Suomi tiellä sivistyskieleksi. Suomenkielisen maantieteen sanaston kehittyminen ja kehittäminen 1800-luvulla

Tutkimukseni käsittelee suomen kielen sanaston kehitystä 1800-luvulla eli aikana, jolloin suomen kielestä kehittyi monialainen sivistyskieli. Esimerkkiaineistona on yhden erikoisalan, maantieteen sanasto. Suomen kirjakieli syntyi 1500-luvulla, mutta aluksi kirjoitettua kieltä tarvittiin pääasiassa uskonnollisissa yhteyksissä. 1800-luvun aikana kielen käyttöalat monipuolistuivat ja uutta sanastoa tarvittiin monien erikoisalojen tarpeisiin. Ryhdyttiin tietoisesti kääntämään tietokirjallisuutta ja kirjoittamaan eri aiheista. Tutkimukseni selvittää maantieteen sanaston kehittymistä sadassa vuodessa erityisesti maantieteen oppikirjoissa. Tutkimus kuvaa sanaston kehitystä teoreettisesti uudenlaisista lähtökohdista tarkastelemalla leksikaalista variaatiota. Variaatiota on kuvattu tarkasti sekä yksittäisten käsitteiden nimitysten kehityksenä että ilmiönä yleisesti. Tutkimus hyödyntää myös kognitiivista lähestymistapaa, etenkin sosiokognitiivisen terminologian teoriaa. Aineiston analyysin pohjalta syntyy kuva sanaston kehityksestä ja vakiintumisesta. Tutkimus kuvaa myös tapoja, joilla uusia käsitteitä nimettiin. Se pohtii eri nimeämistapojen suhdetta sekä kirjoittajien ja aikalaisten roolia sanaston vakiintumisessa. 1800-luvun maantieteen sanastossa on runsaasti variaatiota; vain harvojen käsitteiden nimitykset ovat vakiintuneita tai vakiintuvat nopeasti. Tämän variaation kuvaaminen leksikaalisena variaationa osoittautui tutkimuksessa hyväksi metodiksi. Koska kirjakieli oli vakiintumatonta, nimityksissä esiintyy paljon kontekstuaalista variaatiota esimerkiksi sanojen kirjoitusasuissa. Kirjoittajat myös pohtivat havainnollista tapaa nimetä käsitteitä, ja tästä aiheutuu onomasiologista variaatiota. Semasiologinen variaatio taas kertoo käsitejärjestelmän vakiintumattomuudesta. Aineiston sanaston lähtökohdat ovat vanhan kirjasuomessa, mutta tältä pohjalta luodaan valtava määrä uutta sanastoa tai otetaan aiemmin kirjakielessä käytettyjä nimityksiä uuteen merkitykseen. Tärkeä rooli on sekä nimitysten muodostamisella kotoisista aineksista että kääntämisellä, jossa malli saadaan toisesta kielestä mutta nimitysten ainekset ovat omaperäisiä.

Asumisstrategian täytäntöönpano, prosessi ja kehittäminen Imatran kaupungissa

Asumisstrategia muodostaa kiinteän osan Imatran kaupungin kokonaisstrategiaa. Se laaditaan myös erillisenä strategia-asiakirjana. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten asumisstrategia toteutuu Imatran kaupungissa, mitkä tekijät tukevat asumisstrategian toteuttamista ja mitkä tekijät toimivat toteuttamisen esteinä sekämillainen asumisstrategiaprosessi on ja miten sitä voitaisiin kehittää. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka aineisto muodostuu asumisstrategiatyöryhmälle suunnatuista teemahaastatteluista ja käytössä olleista kaupungin strategia-asiakirjoista. Tutkimus toi esiin sen, kuinka vaikea ja monimuotoinen asumisstrategiaprosessi on sekä sen, kuinka monin eri tavoin asumisstrategiaa toteutetaan Imatran kaupungissa. Tutkimus toi esiin myös asumisstrategiaprosessiin liittyviä vahvuuksia ja heikkouksia sekä näiden, lähinnä hidasteiksi katsottavien tekijöiden poistamiseen käytettäviä kehittämiskeinoja. Tutkimuksen perusteella onnistunut strategian toteuttaminen edellyttää toimeenpanijoiden ymmärtävän strategian sisällön ja merkityksen omalle työlleen.