Edistyneen oppijan suomen konstruktiopiirteitä korpusvetoisesti: avainrakenneanalyysi

Ensikielen jälkeen opittavan kielen tutkimusta ja suomi toisena kielenä alaa sen osana ovat koko niiden olemassaolon ajan hallinneet samat peruskysymykset: millaista oppiminen on eri vaiheissa ja eri ympäristöissä, sekä mikä oppimisessa on yleistä ja toisaalta mikä riippuu opittavasta kielestä ja oppijoiden kielitaustasta. Sähköisten oppijankielen tutkimusaineistojen eli korpusten lisääntymisen myötä tutkijat voivat aiempaa helpommin tutkia näitä ilmiöitä määrällisesti ja tarkastella oppijankielen sisäistä vaihtelua ja sen suhdetta tyypilliseen ensikieliseen kielenkäyttöön kielen eri osa-alueilla käyttöpohjaisesti eli todelliseen kielenkäyttöön pohjautuen. Tekninen kehitys on tuonut mukanaan aineisto- eli korpusvetoisuuden kaltaisia uusia tapoja lähestyä tutkimusaineistoa, jolloin tyypillisiä tutkimuskysymyksiä ”Miksi?” ja ”Miten?” edeltää kysymys: ”Mikä?”. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan edistyneiden suomenoppijoiden kirjoitettua akateemista kieltä ja suhteutetaan suomen oppimiselle ominaisia seikkoja käyttöpohjaisen mallin perusolettamuksiin. Aineisto on suomea toisena kielenä käyttävien opiskelijoiden tenttivastauksia, ja se on osa Edistyneiden suomenoppijoiden korpusta. Tutkimus on osin metodologinen, sillä väitöskirjassa esitellään ja siinä sovelletaan uutta korpusvetoista avainrakenneanalyysi-menetelmää, jonka avulla aineistoa lähestytään ilman hypoteeseja siitä, mitkä kielen ilmiöt ovat ominaisia edistyneelle oppijansuomelle. Tutkimus kuuluu kieliopin tutkimuksen piiriin, ja se nojaa kognitiivisen konstruktiokieliopin ajatukseen abstraktiudeltaan vaihtelevista konstruktioista kielijärjestelmän perusyksiköinä. Tulokset puoltavat menetelmän sovellettavuutta kielen oppimisen tutkimukseen, sillä sen avulla kyettiin tunnistamaan konstruktioita, jotka erottavat edistyneitä oppijoita ensikielisistä kirjoittajista (esim. modaaliset verbiketjut), eri ensikieliä puhuvia suomenoppijoita (esim. konjunktiot) sekä konstruktioita, joiden käyttö muuttuu ajan kuluessa (esim. preteriti ja preesens). Monet havaitut erot ovat akateemisen kirjoittamisen erityispiirteitä, mikä tukee ajatusta kielen käyttö- ja kontekstikohtaisesta oppimisesta. Tuloksia voidaan yhtäältä soveltaa akateemisen kielitaidon opetuksessa. Toisaalta menetelmää voidaan käyttää kielenoppimisen tutkimuksen ohella uusien näkökulmien kartoittamiseksi erilaisten tai eri-ikäisten tekstien tyypillisten ominaisuuksien ja erojen tutkimuksessa.

Nichesourcing for the benefit of linguistic research and native speakers

The National Library of Finland is implementing the Digitization Project of Kindred Languages in 2012–16. Within the project we will digitize materials in the Uralic languages as well as develop tools to support linguistic research and citizen science. Through this project, researchers will gain access to new corpora 329 and to which all users will have open access regardless of their place of residence. Our objective is to make sure that the new corpora are made available for the open and interactive use of both the academic community and the language societies as a whole. The project seeks to digitize and publish approximately 1200 monograph titles and more than 100 newspapers titles in various Uralic languages. The digitization will be completed by the early of 2015, when the Fenno-Ugrica collection would contain around 200 000 pages of editable text. The researchers cannot spend so much time with the material that they could retrieve a satisfactory amount of edited words, so the participation of a crowd in editing work is needed. Often the targets in crowdsourcing have been split into several microtasks that do not require any special skills from the anonymous people, a faceless crowd. This way of crowdsourcing may produce quantitative results, but from the research’s point of view, there is a danger that the needs of linguistic research are not necessarily met. Also, the number of pages is too high to deal with. The remarkable downside is the lack of shared goal or social affinity. There is no reward in traditional methods of crowdsourcing. Nichesourcing is a specific type of crowdsourcing where tasks are distributed amongst a small crowd of citizen scientists (communities). Although communities provide smaller pools to draw resources, their specific richness in skill is suited for the complex tasks with high-quality product expectations found in nichesourcing. Communities have purpose, identity and their regular interactions engenders social trust and reputation. These communities can correspond to research more precisely. Instead of repetitive and rather trivial tasks, we are trying to utilize the knowledge and skills of citizen scientists to provide qualitative results. Some selection must be made, since we are not aiming to correct all 200,000 pages which we have digitized, but give such assignments to citizen scientists that would precisely fill the gaps in linguistic research. A typical task would editing and collecting the words in such fields of vocabularies, where the researchers do require more information. For instance, there’s a lack of Hill Mari words in anatomy. We have digitized the books in medicine and we could try to track the words related to human organs by assigning the citizen scientists to edit and collect words with OCR editor. From the nichesourcing’s perspective, it is essential that the altruism plays a central role, when the language communities involve. Upon the nichesourcing, our goal is to reach a certain level of interplay, where the language communities would benefit on the results. For instance, the corrected words in Ingrian will be added onto the online dictionary, which is made freely available for the public and the society can benefit too. This objective of interplay can be understood as an aspiration to support the endangered languages and the maintenance of lingual diversity, but also as a servant of “two masters”, the research and the society.

Organisaatiokulttuurin merkitys CRM-strategian onnistumisessa: tapaustutkimus

Internetin yleistyminen on tuonut asiakkaalle mahdollisuuden vertailla tarjontaa ja keskittää ostovoimaansa haluamallaan tavalla. Nykyasiakkaan on helppo vaihtaa kilpailijalle niin halutessaan ja nykyasiakas onkin entistä vaativampi ja sillä on myös entistä enemmän valtaa. Uusasiakashankinnan kustannukset ovat huomattavasti korkeammat kuin olemassa olevan asiakkaan ylläpito, josta johtuen yritykset etsivät keinoja palata henkilökohtaisempiin, pitkäikäisiin ja uskollisiin asiakassuhteisiin ja yhä useamman yrityksen tavoitteena on panostaa olemassa oleviin asiakkuuksiin ja lisätä asiakkuuden arvoa. Useat yritykset ovat saavuttaneet kilpailuetua implementoimalla strategista ja teknologiapohjaista CRM (Customer Relationship Management) menetelmää. CRM-strategialla tarkoitetaan koko organisaationlaajuista asiakaslähtöistä liiketoimintastrategiaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida organisaatiokulttuurin merkitystä CRM-strategian onnistumisessa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa aineistokeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla 12 case-yrityksen edustajaa. Haastateltavat valittiin siten että case-yrityksen eri toiminnot, sekä eri tason työtehtävät olisivat mahdollisimman laajasti edustettuna, jotta tutkittavaa ilmiötä pystyttiin analysoimaan mähdollisimman monesta näkökulmasta. Teemahaastetteluiden tukena käytettiin myös osallistuvaa havainnointia. Vähäisen aikaisemman tutkimuksen vuoksi tutkimuksen analyysikäsitteistö luotiin olemassa olevia teorioita yhdistelemällä. Tutkimuksen tulokset täydentävät, tarkentavat ja vahvistavat teoriapohjaa. Asiakaslähtöinen strategia kuten CRM tarvitsee asiakaslähtöisen organisaatiokulttuurin onnistuakseen. Johdon tuki, sekä henkilöstön rooli nousi erityisen tärkeään asemaan CRM-strategiaa tukevassa organisaatiokulttuurissa. Tulokset osoittavat että oikeanlainen organisaatiokulttuuri on äärimmäisen joustava, sopeutuva, innovatiivinen ja nopea oppimaan. Ylätason organisaationlaajuinen kulttuuri rakentuu adhokratiasta, klaani- ja markkinakulttuurista. Alakulttuureissa taas tarvitaan kaikkia neljää, mukaan lukien hierarkkiakulttuuria, oikeissa toiminnoissa saavuttaakseen parhaan mahdollisen lopputuloksen. Muuutosjohtaminen ja organisaatio-oppiminen ovat tärkeimmät liikkeenjohdolliset työkalut CRM-strategian vaatimassa muutoksessa.

Ohjelmistotestauksen käytänteet Suomessa

Ohjelmistotestauksen merkitys on kasvanut sen mukaan mitä enemmän ohjelmisto-tuotteet vaikuttavat jokapäiväisesseen elämämme. Tämän vuoksi yritysten investointien ja laadunvarmentamisen yhteys on ilmeinen. Organisaatiot panostavat yhä enemmän ei–funktionaaliseen testaukseen, kuten turvallisuuden, suorituskyvyn ja käytettävyyden testaamiseen. Tämän työn tarkoituksena on tutkia ohjelmistotestauksen nykytilannetta Suomessa. Syy tähän on uudistaa ja parantaa ohjelmistotestauksen kurssitarjontaa Turun yliopistossa vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla yritysten tarvetta. Opinnäyte on toteutettu replikaatio-tutkimuksena. Pääosa kyselystä sisältää kysymyksiä ohjelmistotestauksen menetelmistä ja työkaluista testausprosessin toimintojen aikana. Lisäksi on yleisiä kysymyksiä yrityksistä ja niiden ohjelmistotestausympäristöistä. Kyselyssä otetaan myös kantaa yritysten käyttämiin monenlaisiin testaus-tasoihin, -tyyppeihin ja testauksessa kohdattuihin haasteisiin. Tämä opinnäyte perustuu testausprosessistandardeihin. Ohjelmistotestausstandardit ovat keskeisessä asemassa tässä työssä, vaikka ne ovat olleet viime aikoina vahvan kritiikin kohteena. Epäilys standardien välttämättömyyteen on syntynyt muutoksista ohjelmistokehityksessä. Tämä työ esittelee tulokset ohjelmistotestauksen käytännöistä. Tuloksia on verrattu aiheeseen liittyvän aiemman kyselyn (Lee, Kang, & Lee, 2011) tuloksiin. Ajanpuutteen havaitaan olevan suuri haaste ohjelmistotestauksessa. Ketterä ohjelmistokehitys on saavuttanut suosiota kaikissa vastaajien yrityksissä. Testauksen menetelmät ja työkalut testauksen arviointiin, suunnitteluun ja raportointiin ovat hyvin vähäisessä käytössä. Toisaalta testauksen menetelmien ja työkalujen käyttö automaattiseen testauksen toteuttamiseen ja virheiden hallintaan on lisääntynyt. Järjestelmä-, hyväksyntä-, yksikkö- ja integraatiotestaus ovat käytössä kaikkien vastaajien edustamissa yrityksissä. Kaikkien vastaajien mielestä regressio- sekä tutkiva- ja ei-funktionaalinen testaus ovat tärkeitä tekniikoita.

Hävittäjälentäjien toimintakyky pelastautumistilanteissa

Tutkimuksessa tarkastellaan neljää hävittäjälento-onnettomuutta, joissa lentäjä on pelastautunut heittoistuimella onnistuneesti. Lentäjän toimintakyvyn teorian avulla selvitetään, mitkä toimintakyvyn kokonaisuudet korostuvat pelastautumistilanteissa. Tutkimus antaa lentäjien pelastautumiskoulutukselle kehitysideoita ja samalla syventää lentäjän toimintakyvyn osa-alueiden ymmärrystä vaaratilanteissa. Tutkimuksessa vastataan seuraaviin pää- ja alaongelmiin: Millaista toimintakykyä heittoistuinhypyn suorittaneelta lentäjältä vaaditaan pelastautumistilanteessa, ja miten pelastautumiskoulutusta tulisi tämän perusteella painottaa? Miten lentäjiltä vaadittavat sotilaan toimintakyvyn osa-alueet näkyvät tutkittavissa tapauksissa onnettomuustutkijalautakunnan kerto-musten perusteella? Mitä kehittämisideoita lentäjien pelastautumiskoulutukseen näiden lentäjien kokemuksista voidaan saada? Tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä lentäjien pelastautumiskoulutuksen kehittämisessä ja yleisen keskustelun herättämisessä lentäjien pelastautumisesta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, ja tutkimusmetodina hyödynnettiin laadullista sisäl-lönanalyysiä teorialähtöisesti. Tiedon etsintä, aiempi tietämys aiheesta ja sotilaan toimintakyvyn teoria sekä toimintakyvyn nelikenttä kulkivat tutkimustyössä rinnakkain. Tutkimuksen aineistona on käytetty neljää Ilmavoimien onnettomuustutkijalautakunnan laatimaa tutkintakertomusta, joissa lentäjä on tehnyt onnistuneen heittoistuinhypyn. Aineiston tueksi haastateltiin kahta tapauksissa mukana ollutta hävittäjälentäjää lomakehaastattelulla. Tutkimus osoitti, että pelastautumistilanteissa toimintakyvyn osa-alueista eniten korostuivat fyysiseen kokonaisuuteen kuuluva keskeisten tietojen ja taitojen hallinta sekä sosiaalisuuteen liittyvä asia- ja tilannekokonaisuuksien tajuaminen. Tutkimus antoi kehitysideoita pelastautumiskoulutukseen. Yksinkertaistenkin välineiden ja varusteiden käyttöä on kerrattava säännöllisesti. Pelastautumista tulee harjoitella toiminnallisesti mahdollisimman aidossa ja riittävän vaativassa ympäristössä, jotta opitun soveltaminen todellisessa pelastautumistilanteessa onnistuu. Tutkimuksella voitiin osoittaa, että kertauskoulutuksen merkitys ja lentäjien aktiivinen osallistuminen pelastautumis- ja selviytymisharjoituksiin ovat tärkeimmät keinot pitää yllä pelastautumistaitoja. Myös pelastautumisharjoitusten kertauskoulutusten seurantajärjestelmää tulee kehittää lentäjien säännöllisen harjoittelun varmistamiseksi.

Tekemisen meininki: Suomalainen maker-kulttuuri

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista on kansainvälinen tekemisen alakulttuuri, jota kutsutaan nimellä maker, ja miten se toteutuu Suomessa. Maker -kulttuuri on 2000-luvulla syntynyt itse tekemisen alakulttuuri, jossa hyödynnetään ennakkoluulottomasti kehittynyttä teknologiaa, avoimia työtiloja sekä kansainvälistä virtuaalista ja fyysistä yhteisöä. Pyrkimyksenä on kuvailla ja kartoittaa ilmiötä, josta ei aikaisemmin ole tehty tutkimusta Suomessa. Tutkimuksen viitekehyksessä kansainvälinen maker-kulttuuri sijoitetaan perinteisen käsityöprosessin ympäristöihin. Teoria rakentuu maker-kulttuurin kansainvälisestä tutkimuksesta ja suomalaisesta käsityötutkimuksesta. Tutkimusote on fenomenografinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin yhtätoista (11) maker-kulttuurin asiantuntijaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Suomalaisesta maker- kulttuurista nousi tutkimuksessa esiin kolme keskeistä näkökulmaa: 1. Yhteisö vahvistaa sosiaalista pääomaa, levittää osaamista sekä jakaa käsityöllisen prosessin. 2. Avoimet työtilat, informaatioteknologian yleistyminen sekä modernin tuotantoteknologian kehittyminen ja halventuminen ovat luoneet ympäristön, jossa maker-kulttuuri kasvaa ja kehittyy. 3. Oppiminen ja henkilökohtainen kompetenssi ovat keskeisiä kokonaisen käsityöprosessin osatekijöitä. Oma-aloitteisuutta ja yrittämistä arvostetaan, ja niitä vahvistetaan vertaistuella. Teknologisen pystyvyyden kehittäminen ja osaamisen jakaminen ovat keskeisiä tavoitteita. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisessa maker-kulttuurissa teknologista kompetenssia, sen vahvistamista ja jakamista arvostetaan. Muualla maailmassa teknologista kompetenssia pidetään enemmänkin lähtökohtana ja itseisarvona, jonka kautta maker-kulttuurista kiinnostutaan. Tulevaa valtakunnallista perusopetuksen opetussuunnitelmauudistusta 2016 silmällä pitäen jatkotutkimusta voisi tehdä peruskoulun käsityönopetuksen ja maker -kulttuurin kohtaamisesta sekä maker-kulttuurista ilmiölähtöisen oppimisen kenttänä. Asiasanat: maker, hackerspace, makerspace, FabLab,hacker, open source, avoimet työtilat, digitaalinen valmistaminen, digital fabrication, kokonainen käsityö

Käsityönopettajuuteen kasvu, Käsityön aineenopettajaksi opiskelevien käsityksiä opettajuuteen kasvusta itseohjatun puukontuottamisprosessin avulla

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia käsityön aineenopettajaksi opiskelevien käsityksiä opettajuuteen kasvusta itseohjautuvan käsityöprosessin avulla. Itseohjautuva oppiminen tapahtuu tutkijoiden laatiman puukontuottamisoppimateriaalin avulla omatoimisena opiskeluna. Teoriassa määritellään opettajuuden kehittämisessä olevan kyse aineenhallinnan parantamisesta sekä pedagogisen ajattelun kehittämisestä. Tutkimukseen osallistuvat Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitoksen käsityön aineenopettajaksi opiskelevia eri vuosikursseilta. Tutkimus on kvalitatiivinen ja suoritettiin fenomenografisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja se analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tutkimuksen informantit kokivat opettajuuden eri osa-alueiden kehittyneen puukontuottamisprosessin aikana. Itseohjautuva opiskelu lisäsi opiskelijoiden aineenhallintaa. Sen lisäksi prosessinhallintataitojen ohella opettajien pedagoginen ajattelu kehittyi. Tutkimustulokset osoittivat, että käsityönopettajaksi kasvaminen pohjautuu vahvaan aineenhallintaan. Toistuvien käsityöprosessien avulla saatu kokemus auttaa opiskelijoita rakentamaan omaa opettajuuttaan pedagogisen ajattelun kehittyessä.