumiseen aina vuoteen 1878 asti. Se oli saavutettu Krimin sodassa ja varautumalla edelleen samalla tavalla torjumaan yhteinen vihollinen emämaan luoteisrajan turvaamiseksi. Hypoteesia siviilihallinnon mittavasta satsauksesta sotatoimiin ja Venäjän turvallisuuspoliittisen luottamuksen saavuttamista testataan keräämällä sotatoimien kuvauksia satamakaupunkien historioista, KA:n ja Venäjän laivaston arkistojen sotilasasiakirjoista, Englannin laivaston asiakirjoista sekä tutkimuskirjallisuudesta. Venäjän turvallisuuspoliittista luottamusta suomalaisiin kuvataan keisarin Venäjän kaikkinaisilla kiitoksilla ja luottamusta osoittavilla teoilla. Suomen suhteet Venäjän keisariin nähdään lojaaleina ja pragmaattisina verrattaessa niitä Balttian ja etenkin Puolan venäjänsuhteisiin. Erillisellä koko autonomian ajan kattavalla aikatapahtumagrafiikalla ja sitä kuvailevalla tekstillä esitetään Venäjän ja sen luoteisen reuna-alueen suhteisiin vaikuttaneita tekijöitä ja etenkin Krimin sodan jälkeen tapahtunutta autonomian voimistumista. Siinä Venäjän ulkoiset uhat, sisäpolitiikka sekä turvallisuuspoliittinen luottamus suomalaisiin ovat keskeisiä tekijöitä. Suomi sai Krimin sodan jälkeen Venäjän turvallisuuspoliittisesti luotettavana luoteisena alueena löysät ohjakset voimistaa kansallisvaltiotaan. Sen myötä Suomi pystyisi vieläkin tehokkaammin torjumaan Venäjää uhanneet lännen iskut. Suomi sai siksi Krimin sotaa seuranneena ajanjaksona 1870-luvun lopulle tultaessa kasvaa vahvaksi kansallisvaltioksi. Neuvostoliiton ja Suomen yhteistyö, ystävyys ja avunantosopimus (yya-sopimus) näyttää saaneen nyt tutkittavana olevasta ajasta virikkeitä. Krimin sodan vauhdittaman kehityksen nähdään vuoden 1878 jälkeen jatkuvan niin dynaamisena, että sen luomalla jatkavuuden voimalla oli omalta osaltaan merkitystä taistelussa autonomisen Suomen venäläistämistä vastaan.

Suomalaiset ovat historiakansaa

Kirjallisuusarvostelu

Suomalaiset arvot 2000-luvulla : teoriaperusta asevelvollisten arvotutkimukselle

Arvoista kuulee nykyään puhuttavan kaikkialla, mutta mitä ne oikeasti ovat, miten niitä tutkitaan ja millainen on suomalaisten arvomaailma? Tutkielma keskittyy suomalaisten arvomaailmaan ja luo teoriapohjaa asevelvollisten arvotutkimukselle. Suomalaisia arvoja lähestytään professori Martti Puohiniemen tutkimuksista saatujen tulosten perusteella. Suomalaisuuden ja suomalaisten arvojen lisäksi tarkastellaan kansainvälistymisen vaikutuksia arvoihin. Tutkielmassa esitellään myös Schwartzin arvoteoria, johon Puohiniemen tutkimus perustuu. Tutkielmassa tarkastellaan myös suomalaisten asevelvollisten arvotutkimuksen tilaa ja kehittymistä. Johtopäätökset-osiossa pyritään sulauttamaan suomalaisten arvot ja asevelvollisten arvotutkimus yhteen. Voisiko Puohiniemen mallin mukaan tutkia esimerkiksi asevelvollisista rajattua joukkoa, kuten varusmiehiä? Tämänkaltaiseen kysymykseen tutkielmassa pyritään vastaamaan.

Suomalaiset kulutustuotteet venäläisten silmin: alkuperämaan merkitys

Tämä tutkielma käsittelee alkuperämaan merkitystä kulutustuotteiden ostamisessa. Kyse on ”made in Finland” -lapun vaikutuksesta suomalaisten kulutustuotteiden ostamiseen. Ensiksi tutkielmassa esitetään alkuperämaan määritelmä: tuotteen alkuperämaan tieto pitää ymmärtää kuluttajan tuotteiden kansallisen identifioinnin kytköksen (perceived national identification or affiliation) tuloksena riippumatta eksplisiittisistä tai implisiittisistä, todenmukaisista tai harhaanjohtavista mainonnan väitteistä. Tuotteen tai palvelun alkuperämaa on yksinkertaisesti sitä, mitä kuluttajat ymmärtävät sillä. Toiseksi tutkielmassa esitetään alkuperämaan vaikutusmekanismeja ja kontekstitekijät, jotka vaikuttavat alkuperämaa–tuote-suhteeseen. Kontekstitekijät liittyvät kuluttajiin, tietoon ja kokemukseen, maahan, tuotteeseen ja myymälään, markkinointiin ja ostotilanteeseen. Tämä tutkielma pohjautuu haastatteluihin, Likert-asteikkoon perustuviin väittämiin ja havainnointiin. Tutkija käytti lumipallo-otantaa haastattelussa. Haastattelu tapahtui Vienanmeren Karjalassa, Kemissä. Vienan Kemi on tutkijan kotipaikka. Kemissä haastateltiin 25 ihmistä. Alkuperämaan vaikutusta katsottiin neljän ulottuvuuden mukaan: innovatiivisuus, muotoilu, arvovalta ja ammattitaito. Tutkielmassa osoitettiin, että ”made in Finland” tarkoittaa venäläisille kuluttajille seuraavia asioita: Suomalaiset tuotteet ovat hyvännäköisiä, luotettavia, kestäviä ja laadukkaita. Suomalaisiin kulutustuotteisiin liittyvät hyvä maine ja hyvä ammattitaito. Kuitenkaan suomalaiset tuotteet eivät välitä statusta, jota venäläiset kuluttajat arvostavat. ”Made in Finland” -lappu tarkoittaa eri asioita naisille ja miehille. Tämän tutkielman perusteella tutkija ehdottaa muita tutkimuksia entisen Neuvostoliiton kuluttajista, koska niitä on vähän.

Suomalaiset musiikkiarkistot

Luettelo sisältää tiedot 480 suomalaissäveltäjän käsikirjoitusten sijaintipaikoista.

Miten suomalaiset päivittäiskosmetiikka-alan verkkokaupat toimivat sosiaalisessa mediassa ja voivat hyödyntää Facebookin tarjoamia mainostusmahdollisuuksia?

Kartoitus siitä, miten suomalaiset kosmetiikka-alan verkkokaupat hyödyntävät sosiaalista mediaa ja minkälaisia mainostusmahdollisuuksia Facebook tarjoaa.

Suomalaiset vaikuttajanaiset

Kirjallisuusarvostelu

Suomalaiset riimilliset laulut vienalaisten elämässä

Kirjallisuusarvostelu

Suomalaiset ekspatriaatit Kiinassa

Kiina on yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista ja tärkeä markkina-alue monelle globaalille yritykselle. Maassa työskentelee myös lukuisia suomalaisia ekspatriaatteja ulkomaankomennuksella. Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten suomalaiset ekspatriaatit sopeutuvat Kiinaan ulkomaankomennuksen aikana. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja empiirinen aineisto kerättiin asiantuntijahaastatteluiden avulla. Tutkimukseen haastateltiin kuutta Shanghaissa, Pekingissä ja Hong Kongissa ulkomaankomennuksella ollutta henkilöä. Aineisto analysoitiin sosiokulttuurisen ja psykologisen sopeutumisen viitekehystä sekä Hofsteden kansallisen kulttuurin ulottuvuuksia apuna käyttäen. Tutkimustuloksista selvisi, että kaikki tähän tutkimukseen osallistuneet ekspatriaatit sopeutuivat hyvin ulkomaankomennukselle Kiinaan. Sosiokulttuurisen sopeutumisen dimensioista työhön sopeutuminen nähtiin varsin helppona, vaikka päivät olivat usein pitkiä. Ekspatriaattien vapaa-aika oli jopa aktiivisempaa kuin Suomessa. Tärkeimpänä sopeutumiseen negatiivisesti vaikuttavana tekijänä nähtiin saasteet. Kommunikointi paikallisten ihmisten kanssa oli välillä haastavaa johtuen kielitaidottomuudesta sekä erilaisesta kommunikointikulttuurista. Silti voidaan todeta, että Kiinassa ulkomaankomennuksella pärjää kielitaidottomuudesta huolimatta. Jokaisella haastateltavista oli oma, uniikki ulkomaankomennus Kiinassa ja he määrittivät sopeutumisen uuteen kulttuuriin hyvinkin eri tavoin. Osa haastateltavista koki kulttuurishokin ja osa ei, mutta jokainen heistä muisteli komennusta lämpimästi ja kertoi ulkomaankomennuksen olleen mahtava kokemus.

”Lojumaan tai kuolemaan Välimeren auringonpaisteeseen” –Kyproksen suomalaiset rauhanturvaajat sanomalehdistössä keväällä 1964

Tutkielmani aiheena on suomalaisten rauhanturvaajien kuvaus sanomalehdissä keväällä 1964. Vertailen neljän päivittäin ilmestyneen suomalaisen sanomalehden näkemyksiä rauhanturvaajista keskenään, jotta voin näin tunnistaa niiden välisiä eroja ja samankaltaisuuksia. Tutkittavat lehdet ovat Helsingin Sanomat, Uusi Suomi, Kansan Uutiset ja Ilkka. Tarkastelen sitä kuvaa, joka Yhdistyneiden Kansakuntien Kyproksen rauhanturvaoperaatioon lähteneistä rauhanturvaajista muodostui maalis- ja kesäkuun välisenä aikana keväällä 1964. Erityisesti huomioin mahdollista ristiriitaa siinä kuvasivatko lehdet rauhanturvaajien palvelusta Kyproksella palkallisena lomana vai osallistumisena sotaan. Keväällä 1964 Suomi päätti osallistua käynnistyvään YK:n Kyproksen rauhanturvaoperaatioon. Työni jäsentyy kevään tapahtumien kautta. Suomalaispataljoonan kokoaminen ja lähtö erottuu erillisenä kokonaisuutena, samoin toukokuussa 1964 tapahtunut suomalaisrauhanturvaajan väkivaltainen kuolema Kyproksella sekä lopuksi kesäkuussa 1964 julki tulleet rauhanturvaajien eroanomukset. Aihe hallitsi uutiskevättä ja kaikki lehdet kirjoittivat siitä runsaasti. Lehtien välillä on selkeitä eroja niiden näkemyksissä rauhanturvaajista, mutta tarkasteluajanjakson aikana myös yksittäisten lehtien kuvaus muuttui. Suurin ero on Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa, joiden näkemys rauhanturvaajista muuttui kolmen kuukauden aikana täysin. Alussa lehdet kuvasivat innostuneesti pataljoonaa, joka katsottiin suomalaisen sotilasperinteen ylpeiksi jatkajiksi, mutta eroanomusten myötä lehdet ryhtyivät kritisoimaan pataljoonalaisia ”käpykaartilaisiksi”. Kansan Uutisten kuvausta hallitsi lävitse koko tarkasteluajanjakson lehden näkemys Kyproksen rauhanturvaajista osana sen vastustamaa Suomen ulkopoliittista suuntausta. Ilkka kuvasi vähiten Kyproksen pataljoonaa ja se kuvaus oli tutkimuksen lehdistä vähiten vakava.