Maanpuolustuskorkeakoulussa vuosina 2000–2010 laadittujen fyysisen suorituskyvyn opinnäytetöiden kartoitus

Tutkimuksessa kartoitetaan Maanpuolustuskorkeakoulussa fyysisen suorituskyvyn ja toimintakyvyn alueelta laadittuja opinnäytetöitä vuosina 2000 – 2010. Kartoituksen pohjalta on mahdollista suunnitella ja luoda mahdollisia painopisteitä fyysisen suorituskyvyn tutkimukseen, jonka merkitys uudistetussa taistelutavassa kasvaa huomattavasti liikkuvamman, vapaamman ja aktiivisemman toiminnan kautta. Tutkimus on vallitsevan tutkimustilanteen kartoitus fyysisen suorituskyvyn tutkimuksen nykytilasta Maanpuolustuskorkeakoulun viettäessä 20-vuotisjuhlavuottaan. kartoitus on ollut perustutkimus, jossa on koottu yhteen lähteeseen Maanpuolustuskorkeakoulussa 2000–2010 laaditut opinnäytetyöt yleisesikuntaupseeri- ja esiupseerikursseilta, sekä sotatieteen maisteri- ja kandidaattitutkinnoista sekä nelivuotisesta upseerien ylemmän korkeakoulututkinnon ajalta. Tutkimuksen päätarkoituksena on olut vastata seuraavaan kysymykseen: - mitä tutkimustöitä ja opinnäytteitä on tehty fyysisen suorituskyvyn ja toimintakyvystä maanpuolustuskorkeakoulussa? Kartoituksen tuloksena löytyi 155 kappaletta eri kurssitasoisia opinnäytetöitä laadittuina Maanpuolustuskorkeakoulussa aikavälillä 2000 – 2010. Tutkimuksen keskeisimpänä johtopäätöksenä ja lopputuloksena voidaan pitää, että kyseistä aihetta on tutkittu paljon ja se on ollut suosittu opinnäytetyön laadinta-aihepiiri. Tutkimuksessa näkyy selkeästi tietyillä aikaväleillä innostuneen ja ammattitaitoisen ohjaajan, professorin tms. oma kiinnostus ja tutkimukseen perehtyneisyys. Emeritusprofessori (everstiluutnantti) Jorma Toiskallion sotilaspedagogiikan ja sotilaan toimintakyvyn aika näkyy selkeästi 2000-luvun alussa suurena fyysisen toimintakyvyn, suorituskyvyn ja liikunnan pedagogiikan opinnäytetöinä. Liikuntatieteiden Tohtorin Harri Rintalan työskentely näkyy Ilma- ja Lentosotakoululla lentäjien niska-, selkä- ja ergonomia ja lentokoulutuksen rasittavuuden tutkimuksena. Viimeisenä voidaan havaita Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijan ja Liikuntatieteiden Maisterin Jani Vaaran ja Liikuntafysiologian ja sotilaan fyysisen toimintakyvyn Professorin Heikki Kyröläisen vaikutus fyysisen suorituskyvyn tutkimukseen. Määrällisesti fyysisen suorituskyvyn opinnäytetöiden lukumäärä on vähentynyt kohti 2010 lukua siirryttäessä. Määrän vähentymiseen on vaikuttanut huomattavasti kadetin valintamahdollisuuksien ohjaus ja 3 pääainepaikkojen määrä kandidaatin tutkinnossa. Tutkimuksesta ei ole löytynyt selkeitä painopisteitä edellä mainittujen tekijöiden lisäksi. Haasteita tehtyjen tutkimusten käyttöön ja saatavuuteen tuo sekavahko ja vaihtelevasti toteutettu töiden arkistointi ja kirjaamistyylin vaihtelu eri kurssien välillä.

Visio uljaasta pohjoisesta : Venäjän intressit arktisella alueella

Arktisen alueen kysymykset puhuttavat maailmanlaajuisesti. Mielenkiinnon taustalla ovat etenkin teknologian kehitys ja ilmaston lämpeneminen, jotka ovat viime aikoina avanneet entistä realistisempia mahdollisuuksia hyödyntää aluetta energiahankkeissa ja merenkulussa. Tutkimuksessa tarkastellaan Venäjän federaation vuonna 2008 julkaiseman Venäjän federaation arktisen alueen politiikan perusteet vuoteen 2020 -asiakirjan poliittisten tavoitteiden toteuttamista arktisella alueella viime vuosina. Aiheen tutkiminen on perusteltua, sillä Venäjän arktisten alueiden politiikalla on kansainvälistä merkitystä, joka heijastuu Suomeenkin. Tätä tutkimusta puoltaa myös se, että useiden aluetta koskevien kysymysten osalta on viime vuo-sina tapahtunut merkittävää kehitystä, jonka johdosta kansainvälinen aktiivisuus ja mielenkiinto aluetta kohtaan ovat lisääntyneet. Tutkimusongelma oli, miten Venäjä toteuttaa arktista strategiaansa. Siihen pyrittiin vastaamaan selvittämällä Venäjän intressit alueella ja Venäjän toiminta arktiseen alueeseen liittyvien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi vuosina 2008–2013. Lisäksi arvioitiin sitä, miten Venäjä turvaa keskeisimmät strategiset intressinsä alueella. Tutkimuksesta rajattiin pois sotilaalliset turvallisuuskysymykset ja sotilasstrateginen tarkastelu. Tutkimus toteutettiin kirjallisuustutkimuksena. Aineisto koostuu Venäjän ja muiden valtioiden virallisista asiakirjoista, aihetta koskevista tieteellisistä tutkimuksista ja kirjallisuudesta, Venäjän johdon kannanotoista ja uutismateriaalista. Venäjän arktisen politiikan perusteet vuoteen 2020 -asiakirjassa on mainittu maan keskeisimpinä arktisina intresseinä neljä osa-aluetta. Ne ovat alueen merkitys Venäjän federaation strategisena resurssilähteenä, Pohjoisen merireitin kehittäminen uutena kansainvälisenä merireittinä, alueen säilyttäminen rauhan ja yhteistyön alueena sekä arktisen luonnon ja ekosysteemin säilyttäminen. Tässä tutkimuksessa arvioitiin kyseisen strategian tavoitteiden ja Venäjän käytännön toiminnan suhdetta. Johtopäätösten mukaan Venäjä turvaa keskeisimmät arktiset intressinsä poliittisesti varmistamalla itselleen edulliset alueelliset rajat, oikeuden luonnonvaroihin ja Koillisväylään nojaten YK:n merioikeusyleissopimuksen antamiin mahdollisuuksiin. Alueen asema resurssilähteenä turvataan harjoittamalla dynaamista energiateollisuutta ja kansainvälisiä yrityksiä suosivaa vero- ja talouspolitiikkaa sekä tukemalla pohjoisia alueita valtion tuilla. Venäjä turvaa rauhalliset olosuhteet ja toiminnanvapautensa alueella sovittelevalla ulkopolitiikalla toimien aktiivisesti YK:ssa ja alueen kansainvälisissä järjestöissä. Koillisväylän infrastruktuuria kehitetään valtion tuella, ja arktinen ympäristö pyritään suojaamaan kehittämällä alueen ympäristölainsäädäntöä sekä aktiivisin ympäristönsuojelu- ja siivousohjelmin.

Sisäinen markkinointi tiedonjaon ja organisatorisen luovuuden ohjaajana

Tämän tutkielman tavoitteena oli kartoittaa sisäisen markkinoinnin ja organisatorisen luovuuden teorioiden yhtymäkohtia. Yhtymäkohtia havainnollistettiin teoreettisen viitekehyksen kautta, jossa hyödynnettiin pääasiallisesti Csikszentmihalyin systeemimallia luovuudesta ja Ballantynen dynaamista tiedonvaihdantamallia sisäisestä markkinoinnista. Tutkielman erityisnäkökulmana oli sisäisen markkinoinnin ja organisatorisen luovuuden toiminnot palvelualoilla, joille on tyypilllistä osa-aikaisen työvoiman käyttö. Tutkielman empiirinen osuus toteutettiin tapaustutkimuksena case-yritys Night People Groupista (NPG). NPG on ravintola- ja yökerhoalan organisaatio, joka tutkimuksen tekohetkellä toimi Suomessa 16 paikkakunnalla 27 yksikön voimin. Empiirisessä tutkimuksessa hyödynnettiin teemahaastatteluita, strukturoituja lomakehaastatteluita ja kyselylomaketutkimusta. Aineiston keruu ja analysointi sai niin kvalitatiivisia kuin kvantitatiivisiakin piirteitä. Empiirinen tutkimusosio suunniteltiin neljän teeman ympärille; tiedonkulku, luovuus, strategia ja organisaatio sekä motivaatio. Nämä teemat valittiin teoreettisen käsiteanalyysin ja NPG:n toiminta-arvojen pohjalta. Tutkielma rakentui hierarkkisten toimintaketjujen tutkimisen ympärille. Tutkimuksen analyysissa eriteltiin organisaation johdon (n=4), esimiestason (n=44) ja henkilöstön (n=378) vastaukset sekä niitä vertailtiin toisiinsa. Tutkielmassa todennettiin lisäksi luovuuden ja sisäisen markkinoinnin yhteneväisyyttä tekemällä Chi2-testejä tutkimuksessa käytetyille muuttujille. Tutkielman teoreettisena päälöydöksenä voidaan pitää tehtyä teoreettista mallinnusta organisatorisen luovuuden ja sisäisen markkinoinnin yhteydestä. Mallinnuksen avulla voidaan ymmärtää sisäisen markkinoinnin merkitys organisatorisen luovuuden toteutumiselle, viestinnän muutoskykyisyyden ja monimuotoisuuden tärkeellisyys sekä koko luovan prosessin dynaamisuus. Tapaustutkimuksen arvo case-yritykselle muodostui havaituista tietokanavakonflikteista, tiedon avoimuuden puutteellisuudesta, palaute- ja tunnustuskäytäntöjen toimimattomuudesta, havaituista luovuuden esteistä, motivaation rakentumisen kartoituksesta ja valtaistamisen toimivuuden arvioinnista. Tehdyn tapaustutkimuksen perusteella toiminnanmuutossuosituksina esitettiin muun muassa sisäisen viestinnän segmentointia, palautejärjestelmän implementointia ja ulkoisten motivaatiokeinojen käyttämistä sisäisen motivoitumisen kohottajana.

Repatriaattien sitouttaminen organisaatioon paluuprosessin aikana : Tukitoimien avulla kohti vaihtuvuuden vähentymistä

Tämän tutkimuksen aiheena on repatriaattien sitouttaminen organisaatioon paluuprosessin aikana ja vaihtuvuuden vähentäminen tukitoimien avulla. Paluu ulkomaankomennukselta on yleisesti koettu haastavana eikä sen haasteita täysin ymmärretä organisaatioissa. Tästä johtuen paluun jälkeinen vaihtuvuus saattaa olla korkea. Toisin sanottuna repatriaatit eli komennukselta palanneet henkilöt saattavat irtisanoutua pian paluun jälkeen yrityksestä. Vaihtuvuudesta aiheutuvat kustannukset voivat nousta korkeiksi, sillä tutkimusten mukaan yritykset sijoittavat huomattavan summan rahaa ulkomaankomennuksiin. Organisaatioilla on mahdollisuus vaikuttaa paluun onnistumiseen tukemalla repatriaattia. Tutkimuksessa tarkastellaan seuraavaa tutkimusongelmaa: Miten organisaation tarjoamilla tukitoimilla voidaan edistää sitouttamista ja vähentää vaihtuvuutta? Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella organisaatiossa tarjottavien tukitoimien merkitystä repatriaattien sitouttamiseen ja vaihtuvuuteen. Lisäksi tavoitteena on ymmärtää paluun yhteydessä esiintyviä haasteita. Tarkoituksena on luoda ymmärrystä siitä, miten organisaatioissa voitaisiin hallita paluuprosessia niin, että ulkomaankomennukseen sijoitetut resurssit eivät menisi hukkaan. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu teemahaastatteluista, joita tehtiin kuusi kappaletta. Haastattelut toteutettiin Suomessa toimivissa kansainvälisissä yrityksissä. Haastateltavat toimivat asemassa, jossa he vastasivat ulkomaankomennuksien hallinnasta. Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan todeta, että repatriaattien sitouttamisen edistäminen ja vaihtuvuuden vähentäminen ei ole yksiselitteinen ilmiö. Aihetta on tutkittu Suomessa melko vähän, joten uudelle tutkimukselle olisi vielä tilaa. Haastatteluissa nousi esille, että paluun aikana ilmenevät haasteet liittyivät pääasiassa sopivan työtehtävän löytämiseen ja repatriaattien odotusten hallintaan. Merkittävimmiksi tukitoimiksi nousivat urasuunnittelu, kansainvälisen kokemuksen arvostaminen, viestintä, käytännön asioissa avustaminen ja paluuvalmennus. Sitouttamisen edistämisen ja vaihtuvuuden vähentämisen näkökulmasta urasuunnittelu, kansainvälisen kokemuksen arvostaminen ja viestintä nousivat haastatteluista merkittävimmiksi tukitoimiksi. Sen sijaan käytännön asioissa avustamisen ja paluuvalmennuksen merkitys tukitoimena oli vähäinen.

Tilintarkastajan selvitys ja erityistarkastus yrityssaneerauksessa : teoria ja käytännön soveltaminen

Yrityssaneerausmenettelyn tarkoituksena on saada velkainen yritys taas tuloskuntoon toiminnan ja velkojen järjestelyn avulla. Tilintarkastajan tehtävänä tässä prosessissa on yrityssaneeraukseen haettaessa tuottaa tietoa, minkä perusteella tuomioistuin voi tehdä päätöksen siitä, onko yritys saneerauskelpoinen. Tieto tuodaan esille selvityksessä velallisen taloudellisesta tilanteesta. Lisäksi, kun yritys on päässyt yrityssaneeraukseen, tilintarkastaja tekee erityistarkastuksen eli tarkastaa yrityksen toiminnan yrityssaneerausta edeltävältä ajalta. Tämä auttaa selvittäjää päättämään jatkotoimista yrityksessä. Erityistarkastuksessa tarkastellaan etenkin sitä, onko velkojien välillä toteutunut tasapuolisuus ja onko tapahtunut rikoksia. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, kuinka hyvin selvityksen ja erityistarkastuksen käytäntö vastaa asiantuntijoiden suosituksia. Tutkielman teoriaosassa käytettiin aineistona pääasiassa aiheeseen liittyvää lakitietoa ja erityistarkastukseen, tilintarkastukseen sekä yrityssaneeraukseen liittyvää kirjallisuutta. Empiirinen osuus toteutettiin teemahaastatteluiden avulla. Haastateltavana oli kolme aiheen tuntevaa tilintarkastajaa. Teemoina haastatteluissa olivat tilintarkastajan selvityksen ja erityistarkastuksen lisäksi tilintarkastajan rooli yrityssaneerauksessa sekä tilintarkastajan selvityksen ja erityistarkastuksen merkitys yrityssaneerauksen kannalta. Tutkimuksen tulos oli, että tilintarkastajan selvitys ja erityistarkastus käytännössä vastaavat pääosin asiantuntijoiden suosituksia. Esimerkiksi kannanottoon yrityssaneerauksen aloittamisesta suhtauduttiin suosituksissa ja empiriassa samalla tavalla. Suhtautuminen oli varovaista, sillä päätöksenteko haluttiin säilyttää tuomioistuimella. Lisäksi selvitys ja erityistarkastus olivat samantyylisiä prosesseina sekä suositusten että empirian perusteella. Tosin selvityksen tekemisestä prosessina ei ollut paljon tietoa teoriassa. Sekä selvitys että erityistarkastus alkavat toimeksiannosta sopimisella ja jatkuvat aineiston hankkimisella, jota seuraa varsinainen tarkastus. Tämän jälkeen on vuorossa raportin tai selvityksen kirjoitus. Alustava raportti tai selvitys saatetaan antaa vielä toimeksiantajalle tarkastettavaksi. Koko prosessin ajan ollaan yhteydessä selvittäjään. Sekä suosituksissa että empiriassa tuli esille lisäksi samoja tarkastustoimenpiteitä ja -kohteita. Eräs ero suositusten ja empirian välillä oli siinä, voiko sama tilintarkastaja tehdä sekä selvityksen että erityistarkastuksen. Suositusten perusteella muodostui kuva, että sama tilintarkastaja voisi tehdä molemmat. Empirian perusteella kuitenkin selvisi, että näin ei välttämättä aina tapahdu riippumattomuussyistä.

Bordering with Culture(s): Europeanization and Cultural Agency at the External Border of the European Union.

Rajallistamisen kulttuuri(t): Eurooppalaistuminen ja kulttuurinen toimijuus Euroopan unionin ulkorajalla Euroopan integraation ja Euroopan unionin laajentumisen myötä EU:n sisärajat ovat avautuneet kun taas sen ulkorajoilla lisääntyvää rajan ylitysten valvontaa on pyritty kompensoimaan yhteistyön merkitystä ja verkostoitumista painottamalla. Tämä tutkimus pyrkii ymmärtämään EU:n ulkorajan muutosten merkitystä paikalliselle hyvinvoinnille sekä laajemmin ylirajaisuuden merkitystä identiteettien rakentamiselle raja-alueilla. EU:n ulkorajalla Puolassa ja Suomessa toteutettavat rajat ylittävät, kulttuuriin ja kulttuuriperintöön liittyvät, projektit kertovat eurooppalaistumisesta ja sen vaikutuksista kulttuurisen horisontin muutokselle. Voidaan nähdä miten Eurooppa kulttuurisena konstruktiona tulee paikallisesti merkittäväksi tavoilla jotka kertovat myös paikallisten toimijoiden mahdollisuuksista osallistua EU-rajan muutoksia ja paikallisuutta määritteleviin prosesseihin. Tällöin erityisesti raja-alueiden materiaalisen perinnön, ja sen mahdollistamien rajaan liittyvien neuvottelujen, voidaan nähdä kertovat Eurooppalaistumisesta myös ns. alhaaltapäin muotoutuvana prosessina. Artikkeliväitöskirjan taustalla on Puolan ja Suomen toisen maailmansodan seurauksena luovuttamien raja-alueiden (Kresy ja Karjala) asema nykyisellä Euroopan unionin ulkorajalla. Tutkimusidea perustuu tutkijan omiin kokemuksiin projekteista Puolan ja Ukrainan raja-alueella vuonna 2003, ennen Puolan liittymistä EU:hun vuonna 2004. Tutkimusaineisto on peräisin vuosien 2005-2009 aikana tehdyistä ns. monipaikkaisista (multi-sited) kenttätöistä EU:n ulkorajalla, pääosin Puolassa ja Suomessa, joissa kohteena olivat kulttuuria ja kulttuuriperintöä hyödyntävät, pääosin EU-rahoitetut, rajat ylittävät projektit. Materiaalit koostuvat 34 projektitoimijan haastatteluista, projektien materiaaleista, kenttätöiden havainnoista, paikallisten sanomalehtien artikkeleista sekä eri tasoilla (EU, kansallinen, alueellinen) tuotetuista ohjelmadokumenteista. Huomio kiinnittyy projektitoimijoiden tapoihin tehdä rajanylityksiä, sekä heidän tapaansa kokea ja hyödyntää raja-alueiden kulttuuriperintöä sekä ymmärtää niiden nykyistä kulttuurista moninaisuutta. Tällöin havaitaan miten erilaiset eurooppalaiset ideat, representaatiot ja käytänteet tulevat osaksi erilaisia translokaaleja, rajat ylittäviä ja paikallis-eurooppalaisia, suhteita. Vertailun kohteeksi eivät tällöin asetu projektit, toimijat tai raja-alueet sinänsä, vaan näihin suhteisiin liittyvä kulttuurinen toimijuus. Keskeinen käsite tutkimuksessa on ’rajallistaminen’, eli sen havaitseminen, miten jokainen rajan ylitys tarkoittaa myös neuvottelua rajasta. Rajan ylitys voi siis tarkoittaa myös sen vahvistamista. Myös itse raja voi asettua toiminnan kohteeksi, jolloin nousee esiin se, miten rajat ylittäviä ”kulttuureja” käytetään ja mitkä ovat niiden rajaan liittyvät paikalliset merkitykset. Kysymys on siitä kuka, ja kenelle, rajan merkityksiä neuvottelee? Projektitoimijoiden voidaan nähdä neuvottelevan näitä erilaisia ”kulttuureja” jotka tuottavat rajaa neuvottelevia suhteita, kuten esimerkiksi yhteistyön verkostojen tapaa ohittaa rajan paikallinen merkitys. Tämä rajallistaminen voi kuitenkin tarkoittaa myös paikallisten kulttuuristen identifikaatioiden huomioimista. Tällöin kyse on myös sen luovuuden havaitsemisesta, jota yksilöillä on kun he neuvottelevat näitä erilaisia rajallistamisen kulttuureja. Erityisesti toisen maailmansodan seurauksena valtiorajoista tuli vahvasti kansallisia kulttuureja erottavia, mutta nyt kulttuurisista rajoista neuvotellaan ja rajojen yli tapahtuva vuorovaikutus, sekä paikallisen ja Eurooppalaisen tason väliset suhteet, ja niiden moniäänisyys, nousevat tutkimuksen keskiöön. Tutkimuksen yhteenvedon kannalta keskeinen on kysymys raja/alueen kestävyydestä. Tyypillisesti verkostoitumista painottavan rajat ylittävän yhteistyön suhde paikalliseen yhteisöön voi jäädä häilyväksi. Tavoite paikallisen kulttuuriperinnön suojeluun ei itsessään vielä kerro sen merkityksestä paikalliselle hyvinvoinnille. Arvioinnin kannalta on hyödyllistä nähdä miten myös materiaalisella perinnöllä on toimijuutta osana paikallisuutta muokkaavia suhteita. Paikallisten asukkaiden kokemus rajasta voi edelleen olla että se ei ole muuttunut Neuvostoliiton ajoista, toisaalta EU:nkin voidaan toivoa määrittelemään rajansa vielä tarkemmin, jotta sen kansallinen luonne muuttuisi. Tutkimus nostaa esiin miten eurooppalaiset yhteistyötä ja kulttuurista moninaisuutta korostavat ideat ja käytänteet vaikuttavat erityisesti puolalaisten toimijoiden mahdollisuuksiin määritellä EU-rajaan liittyviä prosesseja osana paikallisia kulttuuriperinnön määrittelyjä. Paikallisten rajaan liittyvien kulttuuristen identifikaatioiden liittäminen osaksi projekteja ei kuitenkaan ole helppoa. Toisaalta rajan merkitys on sisäistetty osana arkea, toisaalta taas rajaan liittyvät suuret kertomukset kansallisena ja EU-rajana voivat olla etäännyttäviä tekijöitä. EU-raja, projektit ja monikulttuurisen perinnön autenttisuus ovat kuitenkin raja-alueen toimijoille ja yhteisöille mahdollisuus osallistua rajallistamiseen. Toiminnan kestävyyden kannalta kyse on pitkälti siitä avaako rajallistaminen paikallisen perinnön merkityksiä osana paikallis-eurooppalaisia suhteita.

Organisaatioidentiteetin uudelleen rakentuminen pakotetussa muutoksessa: Analyysi henkilöstön kokemasta muutoksesta yritysoston yhteydessä.

Organisaatioidentiteetti on noussut yhdeksi tärkeimmistä käsitteistä pyrittäessä ymmärtämään organisaation toimintaa muutostilanteessa. Suuressa organisaatiomuutoksessa organisaation jäsenet joutuvat usein etsimään uutta merkitystä tekemiselleen ja olemiselleen sekä uudelleen arvioimaan, keitä he ovat suhteessa organisaatioon. Organisaatioidentiteetti edustaa kognitiivista ja tunnepitoista sidosta yksilön ja organisaation välillä sekä antaa vastauksen kysymykseen ”keitä me olemme”. Organisaatioidentiteetin muutosta on aiemmin tutkittu lähes yksinomaan strategisen muutoksen ja johdon näkökulmasta, mikä on jättänyt pakotetun muutoksen vaikutukset ja henkilöstön näkökulman lähes huomiotta. Tämän tutkielman tarkoitus on luoda syvällinen katsaus organisaatioidentiteettiin ja sen muutokseen juuri henkilöstön näkökulmasta. Tutkimuskysymyksellä selvitetään, miten henkilöstön kokema organisaatioidentiteetti muuttuu yritysoston aiheuttamassa pakotetussa muutoksessa. Osakysymykset hahmottavat organisaatioidentiteetin muutokselta suojaavia tekijöitä, organisaatio-identiteetin vahvuuden vaikutusta muutokseen suhtautumiseen sekä muutoksen vaikutusta työn sujuvuuteen. Tutkimusongelmaa lähestytään laadullisen tutkimuksen keinoin aineistolähtöisesti, hyödyntäen grounded theory -tyylistä tutkimusotetta. Tavoitteena on löytää tuoreita näkökulmia organisaatioidentiteetin muutokseen. Tutkielman aineistona on 11 haastattelua, joiden analysointi aloitetaan jo aineiston keruuvaiheessa jatkuvalla vertailulla. Lopullisen muotonsa tulokset saavat aineiston kokonaisdimensioiksi järjestämisen sekä aiempaan teoriatietoon vertaamisen avulla. Tutkimustulosten mukaan organisaatioidentiteetin muutokseen vaikuttavat henkilöstön ennakko-oletukset muutoksen toteuttajaa kohtaan, ulkopuolisten sidosryhmien näkemykset sekä henkilö-kohtaiset muutosvalmiusominaisuudet, mutta suurin merkitys on kommunikaation avoimuudella sekä henkilöstön kokemuksella luottamuksesta. Kaikki nämä tekijät myös vaikuttavat muutosprosessin sujuvuuteen ja ne heijastuvat käytännön työhön esimerkiksi epävarmuuden ja hallinnan puutteen -tunteina. Tuoreita näkökulmia organisaatioidentiteettimuutoksen tutkimukselle tarjoaa erityisesti kommunikaation ja luottamuksen suhde. Heikko kommunikaatio voi aiheuttaa särön luottamuksen kokemukseen, mikä taas entisestään vaikeuttaa viestinnän sujuvuutta, kun henkilöstö ei luota saamaansa informaatioon. Lisäksi tulosten kannalta merkittävä havainto on, että vahva holografinen identiteetti saa organisaation jäsenet tuntemaan muutoksen vaikutukset hyvin voimakkaasti myös silloin, kun heidän oma työnsä ei muutu.

Odotukset Venäjän WTO-jäsenyyden vaikutuksista suomalaisten yritysten liiketoimintaan : Empiirinen tutkimus elintarvikesektorilla

Tutkielmassa tarkastellaan odotuksia Venäjän WTO-jäsenyyden vaikutuksista suomalaisiin yrityksiin elintarvikesektorilla. Tutkielman pääkysymys on jaettu kolmeen osakysymykseen. Venäjän WTO-jäsenyyden vaikutusta tarkastellaan Venäjän liiketoimintaympäristön haasteellisuuden näkökulmasta, sekä lyhyen ja pitkän aikavälin muutoksista suomalaisten elintarvikeyritysten liiketoiminnassa. Tutkielman empiirinen osio koostuu neljästä asiantuntijahaastattelusta, jotka on toteutettu vuosina 2012–2013. Haastateltavista kaksi oli elintarvikeyritysten asiantuntijoita ja kaksi oli venäjänkaupan asiantuntijoita. Venäjä haki Maailman kauppajärjestö WTO:n jäsenyyttä pitkään. Neuvottelut kestivät yhteensä 18 vuotta välillä pysähtyen, välillä vauhdittuen. Venäjä hyväksyttiin WTO:n jäseneksi joulukuussa 2011 ja jäsenyys astui voimaan elokuussa 2012. Venäjän WTO-jäsenyys on suuri edistysaskel ja kansainvälisesti sen on arveltu lisäävän Venäjän kiinnostavuutta investointikohteena, nyt kun kaupankäyntiä pitkään häirinneet arvaamattomuustekijät on poistettu ja Venäjän ennakoitavuus kauppakumppanina on lisääntynyt. Yksi konkreettisimmista hyödyistä on Venäjän tullitasojen aleneminen ja säännösten yhtenäistäminen WTO:n määräyksiä vastaaviksi. Venäjän WTO-jäsenyys on erinomainen asia, sillä sen on arvioitu luovan lisää työpaikkoja ja kasvattavan kokonaistuotannon määrää. Venäjä on yksi Suomen tärkeimmistä kauppakumppaneista ja elintarvikesektori on lisännyt merkitystään Venäjän WTO-jäsenyyden myötä. Tutkielmassa haastatellut elintarvikeyritysten ja venäjänkaupan asiantuntijat näkivät Venäjän liiketoimintaympäristön haasteellisena, mutta tuottavana. Massiivinen byrokratia ja tullikäytäntöihin liittyvät kysymykset ovat aiemmin rajoittaneet yritysten kiinnostusta ja mahdollisuuksia etabloitua Venäjälle, joten konkreettiset lyhyen aikavälin vaikutukset liittyvät erityisesti laskeviin tullitasoihin ja investointi-ilmapiirin yleiseen parantumiseen. Pidemmällä aikavälillä muutokset konkretisoituvat vasta, kun Venäjän tullien siirtymä- ja sopeutumisajat astuvat voimaan. Siihen asti Venäjän WTO-jäsenyyden pitkän aikavälin vaikutuksista voidaan esittää korkeintaan arvioita. Vaikka Venäjän WTO-jäsenyyden vaikutuksiin tulee suhtautua tietynlaisella varauksella ja lyhyen aikavälin muutokset ovat vielä pieniä, Venäjän WTO-jäsenyys on monella mittarilla mitattuna kuitenkin edistysaskel niin Venäjälle, WTO:lle kuin suomalaiselle elintarvikesektorille. Kaupan vapauttaminen ja kaupan esteiden väheneminen lisää Venäjän kilpailukykyä kansainvälisesti ja suomalaiset elintarvikeyritykset, joilla on vahva merkitys paitsi Suomen kansantaloudelle, myös Venäjän viennille, hyötyvät tästä pitkällä aikavälillä.

Asiakkuuspääomaan kohdistuvat investoinnit ja niiden tuottavuuden seuraaminen: viiden asiantuntijan näkemyksiä suomalaisten yritysten asiakkuusinvestointikäytännöistä

Markkinoinnin hyödyllisyys ja tuottavuus on kyseenalaistettu, koska markkinointiosastot eivät ole pystyneet osoittamaan selkeitä numeerisia tuloksia toiminnalleen. Tämä tutkielman tarkoituksena on kuvata markkinoinnin ja yrityksen tuloksellisuuden välistä linkkiä, erityisesti asiakkuusajattelun kautta. Työn päätarkoituksena on tutkia yrityksen markkinointi-investointeja asiakkuuspääomaan ja näiden investointien tuottavuuden seurantakäytäntöjä. Tutkimusongelma jakautuu neljään osaon-gelmaan: 1) Mitä tarkoitetaan markkinointi-investoinneilla? 2) Mistä muodostuu yrityksen asiak-kuuspääoma? 3) Miten asiakkuuspääomaan voidaan investoida tuottavasti? ja 4) Kuinka suomalai-set keskisuuret ja suuret yritykset käytännössä toteuttavat asiakkuusinvestointi-ajattelua ja seuraavat näiden tuottavuutta? Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella haastattelututkimuksella. Empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä asiantuntijaa, jotka työskentelevät päivittäin keskisuurten ja suurten suoma-laisten yritysten asiakkuusjohtamisen ja markkinointitoimien parissa. Tutkimustulosten mukaan markkinoinnin strateginen merkitys on ainakin osittain ymmärretty yrityksissä, vaikka harva suo-malainen yritys käsittelee markkinointikustannuksia investointeina. Asiakkuudet nähdään olennai-sena osana yritystoimintaa ja niille annetaan runsaasti arvoa, mutta yritykset eivät puhu asiakkuuk-sistaan pääomana. Asiakkuuspääomaan investoidaan tuottavasti ennen kaikkea löytämällä oikeat kohderyhmät, esimerkiksi asiakkuuksien riski-tuottoanalyysillä tai asiakaskannan optimoinnilla. Harva yritys segmentoi asiakkuudet riski-tuottoprofiilin perusteella, mutta yritykset pyrkivät opti-moimaan asiakaskantansa uusien asiakkaiden ja vanhojen asiakkuuksien kesken. Asiakkuuden elinkaaren arvo on yksi tapa seurata markkinointi-investointien tuottavuutta asiakkuuspääoman ke-hittymisen kautta, mutta kyseinen mittari ei ole yleisessä käytössä suomalaisissa yrityksissä. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että suomalaiset keskisuuret ja suuret yritykset ovat muuttumassa yhä asiakkuuslähtöisemmiksi ja markkinoinnin tuottavuuteen kiinnitetään huomiota, vaikka monella yrityksellä on tässä vielä parannettavaa. Tulisi kehittää lisää monipuolisia, selkeitä ja luotettavia asiakkuusanalyysimittareita, joiden avulla asiakkuusjohtaminen voidaan liittää koko yrityksen tuloksen tuottamiskykyyn. Lisäksi yritysten tulisi kiinnittää entistä enemmän ja syste-maattisemmin huomiota erityyppisiin asiakkuusriskeihin.

Morfologian hallinta nikkelin sulfidisaostuksessa

Diplomityön tarkoituksena oli tutkia nikkelin sulfidisaostuksessa syntyvien kiteiden morfologiaa ja siihen vaikuttavia parametreja. Syntyvien kiteiden kasvua ja morfologiaa tutkittiin kiteen muodostumisen ja kasvun teorioiden avulla. Saostuksen olosuhteet, kuten lämpötila, paine ja pH vaikuttavat muodostuvien kiteiden morfologiaan. Muilla parametreilla, kuten liuoksen ylikylläisyydellä, epäpuhtauksilla, lisäaineilla, sekoituksella ja reaktioajalla on myös suuri merkitys. Kokeiden avulla haluttiin liuoskoostumuksen, saostusolosuhteiden ja muiden komponenttien vaikutusta nikkelisulfidikiteiden morfologiaan. Kokeissa käytettiin kahta eri sulfidilähdettä: natriumvetysulfidia ja rikkivetyä. Puolipanoskokeissa nikkelipitoisuus oli 1,5 g/l, paine 101,3 kPa ja sekoitusnopeus 650 rpm. Saostuskokeet tehtiin natriumsulfaatti- 5 g/l ja ammoniumsulfaattiliuoksissa 300 g/l. Saostuskokeissa muuttujia olivat saostimen konsentraatio ja määrä, rauta- ja magne-siumepäpuhtaudet, lämpötila ja lisäaineet. Diplomityön kokeellisessa osassa morfologiaa tutkittiin suoraan valomikroskoopin ja pyyhkäisyelektronimikroskoopin (SEM) avulla. Morfologiaa tutkittiin myös epäsuorasti laskeutumisnopeuden, keskimääräisen partikkelikoon, ja ominaispinta-alamittausten avulla. Saostimen pitoisuuden vaikutukset partikkelimuotoon olivat pieniä, mutta vaikutukset ominaispinta-alaan ja partikkelikokoon olivat suuria. Natriumlauryylisul-faatti ja EDTA ohjasivat partikkelien rakennetta levymäisemmäksi, joka johti hitaaseen laskeutumisnopeuteen. Polyakryylihappo lisäaineena muuttaa partikkelien morfologiaa kuutiomaisemmaksi. Flokkulanttien ja raudan morfologiset vaikutukset olivat pieniä. Partikkelikoko ja omaispinta-ala pienenivät selvästi magnesiumpitoisuuden kasvaessa. Lämpötilan kasvattaminen lisäsi epäsäännöllisten kiteiden määrää ja muodostuneet kiteet olivat enemmän neulamaisia.

Näkökulmia ICT-sektorin kehitykseen Uudellamaalla

ICT-sektorilla on Uudenmaan ELY-keskuksen alueelle suuri taloudellinen merkitys. Sektori on kuitenkin viime aikoina ollut isojen rakenteellisten muutosten kourissa. Tässä raportissa tarkastellaan Uudenmaan ICT-sektorin kehitystä vuosien 2006-2011 aikana sekä sektorilla toimivien yritysten taloustilanteen että eri toimialojen työllisyystilanteen näkökulmista. ICT-sektori on raportissa jaettu koostumaan neljästä TOL2008-luokituksen mukaisesta toimialasta: (26.) Tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten laitteiden valmistus, (61.) Televiestintä, (62.) Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta sekä (63.) Tietopalvelutoiminta. Toimialoilla toimivien yritysten taloudellista tilannetta seurataan toimipaikkojen, henkilöstön ja liikevaihdon määrien sekä mm. nettotulos- ja omavaraisuusasteen kehityksen kautta. ICT-sektorin henkilöstömäärä ja liikevaihto ovat taantuman jälkeen tippuneet runsaasti. Erityisesti muutokset ovat koskettaneet elektroniikkateollisuuden toimialaa, joka muodostaa valtaosan koko Uudenmaan ICT-sektorin liikevaihdosta. Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta –toimialalla henkilöstömäärä on sen sijaan taantumasta huolimatta kasvanut. Sektorin toimipaikkojen määrä on noussut taantumasta huolimatta. Myös tämä nousu on kohdistunut Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta –toimialalle. Yritysten tilinpäätöstietojen valossa televiestintäalan näkymät näyttivät kaikkein positiivisimmilta. Yritysten keskimääräinen nettotulosaste oli hyvä ja omavaraisuusaste jopa erittäin hyvä. Vuoteen 2011 mennessä myös elektroniikkateollisuus oli alueella saanut nettotuloksensa jälleen positiiviseksi. Raportin toisessa osiossa tarkasteltiin Uudenmaan ICT-sektorin työvoimaa ja työllisyyttä mm. ikärakenteen, eri ammattiryhmien työllisyyskehityksen ja avointen työpaikkojen määrän avulla. Ikärakenteelta ICT-sektori oli selkeästi kaikkia toimialoja kuvaavaa jakaumaa nuorekkaampi. Ammattiryhmittäinen tarkastelu kohdistettiin IT-alan suunnittelijoihin ja insinööreihin. Työttömien määrä oli kummassakin ryhmässä nousussa.

Teollisella alalla toimivan tietointensiivisen asiantuntijapalveluyrityksen strateginen viestintä: Case Elomatic Oy

Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella yrityksen strategista viestintää ja sen suunnittelua teollisella alalla ja globaaleilla B2B-markkinoilla toimivan tietointensiivisen asiantuntijapalvelu-yrityksen eli niin sanotun KIBS-yrityksen näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena tarkastelemalla suomalaista insinööri- ja konsultointi-toimisto Elomatic Oy:tä. Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen tutkimus ja empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla viittätoista case-yrityksen työntekijää. Tutkimuksen teoriaosuudessa havaittiin, ettei yksikään kolmesta tarkastellusta viestintästrategiamallista soveltunut sellaisenaan käytettäväksi case-yrityksen viestintästrategian pohjana. Siksi tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ja myös teemahaastattelujen käytännön runkona päädyttiin käyttämään itse luotua mallia, joka yhdistää useamman tunnetun viestintästrategiamallin piirteitä ja vastaa näin niihin viestintätarpeisiin, jotka nousevat kuvatunkaltaisen KIBS-yrityksen toimintaympäristön erityispiirteistä. Sekä tutkimuksen teoreettisessa että empiirisessä osuudessa todettiin, että teollisella alalla toimivan asiantuntijapalveluyrityksen viestinnässä korostuvat viestinnän asiantuntevuus ja referenssien merkitys, yrityksen maine ja brändi sekä henkilökohtaiset suhteet ja luottamus. Asiakkaiden ohella työntekijät ovat asiantuntijapalveluja myyvän yrityksen strategisimpia sidosryhmiä. Teoriassa korostettiin myös median tärkeyttä sidosryhmänä, yrityksen maineen muodostajana ja yrityskuvan levittäjänä suuren yleisön tietoisuuteen. Tutkimuksen merkittävin anti liittynee sen manageriaaliseen kontribuutioon. Aineiston perusteella Elomaticin viestinnästä muodostettiin kokonaisvaltainen kuva. Havaittiin, että sisäisen viestinnän ja asiakasviestinnän osalta yrityksen viestinnän tilanne oli kohtuullisen hyvä, mutta mediaviestintään ei ollut juurikaan panostettu. Samoin viestinnän tulosten ja kustannustehokkuuden seuranta ja arviointi olivat jääneet yrityksessä vähälle huomiolle. Tutkimustulosten perusteella case-yritykselle muodostettiin kattava viestintästrategia. Elomaticin viestinnän nykytilaa ja strategisesta yritys-viestinnästä kirjoitettua kirjallisuutta vertaamalla case-yritykselle esitettiin kehotusehdotuksia ja kannustettiin sitä viestinnän jatkuvaan seuraamiseen ja kehittämiseen. Kirjallinen viestintästrategia auttaa case-yritystä toivottavasti toteuttamaan viestintäänsä tulevaisuudessa entistä systemaattisemmin ja strategisemmin, yrityksen koko liiketoiminnan tavoitteiden pohjalta.

Näkemyksiä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamisesta ilmavoimien varusmiesperusyksikössä : kolmiportaisen upseerin koulutusohjelman tai sen osan suorittaneiden kokemana

Tutkimus selvittää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista henkilöstöryhmittäin ilmavoimien varusmiesperusyksiköissä. Tutkimuksen tiedonkeruu suoritettiin puolikonstruoidulla teemahaastattelulla kahdessa joukko-osastossa, joista viidessä varusmiesperusyksikössä. Tutkimus on laadullinen ja noudattelee fenomenologis - hermeneuttisen tutkimuksen perinteitä, pyrkien ymmärtämään ja tulkitsemaan tutkittavaa aihetta kolmiportaisen upseerin koulutusohjelman tai sen osan läpikäyneiden näkökulmasta. Tutkimuksen metodina on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja sen tuloksia on verrattu soveltuvin osin Tampereen Työelämän tutkimuskeskuksen (TTTK) vuonna 2011 suorittamaan tasa-arvoja yhdenvertaisuustutkimukseen Puolustusvoimissa. Tutkimuksen teoria pohjaa aiemman tutkimuksen tuloksiin, lainsäädäntöön ja tutkijan alkuolettamiin. Tutkimuksen päätutkimusongelman olen muotoillut seuraavasti: Miten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutuminen koetaan sukupuolittain ja henkilöstöryhmittäin ilmavoimien varusmiesperusyksiköissä? Vastatakseni tähän määritin tutkimuksen alatutkimusongelmiksi: 1. Miten sukupuolen merkitys koetaan työelämässä ilmavoimien varusmiesperusyksiköissä? 2. Millaisina Puolustusvoimien palkitsemiskäytännöt koetaan? 3. Millaisina koetaan mahdollisuudet kehittää itseään ja edetä uralla? 4. Miten upseerikoulutuksen kolmiportaisen tutkintorakenteen on koettu vaikuttaneen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehitykseen ammattiryhmänä ja sen sisällä? Tutkimuksen keskeisiä havaintoja on, että vaikka sotilaiden keskuudessa sukupuolten tasaarvo toteutuukin kohtuullisesti, kohdistuu naisiin miehiä enemmän ennakko-odotuksia siten, että sukupuolesta voi olla haittaa esimerkiksi kehityskeskusteluun liittyvässä suorituksen arvioinnissa. Haastatellut yksiköiden esimiehet pääsääntöisesti kannattivat sukupuolten tasa-arvoa, joten tilanteen kehitys näyttää positiiviselta. Henkilöstöryhmien yhdenvertaisuus sen sijaan näyttää huonolta, eikä muutosta parempaan ole, ennen kuin Puolustusvoimat muuttaa palkkaus- ja vaativuudenarviointijärjestelmäänsä sellaiseksi, joka noudattaa samapalkkaisuusperiaatetta. Joukko-osastoissa henkilöstöryhmien yhdenvertaisuuden parantaminen on haasteellista, koska työn vaativuuden arviointi vahvistetaan keskustasolla siten, että se noudattaa valtakunnallista linjaa. Puolustusvoimien palkkaus- ja vaativuudenarviointijärjestelmä mahdollistaa esimerkiksi joukkueen kouluttajan tehtävästä maksettavan viittä erisuuruista palkkaa, joiden keskinäinen ero oli tutkimuksen tekohetkellä ilman henkilökohtaista palkanlisää jopa yli 400 euroa.

Suomenlinnan Rannikkorykmentin ryhmänjohtajien kokemuksia kouluttajakoulutuksesta ja sen vaikutuksesta heidän koulutustaitoihinsa

Sotilaskoulutuksen antaminen on puolustusvoimien tärkein rauhan ajan toiminto luoden perustan sodan ajan joukoille ja toimien puolustusvoimien näyteikkunana muun yhteiskunnan suuntaan. Eri koulutuskokonaisuuksista eräs tärkeimmistä on johtaja- ja kouluttajakoulutus, josta valtaosa toteutetaan aliupseerikoulutuksena. Konstruktivistinen oppimiskäsitys muodostaa tutkimuksen teoreettisen taustan. Tässä oppijalähtöisessä käsityksessä oppiminen perustuu aikaisempaan tietoon, oppijan aktiivisuuteen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Myös puolustusvoimissa oppimisen, opettamisen ja koulutuksen tulisi pohjautua tähän käsitykseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia ryhmänjohtajilla on kouluttajakoulutuksesta. Tutkimuksen pääkysymys oli, miten konstruktivistinen oppimiskäsitys ilmenee ryhmänjohtajien kouluttajakoulutuksessa? Pääkysymykseen haettiin vastausta kahden alakysymyksen kautta: 1) Millaisena ryhmänjohtajat kokevat aliupseerikurssin aikaisen kouluttajakoulutuksen? 2) Millaisena ryhmänjohtajat kokevat johtajakauden aikaisen kouluttajana harjaantumisen? Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen. Aineistokeruu toteutettiin teemahaastatteluilla Suomenlinnan Rannikkorykmentissä. Teemat muodostuivat aliupseerikurssin aikaisen kouluttajakoulutuksen ja johtajakauden aikaisen kouluttajana harjaantumisen ympärille. Haastatellut neljä miestä olivat iältään noin 20-vuotiaita ja kotoisin pääkaupunkiseudulta tai sen läheisyydestä. Saatu aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimuksen päätulokset esitetään teoreettisista käsitteistä muodostetuissa pääluokissa, jotka ovat seuraavat: ”Yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksen merkitys koulutustaidon kehittymiseen”, ”Oppijan merkitys koulutustaidon kehittymiseen” ja ”Tilannesidonnaisuuden merkitys koulutustaidon kehittymiseen”. Kutakin pääluokkaa käsitellään niihin sisältyvien alaluokkien kautta tutkittavien näkemysten ja äänen esiin saamiseksi. Konstruktivistinen oppimisnäkemys ilmenee ryhmänjohtajien kouluttajakoulutuksessa heidän oppijan rooliaan kuvaavien käsitysten kautta. Ryhmänjohtajat korostivat omaa vastuutaan oppimisessaan. Heidän mukaansa oppiminen on ensisijaisesti heistä itsestään lähtöisin, ja vastauksissa painotettiin myös itsereflektion merkitystä. Henkilökunta koettiin ennemmin oppimisen ohjaajana kuin valmiiden vastausten antajana. Oppimisympäristö ei ole kuitenkaan ollut oppimista ohjaava ja tukeva, sillä sosiaalinen vuorovaikutus erityisesti henkilökunnan ja ryhmänjohtajien välillä oli vähäistä. Palaute ei ole ollut laaja-alaista, yksilöllistä ja jatkuvaa. Oppimisen tilannesidonnaisuutta korostettiin, sillä haastateltavien mukaan kouluttajana oppiminen tapahtuu parhaiten todellisissa tilanteissa ja ympäristöissä itse tekemällä.

Ammoniumin, fosfaatin ja nitraatin poisto adsorption avulla

Kiinnostus ravinneionien ammoniumin, fosfaatin ja nitraatin poistoon liittyy niiden ne-gatiivisiin ympäristövaikutuksiin ja niiden poistoon jätevesistä on olemassa erilaisia tekniikoita. Tässä työssä ionien poistoa tutkittiin adsorptiotekniikan avulla. Siinä perus-ajatuksena on ionin kiinnittyminen adsorbentin pintaan, jolloin sen poistaminen käsitel-tävästä vedestä on mahdollista. Tässä diplomityössä tutkittiin eri adsorbentteja ammoniumin, fosfaatin ja nitraatin poistoon, ja päämääränä oli niiden yhtäaikainen poistaminen. Kokeita tehtiin niin laboratoriossa valmistetuille ravinneliuoksille kuin Yara Suomi Oy:n Siilinjärven (Yara) toimipaikalta toimitetuille vesille. Yaran vesien osalta pääpaino oli ammoniumin poistossa. Tutkimuksen haasteina olivat ionien erilaiset varaukset, jolloin esimerkiksi positiivisesti varautunut ammoniumioni kiinnittyi negatiivisesti varautuneen adsorbentin pintaan hel-poiten. Toisaalta negatiivisesti varautuneet anionit fosfaatti ja nitraatti suosivat positiivi-sesti varautuneita adsorbentteja. Myös muiden ionin läsnäolo joko edisti tai esti adsorboitumista ja joissain tapauksissa pH:lla oli suuri merkitys prosessin onnistumiseen. Saatuja tuloksia tarkasteltiin tutkittujen ionien poistoprosenttien ja isotermimallinnuksien kautta unohtamatta muita esille tulleita seikkoja. Saatujen tulosten mukaan etenkin kalsinoitu hydrotalsiitti poisti fosfaattia ja nitraattia, mutta se ei mainittavasti toiminut ammoniumille. Ammoniumille sen sijaan toimi par-haiten zeoliitit ja bentoniitti, jotka vähensivät myös Yaran vesien ammoniumpitoisuutta. Ionien yhtäaikainen poistaminen oli haastavaa ja sen parempi ymmärtäminen edellyttää jatkotutkimuksia. Yksi jatkotutkimuskohde voisi olla eri adsorbenttien yhdistäminen keskenään, ja tästä saatiin jo alustavia, rohkaisevia tuloksia.