Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) julkaisut

International Monetary Fund (IMF) eli Kansainvälinen valuuttarahasto perustettiin v. 1945 valvomaan 187 jäsenmaansa rahoitusjärjestelmiä ja edistämään rahoitusmarkkinoiden vakautta ja kansainvälistä kauppaa. IMF julkaisee kansainvälisiä maksutasetilastoja n. 200 maasta, ulkomaankaupan tilastotietoa, aikasarjoja v. 1948 lähtien ja valtiontalouden rahoitustilastoja sekä maakohtaisia raportteja. Painettuun kokoelmaan kuuluu vuosikertomuksia, kausijulkaisuja, tilastoja ja monografioita. Ne käsittelevät makrotaloutta, taloudellista kehitystä, rahoitusmarkkinoita, kansainvälistä taloutta ja valuuttamarkkinoita. Kokoelmassa on yhteensä n. 4342 nimekettä ja se karttuu jatkuvasti. Kokoelman vanhin julkaisu on vuodelta 1944. Suurin osa kokoelman julkaisuista on ilmestynyt v. 1995 - 2011. Sitä uudempia ei ole enää hankittu painettuina. Kokoelmaan kuuluu erilaisia vuosikirjoja pitkältä ajanjaksolta, kuten Annual report (1948 -), Annual Report on Exchange Arrangements (1990 -), Balance of payments statistics yearbook (1938 - ), Direction of trade statistics yearbook (1958 - ), Government finance statistics yearbook (1952 - ) ja International financial statistics yearbook (1991 - ). Kokoelma sisältää myös kausijulkaisuja kuten Economic review (1951 - ), IMF staff papers (1951 -) ja International financial statistics (1948 -). Kokoelmaan kuuluvat myös elektronisia julkaisuja sisältävät IMF E-Library ja AREAER -tietokannat. AREAR-tietokannassa on Annual Report on Exchange Arrangements -julkaisut sähköisessä muodossa. Tietokannassa on dataa mm. IMF:n jäsenmaiden valuutta- ja kauppajärjestelyistä. IMF E-Library, sisältää elektronisia julkaisuja sekä tilastotietokannat: International financial statistics (IFS), Balance of payments statistics (BOP), Direction of trade statistics (DOT) ja Government finance statistics (GFS). Julkaisuja on yhteensä n. 11 806. Kokoelman uudempaa osaa säilytetään Suomen Pankin kirjaston avokokoelmassa ja vanhempaa varastokokoelmassa. Painetut julkaisut ovat käytettävissä kirjastossa ja lainattavissa lukuun ottamatta tilastojulkaisuja, kausijulkaisuja ja vuosikirjoja. Elektronisia tietokantoja voi käyttää vain organisaation henkilökunta.

VII armeijakunnan keskittäminen Persianlahden sodassa 1990-1991

Irak hyökkäsi Kuwaitiin elokuussa 1990 ja 48 tunnin kuluessa Kuwait oli miehitetty. Kansainvälinen yhteisö reagoi invaasioon nopeasti ja vaati Irakia poistumaan Kuwaitista. Yhdistyneiden kansakuntien Turvallisuusneuvoston langettamista pakotteista ja toistuvista vaatimuksista huolimatta Irak ei antanut periksi. Jo heti hyökkäystä seuranneina päivinä aloitettiin kansainvälisen koalition muodostaminen Yhdysvaltojen johtamana. Ensimmäisessä vaiheessa tarkoituksena oli Saudi-Arabian suojeleminen. Sen jälkeen, kun kävi todennäköiseksi, ettei Irak poistuisi Kuwaitista ilman voimankäyttöä, aloitettiin Saudi-Arabiassa olevan joukon vahventaminen siten, että voima riittäisi Irakin pakottamiseen pois Kuwaitista. Tässä vaiheessa päätettiin VII armeijakunnan keskittämisestä. Tutkimuksen pääkysymys on miten VII armeijakunnan keskittäminen toteutettiin. Lisäksi selvitetään miten huolto oli toteutettu yhdysvaltalaisten joukkojen osalta Saudi-Arabiassa. Tutkimusmenetelmänä on lähdekritiikki ja lähteinä julkiset asiakirjat. Tutkimuksen näkökulma on huollollinen. Ensimmäisessä pääluvussa selvitetään kriisin kehittymistä sekä muita tapahtumia ennen päätöstä VII armeijakunnan keskittämisestä. Lisäksi luvussa on käsitelty yhdysvaltalaisten joukkojen huollon toteutus Saudi-Arabiassa. Toisessa pääluvussa keskitytään VII armeijakunnan keskittämiseen ja vastataan tutkimuksen pääkysymykseen sekä pääosaan alakysymyksistä. Kolmannessa pääluvussa on yhdistelmä johon on koottu tutkimuskysymysten vastaukset tiivistettynä.

Yhdysvaltain laivaston miinantorjuntakyvyn kehitys Persianlahden sodan 1990-1991 jälkeen

Tutkimuksessa selvitetään Yhdysvaltain laivaston miinantorjuntakyvyn kehityksen uutta trendiä Persianlahden sodan 1990–1991 jälkeen. Miinantorjunnan lähtökohtatilanne sodan jälkeen mukaili hyvin pitkälle kylmän sodan doktriinia, jossa Yhdysvallat tukeutui liittolaistensa miinantorjuntakykyyn rannikkoalueilla. Lisäksi omien yksiköiden käyttö oli suunniteltu valtamerialueille ja uhkakuvana pidettiin Neuvostoliiton merivoimien yksiköitä. Persianlahden sodan kokemukset kuitenkin osoittivat Yhdysvaltain laivaston puutteet itsenäisen miinantorjuntakyvyn toteuttamisesta sekä miinantorjunnan merkityksen osana joint-operaatioita. Laivaston sodasta saamat kokemukset osoittivat merkittäviä puutteita ammattitaidossa, johtamisessa ja kalustossa. Lisäksi osaltaan vanhan doktriiniin johdosta miinantorjuntaa ei käsitetty osana yhteisoperaatioita. Yhdysvaltain merijalkaväen ja laivaston yhdessä Vuonna 1992 laatima asiakirja määritteli uuden doktriinin, joka muutti tapaa suhtautua konflikteihin etenkin voimaa mereltä maalle projisoitaessa. Toimintaympäristö siirtyi valtamerialueilta lähemmäs rannikkoalueita ja entistä matalampia vesialueita. Lisäksi Yhdysvaltain laivasto laati vuonna 1992 ns. ”lessons learned” -selonteon havaituista puutteista ja tulevaisuuden kehitystarpeista. Suurempina suuntalinjoina doktriinin myötä voidaan pitää sodankäynnin ja toimintaympäristön muutosta, jonka myötä paneuduttiin sellaisiin osakokonaisuuksiin kuten johtaminen ja organisaatiomuutokset, materiaalihankinnat, koulutusuudistus sekä taktiikka. Yhdysvaltain laivaston miinantorjuntakyky oli matalilla vesialueilla 1990-luvun alussa heikko. Pinta-aluskalusto järjestelmineen oli suunniteltu syviin vesiolosuhteisiin ja kaluston herätetasot olivat sen mukaiset. Vaikkakin kehityssuuntauksena vuoden 1992 jälkeen oli toiminnan kehittäminen matalilla ja erittäin matalilla vesialueilla, ei miinantorjunnan toteutunut kyky kyennyt vastaamaan sille asetettuihin haasteisiin. Vielä vuonna 1997 matalien vesien raivaus ja etsintäkyky oli helikopterikaluston varassa. Kalusto puolestaan oli erittäin haavoittuvainen säälle ja valaistusolosuhteille. Uuden Osprey-luokan pintaraivauskaluston myötä kyseistä kykyä pyrittiin siirtämään helikopterikalustolta pois. Helikoptereiden kyky heräteraivaukseen matalilla vesialueilla oli niin ikään heikkoa. 2000-luvulle suuntautuvat kehitysnäkymät painottavat edelleen matalien vesien ja rantavesialueiden miinantorjuntakyvyn kehittämistä. Rantavesialueiden raivauskykyä pidetään haasteellisimpana. Uuden trendin myötä tulleina miinantorjunnan vahvuuksina voidaan pitää johtamiskyvyn paranemista uusien järjestelmien sekä varsinaisen miinantorjunnan johtoaluksen käyttöönoton myötä. Johtamisen tukemiseksi miinantorjunta sai lisäksi kattavahkon ja uuden organisaation. Uuden koulutuskeskuksen perustaminen ja koulutuksen räätälöiminen antavat ehdottomasti mahdollisuudet osaamistason kohottamiselle Yhdysvaltain laivastossa. Kun miinantorjunta miellettiin tärkeäksi osaksi yhteisoperaatioiden toteuttamista, sille merkittäviksi koettujen lisävoimavarojen käyttö helpottui.

Osakkeiden hintojen muutokset reaalitalouden muutoksia ennakoivina tekijöinä Suomessa ja Saksassa 1991-2010 sekä Norjassa 1996-2010

Kandidaatintutkielman tarkoituksena oli tutkia voiko osakkeiden hintojen muutoksilla ennakoida reaalitalouden muutoksia, kun talouskasvun muutosta tarkastellaan bruttokansantuotteen ja teollisuus-tuotannon volyymin muutoksilla. Kohdemaita ovat Suomi, Saksa ja Norja. Tätä tutkitaan OLS-regression ja viivejakaumamallin avulla, joita ennen tutkitaan osakkeiden hintojen muutosten ja talouskasvun muutosten yhteisintegraatiota sekä kausaliteettisuhdetta. Tutkielman idea lähti siitä, kun kehittyviä maita mainostetaan tuottavina sijoituskohteina. Tarkoituksena on tutkia voiko osakkeiden hinnoilla ennakoida reaalitalouden muutoksia Suomessa, Saksassa ja Norjassa ja sen jälkeen vetää johtopäätöksiä voivatko sijoittajat todella odottaa suurempia tuottoja maissa, joissa odotetaan suurta talouskasvua. Tutkielman tulokset antavat viitteitä sille, että osakkeiden hintojen muutoksilla voi ennakoida jonkin verran talouskasvun muutoksia. Jotta voitaisiin vastata siihen ovatko kehittyvät maat tuottavimpia sijoituskohteita kuin muut maat tarvittaisiin lisätutkimusta asian saralla.

The strategic use of military contractors : American commercial military service providers in Bosnia and Liberia, 1995-2009

Drawing from strategic theory, this study investigates the strategic roles of commercial companies providing military services, frequently referred to as private military companies. Theoretically, the thesis analyzes how states organize its military capabilities in order to be able to wield power within the international system while empirically, it examines the character and role of commercial companies that provide military training services to the United States Government and partner nations. The reason for this rather instrumental and functional, rather than critical, approach is that this work is written within the discipline known as War Studies. Strategic theory is used first to logically organize the empirical findings in two case studies and then to develop an analytical framework with which the strategic roles of companies providing military services can be investigated. The analysis has been conducted using both new and hitherto unknown sources in the shape of interviews as well as previously classified telegrams, but also draws on previous research and other secondary sources. The main findings are that commercial companies have five typical strategic roles: first, they cloak the state by substituting traditional uniformed troops; second, they act as trailblazers by securing US influence in new regions and by breaking new ground by contributing to the build-up of new partners; third, they act as scene setters by preparing the ground for military exit out of a theater of operations or by facilitating inter-operability between foreign militaries and the US military; fourth, they can be used to infiltrate the security structures of foreign countries; fifth and finally, they can be used to provide offensive capabilities by providing either kinetic or cyber warfare effects. Another finding is that military service contracting is an important part of the US strategic culture.

Satama sydämettömässä maailmassa?

Kirjallisuusarvostelu