1000 resultados para Ikonen-Varila, Merja: Ylpeys ja ammattiylpeys tutkimuksen kohteeksi
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Referee-artikkeli
Resumo:
Referee-artikkeli
Resumo:
Suomi tarvitsee menestyviä yrittäjiä, uusia yrityksiä, kasvuyrityksiä ja kansainvälistymistä. Yrittä-jyydelle asetetaankin suuria odotuksia. Suurin huomio yrittäjyyden tarkastelussa on kuitenkin keskittynyt liiketoimintojen kehittämiseen – sen sijaan omistajuuden ja yrittäjyyden yhteyttä ei ole juurikaan huomioitu. Tämän seurauksena myös omistajuuden vaikutusta yrityksen kehittymi-seen ja menestykseen on analysoitu vähän. Edistääkseen yrityksen kehittymistä, tulee omistuksen olla tavoitteellista. Omistamisen tavoittei-den tarkastelu on kuitenkin harvinaista ja parhaimmillaankin yksiulotteista: omistamisen tavoit-teiden nähdään liittyvän lähes yksinomaan taloudellisiin tavoitteisiin, ja tavoitteiden moninaisuus unohdetaan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten perheyrittäjien omistamisen tavoit-teellisuutta, tavoitteiden määrittelyä sekä omistajaohjauksen keinoja, lähinnä hallituksen roolia, omistukseen liittyvien ratkaisujen tekijänä. Tutkimushankkeen aineisto kerättiin EK:n ja Perheyritysten liiton jäsenyrityksistä. Aineisto kerät-tiin joulukuussa 2013 ja tammikuussa 2014 web-pohjaisella kyselyllä ja siihen vastasi määräajan kuluessa 332 vastaajaa. Vastaajista perheyrityksiä oli 241 kpl. Tarkemman analyysin kohteeksi jäi 233 perheyritystä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaisten yrittäjien omistajuuteen liittyvät tavoitteet ovat monipuolisempia kuin yleisesti oletetaan. Puhtaasti taloudellisiin motiiveihin perustuvan yri-tysten omistamisen ohella liiketoimintaan kohdistuva mielenkiinto ja halu toimia yrittäjänä ovat merkittäviä omistamisen vaikuttimia. Suuri joukko yritysten omistajista ei kuitenkaan tietoisesti pohdi omistamisen tavoitteita vaan omistuksen tavoitteet määrittyvät liiketoiminnan tavoitteiden tai totuttujen tapojen ja perinteiden kautta. Osalla yritysten omistajista omistus muuttuu tavoit-teellisemmaksi yrityksen kehittyessä ja omistajajoukon kasvaessa. Ensimmäisen sukupolven yrittäjät näyttävät toimivan ennen kaikkea yrittäjäideologian mukaisesti pyrkien kasvattamaan yritystä ja painottaen liiketaloudellisia arvoja päätöksenteossa. Yritystoi-minnan kehittyessä ja sukupolvien lisääntyessä yrityksen omistamiseen liittyvät tavoitteet moni-puolistuvat ja monimutkaistuvat, eivätkä enää perustu pelkästään liiketoiminnallisiin menes-tysodotuksiin. Hallitustoiminnan aktivointi aktivoi myös omistuksen tavoitteellisuuden kehittymistä. Omistus-pohjan hajaantuminen lisää tarvetta erilaisten omistajaohjauksen mekanismien hyödyntämiselle. Hallituksella näyttää olevan rooli omistusratkaisuiden arvioinnissa sekä yrityksen operatiiviseen toimintaan liittyvissä omistusratkaisuissa, mutta myös läheisemmin omistamiseen ja omistajapoh-jaan liittyvissä omistusratkaisuissa. Perheomistukseen liittyvien tavoitteiden huomioiminen on tärkeää perheyrityksen hallituksen toiminnassa myös yrityksen toiminnan vakiintuessa. Sen sijaan, että perheeseen liittyvät omista-misen tavoitteet katoaisivat yrityksestä, muuttuu niiden määrittely tietoisemmaksi ja osaksi yri-tyksen hallintoa. Määräysvallan merkitys tavoitteena pienenee, kun omistajan etäisyys operatiivi-sesta toiminnasta, tai sen johtamisesta kasvaa. Tutkimuksen tulokset kertovat omistamisen tavoitteista ja tavoitteiden määrittelystä. Selvityksen lopussa luotiin määritelmä päämäärätietoiselle omistajalle: Päämäärätietoinen omistaja on omista-ja, joka tietoisesti pohtii tavoitteita omistamiselleen sekä käyttää aktiivisesti omistajavaltaansa valitsemiensa päämäärien saavuttamiseksi.
Resumo:
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaista puhetta etä-isyydestä internetin keskustelupalstalla tuotetaan suhteessa sosiaaliviranomaisiin sekä millaiseksi etä-isän ja sosiaaliviranomaisen kohtaaminen keskusteluissa muotoutuu. Aineistona käytettiin kahta internetin keskustelufoorumia (eroperhe.net ja Suomi24.fi). Aineistoon päätyi yhteensä 266 sivun, 48 viestiketjun ja 550 viestin verran etä-isien verkkokeskustelua. Tutkimus oli menetelmältään laadullinen ja analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysia. Etä-isän asema hahmottui aineistossa kolmen päädiskurssin kautta, jotka nimesin henkilökohtaisen vastuun diskurssiksi, marginaalisuusdiskurssiksi ja epätasa-arvon diskurssiksi. Henkilökohtaisen vastuun diskurssin jaottelin vastuuttavaan vertaistukeen, yhdenvertaisuusdiskurssiin ja velvoitediskurssiin. Vastuuttavalla vertaistuella etä-isälle rakennettiin aloitteellisen ja vastuullisen toimijan asema. Yhdenvertaisuusdiskurssilla etä-isän ja sosiaaliviranomaisen kohtaamisesta muodostettiin yhdenvertainen ja molemminpuolinen yhteistyöprosessi. Velvoitediskurssissa painotettiin viranomaisen vastuuta ja velvollisuuksia sekä etä-isän oikeuksia asiakkaana. Marginaalisuusdiskurssin jaoin negatiivisen ennustamisen, objektiuden ja institutionaalisen vallan puhetapoihin. Negatiivisen ennustamisen kautta etä-isälle valmisteltiin häviäjän väistämätön kohtalo. Objektoinnilla taas asetettiin etä-isä voimattomaksi tekojen kohteeksi. Institutionaalisen vallan kontekstissa korostettiin sosiaaliviranomaisen mekaanista vallankäyttöä. Epätasa-arvon ylädiskurssille rakensin juridisen, sortofeminismin, yhteiskunnallisen inertian ja laajan elatusvelvollisuuden alaluokat. Juridiikan kontekstissa korostettiin etä-isän oikeudettomuutta sekä kytkettiin yhteen etä-isän oikeudet ja lapsen etu. Sortofeminismipuheessa etä-isän epätasa-arvoa perusteltiin sosiaalityön sukupuolistuneilla käytännöillä. Yhteiskunnallisen inertian diskurssilla muodostettiin epätasapaino etä-isän tarpeiden ja vallitsevien yhteiskuntarakenteiden välille. Laajan elatusvelvollisuuden kautta etä-isä asetettiin yhteiskunnalliseksi sijaiskärsijäksi ja sosiaalisten ongelmien maksajaksi. Tutkimuksen perusteella etä-isyyteen ja heidän asemaansa liittyy voimakkaita tunnelatauksia sekä vertaistuen, keskustelukontaktin ja käytännön neuvonnan tarvetta. Etä-isät haluavat tulla kuulluiksi, kohdatuiksi ja ymmärretyiksi. Tulokset herättävät kysymyksiä etä-isille tarkoitettujen palvelujen tavoitettavuudesta, sosiaalityön sukupuolineutraaliudesta sekä sosiaaliviranomaisten valmiuksista mieserityiseen työskentelyyn.
Resumo:
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä asiat tutkimuksen toimeksiantavan yrityksen, John Deere Forestry Oy:n metsäkoneiden panssareiden ja luukkujen kanssa työskentelevä henkilöstö kokee oleellisimmiksi pohjan suojien asennettavuuden, käytettävyyden, kestävyyden ja laadun kehittämisessä. Tutkimuksella haluttiin myös selvittää, mitä hyödynnettävää tietoa yrityksen sisältä jo löytyy, mitä hiljaista tietoa henkilöstöllä on ja miten tätä kaikkea voidaan hyödyntää jatkossa suunnittelun tukena. Pääasiallisina tutkimusmenetelminä käytettiin strukturoitua kyselytutkimusta, toimeksiantavan yrityksen sekä kilpailijoiden rakenneratkaisujen tarkastelua sekä lujuuslaskentaa. Kyselytutkimuksen aineisto kerättiin loppukesästä 2014. Otanta koostui 149:stä eri toimipaikkojen työntekijästä. Aineisto käsiteltiin pääasiassa kvantitatiivisesti käyttämällä ristiintaulukointia. Kyselytutkimuksen tulosten perusteella syvennyttiin tarkastelemaan pohjan suojausta myös koneteknillisellä lähestymistavalla. Tarkastelun kohteeksi valitulle panssarille tehtiin lujuuslaskentoja kyselyn vastausten varmentamiseksi ja ongelmien tarkentamiseksi, parannusehdotuksien tueksi. Aihetta tarkasteltiin asennusergonomian, työturvallisuuden ja vaurioitumismekanismien valossa. Tulosten analysoinnin yhteydessä esitettiin ratkaisuehdotuksia yleisimpiin ongelmiin laadun kehittämiseksi. Keskeisimmät ratkaisuehdotukset liittyvät panssareiden rakenteellisen stabiiliuden parantamiseen. Käytännön toimenpide-esityksinä esimerkiksi jäykisteet, tuennat, materiaalivalinnat, uudelleenmuotoilu, apuasennustyökalut, turvavarustelut ja avautumissuunnat olisivat huomion arvoisia asioita. Tutkimuksessa kerätty tieto kootaan sovellettavaksi käytäntöön laadun kehittämiseksi tekemällä toimeksiantavalle yritykselle metsäkoneiden panssareiden ja pohjan luukkujen suunnitteluohje. Tällä pyritään jatkossa parantamaan kilpailukykyä.