Moto-kerho lapsen kehityksen tukena

Moto-kerho on erityistä tukea tarvitsevien lasten liikuntakerho, jota järjestetään Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa. Eritystä tukea tarvitsevalla lapsella tarkoitamme tässä työssä lapsia, jotka tarvitsevat tavanomaista enemmän yksilöllistä huomiota ja tukea kasvaakseen, oppiakseen ja kehittyäkseen. Moto-kerhon toiminta perustuu psykomotoriikkaan ja siinä yhdistyvät fyysismotoriset, sosio-emotionaaliset sekä kognitiiviset tavoitteet. Erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä ja erityisryhmien harrastustoiminnan järjestämisen tarve on jatkuvasti kasvanut. Työmme on toiminnallinen opinnäytetyö, jonka tuotoksena suunnittelimme Moto-kerhosta kertovan esitteen. Opinnäytetyön tavoitteena on tarkastella eri tietolähteisiin perustuen Moto-kerhoa lapsen kehityksen tukimuotona. Kirjallisen työn tavoitteena on perustella Moto-kerhon tavoitteita kirjallisuudesta kerätyn tiedon sekä omien havaintojemme avulla. Esitteen tavoitteena on saada tieto Moto-kerhosta helposti jaettavaan muotoon ja siten tehostaa tiedotusta Moto-kerhosta. Esite on suunnattu erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmille. Toivomme esitteen palvelevan myös näiden lasten kanssa työskenteleviä ammattihenkilöitä. Opinnäytetyössä esittelemme käyttämiämme työmenetelmiä: puolistrukturoitua yksilöhaastattelua sekä osallistuvaa havainnointia. Kuvailemme lapsen kehitystä syntymästä kouluikään asti. Avaamme psykomotoriikan ja psykomotorien harjaannuttamisen käsitteet sekä havainnollistamme Moto-kerhon toimintaa ja tavoitteita. Lopuksi raportoimme esitteen suunnittelu- ja toteutusprosessia. Opinnäytetyömme on tarkoitettu kaikille aiheesta kiinnostuneille, sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille sekä tuleville Moto-kerhon ohjaajille opiskelu- ja perehtymismateraaliksi.

"Sellanen pieni seikka" : tutkimus lapsen osallisuudesta Espoon lastensuojelun avohuollon perhetyössä

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää lapsen osallisuutta Espoon lastensuojelun avohuollon perhetyössä asiakkaiden ja työntekijöiden näkökulmasta. Halusimme saada lasten ja heidän vanhempiensa mielipiteitä kuuluviin ja tarjota mahdollisuuden vaikuttaa heille tarjottaviin palveluihin. Keräsimme Espoossa avohuollon perhetyötä tekevien ajatuksia siitä, miten lapsi on osallisena perhetyössä tällä hetkellä ja pyrimme löytämään uusia tapoja saada lapsi osalliseksi perhetyön työskentelyssä. Kehittämisideat syntyivät perheiden ja työntekijöiden näkemysten perusteella. Työmme on laadullinen tutkimus, jossa on näkökulmana arviointi ja palvelun kehittäminen. Aineistot keräsimme teemahaastattelemalla viiden perhetyön asiakkaana olleen perheen lapsia ja vanhempia, sekä järjestämällä kaksi ryhmäkeskustelutilaisuutta perhetyötä tekeville työntekijöille. Aineistot analysoimme sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Lapset kertoivat oman osallisuutensa perhetyössä olleen toiminnallisuutta ja juttelemista. Vanhempien mielestä lapsen osallisuus toteutui pääasiassa korvaamalla vanhemmuutta tai toiminnallisuudessa. Työntekijöiden mukaan lapsen osallisuus on lapsen yksilöllistä huomioimista, jolla pyritään siihen, että lapsen ymmärrys lisääntyy, hänen äänensä tulee kuuluviin ja, jotta lapselta saadaan tietoa perheen tilanteesta. Yleisesti vanhemmat kokivat perhetyön tukeneen perheen tilannetta, jolloin se samalla auttoi lasta osana perhettä. Lapset ja vanhemmat toivoivat perhetyöhön enemmän toimintaa. Työntekijöiden mielestä avoin työskentely konkreettisin tavoittein, niin lasten kuin vanhempien kanssa, parantaisi lapsen osallisuutta. Toiminnallisuutta toteutettaessa työntekijän on mietittävä, miten toiminta edistää lapsen osallisuutta ja perhetyön työskentelyn tavoitteita. Työntekijöiden tulee kehittää toiminnallisuuden tavoitteiden läpikäymistä lasten ja vanhempien kanssa, jotta kaikki osapuolet tietävät, miksi jotain tehdään. Perhetyön työskentelyssä kehitettävää on siinä, että lasta ja vanhempaa tavataan yhtä aikaa. Tämä on tärkeää siksi, että on mahdollista huomioida lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta ja ottaa kaikki perheenjäsenet osalliseksi työskentelyyn. Tutkimuksen perusteella lapsen osallisuus perhetyössä on laaja, moniulotteinen asia, joka vaatii monien asioiden huomioimista, eikä ainoastaan huomion kiinnittämistä lapsen kanssa työskentelyyn.

Laulaen iloa saamme : lapsen ja vanhemman varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen musiikin keinoin

Toteutimme opinnäytetyön yhteistyössä Tikkurilan neuvolan kanssa. Työn tarkoituksena on kannustaa vanhempia käyttämään musiikkia arjen toiminnassa lapsen kanssa. Opinnäytetyö toteutettiin monimuototyönä. Se sisältää ”Laulaen iloa saamme” lauluvihkon leikkiohjeineen. Mukaan on liitetty CD-levy, jossa kaikki vihkon laulut on soitettuna ja laulettuna. Keräsimme lauluja tilanteisiin, joita vanhemmat kohtaavat päivittäin lastensa kanssa. Näitä tilanteita ovat mm. pukeminen, kylpeminen ja nukuttaminen. Sovitimme, harjoittelimme ja äänitimme kappaleet yhdessä muutaman opiskelutoverimme kanssa. Testasimme vihkon sisältöä käytännössä toteuttamalla musiikkituokion neuvolan vanhempi-lapsiryhmässä. Opinnäytetyö sisältää raportin kaikista työvaiheista, yleistä tietoa vanhemman ja lapsen varhaisesta vuorovaikutuksesta sekä tietoa siitä, millä tavoin musiikki tukee lapsen kehitystä. Ennen opinnäytetyön toteuttamista kartoitimme tarpeen lauluvihkolle vanhempien haastattelujen avulla. Neuvolassa tehtyjen haastattelujen pohjalta huomasimme, että vanhemmat kaipaavat rohkaisua laulamiseen. He myös toivoivat laulujen mukaan nuotteja ja äänitteen, joka auttaisi laulun omaksumista. ”Laulaen iloa saamme” lauluvihko on tarkoitettu lapsiperheille. Vihko on suunniteltu musiikkituokiomuotoon. Useiden leikkiohjeiden ansiosta sitä voidaan soveltaa vanhempienkin lapsien kanssa. Lauluvihkoa voivat hyödyntää esimerkiksi kasvatuksen ammattilaiset päiväkodissa tai iltapäiväkerhossa. - Opinnäytetyöhön liittyy teososat: 1 lauluvihko ja 1 CD-äänilevy.

Lapsuus, auktoriteetti ja lapsen oikeudet

Artikkeli perustuu Mika Ojakankaan ja Hannah Arendtin tutkimuksiin ja kirjoituksiin.

Lapsen rukous

Soitinnus: lauluäänet.