[Kirja-arvostelu]

Kirjallisuusarvostelu

Kosmeettisesta kirurgiasta ilman oikoteitä

Kirjallisuusarvostelu

Kolmen naisen toisenlainen sota

Kirjallisuusarvostelu

Rocking the Euro boat: scheduled market announcements' effects on Euro implied volatility

The purpose of this thesis is to investigate scheduled market announcements’ effects on Euro implied volatility. Timeline selected for this study ranges from 2005 to 2009. The method chosen is so-called event study approach, in which five days prior to a news announcement stand for a pre-event period, and five days after the announcement form a post-event period. Statistical research method employed is Mann-Whitney-Wilcoxon test, which examines two evenly-sized distributions’ equality, in this case the distributions being the pre- and post-event periods. Observations are based on daily data of US dollar nominated Euro at-the-money call options. Research results partially back up previous literature’s view of uncertainty increasing prior to the news announcement. After the exact contents of the news is public, uncertainty levels measured by implied volatility tend to lower.

Ruumiin rajoja ja rajanylityksiä. Ruumiillisuuteen ja tiloihin kytkeytyvä valta Pirjo Hassisen romaanissa Kuninkaanpuisto

Tutkimuksessani tarkastelen, miten tiloihin ja ruumiillisuuteen kytkeytyvä valta tuottaa tiettyä sukupuolta ja tietynlaista seksuaalisuutta edustavia ruumiillisia subjekteja Pirjo Hassisen romaanissa Kuninkaanpuisto. Analysoin niitä tapoja, joilla kulttuurin läpäisemästä ruumiista tulee kahdelle sen tärkeimmälle henkilöhahmolle, Ari ja Vernalle, rajoittava tekijä. Tutkimukseni päälähteitä ovat Michel Foucault’n teoriat subjektista, vallasta ja tiloista.Sovellan erityisesti Tarkkailla ja rangaista -teosta (1975/2005), sillä siinä tiloilla ja ruumiilla on keskeinen merkitys vallan analyysissä. Foucault’n lisäksi hyödynnän tilaan, ruumiiseen ja sukupuoleen liittyvää taiteen- ja kulttuurintutkimusta sekä ekokriittistä kirjallisuudentutkimusta. Tilan ja ruumiin käsitteillä on tutkimuksessani yhteiskunnallinen ulottuvuus. Ne ovat kulttuuristen määritelmien ja vallankäytön läpäisemiä. Tarkastelen sitä, millä tavoin tila merkityksellistyy sekä muokkaa ruumista Kuninkaanpuistossa. Romaanin kolme tärkeintä tapahtumapaikkaa (hoitokoti, koti ja puisto) symboloivat kaikki omalla tavallaan ruumiiseen kohdistuvaa vallankäyttöä. Analysoin hoitokodin sosiaalista dynamiikkaa foucault’laisen valtakäsityksen näkökulmasta. Laitoksessa vallitsee anonyymi kurinpitovalta, joka saa henkilöhahmot kontrolloimaan itseään ehdottamalla heille tietynlaista subjektiviteettia. Ympäröivässä maailmassa pätevät valta-asetelmat kääntyvät hoitokodissa päälaelleen. Yksityiset kodit symboloivat Kuninkaanpuistossa naisen ruumista. Kodissa ja naisen ruumiissa yksityinen ja julkinen risteävät. Naisen ruumiillisuus on luonteeltaan ambivalenttia: yhtä aikaa mahdollistavaa ja rajoittavaa. Puisto edustaa romaanissa kesytettyä luontoa ja toimii naisen ruumiin haltuunoton metaforana. Puistotila määrittyy feminiiniseksi luonnoksi, jota miehinen kulttuuri pyrkii hallitsemaan. Tuo feminiininen luonto ei kuitenkaan alistu hallittavaksi, vaan muuttaa muotoaan ja uudistuu. Sukupuoleen ja luokka-asemaan kytkeytyvä valta tehdään Kuninkaanpuistossa näkyväksi kääntämällä totunnaiset valta-asetelmat päälaelleen. Romaani kuvaa paitsi ruumiin rajoja myös noiden rajojen rikkoontumista. Lisäksi romaani rikkoo postmodernille kirjallisuudelle tyypillisesti kirjallisia raja-aitoja sekoittamalla ns. populaari- ja korkeakirjallisuuden elementtejä.

Duaalin käyttö mansin kielessä.Vertailussa käännetty kirjakieli, pohjoismurre ja itämurre

Sivuaineen tutkielmani käsittelee duaalin eli kaksikon numeruksen käyttöä kolmessa erilaisessa mansin kielen aineistossa. Vertaan toisiinsa ja aikaisemman tutkimuksen havaintoihin venäjästä mansiksi 1950-luvulla käännetyn n. 60-sivuinen pienoisromaanin Pavlik Morozovin kieltä, mansin pohjoismurteella samalla vuosikymmenellä nauhoitettuja ja litteroituja satuja, kertomuksia ja lauluja sekä 1900-luvun alussa kerättyjä itäisen, nyt jo kuolleen murteen kertomuksia. Lähtökohtanani ovat aikaisemman tutkimuksen havainnot, että sekä käännöskielessä että kuolevassa kielessä voi esiintyä kielen rakenteen yksinkertaistumista. Erityisesti huomioin duaalin käytön erityispiirteet: missä luvussa substantiivi on lukusanan ’kaksi’ jälkeen, mitä lukua käytetään parillisia ruumiinosia ja vaatekappaleita merkitsevissä sanoissa ja kuinka eri aineistoissa esiintyy duaalin tunnusten avulla tehtyä kahden substantiivin rinnastusta eli niin kutsuttua resiprookkista duaalia. Käännöskielen piirteiksi tutkimusaineistossa osoittautuvat erityisesti muuta aineistoa runsaampi duaalisten pronominien ja substantiivien käyttö sekä resiprookkisen duaalirinnastuksen vähäisyys. Myös kuolevassa kielessä, itämansin aineistossa, resiprookkinen rinnastus on epäproduktiivista verrattuna elinvoimaiseen pohjoismansiin, jossa kyseistä duaalin käyttötapaa esiintyy laajasti erilaisissa merkityksissä. Lukusanan ’kaksi’ jälkeen substantiivin luku on yleisemmin duaali pohjoismansin kertomus- ja runoaineistossa, itämansin aineistossa ja käännöskielessä taas yksikkö. Havaintoni on, että lukusana ’kaksi’ voi esiintyä myös resiprookkisen duaalin määritteenä. Käännöskielestä tällaista käyttöä ei löydy. Parillisten ruumiinosien ja vaatekappaleiden nimitykset ovat molempiin osiin viitattaessa useimmiten duaalissa ja yhteen osaan viitattaessa yksikössä. Itämansin aineistossa esiintyy yksi vanhakantainen ’puoli’-sanan avulla muodostettu viittaus yhteen käteen. ’Käsi’- ja ’jalka’-sanoja esiintyy myös yksikössä viittaamassa molempiin käsiin tai jalkoihin erityisesti pohjoismansin runomuotoisessa aineistossa sekä konventionaalistuneissa merkityksissä.

Läsnäolo, tuttuus, tulkinta ja sävy. Ihmisviitteinen hän ja sen tehtävät Harjavallan, Kokemäen ja Huittisten nykypuhekielessä

Tutkin pro gradu -työssäni ihmisiin viittaavien hän-, se-, tämä- ja tuo -pronominien sekä niiden monikollisten vastineiden käyttöä lounaisiin välimurteisiin kuuluvissa alasatakuntalaismurteissa. Pääasiallinen huomioni kohde on puhetilanteessa läsnä olevaan henkilöön viittaava hän Saadakseni perspektiiviä aiheeseen käsittelen myös poissaolijaan viittaamista ja muita kolmaspersoonaisia pronomineja. Aineistonani on 47 Satakuntalaisuus puheessa -hankkeen osana kerättyä nauhoitusta, joilla puhuu yhtä monta eri-ikäistä informanttia Harjavallasta, Kokemäeltä ja Huittisista. Aineistossa esiintyy kaikkiaan 5240 ihmiseen viittaavaan kolmaspersoonaista pronominia, joista läsnäolijaan viittaavia on 252. Nauhoituksissa on sekä kahden- että monenkeskisiä keskusteluja, ja niiden muodollisuusaste vaihtelee melko haastattelunomaisesta hyvinkin vapaamuotoiseen jutusteluun. Aineistoani täydentää pienimuotoinen lomakekysely, jonka on täyttänyt 27 satakuntalaista informanttia sekä 12 verrokkiryhmäläistä muualta Suomesta. Näkökulmani on alueellinen, koska vertaan alasatakuntalaista aineistoani aikaisempaan, Helsingissä asuvien puhujien kielestä tehtyyn tutkimukseen. Pronominiesiintymien määrän tarkastelun lisäksi pyrin selvittämään myös pronominiviittausten vaihtelun syitä. Siinä käytän apuna keskusteluntutkimuksen metodeja. Analyysini ei tuo ilmi yksiselitteisiä alueellisia eroja mutta täsmentää käsityksiä hän- pronominin käyttölaajuudesta ja -tilanteista nykypuhekielessä. Aineistoni puhujat käyttävät läsnäolijaan viitatessaan selvästi enemmän hän-pronominia kuin vertailukohtana olevat eteläsuomalaiset, mutta ero voi alueellisen vaihtelun sijaan selittyä myös nauhoitustilanteiden erilaisuudella ja puhujien keskinäisellä tuttuudella. Tulokset viittaavat siihen suuntaan, että keskiikäiset saattavat välttää läsnäolijaan kohdistuvia toi- viittauksia. Kyselytutkimus paljastaa yllättävän alueellisen eron: satakuntalaiset käsittävät hän- pronominin ivalliseksi selvästi harvemmin kuin verrokkiryhmäläiset. Tutkimustulokseni osoittavat, että hän- pronominilla viitataan läsnäolijaan usein silloin, kun tämä on puhujaa vanhempi tai puhujalle vieras. Sillä voidaan myös lieventää viittauksen kohdetta arvostelevaa lausumaa. Myös hän-pronominin logoforinen funktio ja siitä juontuva eläytyvä käyttö ovat aineistossa edustettuna. Useimmiten hän esiintyy lauseissa, jotka tulkitsevat viittauksen kohdetta, ovat lisäyksiä tai täsmennyksiä tämän kertomaan tai muuten käsittelevät asiaa, joka on parhaiten viittauksen kohteen tiedossa. Näissä tapauksissa hän-pronominin käytön voi nähdä säätelevän puhetilanteen osallistujien rooleja: hän- viittaus korostaa viittauskohteen asemaa lausuman oikeutettuna lausujana ja häivyttää äänessäolijan asemaa taka-alalle.

Kulttuurinen vaikuttavuus – Metodologinen pohdinta Satakunnan rahaston apurahojen kulttuurisen vaikuttavuuden kartoittamisesta

Satakunnan rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston seitsemästätoista maakuntarahastosta. Se on perustettu ensimmäisten maakuntarahastojen joukossa vuonna 1959. Rahaston vaikuttavuutta arvioiva Pro graduni on kaksiosainen. Tutkimuksen soveltava osa on kirjoittamani Satakunnan rahaston tilaama historiikki Viisi vuosikymmentä vaikuttamista - Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto 1959–2009 http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/satakunta/ tutkimus_ja_jatko-opiskelu/julkaisut/ (252s.), Varsinaisessa Pro gradu -työssäni arvioin historiikissa käyttämiäni aineistoja ja niiden soveltuvuutta erityisesti kulttuurisen vaikuttavuuden kartoittamiseen. Tätä selvitin historiikissa kutakin vuosikymmentä kuvaavilla tapaustutkimuksilla, jotka perustuvat pääosin haastattelemieni apurahansaajien kokemuksiin. Historiikissa tarkastelen vaikuttavuutta yhteisöllisestä ja yksityisestä, välillisestä ja välittömästä näkökulmasta. Peilaan rahaston vaiheita Satakunnan kulttuurielämässä tapahtuneisiin muutoksiin sekä etsin yhteyksiä hoitokuntien kokoonpanojen, temaattisten linjausten ja jakopolitiikan välillä. Tutkimusaineistona olen käyttänyt apurahansaajien haastattelujen lisäksi muuta empiiristä aineistoa, kuten arkistomateriaalia, asiantuntijahaastatteluja, kyselylomakkeen vastauksia sekä lehdistöaineistoa. Käyttämäni tutkimuskirjallisuus koostuu ensisijaisesti rahasto- ja kulttuuripoliittisista julkaisuista. Tutkimus on laadullinen tutkimus. Jokainen käyttämäni aineistotyyppi valottaa omalta osaltaan kulttuurista vaikuttavuutta tarjoamalla erilaisia näkökulmia vaikuttavuuden tarkasteluun. Arkistomateriaalista on mahdollista tehdä tilastollisia johtopäätöksiä ja tarkastella esimerkiksi, minne rahaa on jaettu ja noudattaako tämä rahaston hoitokunnan tekemiä strategisia linjauksia. Arkistomateriaalin Stipendiaattikertomuksista voi tietyin varauksin arvioida hankkeiden onnistumista. Lehdistömateriaali vuorostaan valottaa rahaston ja apurahansaajien saamaa näkyvyyttä. Hedelmällisimmin vaikuttavuutta pääsee tarkastelemaan käyttämällä yhdessä kaikki näitä aineistoja. Historiikki on kuitenkin osoittanut, että rahaston ja sen apurahojen merkitys maakunnan kulttuurielämälle pystytään selvittämään mahdollisimman kattavasti, kun vaikuttavuutta lähestytään apurahan saajien kautta. Tähän soveltuu mielestäni parhaiten apurahan saajien syvähaastattelut, sillä pelkkä kirjallinen materiaali jättää tulkintaan liikaa aukkoja. Kulttuurisen vaikuttavuuden tutkimus on 2000-luvun alussa ajankohtainen aihe. Myös Suomen Kulttuurirahasto on perustanut vaikuttavuustyöryhmän kartoittamaan toimintansa vaikutuksia. Cuporen vuonna 2010 ryhmälle tekemä raportti kuvaa, miten apurahojen jakautuminen vastaa hoitokunnan toiminnalleen asettamia linjauksia. Cuporen selvityksestä huolimatta on vaikuttavuustutkimuksessa vielä aukkoja. Esimerkiksi apurahojen vaikutuksia kulttuurintuottajille ja maakunnan kulttuurin kenttään ei ole tutkittu kattavasti. Oma Pro graduni tutkii vaikuttavuutta juuri tästä näkökulmasta.

Upseerivalinnoista upseerin uralle : pääsykoe- ja opintomenestyksen yhteys työssä menestymiseen lyhyellä aikavälillä

Kvantitatiivisen seuranta- ja validiteettitutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen yhteys vuonna 2002 Maanpuolustuskorkeakoulun Kadettikouluun valittujen opiskelijoiden (N = 180) pääsykoe- ja opintomenestyksellä on työssä menestymiseen lyhyellä aikavälillä. Samalla pyrittiin kartoittamaan työssä menestymisen kriteereitä sekä arvioimaan työssä menestymisen mittaamista. Tutkimus on jatkoa Kulomäen ja Nymanin upseerivalintojen soveltuvuusarvioinnin validiteettitutkimukselle (2004) sekä tutkijan esiupseerikurssilla (Salonen 2007) tekemälle tutkimukselle, jossa kartoitettiin pääsykoe- ja opintomenestyksen välisiä yhteyksiä. Kvantitatiivisen aineiston muodostivat tutkittavien pääsykoe- ja opintomenestykseen liittyvät valinta- ja opintotiedot sekä työssä menestymisen osalta kahden ensimmäisen palvelusvuoden suoritusarviointien tiedot. Aineiston analysointiin käytettiin erilaisia tilastollisia analyysimenetelmiä, joista tärkeimpiä olivat regressio- ja varianssianalyysit sekä t-testit. Näiden avulla selvitettiin tutkittavien yhteyksien luonnetta ja yhteyksiä selittäviä tekijöitä sekä eri ryhmien välisiä tilastollisia eroavuuksia. Pääsykoemenestyksellä havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys sekä opintomenestykseen että toisen palvelusvuoden suoritusarviointiin. Opintojen aikaisilla johtamiskäyttäytymisen arvioinneilla havaittiin yhteys työssä menestymiseen, mutta teoreettisten oppiaineiden opintomenestyksellä ei. Pääsykoemenestyksellä pystyttiin selittämään parhaimmillaan noin kolmasosa opintomenestyksestä ja pääsykoe- sekä opintomenestyksellä 16 % työssä menestymisestä. Pääsykokeissa hyvin menestyneet erosivat keskivertoa heikommin menestyneistä tilastollisesti merkitsevällä tavalla perus- ja kandidaattiopinnoissa sekä toisessa suoritusarvioinnissa. Työssä menestyminen ei erotellut eri tavoin opinnoissa menestyneitä. Suoritetulla tutkinnolla ha-vaittiin yhteys pääsykoe- ja opintomenestykseen sekä toisen vuoden suoritusarviointiin. Havaituista yhteyksistä huolimatta asetettu hypoteesi pääsykoe- ja opintomenestyksen yhteydestä työssä menestymiseen ei täyttynyt kokonaan, joten nollahypoteesi jäi voimaan. Upseerivalintojen ennustevaliditeetin sekä työssä menestymisen tutkiminen käytetyillä menetelmillä ja aineistolla on aina rajoittunutta. Menestyksen arviointi ei ole yksiselitteistä monien tulkinnallisten kysymysten sekä mahdollisten väliin tulevien muuttujien kontrolloimattomuuden johdosta. Löydettyihin yhteyksiin ja selittäviin tekijöihin on siksi suhtauduttava tietyllä varauksella. Tulosten luotettavuuden lisäämiseksi tutkimusta on syytä jatkaa suuremmalla otoksella, pidemmän aikavälin tarkastelujaksolla sekä metodologisen triangulaation avulla.