237 resultados para avoin adoptio
Resumo:
Osaston kirjallisuus liittyy kirkon palvelutyön ja diakonian teologian lisäksi sosiaalieettisiin kysymyksiin ja sosiaalipolitiikkaan.
Resumo:
Kirkkolakikokoelmien, niihin liittyvän tutkimuksen ja kirkon hallintoa koskevan kirjallisuuden lisäksi osastossa on kirkon ja valtion suhdetta eri maissa käsittelevää tutkimusta.
Resumo:
Osastossa on messua ja jumalanpalvelusta eri osineen käsittelevä kirjallisuus sekä kokoelma eri traditioiden kirkkokäsikirjoja. Osastoon kuuluvat myös kasuaalitoimitusten käsikirjat sekä niihin liittyvä tutkimus.
Resumo:
Osastoon kuuluvat virsitutkimus, eri kirkkojen virsikirjat ja koraalikirjat sekä herätysliikkeiden hengellisten laulujen kokoelmat.
Resumo:
Uskontojen ja kirkkojen sosiologiaan kuuluvat kysymykset uskonnon asemasta yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Erityiskysymyksinä ovat esillä erityisesti suomalaisuuden sosiologia sekä kansalaisuskonnon problematiikka eri maissa.
Resumo:
Osasto kattaa uskonnolliseen kokemukseen (esimerkiksi ihmeparantaminen ja rajatilat) sekä uskonnon psykologiseen tulkintaan liittyvää kirjallisuutta. Kokoelmaan kuuluu myös psykiatrian ja psykoanalyysin teoriaa.
Resumo:
Osastoon kuuluvat uskontotieteen teoria ja yleisteokset, uskontofenomenologia, uskontohistoria ja kirjoituskulttuurien uskonnot, uskontoantropologia ja kirjoituksettomat uskonnot sekä uudet uskonnolliset liikkeet.
Resumo:
Opinnäyte tutkii mitä tapahtuu kun ajan, paikan ja tapahtuman ykseys poistuu ja astutaan niin sanotun uuden teatterin maailmaan. Miten esityksen kokonaisuus muodostetaan silloin? Opinnäytteessä käytetään pohjamateriaalina kahta liki sanatonta esitystä (nimetön esitys ja Jälkikirjoitus köyhyyden filosofiaan) ja teatteri-ohjaaja/teoreetikko Juha-Pekka Hotisen ja avantgarde-taiteilija/teoreettikko Marcel Duchampin ajatuksia taiteesta (sen rajoista ja katsojista), sekä kirjoittajan omia käsitteitä. Opinnäyte esittelee perhedramaturgia-käsitteen, joka kokoaa avoimen fragmentaarisen dramaturgian erottamalla mitä ja miten esitys ilmaisee. Perhedramaturgiaan kuuluu kaksi ns. ulompaa kehää (käsitettä): assosiatiivisuus ja aika. Opinnäytteessä selitetään perhedramaturgian, assosiatiivisuuden ja ajan suhde toisiinsa ja se miten ne ilmenevät teatterissa. Opinnäytteessä käsitellään myös miten avoin dramaturgia on muuttanut esityksen ja teoksen eroa, rajaa eri taidemuotojen välillä ja miten katsojasuhde on muuttunut. Näitä tutkitaan Hotisen ja Duchampin käsityksiä vasten. Opinnäyte loppuu kuuteen esimerkkiin yrityksestä ilmaista aikaa taideteoksessa.
Resumo:
Kokemukseni teatterityöstä heijastavat tarvetta vapaampaan ilmaisuun. Voiko teatteria tehdä kysyen ”miltä sinusta tuntuu”? Kokemukseni näyttelijän- ja ohjaajantyöstä pohjautuvat pääasiassa kylmän ulkoiseen, fyysiseen ja tekniseen tekemiseen. Minua on jo kauan kiinnostanut luonnollisuus ja inhimillisyys näyttämöllä. Tämä opinnäytetyö on pysähdys, hiljainen hetki sen kysymyksen äärellä, voiko teatteria tehdä kuunnellen ja kunnioittaen omia tuntemuksia ja tunteita. Tämä työ pohjautuu omiin kokemuksiini, joita arvioin rehellisesti ja suorasti. Kokemukseni pohjautuvat hahmometodityöpajaan, joka antoi työkaluja käsitellä vapaampaa ilmaisua teatterityössä. Opinnäytteessäni erittelen hahmometodin kautta erilaisia työtapoja kohti vapaampaa ilmaisua omiin kokemuksiini pohjaten. Näiden kautta avaan omaa ohjaustani Eeva-Liisa Mannerin Poltetusta oranssista. Ohjausta purkaessani arvioin hahmometodin käytettävyyttä ja sovellettavuutta käytännössä. Käsittelen ohjauskokemukseni prosessina, joka pyrki luonnollisuuteen. Työn lopussa hahmometodin ja oman ohjaukseni tarkastelun kautta astun askeleen lähemmäksi itseäni teatterintekijänä ja arvioin rehellisesti katsojasuhdettani ja yhteisöllisyyttä teatterityössä. Pohdinnassa päädyn teatterintekijänä suuntaan, joka antaa mahdollisuuden olla rehellinen ja avoin omille tunteille, vastustukselle, luottamukselle ja inhimillisyydelle.