"Pippalot leikkihuoneen lattialla" : musiikki ja leikki lasten pelon- ja kivunlievitysmenetelminä sairaalassa

Tässä opinnäytetyössä selvitetään, miten sairaanhoitajat käyttävät musiikkia ja leikkiä leikki-ikäisen lapsen (1-6 v.) pelon ja kivunlievitysmenetelminä. Työssä kartoitetaan, mitä musiikkiin ja leikkiin liittyviä keinoja sairaanhoitajat käyttävät, miten ja missä tilanteissa he käyttävät näitä menetelmiä, mikä merkitys menetelmillä on sekä mitä estäviä ja edistäviä tekijöitä kyseisten menetelmien käyttöön liittyy. Opinnäytetyö on osa 5-vuotista hoitotyön tutkimus- ja kehittämishanketta, joka tehdään yhteistyössä HUS Lasten ja nuorten sairaalan, Turun yliopiston ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian kanssa. Opinnäytetyön aineistona oli kuuden lastensairaanhoitajan teemahaastattelu. Haastattelu tehtiin ryhmässä ja nauhoitettiin nauhurille. Tutkimustulokset analysoitiin laadullisen tutkimusaineiston sisällönanalyysimenetelmällä. Sairaanhoitajat käyttävät pelon ja kivun lievityksessä musiikkia ja leikkiä monipuolisesti monessa eri tilanteessa. Musiikin ja leikin valintaa ohjaavat lapsesta, hoitajasta, resursseista ja ympäristöstä johtuvat tekijät. Musiikin ja leikin käytöllä on ainoastaan positiivisia vaikutuksia ja ne ulottuvat lapsen lisäksi hoitajaan, vanhempiin ja hoitoympäristöön. Musiikin ja leikin käyttöä estävät pääasiassa hoitajan kokemattomuus ja taidottomuus, sairaalaympäristöstä johtuvat rajoitukset sekä resurssien vähyys. Edistävistä tekijöistä korostuvat hoitajan taidot, kokemus ja ominaisuudet, materiaalin saatavuus sekä salliva työyhteisö. Musiikkia ja leikkiä käytetään pelon ja kivun lievityksessä nykyään enemmän kuin ennen, mutta käyttöä on vielä lisättävä. Tulosten avulla sairaanhoitajat voivat tarkastella työskentelyään ja laajentaa osaamistaan ja näkökulmaansa lastensairaanhoidossa. Musiikin ja leikin käyttöä estäviin tekijöihin voidaan tulosten avulla puuttua ja tehdä tarvittavia toimenpiteitä niiden vähentämiseksi. Jatkossa voitaisiin tutkia vanhempien näkemyksiä musiikin ja leikin käytöstä pelon ja kivun lievityksessä.

Tie omaan ääneen : kehollisuus ja kokonaisvaltaisuus laulunopetuksessa

Työ on hankkeistettu Laulupedagogit ry:n kanssa. Hankkeistamisen muoto on opinnäytetyön abstraktin julkistaminen yhdistyksen kotisivuilla www.siba.fi/laulupedagogit. Pohdin työssäni lauluoppilaan kehollisten kokemusten, opettaja-oppilas -vuorovaikutuksen ja oppimisen suhdetta. Menetelmänä on oman oppimiskokemuksen uloskirjoittaminen ja sen analyysi. Keskityn työssäni opettajani laulutunneillaan käyttämien ääniharjoitusten opetustilanteisiin. Näkökulmana on laulamisen kokemus kokonaisvaltaisena ja kehollisena tapahtumana, jossa tietoinen ajattelu yhdistyy alitajuntaan ja ajattelevaan ja muistavaan kehoon. Työ jakautuu laulutunteihin, joissa jokaisessa pohditaan teemaa eri käsitteiden ja aihepiirien valossa. Kuvaan kokemuksia ja keskusteluja opettajan kanssa subjektiivisesta näkökulmasta, minkä rinnalla pohdin kutakin aihetta myös ulkopuolelta, lähdekirjallisuuden (esim.T. Klemola, T. Koski) kanssa. Miltä tuntuu, kun laulan? Miten koen kehollisuuden laulaessani? Mitä pyrin oppimaan ja mitkä ovat päämääräni laulunopiskelussa? Miten opin laulaessani ja aistin kehittymiseni? Mikä saa minut ylittämään itseni? Pyrin löytämään vastauksia näihin kysymyksiin kielellä, jota laulajat käyttävät ja ymmärtävät. Pohdintojen kautta niin kirjoittaja kuin lukijakin voi etsiä tietä omaan ääneensä ja olemiseensa laulajana, oppilaana ja opettajana.

Vanhemmat pienen suzukisoittajan tukena : vanhemman tuen merkitys oppimisessa

Tämä opinnäytetyö käsittelee suzukimenetelmää ja siihen liittyvää vanhempainkoulutusta. Koska suzukimenetelmällä aloittavat lapset ovat alle kouluikäisiä, on vanhemman rooli soittoharrastuksen alussa merkittävä. Tämän takia vanhemmat osallistuvat vanhempainkoulutukseen, jossa he oppivat huilunsoiton perusteet ja perehtyvät suzukimenetelmään. Näin vanhemmat osaavat ohjata lasta kotiharjoittelussa. Etsin työssäni keinoja, joilla vanhempi pystyy auttamaan ja tukemaan lasta soittoharrastuksessa. Työ esittelee suzukimenetelmän perusteita ja vertaa sitä niin sanottuun perinteiseen menetelmään. Olen haastatellut kolmea huilusuzukiopettajaa ja kahta suzukiäitiä. Toinen näistä vanhemmista on oppilaani äiti. Olen seurannut tämän oppilaan kehitystä hänen ensimmäisen soittovuotensa ajan. Haastatteluissa tuli ilmi, että tärkein vanhemman tehtävä on tarjota lapselle kannnustava ja positiivinen oppimisympäristö. Tämä koskee sekä harjoitteluympäristöä että lapsen koko elinympäristöä. Vaikka suzukimenetelmä vaatii vanhemmalta sitoutumista, ei kumpikaan haastattelemistani vanhemmista tuntenut sitoutumista negatiivisena. Vanhempainkoulutus oli vanhemmista positiivinen kokemus ja lapsen auttaminen kotiharjoittelussa sujui koulutuksen vuoksi helpommin. Haastattelemani suzukiopettajat pitivät tärkeänä, että opettajalla on hyvä suhde lapsen vanhemman kanssa jo alusta asti. Näin ollen mahdolliset ongelmat on tulevaisuudessa helpompi käsitellä.

Suositus keuhkoahtaumapotilaiden toimintakykytestistöksi : viitekehyksenä ICF-luokitus

Keuhkoahtaumatauti on Suomessa yleistyvä kansantauti, jonka vaikuttavin riskitekijä on tupakointi. Sairauden varhaisella toteamisella pystytään parantamaan ennustetta ja lieventämään taudinkuvaa. Iho- ja allergiasairaalassa keuhkoahtaumaa sairastavat ovat melko uusi potilasryhmä, joten sairaalan käytössä ei vielä ole sopivaa fyysistä toimintakykyä arvioivaa testistöä. Opinnäytetyössä on arvioitu Suomessa ja kansainvälisesti käytettyjä toiminta- ja työkykytestejä pohjautuen kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Niiden pohjalta on tuotettu suositus keuhkoahtaumapotilaiden toimintakykytestistöksi Iho- ja allergiasairaalan fysioterapiayksikköön. Toimintakykyä on tässä työssä tarkasteltu ICF-luokituksen käsitemallia käyttäen. Suosituksessa on tuotu esiin, mitä ICF-luokituksen osa-alueita, aihealueita ja kuvauskohteita mittarit kattavat. Opinnäytetyö on tuotteellinen kehittämishanke, jonka lopputuotteena ilmestyy kansio. Siinä on testit, ohjeistukset ja viitearvot. Testistön avulla saadaan tietoa potilaan fyysestä toimintakyvystä, jolloin hoito ja kuntoutus voidaan suunnitella tarkemmin. Systemaattisen kirjallisuus ja tutkimus analyysin pohjalta on syntynyt suositus keuhkoahtaumapotilaiden toimintakykytestistöksi, jonka osa-alueita ovat Bode - indeksi, tuolilta ylösnousu, puristusvoima, yhdellä jalalla seisominen, olkanivelen toiminallinen liikkuvuustesti sekä subjektiivinen kokemus keuhkoahtaumataudin ilmenemisestä elämänlaatuun.

3D-partikkelit aloittelijoille : tarkastelussa 3D-Kalevala-projekti

Opinnäytteeni teososana on 3D-Kalevala projektinimellä tunnetun animaation partikkeliefektit. Tarkastelen tarkemmin elokuvan Lumi-, Kylä-, Paja- ja Luola-kohtauksia. 3D-Kalevala on tietokoneella tehty animaatio, joka kertoo Suomen kansalliseepoksen Kalevalan päähenkilöstä Väinämöisestä. Elokuvassa vanha Väinämöinen muistelee nuoruutensa tapahtumia. 3D-Kalevala-projekti käynnistettiin vuonna 2003, mutta sen alkuperäiset tekijät eivät saaneet sitä valmiiksi, ja projektin teko keskeytettiin vuonna 2005. Vuoden 2006 keväällä projektiin perustettiin uusi kahden verkkoviestinnän opiskelijan projektiryhmä, jonka tehtävänä oli saada elokuva valmiiksi vuoden 2007 kevääseen mennessä. Kun aloitimme projektin tekemisen, olin kolmiulotteisessa mallinnuksessa aloittelija. Tästä johtuen opinnäytteen kirjallinen osa on opas aloittelijoille partikkelien maailmaan. Selvitän raportissani miten elokuvan partikkeliefektit rakennettiin, mitä niiden tekeminen minulta vaati ja miten ne loppujen lopuksi mielestäni onnistuivat. Elokuvan efektit tehtiin 3D Studio Max-ohjelman versiolla 6.0, ja tämän takia kirjoitankin efektien rakentamisesta kyseisen ohjelman keinoin. Projektin suuruuden vuoksi molemmat tekijät pääsivät tekemään monenlaisia töitä, mutta päävastuualueet olivat selvät. Minun osani oli tehdä elokuvaan efektejä. Partikkeliefektit ovat proseduraalisia efektejä, joiden avulla on mahdollista tehdä aidon näköisiä luonnonilmiöitä, kuten tulta, savua, kipinöitä ja veden roiskeita. Koska partikkeliefektit mallintavat reaalimaailman ilmiöitä, on tekijän hyvä olla kiinnostunut selvittämään ilmiöiden käyttäytymistä luonnossa. Raportoin myös projektin aikana huomaamistani hyvistä tavoista opiskella itsenäisesti partikkelien rakentamiseen käytettyjä tekniikoita. On hyvä lukea 3D Studio Maxin tasokasta käyttöohjesovellusta, tutustua Internetissä löytyviin 3D-aiheisiin foorumeihin, käydä aiheesta tutoriaaleja läpi sekä tutustua ohjelman ominaisuuksiin kokeilemalla ja tutkimalla itsenäisesti. Elokuvan efektit onnistuivat mielestäni kiitettävästi ottaen huomioon lähtötasoni. Löysin tapoja kehittää itseäni ja helppoja keinoja toteuttaa realistista jälkeä efektien rakentamisessa. Toivon, että raportistani olisi jollekin 3D-partikkeliefekteistä kiinnostuneelle hyötyä.

Äänikerronnan suhde tarinaan kuunnelmassa

Opinnäytetyöni on monimuototyö, joka koostuu Suurin niistä on rakkaus -nimisestä kuunnelmasta sekä Äänikerronnan suhde tarinaan kuunnelmassa -otsikoidusta kirjallisesta osasta. Teoksen pituus on 45 minuuttia ja se kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan omasta saksalaisesta äidistäni, joka pakenee despoottista isäänsä Suomeen rakkaansa luo ja löytää itsensä "ojasta allikkoon" -tilanteesta. Mustasukkainen ja ennakkoluuloinen anoppi ei päästä helpolla ainoasta pojastaan irti ja Erika joutuu näkemään vaivaa lunastaakseen paikkansa miehensä rinnalta. Teoksen tavoitteena on ollut tutustua kuunnelman tekemiseen liittyviin työprosesseihin ja -rooleihin sekä tutkia, miten ne toimivat yhteydessä toisiinsa. Kirjallinen työ keskittyy äänikerrontaan kuunnelmassa, esitellen myös muissa radiomaailman ohjelmatyypeissä käytettäviä äänellisiä ilmaisukeinoja. Tausta-aineistoa ei radion äänikerronnasta ollut pahemmin olemassa, joten sovelsin elokuvien äänisuunnittelusta lähtöisin olevia käsitteitä. Tutkin myös, millaisia äänellisiä ratkaisuja olin käyttänyt Suurin niistä on rakkaus -teoksen yhteydessä. Arvioinnin kohteena on kirjallinen osuus ja teos, jossa olen vastannut yksin käsikirjoituksesta, ohjauksesta, äänisuunnittelusta sekä musiikista. Olen pyytänyt erityistä huomiota arvioinnissa teoksen äänisuunnitteluun, sillä keskitin siihen eniten aikaa ja äänikerronta on pääaiheena myös kirjallisessa osassa. Suurimmaksi ongelmaksi koin käsikirjoittamisen sekä ohjaamisen, sillä kummastakaan minulla ei ollut pahemmin aiempaa kokemusta. Tähän hain apua Ylellä työskentelevältä ohjaajalta Pekka Ruohorannalta, jolla on monien vuosien kokemus kuunnelmien tekemisestä. Ensimmäiset nauhoitukset näyttelijöiden kanssa tehtiin vuoden 2006 alussa. Äänileikkaamiseen ja -suunnitteluun paneuduin joulukuussa 2006. Viimeistely ja musiikin säveltäminen teokseen tapahtui maaliskuussa 2007, jolloin aloin kirjoittaa myös kirjallista osaa. Teos ja kirjallinen osa valmistuivat huhtikuussa 2007.

HPV In situ -hybridisaation käyttöönotto

Ihmisen papilloomavirus (Human papillomavirus HPV) aiheuttaa yleisen sukupuoliteitse leviävän tartuntataudin. Virusinfektiolla on todettu olevan yhteys kohdunkaulan syöpään ja on siksi tärkeä tutkimuskohde. Kätilöopiston sairaalan patologian laboratoriossa tutkitaan HPV:ta Hybrid Capture 2 -menetelmällä, joka antaa tuloksen kvantitatiivisena. Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen korkean riskin HPV-genotyypeille. Tutkimuskohteena oli ihmisen papilloomavirusta määrittävä in situ -hybridisaatiomenetelmä, joka on tarkoitus ottaa käyttöön Kätilöopiston sairaalan patologian laboratorioon. Näytemateriaali kerättiin HUSLAB:n Qpati-tietokannasta. 40 potilastapausta valittiin, joista kymmenen potilastapausta kuuluu kondyloma planum-, kymmenen dysplasia levis-, kymmenen dysplasia moderata- ja viimeiset kymmenen dysplasia gravis -luokitukseen. Näytteet oli valettu parafiiniin, joista leikkattiin uudet näytelasit. Näistä tehtiin HPV in situ -hybridisaatio-, p16INK4a-, Ki67- ja hematoksyliini-eosiinivärjäykset. HPV ISH:n tuloksia verrattiin negatiivisten ja positiivisten kontrollien antamiin tuloksiin. Lisäksi tutkittiin proteiinien p16INK4a ja Ki67 vastaavuutta HPV ISH:n antamiin tuloksiin. Ki67 ja p16INK4a ovat merkkiaineita, joita havaitaan HPV:n aiheuttamissa dysplastisissa muutoksissa. HE-värjäyksen avulla tarkistettiin diagnoosiluokat. HPV in situ -hybridisaationäytteissä esiintyi HPV DNA-viruskopioita 82,5 %:ssa (33/40). Näytteistä negatiivisen tuloksen antoi 12,5 % (5/40) ja 5 % (2/40) niistä ei voitu tulkita. Immunohistokemialliset värjäykset antoivat keskenään yhteneväisiä tuloksia. Tulokset olivat yhteneviä myös HPV in situ -hybridisaation antamiin tuloksiin. Tulokset olivat luotettavia, koska negatiivinen kontrolli antoi negatiivisen ja positiivinen kontrolli positiivisen tuloksen. Hematoksyliini-eosiinivärjäyksellä tarkistetuista diagnoosiluokista 20 prosenttia (8/40) oli muuttunut. Tulokset olivat luotettavia, joten voidaan todeta, että in situ -hybridisaatiomenetelmä voidaan ottaa käyttöön Kätilöopiston sairaalan patologian laboratoriolle.

Kansallinen vai kansainvälinen? : arkkipiispa Lehtosen ulkopoliittiset linjanvedot kriisin vuosina

Mikko Malkavaara

Kirkkohistorian uranuurtaja

Päiviö Tommila

Australiassa hytisemässä

Matkakertomus gerontologia-aiheisista kongresseista