Menneisyys, historia ja historiantutkimus historianopiskelijoiden silmin

Tässä tutkielmassa selvitettiin miten historia-aineiden yliopisto-opiskelijat kuvaavat omaa tieteenalaansa, sen pääkäsitteitä ja tutkimuksen tekemisen käytänteitä. Tutkimusta varten haastateltiin syksyllä 2011 yhteensä 23 Turun yliopiston historia-aineiden opiskelijaa, joista yksitoista oli aloittanut opintonsa joko syksyllä 2011 (kymmenen henkilöä) tai 2010 (yksi henkilö). Loput 12 osallistujaa olivat suorittamassa maisterintutkintoaan ja muun muassa laatineet hyväksytyn kandidaatintutkielman. Tutkielman ensimmäisenä päätavoitteena oli selvittää, miten opiskelijat puhuivat ”menneisyydestä” ja ”historiasta” sekä eroteltiinko näitä käsitteitä toisistaan. Lisäksi tarkasteltiin sitä, millaisia näkemyksiä ajan ja ”historian” suhteesta opiskelijoiden vastaukset heijastivat. Toisena päätavoitteena selvitettiin opiskelijoiden näkemyksiä historioitsijan työstä. Aihetta lähestyttiin kartoittamalla ensin opiskelijoiden määritelmiä historiankirjoitukselle ja lähteiden roolille historiantutkimuksessa. Tämän jälkeen tarkasteltiin sitä, kuka saa ja voi tehdä historiantutkimusta, ja mihin historiantutkimusta tarvitaan. Osalle vastaajista ”menneisyys” ja ”historia” näyttäytyivät synonyymeina, kun taas osalle ”historia” merkitsi vuorovaikutusta yksilön ja menneiden tapahtumien välillä. ”Historian” ja ajan suhdetta kuvattiin niin aikajanojen, mielikuvien kuin täysin abstraktienkin visuaalisten mielikuvien kautta. Vastaajat korostivat historiankirjoituksen konstruktiivista ja tulkinnallista luonnetta, mutta historiallinen ”tieto” saatettiin silti paikantaa alkuperäislähteisiin. Historiallisen tiedon luotettavuutta pohtiessa osa reflektoi tällaisen tiedon totuudellisuutta, mutta luotettavuuden lisäämiseksi saattoi riittää esimerkiksi alkuperäislähteiden suurempi määrä tai usean tutkijan samankaltainen näkemys. Temaattisen käsittelyn päätteeksi ja vastaajien kokonaisvaltaisemmaksi kuvaamiseksi vastaajat tyypiteltiin, jolloin opiskelijoiden joukosta erotettiin historian itseisarvoa, historian(tutkimuksen) merkitystä nykyhetken ymmärtämisessä, historioitsijan roolia, ja tieteenalan moninäkökulmaisuutta korostavat tyypit. Edellä esitellyt, huomattavasti toisistaan eriävät näkemykset ”historiasta” ja historiantutkimuksesta heijastunevat väistämättä myös yliopisto-opiskelijoiden opiskeluun. Tästä syystä tämän tutkielman perusteella esitetään, että opiskelijoiden tiedonkäsitysten näkyväksi tekeminen voi antaa työkaluja historia-aineiden yliopisto-opetuksen kehittämiseen ja historiantutkimukseen liittyvien taitojen oppijalähtöiseen opettamiseen.

Inkluusioideologian ja koulutuspolitiikan jännitteitä 2000-luvun suomalaisessa peruskoulussa

Referee-artikkeli

Elämänlaadun kokeminen ja alkoholinkäyttö varhais- ja keskivanhuudessa

Tämän tutkielman aiheena oli ikääntyneiden alkoholinkäyttö ja sen yhteys koettuun elämänlaatuun. Tutkimuksen aineistona oli kaksi Ikihyvä Päijät-Häme –hankkeen terveyskyselyaineistoa vuosilta 2002 ja 2008. Tutkimukseen osallistui 2814 päijäthämäläistä henkilöä vuonna 2002 ja 2064 henkilöä vuonna 2008. Vastaajat olivat syntyneet vuosien 1926 ja 1950 välillä. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon ikääntyneet käyttävät alkoholia, millaisia eroja sukupuolten ja ikäryhmien välillä on sekä miten alkoholinkäyttötottumukset muuttuvat iän karttuessa. Tämän lisäksi tutkielman tarkoituksena oli tarkastella ikääntyneiden elämänlaadun kokemista elämän eri osa-alueilla sekä alkoholinkäytön yhteyttä siihen. Tutkielmassa käytettiin pääsääntöisesti kvantitatiivisia menetelmiä. Määrällistä kyselyaineistoa analysoitiin ristiintaulukoinnin, khin neliö –testin, keskiarvotestien, pääkomponenttianalyysin sekä logistisen regressioanalyysin keinoin. Lisäksi kyselyllä kerättyjä avoimia vastauksia analysoitiin teemoittelemalla. Ensimmäisenä seurantavuonna joka viides vastaaja oli täysin raitis ja noin 8 prosenttia kuului suurkuluttajiin. Alkoholinkäyttö oli runsaampaa miehillä kuin naisilla, samaten nuoremmat vertailuryhmät joivat enemmän kuin vanhemmat. Tulokset olivat samankaltaiset myös vuonna 2008. Täysin raittiiden osuus lisääntyi hieman seurannan aikana mutta runsaimmin kuluttavien osuus säilyi samana. Suuri osa ikääntyvistä nautti ainakin silloin tällöin enemmän alkoholia kuin riskirajojen perusteella olisi suositeltavaa. Tärkeimpiä asioita ikääntyneiden elämänlaadun kannalta olivat hyvä terveys ja toimintakyky sekä hyvät läheiset ihmissuhteet. Myös hyvä asuinympäristö, mielekäs vapaa-aika sekä turvattu toimeentulo olivat tärkeitä. Runsas alkoholinkäyttö oli yhteydessä heikompaan koettuun elämänlaatuun sekä ihmissuhteissa, terveydentilassa, asumisessa että varallisuudessa. Sen sijaan muilla kuin alkoholin suurkuluttajilla vastaavia eroja ei havaittu. Silloin tällöin esiintyvä alkoholinkäyttö oli yhteydessä myönteisesti koettuun vapaa-aikaan. Ikääntyneiden kanssa työskentelevien tulisi osata tunnistaa ja ottaa puheeksi liiallinen alkoholinkäyttö. Oikea-aikainen palveluiden tarjoaminen ehkäisisi ongelmien kasautumista ja iäkkään henkilön syrjäytymistä. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan koulutusta työntekijöille sekä moniammatillista yhteistyötä.