362 resultados para ohjelmoinnin opetus
Resumo:
Simulaattorikoulutus ja pelien käyttö opetukseen sotavoimissa on lisääntynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Teknologian ja kaupallisten pelien kehitys on synnyttä-nyt uudenlaisia oppimisympäristöjä myös puolustusvoimien käyttöön, koska niiden realismi ja graafinen ulkoasu on saatu tyydyttävälle tasolle. Viimeisen neljän vuoden aikana niiden käyttömahdollisuuksia on alettu kartoittaa ja muutamat tehdyt tutkimukset sekä pilotointi tukevat niiden hyötykäyttöä varusmieskoulutuksessa. Nykysukupolvi on tottunut pelaamaan kaupallisia sotapelejä, joten se toimii valmiiksi luonnollisena ja miellyttävänä ympäristönä heille. Tutkimuksen kohteena oli RUK:n 1. komppanian 18 upseerioppilasta. Päätutkimuskysymyk-senä selvitettiin, miten upseerioppilas oppii perusteita virtuaalisen oppimisympäristön avulla. Tämän tueksi esitettiin kaksi alakysymystä. Ensimmäinen alakysymys on, miten pelien avul-la voi oppia. Toisena haettiin vastauksia siihen, miten koulutus tulisi järjestää oppilaan näkökulmasta. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimuksessa käytettiin lomakekyselyä sekä havainnointia. Vaikka lomakekyselyllä ei päästä niin syvälliseen lopputulokseen kuin haastattelulla, oli se järkevämpi vaihtoehto koska tällä tavoin saatiin useamman henkilön näkökulma aiheeseen. Havainnointia käytettiin selkeyttämään oppilaiden näkemyksiä koulutuksesta ja tuomaan laatua tutkimukselle tekemällä tarkkoja muistiinpanoja tutkittavasta harjoituksesta. Tuloksena oppilaiden mielestä simulaattorikoulutuksen selkeitä vahvuuksia ovat sen mielek-kyys, toiminnallisuus ja toiminnanvapaus, realistisuus sekä palautejärjestelmä. Heidän vas-tauksista tuli esille, miten pelien toiminnanvapaus auttaa kokemuksien kautta oppimaan asi-oita mitä ei välttämättä tavallisessa harjoituksessa tulisi opittua. Oppilaat olivat erittäin moti-voituneita koulutukseen mikä lisää oppimista. Palautteenannon havainnollisuus myös lisäsi heidän mielestään selkeästi oppimista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koulutuksen ajankohtaan ja suunnitteluun tulee kiinnit-tää huomiota. Harjoitus on tärkeä rakentaa niiden periaatteiden mukaisesti, mitkä toimivat parhaiten simulaatiopeli-koulutuksessa. Ainakin upseerioppilaiden koulutuksessa pelien käyttö on selkeästi oppimista tukeva koulutusmuoto.
Resumo:
Farmaseuttinen aikakauskirja Dosis 30 v. 1984-2014.
Resumo:
Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia menetelmiä Suomen kauppatieteellisissä yksiköissä opetetaan laskentatoimen opiskelijoille investointien kannattavuuden arvioimiseen, ja onko sillä havaittavaa vaikutusta yritysten tosiasialliseen investointikäyttäytymiseen pitkällä aikavälillä. Tutkimusmuotona käytetään laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen teoriaosuudessa esitellään kirjallisuuskatsaus behavioristiseen investointi-tutkimukseen ja empiirinen aineisto puolestaan kerättiin kyselytutkimuksella, jonka kohderyhmänä oli suomalaisissa kauppakorkeakouluissa toimivat laskentatoimen professorit. Tutkimusaineistoa myös syvennettiin puolistrukturoidulla haastattelulla. Tutkimustulosten perusteella havaitaan, että nettonykyarvon käyttö suomalaisissa yrityksissä on lähentynyt kansainvälistä tasoa, mutta reaalioptioiden käyttö on miltei olematonta verrattuna kansainvälisiin käytäntöihin. Suomessa syvällisimmin opetetut investointilaskentamenetelmät ovat nettonykyarvon ja sisäisen korkokannan menetelmät. Tuloksista voidaan päätellä myös, että klassiset investointilaskentamenetelmät, bisnesanalytiikka ja reaalioptiot ovat tärkeä osa laskentatoimen opetusta tulevaisuudessa, mutta syvällisesti reaalioptioihin fokusoitunutta opetusta ei juurikaan ole tällä hetkellä tarjolla.
Resumo:
Organisaation maine muodostuu siitä saaduista näkemyksistä ja kokemuksista sekä eri sidos-ryhmien välisestä kommunikoinnista. Maineeseen kohdistuu joko negatiivisia tai positiivisia riskejä. Riski muodostuu, kun organisaation maine eroaa sen todellisesta luonteesta tai kun organisaatio ei kykene vastaamaan siihen kohdistuviin odotuksiin. Sosiaalinen media avaa yleisölle näköalapaikkoja yritysten julkisivuun, haluttiin sitä tai ei. Tämä lisää maineeseen kohdistuvia riskejä. Taitamaton sosiaalisen median käyttäjä voi myös omalla toiminnallaan aiheuttaa organisaation maineelle riskejä. Esimerkiksi viestien julkisuusasetuksista mitään ymmärtämätön sosiaalisen median ummikko on organisaatiolle liikkuva maineriski. Tässä tutkimuksessa puolustusvoimien maineenhallintaa sosiaalisessa mediassa pyrittiin tarkastelemaan perusyksiköissä varusmiehille annetun opetuksen ja ohjeistuksen kautta. Pääesikunnan laatiman ohjeistuksen ja perusyksiköiden antaman sosiaalisessa mediassa toimimisen opetuksen katsottiin olevan ensiarvoisen tärkeässä roolissa puolustusvoimien maineen kannalta. Puolustusvoimien maineenhallintaa selvitettiin perusyksiköiden johtoportaiden ja palveluksessa olevien varusmiesten käsitysten kautta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin hypoteettis-deduktiivista menetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyillä, joita järjestettiin varusmiehille heidän omien perusyksiköidensä luokissa, ja henkilökunnalle, joille kyselylomakkeet lähetettiin sähköpostitse. Tutkimuksessa perehdyt-tiin aluksi pääesikunnan laatimaan ohjeeseen sosiaalisessa mediassa toimimisesta ja siihen, miten kyseistä ohjetta ja sosiaalisessa mediassa toimimista yleensä Satakunnan tykistöryk-mentin perusyksiköissä koulutetaan varusmiehille. Sen jälkeen tarkasteltiin, miten palveluk-sessa olevat varusmiehet ymmärtävät pääesikunnan laatiman ohjeen, miten he kokevat, että heille opetetaan kyseistä asiaa ja miten he osaavat noudattaa annettuja ohjeita ja opetusta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että perusyksiköissä annetulla sosiaalisen median koulu-tuksella on vaikutusta varusmiesten käyttäytymiseen sosiaalisessa mediassa. Perusyksiköillä ei koeta olevan resursseja sosiaalisessa mediassa toimimisen valvomiseen, joten painopiste pitäisikin olla etukäteisohjeistuksen laadussa. Sosiaalisessa mediassa toimimisen opetus ei voi tapahtua jonkin muun oppitunnin ohessa, sillä näin meneteltynä se ei jää varusmiesten mieleen. Parhaimpiin tuloksiin oppimisen kannalta päästään, mikäli sosiaalisessa mediassa toimintaa opetetaan asialle erikseen varatulla oppitunnilla.
Resumo:
Tekijän esipuheen mukaan ilmestynyt aiemmin nimellä Huru bör religionsundervisningen i församlingarna anordnas och meddelas? : ett försök till besvarande af en lifsfråga för den finska kyrkan, 1870.
Resumo:
Esipuheen päiväys: Wirolahdella 1.10.1892.
Resumo:
Nimiösivulla myös: Tähän teokseen liittyvä julkaisu Alkukoulun käsiaskartelut on erikseen saatavissa.
Resumo:
Tämä tutkimus käsittelee Turun yliopiston opetus- ja hallintohenkilökunnan kokemaa turvallisuutta yliopistossa työskennellessään. Tutkimuksessa perehdytään erityisesti henkilökunnan kokemaan sosiaaliseen turvallisuuteen opiskelijoiden keskuudessa. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, tuntevatko työntekijät työskentelynsä turvalliseksi ja ovatko he tunteneet työssään henkistä tai fyysistä uhkaa. Myös sitä haluttiin selvittää, minkälaiset asiat saisivat työskentelyn tuntumaan nykyistä turvallisemmalta. Tutkimus teetettiin huhtikuussa 2015 sähköisellä kyselylomakkeella. Kysely lähetettiin noin 1300 henkilölle, jotka työskentelevät Turun yliopistossa opetuksen tai hallinnon työtehtävissä. Vastauksia saatiin 63 kappaletta vastausprosentin ollessa 4,85 prosenttia. Tutkimuksen mukaan opetus- ja hallintohenkilökunnan jäsenet kokevat työskentelynsä yliopistossa pääsääntöisesti turvalliseksi. Tutkimuksessa nousi kuitenkin esiin, että osa vastaajista oli joutunut yliopistouransa aikana henkisesti tai fyysisesti uhkaaviin tilanteisiin. Uhkaavat tilanteet olivat olleet heistä epämiellyttäviä ja tapahtuneet kasvokkain tai sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Vastauksissa kerrottiin, että opiskelija oli saattanut tulla esimerkiksi työntekijän huoneeseen ja sulkea oven perässään, jolloin avun pyytäminen tai poistuminen paikalta oli ollut vaikeaa. Uhkaukset olivat olleet sanallisia ja liittyneet esimerkiksi opiskelijan opintojen etenemiseen tai opiskelumenestykseen. Tutkimuksen mukaan opetus- ja hallintohenkilökunnan jäsenet toivoivat yhtenäistä ja selkeää ohjeistusta yliopistolla tapahtuvien ongelma- ja vaaratilanteiden varalle. Vastausten perusteella Turun yliopiston kannattaa kiinnittää huomiota turvallisuuskoulutusten ajantasaisuuteen ja konkreettisuuteen. Koulutuksia tulee järjestää työntekijöiden aidossa työskentely-ympäristössä. Myös hätäpoistumisteihin ja työhuoneiden sijainteihin tulisi kiinnittää huomiota. Myös yksinäisiin työtiloihin ja myöhäisiin aikoihin työskentelyyn tulee kiinnittää huomiota. Lisäksi vahtimestarien näkyvämpään olemassaoloon jokaisessa tiedekuntarakennuksessa kannattaa kiinnittää huomiota, se luo työyhteisöön turvallisuuden tunnetta. Moni vastaaja koki tärkeäksi seikaksi hätänapin tai hälytyslaitteen saamisen omiin työtiloihin sekä luentosaleihin. Hälytysjärjestelmän - tai työkalun antaminen työntekijöille voi ehkäistä uhkaavien tilanteiden muuttumista konkreettisiksi vaaratilanteiksi.
Resumo:
Kandidaatintyön tarkoituksena oli tarjota vaihtoehtoinen tapa Lappeenrannan teknillisen yliopiston Ohjelmoinnin perusteet -kurssin suorittamiseen. Työssä keskityttiin käytettäviin teknologioihin ja Moodle-kurssin käyttöliittymään. Erityisesti luentovideoiden merkitystä ja esittämistapaa tarkasteltiin. Myös eri alustojen (Moodle, Echo360 ja Viope) integrointimahdollisuuksia tarkasteltiin. Lopputuloksena oli kurssipohja, jossa käytettävyys oli otettu huomioon. Kurssipohjaa voidaan tarpeen mukaan käyttää jatkossa muilla ohjelmointikursseilla.
Resumo:
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yksityisten lastensuojelulaitosten yhteydessä toimivissa opetusyksiköissä tapahtuvaa, Perusopetuslain 4§:n perusteella laitoksen sijaintikunnan vastuulla olevaa sijoitettujen lasten perusopetusta. Suomessa on 1990-luvulta alkaen annettu lisääntyvässä määrin perusopetusta sijoitetuille lapsille lastenkotien yhteydessä. Toimintatavat ovat olleet vakiintumattomia ja säätelemättömiä ja opetuksen toteutumisessa on todettu epäkohtia. Lisääntyvä trendi on ollut opetusyksikkömuodossa tapahtuva opetus, jolloin laitoksen sijaintikunta vastaa opetuksesta. Ilmiötä ei kuitenkaan ole aiemmin tutkittu ja opetusmallit eri yksiköissä ovat kehittyneet käytännössä toisistaan riippumatta. Tutkimuksessa on lähdetty selvittämään, miksi opetusyksiköitä on syntynyt, miten opetus niissä on organisoitu ja mitä se vaatii opettajalta sekä miten opetusyksikköopetuksessa toteutuu lapsen edun ideaali. Tutkimusjoukkona on ollut kolme erillistä laitosta yhteistyötahoineen siten, että tutkimukseen on haastateltu opettajia, laitosjohtajia, rehtoreita ja sosiaalityöntekijöitä. Pedagogisen sisällön selvittämisessä pääpaino on ollut opettajien haastatteluissa. Tutkimuksen perusteella näyttä, että opetusyksiköitä on syntynyt vastaamaan käytännön tarpeeseen. Osa sijoitetuista lapsista ei yksinkertaisesti kykene käymään koulua kevyemmin tukitoimin ja koulukotijärjestelmä ei riitä tukemaan kaikkia tukea tarvitsevia. Tapa järjestää opetus on kehittynyt melko samankaltaiseksi toisistaan riippumattomissa laitoksissa. Opettajalta opetusyksikköopetus vaatii tietynlaista persoonaa, haastateltavat näkivät, että kaikista opettajista ei kyseiseen työhön ole. Toimivana opetusmetodina nähtiin strukturoitu ja selkeä opettajajohtoinen opetus. Lapsen etua opetusyksiköiden nähtiin palvelevan sen osalta, että lapset saavat käydä koulua. Suurimpana nähtiin integroituminen takaisin yhteiskuntaan laitoksesta. Opetusyksikköopetus vaatisi kehittämistä nimenomaan sen osalta, miten siellä koulua käyvät oppilaat saadaan integroitua jatko-opiskeluihin menestyksellä. Laitoshuollon tutkimus Suomessa on ylipäätään melko puutteellista, joten sen vaikuttavuutta tulisi tutkia laajemmin kokonaisvaltaisesti. Lisäksi opetusyksikköopetusta tulisi kehittää yhtenäisemmin kuin jokainen laitos omillaan. Tämä vaatisi lisätutkimusta ilmiöstä.