Päivitettyä tietoa saamelaisista... ja paljosta muustakin

Kirjallisuusarvostelu

Kaasupoljinohjeen toteuttaminen hybridilinja-auton säätöjärjestelmälle

Sähkö- ja hybridiajoneuvot yleistyvät tiukentuvien päästömääräysten seurauksena, koska sähkömoottoritekniikan avulla ajoneuvon kokonaishyötysuhdetta on mahdollista parantaa merkittävästi. Akkujen kapasiteettiin, kokoon, painoon ja latausaikoihin liittyvien ongelmien vuoksi sekä nestemäistä polttoainetta että sähköä hyödyntävä hybriditekniikka on toistaiseksi pelkkään sähkökäyttöön verrattuna usein toimivampi toteutus. Vanhojen hyötyajoneuvojen hybridikonversiot saattavatkin yleistyä, jos voidaan osoittaa, että konversio on toteutettavissa järkevin resurssein ja voidaan laatia konversion teknisiä haasteita helpottavia ohjeita. Syksyllä 2012 käynnistyi Lappeenrannan Teknillisen Yliopiston vetämä CAMBUS-projekti, jossa on tarkoitus kehittää kaupallisesti tarjolla olevia järjestelmiä pätevämpi hybriditekniikka linja-autokäyttöön. Tämä kandidaatintyö pyrkii kirjallisuuskatsauksen keinoin selvittämään, minkälainen kaasupolkimen toteutus olisi tätä hybridikonversiota ajatellen paras kuljettajan kontrolloiman säätöohjeen käytännön toteutukseen. Lähdemateriaalina on käytetty mm. Boschin ja Automobiltechnische Zeitschriftin ajoneuvoalan käsikirjoja ja oppikirjoja, Volkswagenin koulutuskäsikirjoja ja täydentävästi tieteellisiä artikkeleita ja patentteja. Niiden pohjalta on koottu yleisimmät tämänhetkiset tekniset toteutustavat, pohdittu tiedonsiirron ja sähkömagneettisen yhteensopivuuden haasteita, sekä kokonaissäätöjärjestelmän näkökulmasta säätöohjeen suuretta. Selvityksen perusteella polkimen asentotunnistuksen kannalta oleellista on turvallisuus, eli lähinnä mekaaninen kestävyys ja riittävä häiriösuojaus. Ajoneuvossa ilmeneviä voimakkaita magneettikenttiä hyvin sietävä digitaalinen väyläjärjestelmä voi hyvin toteutettuna myös yksinkertaistaa ajoneuvon sähköjärjestelmän muuta toteutusta. Aineistojen perusteella vääntömomentti on luonnollisin valinta ohjaussuureeksi. Vääntömomenttiohjeen avulla voidaan helposti luoda selkeä ja johdonmukainen tuntuma kuljettajalle voimanlähteiden turvalliseen hallintaan ja se helpottaa myös kommunikointia pidonhallintajärjestelmän ja muiden ajoneuvon hallintaan liittyvien järjestelmien kanssa.

Ravinteiden käytön yleissuunnitelma Saaristomeren valuma-alueella

Ravinteiden käytön yleissuunnitelma Saaristomeren valuma-alueelle – hanke sai rahoituksensa Ympäristöministeriön Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskevasta ohjelmasta. Hanke on toteutettu yhteistyössä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, MTK-Varsinais-Suomen, Biovakka Suomi Oy:n, Turun seudun puhdistamo Oy:n ja ympäristöministeriön kanssa. Suunnittelutyön on toteuttanut Sweco Ympäristö Oy ja Turun ammattikorkeakoulu. Hankkeen tarkoituksena oli laatia kattava katsaus Saaristomeren valuma-alueella muodostuvista kierrätykseen kelpaavista orgaanisista ravinnejakeista ja niiden mahdollisesta käyttötarkoituksesta siten, että Varsinais-Suomesta voitaisiin saada ravinteiden suhteen omavarainen alue. Tarkastelun alla ovat olleet eläinten lanta, jätevedenpuhdistuslaitosten lietteet, maatalouden sivuvirrat, teollisuuden orgaaniset jätteet, ruovikoiden niittojätteet ja hoitokalastetut kalat. Hankkeessa on laadittu kolme osaraporttia ja osaraporteista on laadittu tämä julkaisu, joka toimii samalla hankkeen loppuraporttina. Ensimmäisessä osaraportissa laadittiin orgaanisten ravinteiden muodostumisen sekä ravinteiden tarpeen ja levitysmahdollisuuksien perusteella ravinnekartat, joista selviävät ravinteiden yli- ja alijäämäalueet. Näiden perusteella määriteltiin yleiset toimenpide-ehdotukset ravinteiden kierrätyksen edistämiseksi. Alueille laadittiin lisäksi tarkemmat kierrätyksen toteuttamissuunnitelmat sekä yhdelle osa-alueelle yksityiskohtaisempi sijainninohjauspilotti. Ravinteiden käytön yleissuunnitelma soveltuu aluesuunnittelun ja kaavoituksen tukemiseen, elinkeinojen sijainninohjaukseen ja alueellisen maatalouspolitiikan kehittämiseen.

Ein aktuelles Kompendium über die Saamen und ihre Kultur

Kirjallisuusarvostelu

Polun tekijät : Selvitys työvoiman palvelukeskusten toiminnasta, tuloksista ja kehittämiskohteista Uudellamaalla

Vuoden 2015 alusta lähtien työvoiman palvelukeskukset (TYP) tulevat lakisääteiseksi palveluksi, joka ulottuu kaikkiin kuntiin. Viimeistään vuoden 2016 alussa uuden palveluverkon on määrä aloittaa toimintansa. Tämä selvitys antaa tiedollista pohjaa uudistustyölle. Selvityksessä tarkastellaan nykyisten palvelukeskusten asiakasrakennetta ja arvioidaan asiakasprosesseja Uudenmaan TYP:eissä. Uudenmaan TYP:eissä on yhteensä kuukauden aikana ollut asiakkaita reilut 9000. Heistä 60 % on miehiä, joskin naisten osuus on ollut koko ajan kasvussa. Alle 25-vuotiaita on noin 15 % asiakaskunnasta ja maahanmuuttajia 15 %. Keskiasteen koulutuksen saaneiden osuus on kasvanut koko ajan, mutta edelleen liki puolella asiakkaista on vain perusasteen koulutus takanaan. Nuorilla perusasteen koulutus on 61 %:lla. Onnistunut asiakasprosessi perustuu asiakkaan ja työntekijöiden väliselle toimivalle vuorovaikutukselle. TYP:in näkökulmasta tuloksellisia prosesseja ovat sellaiset, joissa asiakkaalle saatiin pitkäkestoinen ratkaisu, oli se sitten työkyvyttömyys eläke tai työllistyminen. Myös kuntoutuminen ja työelämävalmiuksien parantuminen ovat myönteisiä tuloksia, mutta toistaiseksi näitä tuloksia tunnistavia mittareita ei ole ollut laajamittaisesti käytössä. Avoimille työmarkkinoille onnistuivat työllistymään verrattain nuoret asiakkaat, joilla oli hyvä pohjakoulutus ja/tai jotka kasvattivat osaamistaan asiakasprosessin aikana. Palkkatuettua työtä käytettiin runsaasti, mutta asiakkuus ei yleensä päättynyt siihen, vaan asiakasta autettiin heti tukityöjakson päätyttyä taas eteenpäin. Tulevaisuudessa tarvitaan tiiviimpää työnantajayhteistyötä sekä työkaluja asiakkaiden motivaation ja toimijuuden lisäämiseksi. Asiakkaiden osaamiseen on panostettava, sillä peruskoulupohjalta on hankala työllistyä kestävästi.

Yleisteos saamelaisuudesta vähän tietävälle lukijalle

Kirjallisuusarvostelu

Tarinoita palvelupoluilta : Työtä Vantaan TYPissä kahdella vuosikymmenellä

Raportti pohjautuu keväällä 2015 Vantaan työvoiman palvelukeskuksessa pidettyyn työpajaan. Työpajatapaamisia oli kevään kuluessa neljä, ja niiden aikana työntekijät kirjoittivat työstään. Tekstejä analysoitiin yhdessä työpajan vetäjän, tutkija Linnea Alhon kanssa. Tavoitteena oli orientoitua tulevaan organisaatiomuutokseen perkaamalla Vantaan TYPissä reilun kymmenen vuoden aikana tehtyä työtä. Kirjoittamalla sekä tarinoiden avulla työtä päästään tarkastelemaan uusista näkökulmista. Mitkä olivat onnistuneen asiakasprosessin käännekohdat? Kuka on asiakkaan vastustaja? Minkälainen on oma roolini? Millä tavoin organisaatiot ja erilaiset käytännöt tukevat työtä? Teksteistä avautuu näkökulmia vaativan asiakastyön arkeen, jossa täytyy tasapainoilla eri suunnista tulevien vaatimusten keskellä. Lisäksi raportissa käsitellään työntekijöiden huolia ja toiveita tulevaisuuden suhteen, ajatuksia organisaatiosta ja sen muutoksesta sekä työn hidasteista. TYPissä tehdyn työn luonne on ollut kehittävää, pitkäjänteistä ja asiakaslähtöistä. Nämä ovat asioita, joita kannattaa vaalia tulevaisuudessakin.

Inclusion or Exclusion? Trade union strategies and Labor migration

Inclusion or Exclusion? Trade Union Strategies and Labor Migration This research identified and analyzed immigration-related strategies of the Finnish Construction Trade Union (FCTU) and the Service Union United (SUU); e.g. how the unions react to labor immigration, whether unions seek to include migrants in the unions, and what is migrants’ position in the unions. The two unions were chosen as the focus of the research because the workforce in the sectors they represent is migrant-dense. The study also analyzed the experiences that migrants who work in these sectors have with trade unions. The Estonian labor market situation –including the role of Estonian trade unions– was also examined as it has a considerable impact on the operating environment of the FCTU. The results of the study indicate that immigration is a contradictory issue for both unions. On the one hand, they strive to include migrants as trade union members and to defend migrants’ labor rights. On the other hand, they, together with their umbrella organization the Central Organisation of Finnish Trade Unions (SAK), seek to prevent labor immigration from outside the EU and EEA countries. They actively defend current labor immigration restrictions by drawing atten- tion to high unemployment figures and to the breaches of working conditions migrants encounter. In contrast, the employer organizations promote a more liberal state policy on labor immigration because they see it as a boost for business. Both the unions and the employer organizations ground their arguments on national interest. However, the position of the trade union movement is not uniform: unions belonging to the Confederation of Unions for Professionals and Managerial Staff in Finland (Akava) embrace more liberal labor immigration stances than the SAK. A key trade union strategy is to try to guarantee that migrants’ working condi- tions do not differ from those of the natives. The FCTU and the SUU inform migrants about Finnish collective agreements and trade union membership in the most common migrant languages. This is important for the unions because it is not in their interest that migrants’ working conditions are undercut. The interviewed migrants said that natives had more negotiating power with employers, which is often negatively portrayed in migrants’ working conditions. Migrants perceive that trade unions have an important role in protecting their working conditions. However, they stressed that migrants’ knowledge of unions is often very limited. The number of migrants in both two unions studied here is increasing. Espe- cially in the SUU, a considerable proportion of the new members are migrants. The FCTU is in a more challenging situation than the SUU because migrant construc- tion workers often work only for short periods in Finland and are consequently not interested in becoming union members. The unions’ strategies partly differ: the FCTU was the first Finnish trade union to establish a trade union branch/lo- cal for migrant members. The goal is to facilitate migrants’ inclusion in the union and to highlight the specific problems they face. The SUU, for its part, insists that such a special strategy would exclude migrants within the union organization. Despite the unions’ strategies, migrants are still underrepresented as union members and officials, which some of the interviewed migrants saw as a problem. Immigrants’ perception of trade unions was pragmatic: they had joined unions when membership yielded concrete benefits. In spite of the unions’ strategies, migrants –and temporary migrants– encoun- ter specific problems in terms of working conditions. Both unions demand more state intervention to protect migrants’ labor rights because overseeing working conditions consumes union resources. However, without the unions’ intervention, these problems would be more common than is currently the case. For instance, some of the interviewed migrants had received trade union assistance in claim- ing unpaid wages. The study demonstrated with the help of building on Walter Korpi’s power resources theory, that immigration is a power resource issue for the unions: suc- cessful immigration-related strategies strengthen unions –and vice versa. The research also showed how the unions’ operating environments constrain and enable their immigration-related strategies. This study has illuminated a previously ignored dimension: the immigrant- inclusive strategies of the Finnish trade unions. The research material consists of 78 qualitative interviews, observation in trade union events, and trade unions’ and employer organizations’ public state- ments.

Palkkiona on oleva köyhän lapsen kasvoissa kiitollinen loiste, minkä höyryävän kupin ilmestyminen lapsen eteen koulupulpetille tuottaa – Honkajoen Vatajan kansakoulu aterioinnin muistin paikkana 1930–1970-luvuilla

Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata, tulkita ja selittää mikrohistorian sekä muistitietotutkimuksen keinoin Honkajoen Vatajan kansakoulun ateriointiin liittyviä tietoja, erityisesti vesiongelmia ja ruokailua 1930–1970-luvuilla. Kansakoulujen ilmainen ruokailumahdollisuus sai lainvoiman vuonna 1948, jonka jälkeen koulujen ruoka vähitellen monipuolistui. Ateriointiin liittyy tutkimassani koulussa ravitsemuksen ja veden lisäksi myös oppilaan kokemukset sekä yhteiskunnan toiminta. Oppilaasta kasvatettiin koulussa myös aterioinnin avulla yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Vatajan kansakoulua, toiminnassa 1936–1974, esimerkkinä pitäen tutkin ateriointiin liittyviä sosiaalisia ja kulttuurisia tapahtumia, mutta erityisesti vesiongelmia ja ruokailua. Tutkimusaineistoni on postitse tehty muistitietotutkimuskysely, johon sain vastaukset Vatajan kansakoulun 28 entiseltä oppilaalta vuonna 2012 ja osalta lisää vuonna 2015. Lisäksi käytän Honkajoen kunnan arkistossa olevia Vatajan kansakoulun päättymisen jälkeen säilytettyjä asiakirjoja ja aikalaiskirjallisuutena Satakunnan kouluista tehtyjä historiikkeja tutkimuskirjallisuuden ohella. Arkistotietojen ongelmana oli, että kaikkia koulun asiakirjoja ei Vatajan kansakoulun päättymisen jälkeen tallennettu Honkajoen kunnan arkistoon, joten esimerkiksi kaikkia johtokunnan kokousten päätöksiä ei ole 1950–1970-luvuilta. Käytän tutkimuksessani etnografista ajattelua, jolloin voin tarkastelemalla ja kuvailemalla antaa ymmärrettävän kuvan tutkimukseni tarkoituksesta, ja käytän myös kvalitatiivista sisällönanalyysia. Hyödyntämällä triangulaatiota eli käyttämällä erilaisia aineistonkeräystapoja ja myös käyttämällä useita menetelmiä tutkimusaineiston käsittelyssä paransin tutkimuksen luotettavuutta ja näkökulmia. Veden saaminen Vatajan kansakouluun oli tärkeää, ja kaivoja tehtiin useita, ennen kuin saatiin hyvä vesi koululle. Myös keittäjän toimenkuva muuttui puurojen ja vellien keittäjästä koulun vahtimestariksi, joka huolehti ruoan hankinnan ja valmistuksen ohella koko koulusta. Lasten osallistumista ruoan hankintaan pidettiin kasvatuksellisena keinona, joka kehitti samalla oppilaan sosiaalisuutta ja hyvinvointia. Ruokailussa käytettävät astiat, ruokailupaikka esivalmisteluineen ja ruokailutavat ilmenivät muistitietotutkimuksessa, ja ne liittyivät myös lapsen kasvatukseen. Arkistotietojen mukaan kansakoulun johtokunta huolehti koulusta täysivaltaisesti, vaikka se joutui välillä olemaan maanomistajan ja kunnan välissä hyvän veden saamiseksi koululle. Lisäksi kansakoulun tarkastajat olivat koulutoiminnassa mukana ohjeillaan ja painostamassa päättäjiä kouluolojen parantamiseen. Tavoitteenani on tallentaa oppilaan ateriointiin ja koko ravitsemukseen liittyviä asioita Vatajan kansakoulusta sekä samalla säilyttää oppilaaseen liittyvää kulttuuriperintöä.

Palkkiona on oleva köyhän lapsen kasvoissa kiitollinen loiste, minkä höyryävän kupin ilmestyminen lapsen eteen koulupulpetille tuottaa – Honkajoen Vatajan kansakoulu aterioinnin muistin paikkana 1930–1970-luvuilla

Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata, tulkita ja selittää mikrohistorian sekä muistitietotutkimuksen keinoin Honkajoen Vatajan kansakoulun ateriointiin liittyviä tietoja, erityisesti vesiongelmia ja ruokailua 1930–1970-luvuilla. Kansakoulujen ilmainen ruokailumahdollisuus sai lainvoiman vuonna 1948, jonka jälkeen koulujen ruoka vähitellen monipuolistui. Ateriointiin liittyy tutkimassani koulussa ravitsemuksen ja veden lisäksi myös oppilaan kokemukset sekä yhteiskunnan toiminta. Oppilaasta kasvatettiin koulussa myös aterioinnin avulla yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Vatajan kansakoulua, toiminnassa 1936–1974, esimerkkinä pitäen tutkin ateriointiin liittyviä sosiaalisia ja kulttuurisia tapahtumia, mutta erityisesti vesiongelmia ja ruokailua. Tutkimusaineistoni on postitse tehty muistitietotutkimuskysely, johon sain vastaukset Vatajan kansakoulun 28 entiseltä oppilaalta vuonna 2012 ja osalta lisää vuonna 2015. Lisäksi käytän Honkajoen kunnan arkistossa olevia Vatajan kansakoulun päättymisen jälkeen säilytettyjä asiakirjoja ja aikalaiskirjallisuutena Satakunnan kouluista tehtyjä historiikkeja tutkimuskirjallisuuden ohella. Arkistotietojen ongelmana oli, että kaikkia koulun asiakirjoja ei Vatajan kansakoulun päättymisen jälkeen tallennettu Honkajoen kunnan arkistoon, joten esimerkiksi kaikkia johtokunnan kokousten päätöksiä ei ole 1950–1970-luvuilta. Käytän tutkimuksessani etnografista ajattelua, jolloin voin tarkastelemalla ja kuvailemalla antaa ymmärrettävän kuvan tutkimukseni tarkoituksesta, ja käytän myös kvalitatiivista sisällönanalyysia. Hyödyntämällä triangulaatiota eli käyttämällä erilaisia aineistonkeräystapoja ja myös käyttämällä useita menetelmiä tutkimusaineiston käsittelyssä paransin tutkimuksen luotettavuutta ja näkökulmia. Veden saaminen Vatajan kansakouluun oli tärkeää, ja kaivoja tehtiin useita, ennen kuin saatiin hyvä vesi koululle. Myös keittäjän toimenkuva muuttui puurojen ja vellien keittäjästä koulun vahtimestariksi, joka huolehti ruoan hankinnan ja valmistuksen ohella koko koulusta. Lasten osallistumista ruoan hankintaan pidettiin kasvatuksellisena keinona, joka kehitti samalla oppilaan sosiaalisuutta ja hyvinvointia. Ruokailussa käytettävät astiat, ruokailupaikka esivalmisteluineen ja ruokailutavat ilmenivät muistitietotutkimuksessa, ja ne liittyivät myös lapsen kasvatukseen. Arkistotietojen mukaan kansakoulun johtokunta huolehti koulusta täysivaltaisesti, vaikka se joutui välillä olemaan maanomistajan ja kunnan välissä hyvän veden saamiseksi koululle. Lisäksi kansakoulun tarkastajat olivat koulutoiminnassa mukana ohjeillaan ja painostamassa päättäjiä kouluolojen parantamiseen. Tavoitteenani on tallentaa oppilaan ateriointiin ja koko ravitsemukseen liittyviä asioita Vatajan kansakoulusta sekä samalla säilyttää oppilaaseen liittyvää kulttuuriperintöä.