Matkailusta kiinnostuneiden kuluttajien eWOM-viestintä sosiaalisessa mediassa

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan matkailusta kiinnostuneiden kuluttajien elektronista word-of-mouth-viestintää (eWOM) sosiaalisessa mediassa. Aihepiiriä lähestyttiin neljän osaongelman kautta: 1) miten hyvin sosiaalisen median eri kanavat tunnetaan ja miten paljon niitä käytetään, 2) millaisia sosiaalisen median kuluttajatyyppejä on tunnistettavissa, 3) miten kuluttajat osallistuvat eWOM-viestintään matkailukontekstissa ja 4) millaista kuluttajien ja matkanjärjestäjän välinen vuorovaikutus on Facebookissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys painottuu word-of-mouth-viestinnän tarkasteluun niin perinteisessä kuin elektronisessa muodossa. Viestintäteorioiden ohella teoriassa tarkastellaan sosiaalisen median ilmiötä yleisellä tasolla, minkä lisäksi tutkielmassa perehdytään tarkemmin eWOM-viestinnän ilmenemiseen erilaisilla kanavilla, kuten blogeissa, mielipide- ja arviointisivustoilla sekä kuvanjakopalveluissa. Empiirisen tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvantitatiivinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä yhteistyössä matkanjärjestäjä Tjäreborgin kanssa. Yli 1000 vastausta käsittänyt otos antoi ajankohtaisen läpileikkauksen suomalaisten matkailusta kiinnostuneiden kuluttajien sosiaalisen median käytöstä sekä heidän osallistumisestaan eWOM-viestintään. Tutkimustuloksissa havaittiin suomalaisten melko samankaltainen, suppeahko sosiaalisen median kanavien käyttö: tällä hetkellä sosiaalisen median käyttö painottuu vahvasti verkkoyhteisöpalvelu Facebookiin ja videopalvelu Youtubeen. Harvinaisemmat kanavat, kuten Instagram, Pinterest, Foursquare, olivat suurimmalle osalle vastaajista täysin vieraita. Myös osallistuminen eWOM-viestintään oli suhteellisen passiivista painottuen pikemminkin tiedon etsintään ja muiden kuluttajien jakamien julkaisujen tarkasteluun kuin aktiiviseen kommentointiin ja sisällöntuottamiseen. Sosiaalisen median käytön perusteella pystyttiin tunnistamaan kolme erilaista sosiaalisen median käyttäjäryhmää (hitaat omaksujat, jämähtäneet facebookkaajat ja aktiiviset edelläkävijät), joiden välillä havaittiin eroavaisuuksia niin eWOM-viestintään osallistumisessa kuin kanavien käyttöaktiivisuudessa. Esimerkiksi nuoremmat, useita eri kanavia aktiivisesti käyttävät kuluttajat olivat rohkeampia jakamaan matkakuvansa sosiaalisessa mediassa, kun taas vanhemmat kuluttajat suhtautuivat varsin varauksellisesti lomakuvien jakamiseen sosiaalisen median sivustoilla. Kuluttajat suhtautuivat myötämielisesti matkanjärjestäjän kanssa viestimiseen yrityksen Facebook-sivulla; esimerkiksi tarjoukset, arvonnat, ajankohtaiset uutiset lomakohteesta sekä mahdollisuus vaikuttaa yrityksen toimintaan koettiin hyvin kiinnostavaksi sisällöksi Facebookissa. Tämän perusteella voidaan todeta, että kuluttajat kokevat Facebook-kanavan olevan kiinnostava väylä rakentaa vuorovaikutusta matkanjärjestäjän kanssa.

Etuyhteysyritysten sisäinen rahoitus siirtohinnoittelun näkökulmasta

Varsinaiset siirtohinnoittelusäännökset antavat riittävää ohjeistusta etuyhteydestä ja markkinaehtoperiaatteesta. Rahoitustransaktioiden osalta ei ole kuitenkaan olemassa kotimaista, eikä kansainvälisesti yhteisesti sovittua säännöstöä markkinaehtoisuuden määrittämiseksi. Tämä Pro gradu tutkielma käsittelee etuyhteysyritysten sisäistä rahoitusta siirtohinnoittelun näkökulmasta. Pääasiallisena tutkimuskysymyksenä on etuyhteysyritysten sisäinen rahoitus ja miten sen markkinaehtoisuus voidaan määritellä ja todistaa. Tutkielman tutkimusote on oikeusdogmaattinen, eli voimassaolevan oikeuden sisällön selvittäminen etuyhteysyritysten sisäisen rahoituksen kannalta. Tutkielmassa viitataan myös vieraaseen oikeuteen, selvittämällä OECD:n siirtohinnoitteluohjeen soveltamista kahdessa ulkomaisessa oikeustapauksessa. Tutkielman aineistona on voimassaoleva kotimainen lainsäädäntö, EU:n korko- ja rojaltidirektiivi, muu EU -ohjeistus sekä OECD:n malliverosopimus ja siirtohinnoitteluohje. Näistä lähtökohdista tutkimusongelmaa selvitettiin edelleen oikeuskirjallisuuden ja asiantuntija-artikkeleiden avulla. Lisäaineistona oli erään pankin yritysrahoituksesta vastaavan henkilön haastattelu. Aineistona käytettiin myös oikeustapauksiin liittyviä oikeuden päätösasiakirjoja. Oikeustapaukset olivat Suomesta, Ruotsista ja Kanadasta. Tutkimuksen tuloksista voidaan mainita rahoitustransaktioiden markkinaehtoisuuden osalta, että siirtohinnoitteluanalyysissä tarvittavan vertailukelpoisen ulkoisen löytäminen on ongelmallista. Ongelmallisuus syntyy lainakorkoon vaikuttavien lukuisten tapauskohtaisten tekijöiden suuresta määrästä. Markkinaehtoisuus on helpommin todennettavissa, jos on käytössä sisäinen verrokki. Tutkittujen oikeustapausten perusteella voidaan todeta, että eri maiden oikeuslaitoksilla on hieman erilainen tulkinta samoista OECD:n siirtohinnoitteluohjeista. Koska siirtohinnoittelu on monimutkaisinta kansainvälisissä tilanteissa, olisi oikeusvarmuuden kannalta saatava aikaan kasainvälisesti sovitut siirtohinnanmääritysmenetelmät etuyhteysyritysten sisäisille rahoitustransaktioille.

Sisäinen markkinointi ja henkilöstön työtyytyväisyys Alko Oy:ssa

Työntekijät ovat yksi yrityksen tärkeimmistä voimavaroista. Ammattitaitoisina, motivoituneina ja sitoutuneina työntekijät muodostavat tärkeän osan yrityksen liiketoimintaa. Työntekijöiden mieltäminen sisäisiksi asiakkaiksi johtaa sisäisen markkinoinnin toteuttamisen kautta yrityksen menestyksekkäämpään toimintaan. Kirjallisuudessa on esitetty monia eri näkemyksiä sisäisen markkinoinnin käsitteestä. Tässä tutkimuksessa tärkeimmiksi sisäisen markkinoinnin keinoiksi on valittu sisäinen viestintä, koulutus, motivointi ja yrityksen sisäiset suhteet. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella sisäisen markkinoinnin roolia työtyytyväisyyden ja tätä kautta myös sitoutumisen edistäjänä yrityksen esimiesten ja työntekijöiden näkökulmasta. Tätä tutkitaan kolmen osaongelman avulla: 1) Miten sisäisen markkinoinnin keinot toimivat yrityksessä? 2) Miten sisäisen markkinoinnin keinoja voidaan hyödyntää työtyytyväisyyden kehittämisessä? 3) Mihin sitoutuneisuus perustuu yrityksessä? Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena haastattelututkimuksena alkoholialan monopoliyrityksen Alko Oy:ssa. Tutkimusstrategiana käytettiin tapaustutkimusta ja empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla. Tulosten perusteella sisäinen markkinointi on tärkeä osa yritystä, vaikkei se käsitteenä tule ehkä esiin jokapäiväisessä toiminnassa. Tarkasteltavassa yrityksessä sisäistä markkinointia pyritään toteuttamaan tehokkaasti. Kuitenkin siitä huolimatta yrityksen tulisi kiinnittää enemmän huomiota sisäisen markkinoinnin toimintoihin ja täten parantaa entisestään toimintaansa. Tulokset osoittivat lisäksi, että Alkon sisäisessä markkinoinnissa tulisi painottaa vahvasti yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Sisäisen markkinoinnin toteuttaminen edellyttää siis avointa kommunikointia esimiesten ja työntekijöiden välillä ja työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin yrityksessä. Tulosten perusteella työtyytyväisyyden merkitys on suuri. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että sisäisen markkinoinnin toteuttamisella on mahdollista vaikuttaa työntekijöiden työtyytyväisyyteen ja sitä kautta myös sitoutumiseen. Tämä edellyttää, että yrityksessä viestintä tavoittaa kaikki toivotulla tavalla ja että viestit ovat tarpeeksi selkeitä ja yksiselitteisiä. Keskeisenä asiana tuloksista tuli esiin esimiesten rooli sisäisen markkinoinnin toteuttamisessa ja työtyytyväisyyden parantamisessa. Vastuiden selkiyttäminen on yksi yrityksen sisäisen toiminnan parantamisen kehittämisalueita, koska sen avulla yritys pystyy vaikuttamaan työtyytyväisyyteen. Sitoutuneisuus perustui mahdollisuuteen tehdä erilaisia asioita ja kehittää itseään ja vaikuttaa asioihin omalla panostuksellaan. Etenkin esimiesaseman kautta koettiin positiivista velvollisuuden tunnetta. Sitoutuneisuus perustui myös vahvasti rakentuneeseen työtyytyväisyyteen.

Arktisen meriteknologian ennakointi : Uudenmaan pk-yritysten näkökulmasta

Uudellamaalla voi olla johtava rooli Suomessa ja maailmassa arktisessa meriteknologiassa myös jatkossa. Tämä edellyttää muun muassa koulutuksen, tutkimuksen ja muun toiminnan suuntaamista palvelemaan arktisen meriteknologian kysyntää. Hankkeessa pyrittiin määrittämään arktisen meriteknologian sisältöä ja käsitettä, tarkastelemaan mahdollisuuksia etenkin Uudenmaan ja muun Suomen pk-yritysten näkökulmasta, tunnistamaan ”miniklustereita” muun muassa kansainvälistymisinstrumenttien soveltamiseksi, tunnistamaan koulutustarpeita ja löytämään suosituksia valtakunnantason politiikalle. Ennakoinnin ydinmenetelmänä oli Delfoi-prosessi, jota täydensi tulevaisuusverstas ja viestintäympäristön käyttö Internetissä osoitteessa www.amtuusimaa.net. Toimintaympäristön muutoksia arvioitiin vuoteen 2030 ja tarvittavia kehittämistoimia viiden vuoden aikajänteellä. Tulosten perusteella ”Arktinen meriteknologia on mereen liittyvää teknologiaa merellä, ilmassa, meren alla tai maalla. Teknologia liittyy etenkin kaasun- ja öljyntuotantoon ja kaivostoimintaan. Teknologia toimii arktisissa olosuhteissa ja se on etenkin 1) kylmän, lumen ja jään kestävää, 2) luontoa vähän rasittavaa, 3) teknologia toimii pitkien etäisyyksien toimintaympäristössä. Hankkeessa testattiin noin 50 asiantuntijoiden kehittämää hankealoitetta. Alustavasti esitetään toteutettavaksi seuraavat hankkeet, jotka pääasiassa perustuvat Delfoi-paneelin 2. haastattelukierroksen perusteella tehtyyn arvottamiseen. ”Hard / kovat kärjet” – vaatii päätöksiä laajalla rintamalla ja ”isännän otetta” (muun muassa valtion) ja investointeja: Offshore-koulutuksen kehittäminen, Öljyntorjuntalaboratorion perustaminen ja siihen tukeutuvan koulutus- ja kehittämistoiminnan edistäminen, Materiaalien kylmässäkäyttäytymisen tutkimusohjelma ja testiolosuhteiden luominen, AMT-teknologian esille tuominen viestinnässä, Yhteistyömahdollisuudet tuotannossa suomalaisten ja venäläisten toimijoiden kanssa -selvitys ja valtion ja suuryhtiöiden strategioiden tarkistus ja liittoutuminen relevanttien toimijoiden kanssa. ”Medium-hankkeissa” muun muassa projektirahoituksen oikealla ja ohjelmallisella suuntaamisella saadaan merkittäviä tuloksia aikaan - korostavat ELY:n, oppilaitosten/kuntien/maakuntien ja yliopiston roolia: Telakoiden tuottavuuden nosto (edellyttää tilauskuormaa, aloite kuuluu myös ”hard” ryhmään), Projektiosaamisen vahvistaminen, Arktisen meriteknologian jäämallilaboratorio suureksi ja kansainväliseksi, Jäämanagement toiminnan koulutus ja simulaattori, Työnjohtotason koulutus ja Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi. ”Soft–hankkeet” korostavat muun muassa kehittämisorganisaatioiden, yritysten ja yhdistysten roolia: Kronstadin telakkayhteistyöhön ja teollisuuspuistokonseptiin varautuminen, Alan keksintöjen ja keksijöiden esille nostaminen, Meri- ja kaivosteollisuuden yhteisten mahdollisuuksien etsiminen ja Viestintä / ennakointiraportin tulosten toimeenpano viestinnän keinoin. Kiistanalaisista merkittäviä mahdollisuuksia sisältävistä teemoista voidaan nostaa muun muassa seuraavat: Arktisen meriteknologian klusterin laajentaminen Ouluun ja Pietariin, Arktiset risteilyalukset ja Arktisen sisävesiliikenteen laivat ja järjestelmät.

Siirtomaasodasta sisäisen turvallisuuden operaatioon : Sir Robert Thompsonin periaatteet Britannian operaatioissa Malaijilla ja Pohjois-Irlannissa

Sir Robert Thompson määritti vuonna 1966 julkaistussa kirjassaan Defeating Communist Insurgency viisi vastakumoukselliselle sodankäynnille keskeistä periaatetta, jotka ovat: - Hallituksella tulee olla selkeä poliittinen tavoite. - Hallituksen täytyy toimia lainmukaisesti. - Hallituksella pitää olla kaikille toimijoilleen yhteinen yleissuunnitelma ja suunnittelu. - Hallituksen tulee asettaa painopiste poliittisen kumouksellisuuden, ei sissien voittamiseen. - Kumouksellisen sodan ollessa sissisodan vaiheessa, hallituksen tulee turvata ensimmäisenä omat tukialueensa Thompsonin periaatteet pohjautuvat hänen kokemuksiinsa Malaijin kriisin aikana 1948 – 60 ja ne siirtyivät osaksi ensimmäisiä brittiläisiä vastakumouksellisen sodankäynnin ohjesääntöjä, jotka julkaistiin vuonna 1969. Samana vuonna alkoi Pohjois-Irlannin konflikti (1969 – 98). Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten Thompsonin periaatteita toteutettiin ne pääosin synnyttäneessä Malaijin kriisissä ja Pohjois-Irlannin konfliktissa. Tutkimuskysymyksiä ovat: Mitä Thompsonin periaatteet tarkoittavat ja miten ne ovat ilmenneet brittiläisessä ohjesääntökirjallisuudessa? Mikä periaatteiden toteutuksessa yhdisti Malaijin ja Pohjois-Irlannin konflikteja? Mitä eroja periaatteiden toteuttamisessa oli konfliktien välillä? Mitkä tekijät aiheuttivat keskeiset erot periaatteiden toteuttamisessa konfliktien välillä?Tutkimuksen käytetty lähdemateriaali koostuu täysin laadullisesta aineistosta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista, teorialähtöistä sisällönanalyysiä Eri lähteitä vertailemalla tehtyä analyysiä on ohjannut Thompsonin määrittämien periaatteiden kehys. Malaijin ja Pohjois-Irlannin konflikteista saatua analysoitua tietoa on verrattu keskenään käyttäen teoriakehystä, ja näin on pyritty löytämään yhtäläisyyksiä ja eroja Thompsonin periaatteiden toteuttamisessa konfliktien välillä. Tutkimuksen kannalta keskeisiä lähdeteoksia ovat: Sir Robert Thompson: Defeating Communist Insurgency, David McKittrick ja David McVea: Making Sense of the Troubles, Magne Haugseng: The Tightening Grip: Northern Ireland – The Military and 35 Years of Terror. Tutkimuksen kannalta keskeisiä lähdeasiakirjoja ovat Britannian asevoimien Pohjois-Irlannin konfliktista kirjoittama tutkimusraportti Operation Banner - An Analysis of Military Operations in Northern Ireland ja Riley Sunderlandin RAND-tutkimuslaitokselle vuonna 1964 laatimat Malaiji-raportit. Keskeisin ohjesääntölähde oli Britannian asevoimien vuosina 1969 – 70 julkaisema kolmiosainen vastakumouksellisen sodankäynnin ohjesääntö Land Operations Volume III Counter Revolutionary Operations. Tutkimuksessa havaittiin, että Britannian hallituksella oli molemmissa operaatioissa selkeät tavoitteet. Molemmissa operaatioissa hätätilavaltuudet laadittiin mahdollistamaan asevoimille ja poliisille laajat toimivaltuudet. Tästä huolimatta molemmissa operaatioissa tapahtui turvallisuusjoukkojen väärinkäytöksiä. Pohjois-Irlannin väärinkäytöksiä on tuotu selkeämmin esille PIRA:n propagandan ja tiedotusvälineiden läsnäolon takia. Kummassakaan operaatiossa ei ole ollut yhtä selkeää suunnitelmaa, vaan sarja erilaisia suunnitelmia. Malaijilla kaikkien toimijoiden yhteinen suunnittelu toimi koska sitä varten luotiin organisaatiorakenne. Pohjois-Irlannissa yhteisen suunnittelun periaatetta ei toteutettu poliitikkojen haluttomuuden takia. Sekä Malaijilla että Pohjois-Irlannissa toiminnan kohdentaminen kumouksellisuuteen toteutettiin häiritsemällä kumouksellisen vastustajan huoltoa. Malaijilla kumouksellisuuden oikeutusta heikennettiin myös muilla keinoilla kuten yhteiskunnallisia oloja kehittämällä sekä käynnistämällä Malaijin itsenäistymiskehitys. Kummassakaan operaatiossa hallituksen tukialueet eivät olleet vakavasti uhattuna. Keskeinen erottava tekijä operaatioiden välillä johtui tapahtumapaikasta ja – ajasta. Vastustajana PIRA oli kehittyneempi ja se kykeni muuttamaan toimintaansa vastaamaan muutoksia turvallisuusjoukkojen toiminnassa.

Rauhanturvaajien koulutuksen kehittyminen vuosina 1956–1969

Suomi haki Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenyyttä jo 1947 Suomen rauhansopimuksen tultua voimaan, mutta jäsenyys hyväksyttiin vasta 1955. Suomi osallistui ensimmäistä kertaa yleiskokouksen toimintaan syksyllä 1956, jolloin ennen varsinaista syysistuntoa pidettiin kaksi kiireellistä kokousta,Miten rauhanturvaajien koulutus Suomessa ja operaatioalueella kehittyi vuosina 1956 - 1969? Alatutkimuskysymyksinä ovat: - Mitkä olivat taustat Suomen osallistumiselle rauhanturvaamiseen 1950- ja 1960-luvuilla? - Miten Yhdistyneiden Kansakuntien Suomen komppaniat oli organisoitu ja miten komppani-at perustettiin vuosina 1956 ja 1957? - Miten Yhdistyneiden Kansakuntien Suomen Komppanioiden koulutus toteutettiin ja mitä koulutus sisälsi? - Miten Yhdistyneiden Kansakuntien Suomen Pataljoonat oli organisoitu ja miten pataljoonat perustettiin vuosina 1964 - 1969? - Miten Yhdistyneiden Kansakuntien Suomen Pataljoonien koulutus toteutettiin ja mitä kou-lutus sisälsi? Koulutuksellisesta näkökulmasta Suomen osallistuminen rauhanturvaamistoimintaan tuntuu yllättä-neen koko organisaation. Ensimmäisen joukon koulutukseen ei olut varauduttu, vaan joukko perus-tettiin kiireisellä aikataululla. Puolustusvoimien vähäinen kiinnostus ei tukenut koulutuksen antamista, vaan osittain rauhanturvaamiseen liittyvät asiat koettiin painolastiksi muutenkin vähäisillä resursseilla toimiville puolustusvoimille. Suezin operaation jälkeen Suomen rauhanturvaamisessa joukoilla tulee kohtuullisen pitkä tauko. Osallistumistauon aikana Suomi aloitti oman rauhanturvaamiskonseptinsa luomisen tiiviissä yhteis-työssä muiden pohjoismaiden kanssa. Pysyvässä valmiudessa olevan pataljoonan oli suunniteltu ole-van valmiudessa vuoden 1964 lopusta eteenpäin. Pitkälle edenneet valmistelut keskeytyvät joukko-pyyntöön Kyprokselle. Kyproksen joukon valmistelussa ei kuitenkaan hyödynnetty pysyväksi suun-nitellun joukon perustamista tai koulutusta. Kyproksen joukkoa lähdettiin kokoamaan Suezin mallin mukaan etsimällä vapaaehtoisia. On kuitenkin huomioitavaa, että Kyprokselle lähdettäessä Suomella oli jo kokemusta operaatioista ja ainakin suhteita muihin rauhanturvaamiseen osallistuviin maihin oli luotu. Ensimmäisen Kyprokselle lähetetyn joukon koulutukseen Suomessa oli panostettu huomatta-vasti enemmän kuin Suezille lähtöön. Merkittävänä koulutuksellinen muutos rauhaturvaajien koulutuksessa on YKSP/ täydennysosaton perustaminen Niinisalon varuskuntaan. Ensimmäisen kerran rauhanturvaajien koulutusta keskitetään samaan paikkaan ja täydennysosasto määrätään orgaaniseksi osaksi Satakunnan Tykistörykmenttiä.Lähempänä 1970-lukua koulutukseen alkaa esiintyä selkeä jatkumo Suomessa annetun ja operaa-tioalueella annetun koulutuksen välillä. Suomessa järjestetyissä koulutus- ja valintatilaisuuksissa 75 prosenttia ajasta kuitenkin käytettiin muihin asioihin kuin koulutukseen. Suomessa koulutettiin edelleen vain perusluennot, perusammunnat ja sulkeisjärjestysharjoituksia. Operaatioalueella keski-tyttiin taistelukoulutukseen, sulkeisjärjestysharjoituksiin ja kieliopintoihin. Rauhanturvaamiskokemusta omaavien henkilöiden käyttäminen hyödyksi on ollut omiaan koulutuk-sen kehittymisessä. YKSK 1 ja YKSK 2 komppanioiden päälliköt toimivat myöhemmin YKSP 1 ja YKSP 2 komentajina. YK-koulutuskeskusta ja sen edeltäjää YKSP/ Täydennysosastoa voidaan pitää rauhanturvaajien koulutusta koordinoivana ja resursseja kokoavana osastona. Operaatiosta ja tarkastusmatkoilta saatu palaute pystyttiin kokoamaan yhteen paikaan ja hyödyntämään seuraavien joukkojen koulu-tuksessa. Operaatioista saatua palautetta voitiin täydentää valinta- ja koulutustilaisuuksista saadulla palautteella. joissa käsiteltiin ensin Suezin ja sitten Unkarin kriisiä. Unkarin kriisissä oli voimakas itä – länsi – asetelma, mutta Suezin kriisissä Suomen ei tarvinnut asettua kummallekaan puolelle. Marraskuussa 1956 hyväksyttiin päätöslauselma ja perustettiin YK:n Lähi-idän valvontajoukko eli United Nations Emergency Force (UNEF). Ensimmäistä kertaa YK:n alainen aseistettu osasto perustettiin rauhan turvaamiseksi kriisialueella. Suomen hallitus vastasi kolme tuntia YK:n pääsihteerin virallisen tiedustelun jälkeen osallistuvansa YK:n Lähi-idän valvontajoukkoon. Suomalainen rauhanturvajoukko osallistui operaatioon vuoden 1956 marraskuusta vuoden 1957 joulukuuhun asti. Suomi päätti kahden puolivuotiskauden jälkeen lopettaa osallistumisensa UNEF - operaatioon. Suomi otti seuraavan kerran osaa, Suezin operaatioita huomattavasti mittavammalla joukolla, Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaoperaatioon Kyproksella. United Nations Peacekeeping Force in Cyprus-operaatioon Suomi osallistui vuodesta 1964. Operaatioon lähetettiin suomalainen rauhanturvapataljoona. Suomi jatkoi pataljoonan vahvuisen rauhanturvajoukkonsa pitämistä Kyproksen operaatiossa aina vuoteen 1977. Tutkimuksella on haettu vastausta rauhanturvaajien koulutuksen kehittymiseen vuosina 1956 – 1969. Alakysymyksillä selvitetään konkreettisia muutoksia koulutuksen käytännön toteuttamisessa ja syitä mahdollisin muutoksiin rauhanturvaajien koulutuksessa. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on:

Kansainvälisten suurorganisaatioiden liiketoiminnan skenaariot : skenaariot kilpailuaseman säilyttämisen välineenä

Globalisaatio ja maailman nopea muuttuminen on pakottanut organisaatiot pohtimaan omaa tulevaisuuttaan tarkemmin ja laajemmin. Erityisesti kansainvälisillä markkinoilla toimivat suurorganisaatiot joutuvat tiukan paikan eteen suunnitellessaan tulevaisuuttaan ja sitä, miten pystyvät säilyttämään asemansa markkinoilla. Tulevaisuuden ennakoinnin haasteellisuus ja organisaatioiden toimintaympäristön nopea muuttuminen on synnyttänyt tarpeen tulevaisuuden ennakointiin tarkoitetuille työvälineille eli skenaarioille. Kokonaisvaltaisen skenaariotyön avulla organisaatiot pyrkivät rakentamaan vaihtoehtoisia skenaarioita ennakoimalla toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia. Skenaarioiden avulla organisaatio pyrkii säilyttämään asemansa markkinoilla ja turvaamaan liiketoimintansa jatkuvuuden tulevaisuudessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten skenaariotyöllä voidaan saavuttaa kestävä kilpailuasema kansainvälisessä suurorganisaatiossa. Ongelmaa lähestyttiin tarkastelemalla, miten kilpailuasema määrittyy strategisessa johtamisessa ja miten skenaariotyön avulla voidaan varautua tulevaisuuden haasteisiin. Tutkimuksessa käytettiin sekä kirjallisuuteen että empiiriseen materiaaliin perustuvaa tarkastelua ja pohdintaa. Empiirinen osuus muodostui kansainvälisten suurorganisaatioiden johdon teemahaastatteluista. Haastatteluaineiston perusteella päätutkimuskysymyksen tuloksena löydettiin kolme keskeistä teemaa, jotka vaikuttivat kilpailuaseman säilyttämisen mahdollisuuksiin skenaariotyön avulla. Esiin nousivat jatkuvan skenaariotyön toteuttamisen tarve, globalisaation vaikutukset strategia- ja skenaariotyöhön ja kokonaisvaltaisen skenaariotyön kehittäminen kilpailuedun saavuttamiseksi. Haastattelututkimuksen mukaan kansainväliset suurorganisaatiot näyttivät harjoittavan skenaariotyötä hyvin laajasti erilaisin sovelluksin. Kilpailuaseman ja kilpailuedun saavuttamisen kannalta haastateltavat näkivät skenaariotyön olevan välttämätöntä, mutta kuitenkin yksinään riittämätöntä ja vaativan rinnalleen muita tukitoimintoja. Käytännön työkaluna kilpailuedun saavuttamiseen skenaarioiden nähtiin olevan liian yleisiä ja väljiä. Haastattelut kuitenkin osoittivat, että skenaariotyötä ei nähdä niinkään käytännön työkaluna, vaan organisaation ajattelun avaajana ja asioille merkityksen antajana. Skenaariotyölle on kehitetty sovelluksia, jotka palvelevat organisaatioiden tarpeita yhä enenevissä määrin. Haastattelujen mukaan skenaariotyö voitiin nähdä organisaation oppimisprosessina sekä alkusysäyksen antajana organisaation toiminnan kehittämiselle. Lisäksi organisaatio voi pitää laajaa ja onnistunutta skenaariotyötä kilpailuedun tuojana eikä ainoastaan välineenä sen saavuttamiseen.

Yhteisöllinen viestintä markkinaorientaation näkökulmasta koulutusorganisaatiossa

Yhteisöllisen median tarjoamat välineet ovat lisääntyneet nopeasti yritysten ja organisaatioiden sisäisessä käytössä ja henkilöt voivat tehdä töitä monessa paikassa lähes samanaikaisesti paikasta ja ajasta riippumatta. Samalla tiedon ja materiaalien jakaminen on tullut paljon avoimemmaksi pitkälti näiden välineiden kautta. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa, miten koulutusorganisaatiossa hyödynnetään yhteisöllistä mediaa markkinaorientaation näkökulmasta. Tutkielman kohteena on toisen asteen ammatillinen koulutusorganisaatio Länsirannikon Koulutus Oy WinNova. Tarkoituksena on ryhmäkeskustelun ja koko organisaatiolle tehtävän kyselyn kautta saada laaja kuva siitä, miten organisaatiossa jaetaan tietoa ja miten siellä hyödynnetään yhteisöllistä mediaa sisäisessä viestinnässä. Tutkielma on toimintatutkimus ja siinä käytetään kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia menetelmiä. Tärkeimmiksi aineistonkeruumenetelmiksi valittiin ryhmäkeskustelu toiminnallisen tutkimuksen luonteesta johtuen ja sähköinen lomakekysely, koska tutkittavana kohteena oli suuri organisaatio. Ryhmäkeskustelussa haluttiin saada aikaan vapaata keskustelua aiheesta eri ryhmien osalta ennen varsinaisen kyselyn toteuttamista. Ryhmäkeskustelu ja kyselyn tulokset analysoitiin teoriaohjaavan analyysin kautta. Tutkimusaineiston perusteella tiedon jakaminen ja yhteisöllisen median hyödyntäminen koulutusorganisaatiossa on hyvin riippuvaista vastaajan iästä, alasta ja ammatillisesta roolista. Tämä tutkimus ei anna vastausta siihen, kannattaako yhteisöllistä mediaa käyttää kyseisen organisaation sisäisessä viestinnässä. Se kuvaa kuitenkin hyvin, miten sitä hyödynnetään koulutusorganisaatiossa tällä hetkellä tiedon hankintaan, jakamiseen ja vuorovaikutukseen ja miten erilaiset ryhmittymät sitä käyttävät ja mitä tämän tutkimuksen tulosten perusteella tulisi huomioida, jos käyttöä lisättäisiin organisaation tasolla.

Waste-to-Energy Scenarios in the China Context

Waste incineration plants are increasingly established in China. A low heating value and high moisture content, due to a large proportion of biowaste in the municipal solid waste (MSW), can be regarded as typical characteristics of Chinese MSW. Two incineration technologies have been mainly established in China: stoker grate and circular fluidized bed (CFB). Both of them are designed to incinerate mixed MSW. However, there have been difficulties to reach the sufficient temperature in the combustion process due to the low heating value of the MSW. That is contributed to the usage of an auxiliary fossil fuel, which is often used during the whole incineration process. The objective of this study was to design alternative Waste-to-energy (WTE) scenarios for existing WTE plants with the aim to improve the material and energy efficiency as well as the feasibility of the plants. Moreover, the aim of this thesis was to find the key factors that affect to the feasibility of the scenarios. Five different WTE plants were selected as study targets. The necessary data for calculation was gained from literature as well as received from the operators of the target WTE plants. The created scenarios were based on mechanical-biological treatment (MBT) technologies, in which the produced solid recovered fuel (SRF) was fed as an auxiliary fuel into a WTE plant replacing the fossil fuel. The mechanically separated biowaste was treated either in an anaerobic digestion (AD) plant, a biodrying plant, a thermal drying plant, or a combined AD plant + thermal drying plant. An interactive excel spreadsheet based computation tool was designed to estimate the viability of the scenarios in different WTE cases. The key figures of the improved material and energy efficiency, such as additional electricity generated and avoided waste for landfill, were got as results. Furthermore, economic indicators such as annual profits (or costs), payback period, and internal rate of return (IRR) were gained as results. The results show that the AD scenario was the most profitable in most of the cases. The current heating value of MSW and the tipping fee for the received MSW appeared as the most important factor in terms of feasibility.

Asiakkuuspääomaan kohdistuvat investoinnit ja niiden tuottavuuden seuraaminen: viiden asiantuntijan näkemyksiä suomalaisten yritysten asiakkuusinvestointikäytännöistä

Markkinoinnin hyödyllisyys ja tuottavuus on kyseenalaistettu, koska markkinointiosastot eivät ole pystyneet osoittamaan selkeitä numeerisia tuloksia toiminnalleen. Tämä tutkielman tarkoituksena on kuvata markkinoinnin ja yrityksen tuloksellisuuden välistä linkkiä, erityisesti asiakkuusajattelun kautta. Työn päätarkoituksena on tutkia yrityksen markkinointi-investointeja asiakkuuspääomaan ja näiden investointien tuottavuuden seurantakäytäntöjä. Tutkimusongelma jakautuu neljään osaon-gelmaan: 1) Mitä tarkoitetaan markkinointi-investoinneilla? 2) Mistä muodostuu yrityksen asiak-kuuspääoma? 3) Miten asiakkuuspääomaan voidaan investoida tuottavasti? ja 4) Kuinka suomalai-set keskisuuret ja suuret yritykset käytännössä toteuttavat asiakkuusinvestointi-ajattelua ja seuraavat näiden tuottavuutta? Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella haastattelututkimuksella. Empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä asiantuntijaa, jotka työskentelevät päivittäin keskisuurten ja suurten suoma-laisten yritysten asiakkuusjohtamisen ja markkinointitoimien parissa. Tutkimustulosten mukaan markkinoinnin strateginen merkitys on ainakin osittain ymmärretty yrityksissä, vaikka harva suo-malainen yritys käsittelee markkinointikustannuksia investointeina. Asiakkuudet nähdään olennai-sena osana yritystoimintaa ja niille annetaan runsaasti arvoa, mutta yritykset eivät puhu asiakkuuk-sistaan pääomana. Asiakkuuspääomaan investoidaan tuottavasti ennen kaikkea löytämällä oikeat kohderyhmät, esimerkiksi asiakkuuksien riski-tuottoanalyysillä tai asiakaskannan optimoinnilla. Harva yritys segmentoi asiakkuudet riski-tuottoprofiilin perusteella, mutta yritykset pyrkivät opti-moimaan asiakaskantansa uusien asiakkaiden ja vanhojen asiakkuuksien kesken. Asiakkuuden elinkaaren arvo on yksi tapa seurata markkinointi-investointien tuottavuutta asiakkuuspääoman ke-hittymisen kautta, mutta kyseinen mittari ei ole yleisessä käytössä suomalaisissa yrityksissä. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että suomalaiset keskisuuret ja suuret yritykset ovat muuttumassa yhä asiakkuuslähtöisemmiksi ja markkinoinnin tuottavuuteen kiinnitetään huomiota, vaikka monella yrityksellä on tässä vielä parannettavaa. Tulisi kehittää lisää monipuolisia, selkeitä ja luotettavia asiakkuusanalyysimittareita, joiden avulla asiakkuusjohtaminen voidaan liittää koko yrityksen tuloksen tuottamiskykyyn. Lisäksi yritysten tulisi kiinnittää entistä enemmän ja syste-maattisemmin huomiota erityyppisiin asiakkuusriskeihin.

Mistä tehdään motivoitunut asiakaspalvelija?

Tämän tutkimus selvittää, mistä tehdään hyvät asiakaspalvelijat? Tarkoituksena on siis tuoda lisää tietoa käytännön asiakaspalvelijoiden johtamisen ja motivoinnin parhaista keinoista. Tutkimuksen osa-ongelmat kysyvät: miten eri asiakaspalvelukeskeiset yritykset määrittelevät asiakaspalvelumotivaation? Miten se syntyy ja millaiset seikat sen syntymiseen vaikuttavat? Sekä miten asiakaspalvelumotivaatiota voidaan kehittää, ylläpitää ja johtaa? Näihin tutkimusongelmiin pyritään löytämään ratkaisuja aikaisemmista tutkimuksista saadun tiedon pohjalta sekä tämän tutkimuksen haastatteluiden avulla. Tutkielman tarkoitus on lisätä tietoa siitä, miten asiakaspalveluiden johtaminen toteutuu suomalaisissa yrityksissä, sekä miten asiakaspalvelijoita voitaisiin motivoida tekemään työnsä paremmin. Tutkimusmenetelmäksi on valittu haastattelututkimus. Tähän on päädytty, jotta voidaan saada syvällistä ja laadullista tietoa johdon keinoista vaikuttaa asiakaspalvelijoiden motivoitumiseen. Tutkimuksen kohdeyritykset ovat Suomessa toimivia suuryrityksiä, jotka ovat menestyneet asiakaspalvelututkimuksissa. Tutkimuksen apuna on käytetty Taloustutkimuksen tekemää Suomi tänään tutkimusta, jonka pohjalta on voitu arvioida tutkimuksen kohdeyritysten menestyneisyyttä asiakaspalvelututkimuksissa. Haastattelut suoritettiin teemahaastatteluina ja apuna käytettiin puolistrukturoitua haastattelurunkoa. Kohdeyrityksiä ja haastatteluja oli neljä kappaletta. Tutkimustulokset analysoitiin teemoittain ja tämän lisäksi hyödynnettiin ristikkäisanalyysiä. Tuloksissa selviää, että rekrytointi on avainsana hyviä asiakaspalvelijoita etsittäessä. Yritykset hakevat henkilöitä, jotka ovat valmiiksi asiakaspalveluhenkisiä ja innostuneita asiakaspalvelutyöstä, ei niinkään tuoteasiantuntijoita. Tällainen henkilö on usein ulospäin suuntautunut, ratkaisukeskeinen ja hänellä on kyky asettua asiakkaan asemaan. Asiakaspalvelijat motivoituvat työhönsä paremmin, jos heitä koulutetaan jatkuvasti ja riittävän hyvin. Koulutuksella luodaan ammattiylpeyttä, joka johtaa sitoutumiseen. Asiakaspalvelijoiden johtamisessa tärkeimmäksi osa-alueeksi nousi tavoitteiden asettaminen, työssä onnistumisen valvonta, jossa esimies ja palvelunlaadun tutkimukset ovat tärkeässä asemassa, sekä palkitseminen. Lisäksi kehityskeskustelut ovat osa hyvää johtajuutta ja ne lujittavat työntekijöiden motivoitumista. Työssä jaksamisen kannalta tärkeäksi tekijäksi nousi haasteellisten asiakaspalvelutilanteiden purkaminen ja rakentava palaute puolin ja toisin. Asiakaspalvelijat jaksavat paremmin tehdä työtään ja innostuvat siitä mikäli heidän työnsä on joustavaa ja luovuudelle annetaan tilaa. Yrityksen positiivinen maine, kannustava kulttuuri ja hyvässä asiakaspalvelutiimissä työskentely edesauttaa asiakaspalvelijoiden motivoitumista ja sitoutumista työhön. Onnistumiset ja työilmapiiri vaikuttavat myös asiakaspalvelijoiden työntekointoon. Asiakaspalvelijoita palkitaan monin erilaisin menetelmin ja niistä motivoivimpia ovat pienet huomionosoitukset tai kehut sekä myyntimäärään ja asiakastyytyväisyyteen sidotut palkan korotukset tai bonukset. Tutkimuksen kohdeyritykset kokivat parantaneensa asiakaspalvelijoiden työtyytyväisyyttä. Työtyytyväisyyden taas on huomattu motivoivan työntekijöitä yhä parempaan asiakaspalveluun. Tämän taas katsotaan parantavan yrityksen kuvaa ja asiakastyytyväisyyttä. Asiakastyytyväisyyttä pidetään yhtenä merkittävistä kilpailukeinoista ja sen avulla yritys voi erottautua kilpailijoistaan.

Ilmanlaatu Uudellamaalla 2012

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli vuonna 2012 Järvenpäässä ja Lohjalla enimmäkseen hyvää tai tyydyttävää (Järvenpäässä 93 % ja Lohjalla 99 % vuoden tunneista). Järvenpäässä huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja kuitenkin oli melko runsaasti, yhteensä 2 % vuoden tunneista. Katujen keväinen pölyäminen oli syynä huonoon ja erittäin huonoon ilmanlaatuun. Hengitettäville hiukkasille annetut raja-arvot eivät vuonna 2012 ylittyneet Järvenpäässä ja Lohjalla. Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuudelle annettu ohjearvo ylittyi Järvenpään mittausasemalla maalis- ja huhtikuussa, Lohjalla ei lainkaan. Hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuus oli Lohjalla matalammat kuin aiempina vuosina. Järvenpäässä mittausaseman paikka vaihtui. Kevään katupölykausi alkoi maaliskuun alussa ja jatkui huhtikuun loppupuolelle. Lievä pölyäminen jatkui vielä toukokuussakin. Pienhiukkasten vuosipitoisuus oli Lohjalla selvästi alle raja-arvon ja hieman matalampi kuin vuonna 2011. Sekä jatkuvatoimisissa mittauksissa että passiivikeräinkartoituksissa saadut typpidioksidipitoisuudet olivat selvästi raja- ja ohjearvojen alapuolella. Lohjalla typpidioksidin vuosipitoisuus oli hieman korkeampi kuin vuonna 2011. Passiivikeräinkartoituksissa mitatut typpidioksidin vuosipitoisuudet olivat paria poikkeusta lukuun ottamatta matalampia tai samalla tasolla kuin vuonna 2011. Otsonipitoisuudet alittivat sekä vuoden 2010 tavoitearvot että pitkän ajan tavoitteet. Vuosipitoisuudet olivat edellisvuotta matalammat. Pääkaupunkiseudulla tehtyjen mittausten ja päästökartoitusten perusteella rikkidioksidin, hiilimonoksidin, bentseenin ja lyijyn pitoisuudet olivat raja-arvojen alapuolella ja arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuudet vastaavasti tavoitearvoja alempia. Polyaromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksista on riittämättömästi tietoja toistaiseksi

Kunnossapito-ohjelman rakentaminen RCM - menetelmän avulla

Työn tarkoituksena oli luoda UPM Kaukaan sellutehtaan kaustisointi- ja meesauunialueelle kunnossapito-ohjelma, RCM eli luotettavuuskeskeinen kunnossapitomenetelmää käyttäen. Tavoitteena oli luoda ennakkohuolto-ohjelma, joka pohjautuu laitekriittisyyksiin sekä optimoida kohdealueen laitteiden varaosien varastointia. Perustaksi työlle luotiin uusi kriittisyysluokittelumalli, joka perustuu PSK 6800 standardiin. Tarvittavien ennakkohuoltotoimenpiteiden määrittämisen apuna käytettiin toimenpiteiden määritysmatriisia. Varaosavaraston optimointia varten luotiin varaosien varastointitarpeen määritysmatriisi. Prosessin suorittamisessa korostui laaja ja osaava projektiryhmä, jonka avulla asioiden läpikäynnissä oli tarvittavat tiedot saatavilla. Projektiryhmässä oli mukana sekä kunnossapidon että käytön henkilöitä. Kunnossapito-ohjelmasta muodostui erittäin kattava. Seisokkia vaativat toimenpiteet ovat aikataulutettu siten, että niitä suoritetaan tasaisesti vuoden aikana. Uusien huoltorivien ansiosta alueen kunnossapito selkeytyy paljon.

Plan B from Outer Space - InsomniaGame-pelin suunnittelu ja toteutus 2010–2011

InsomniaGame oli Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin oppiaineen ja Insomnia verkkopeliyhdistyksen yhteistyössä vuosina 2010 ja 2011 toteuttama pelikonseptikokeilu. InsomniaGame oli osa laajempaa ”CoEx: Yhteisöllistä tekemistä tukevat tilat kokemusten jakamisessa” kaksivuotista (1.10.2009–31.12.2011) hanketta, jonka toteuttivat yhteistyössä Turun yliopiston Porin yksikkö, Tampereen teknillisen yliopiston Porin yksikkö ja Tampereen yliopisto. Hankkeen tavoitteena oli toteuttaa sosiaalista mediaa, yhteisöllisyyttä ja lisättyä todellisuutta hyödyntäviä virtuaalisia ja julkisia tiloja, joissa käyttäjät voivat jakaa kokemuksia. Tutkimus on luonteeltaan soveltava pro gradu -tutkielma, joka sisältää kaksi vuotta kestäneen ja kaksi pelisovellusta sisältävän työosuuden. InsomniaGame koostui erilaisista pelaajien suorittamista tehtävistä, pelialustasta sekä taustatarinasta. Päätutkimuskysymykset ovat: Mitkä tekijät vaikuttivat pelisuunnitteluprosessiin ja miten? Työ esittelee InsomniaGame-pelin kehityksen. Erityistarkastelussa ovat suunnitteluprosessin ja pelin sisällölliset muutokset sekä niihin vaikuttaneet tekijät. Pelin kehitys perustui pääasiassa erilaisiin dokumentteihin, joita käytettiin suunnittelun apuvälineenä sekä viestinnässä projektin eri toimijoiden kesken. Tutkimus pyrkii syntyneiden dokumenttien sekä pelisuunnittelijoiden muistin perusteella rekonstruoimaan InsomniaGame-pelisovelluksen kehityskaaren. InsomniaGamen kehityksessä oli monia tekijöitä, jotka muuttuivat sen kehityskaaren aikana. Itse pelin sisältö, kuten myös suunnittelutapa, muuttuivat kahden vuoden aikana huomattavasti. Pelillä oli myös monia erityispiirteitä, jotka tekevät sen kehityksestä ainutlaatuisen, sillä esimerkiksi pelin testaaminen yhtenä kokonaisuutena oli mahdotonta. Lisäksi peli oli tutkimus- ja yhteistyöprojekti, jossa oli mukana monia eri toimijoita ja erityisesti tutkimuksessa korostuu yhteistyökumppani Insomnia verkkopeliyhdistyksen osallisuus. InsomniaGamen kummankaan vuoden toteutus ei sujunut odotetulla tavalla, mikä osaltaan vaikutti etenkin jälkimmäisen vuoden pelin suunnitteluun. Varsinainen suunnittelutyö kuitenkin eteni ensimmäisenä vuonna käytetyn mallin mukaisesti, mutta kuitenkin niin että alkuperäiset oletukset pelisuunnittelusta ja lopputuloksesta muuttuivat. Tämän vuoksi peliprojektia voi paikoitellen luonnehtia jopa kaoottiseksi, ja erityisesti toteutusvaiheessa jouduttiin luomaan nopealla aikataululla uusia toimintamalleja. Työ toimii mallina tuleville peliprojekteille, mutta erityisen tärkeää olisi luoda yhtenäinen kehitysalusta vastaavanlaisia projekteja varten.

Ilmavoimien taistelunjohtajan tehtäväanalyysi : tilannetietoisen päätöksenteon tarkastelu critical decision methodin avulla

Ilmavoimien taistelunjohtoalaa on tutkittu hyvin vähän. Alan tietoturvatasot ja asioiden tuottaminen kirjallisiksi ohjeiksi eivät ole vielä sillä tasolla, jolla niiden voisi toivoa olevan. Hiljaista tietoa on paljon. Menetelmävalinnan perusteella tutkimuksen tavoitteena oli luoda alan julkista teoriaa. Tutkimusstrategisina valintoina olivat laadulliset tapaustutkimus ja nelivaiheinen Critical Decision Method. Tutkimuksen tarkoituksena oli hahmottaa vaatimuksia ilmavoimien taistelunjohtajan päätöksenteon pohjaksi sekä luoda kuvaus päätöksentekoprosessista tarkastellussa tapauksessa. Päätutkimuskysymyksenä oli selvittää, millaista päätöksentekotapaa taistelunjohtaja käyttää. Tutkimus rajattiin rationaalisen ja naturalistisen päätöksenteon esiintyvyyksien vertailuun valitussa taistelunjohtotehtävässä. Alakysymyksinä selvitettiin, millaisia tunnistettavia vaatimuksia ja vihjeitä ilmenee taistelunjohtajien päätöksentekoon liittyen sekä millainen on taistelunjohtajan tilannetietoisuus tarkastellussa tapauksessa ja miten tilannetietoisuutta voidaan jälleenrakentaa tukemaan päätöksentekoa sen romahdettua. Tutkimuksessa tarkasteltiin päätöksentekoa tapauksessa observoidun kokeneen yksittäisen taistelunjohtajan haastattelujen ja tilannetietoisuuden subjektiivisten arvioiden perusteella. Tilannetietoisuutta tarkasteltiin Mica Endsleyn kolmen tilannetietoisuuden tason ja Robert Taylorin Situational Awareness Rating Techniquen kymmenen ulottuvuuden perusteella. Tutkimuksen tulokset osoittivat ilmavoimien taistelunjohtajien päätöksenteon perustuvan Gary Kleinin kehittämään tilanteen tunnistavaan The Recognition-Primed Decision -malliin. Siinä taistelunjohtaja muodostaa mentaalisen mallin ja testaa ideologian toimivuuden mielessään ennen mahdollisesti toimeenpanevaa päätöksentekoa. Toimintaa ohjaa vahvasti koulutus. Samalla taistelunjohtaja rakentaa jatkuvasti tilannetietoisuuttaan, joka nousi merkittävimpänä tekijänä esiin ilmentyen intuitiivisen päätöksenteon perustaksi. Tulokset osoittivat, että taistelunjohtajan päätöksenteko perustuu naturalistiseen päätöksentekoon, koska tehtävän hektisyyden takia ei ole aikaa vaihtoehtojen laajalle vertailulle. Tehtäväkentän laajuuden takia taistelunjohtajan päätöksenteon vaatimuksiksi ilmeni useita elementtejä. Huolimatta tehtävänaikaisesta aikapaineesta, taistelunjohtajan tilannetietoisuus oli tarkastellussa tapauksessa jatkuvasti korkealla tasolla. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että taistelunjohtajien koulutusjärjestelmä on kattava ja se toimii. Päätöksenteon koulutuksessa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota kommunikaation merkitykseen. Siinä tilanteen tunnistamiseen johtavat vihjeet olivat epäselviä. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää ilmavoimien taistelunjohtajien ja taistelunjohto-opettajien koulutuksessa, valinnoissa sekä alan ohjeistusten luomisessa ja kehittämisessä.