Miten saalistushinnoittelu voidaan erottaa yrityksen kilpailullisesta käyttäytymisestä? Case Valio Oy

Tutkielman tarkoituksena oli tutkia määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ja sen muotona erityisesti saalistushinnoittelua. Tarkoituksena oli siis selvittää, miten saalistushinnoittelu voidaan erottaa yrityksen kilpailullisesta käyttäytymisestä. Lisäksi tutkielman tarkoituksena oli tehdä case-tutkimus Valio Oy:sta. Markkinaoikeus määräsi 26.6.2014 Valion maksamaan 70 miljoonan euron seuraamusmaksun määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä perusmaitojen markkinoilla. Valio käytti markkinaoikeuden mukaan saalistushinnoittelua estääkseen tehokkaan kilpailun markkinoilla. Tarkoituksena oli siis myös selvittää, miksi Valio tuomittiin määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä ja erityisesti saalistushinnoittelusta ja miten määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ja saalistushinnoittelu todettiin tässä tapauksessa. Lisäksi tutkielmassa oli tarkoitus selvittää, miten Valion tapausta voidaan ymmärtää saalistushinnoittelun teoreettisten mallien avulla. Näitä malleja ovat mm. mainemallit, signalointimallit ja syvien taskujen mallit. Tutkimus on toteutettu laajana kirjallisuuskatsauksena saalistushinnoittelun taloustieteellisestä kirjallisuudesta ja case-tutkimuksena Valio Oy:sta. Saalistushinnoittelua on taloustieteessä tutkittu 1950-luvulta alkaen, mutta aktiivisemmin tutkimusta on tehty 1970-luvulta eteenpäin. Saalistushinnoittelu on myös ollut yksi eniten kiistellyistä aiheista kilpailupolitiikan taloustieteessä. Tässä tutkielmassa selvitettiin myös sitä, miksi saalistushinnoittelu on niin väitelty aihe kilpailupolitiikan taloustieteessä. Suomessa markkinat ovat hyvin keskittyneet monilla aloilla kuten esimerkiksi perusmaitojen markkinoilla ja päivittäistavarakaupassa, joten määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön liittyvät uutiset ovat kohtalaisen usein esillä mediassa. Taloustiede on myös hyvin tärkeässä roolissa kun yritetään selvittää, onko määräävässä asemassa oleva yritys käyttänyt asemaansa väärin ja yrittänyt estää tehokkaan kilpailun markkinoilla. Tutkielmassa selvitettiin sitä, miten saalistushinnoittelu voidaan erottaa yrityksen kilpailullisesta käyttäytymisestä ja tultu siihen johtopäätökseen, ettei taloustiede anna tähän yksiselitteistä vastausta. Tutkielmassa tullaan myös siihen johtopäätökseen, että Valion tapausta voidaan ymmärtää pääasiassa saalistushinnoittelun mainemallien avulla. Lisäksi tutkielmassa on vertailtu Kilpailuviraston Valion tapauksessa käyttämää saalistushinnoittelusääntöä ja tunnettua Areedan ja Turnerin saalistushinnoittelusääntöä ja tultu siihen johtopäätökseen, että ne eroavat toisistaan jonkin verran.

”Miten onkaan maailma oleva järkyttynyt sodan päätyttyä, kun kaikki tulee julki” – Suomalaisviranomaisten tietämys Euroopan juutalaisten kohtalosta Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä jatkosodan aikana 1941–1944.

Tutkielmassa selvitetään suomalaisten ylimmän portaan siviili- ja sotilasviranomaisten tietämystä Euroopan juutalaisten kohtalosta Hitlerin Saksan valtapiirissä jatkosodan aikana 1941–1944. Tutkimus haastaa vallalla olevan käsityksen siitä, että suomalaiset olivat suurimmalta osin tietämättömiä holokaustiin johtaneista käytännön toimista eli juutalaisten systemaattisesta ja teollisesta murhaamisesta, sekä sen kokonaiskuvasta ja laajuudesta. Suomen valtionjohdolle kulkeutui kuitenkin koko sodan ajan eri lähteistä hyvin monipuolisia tietoja juutalaisten asemasta. Niitä ei voitu pitää pelkkänä liittoutuneiden propagandana, sillä suomalaiset raportoijat saivat tietonsa suoraan saksalaisilta. Suomen Berliinin lähetystö sai tietoja esimerkiksi eri puolilla Eurooppaa sijainneista Suomen konsulaateista, itärintamalla taistelleilta suomalasilta SS-vapaaehtoisilta ja saksalaisilta sotilas- ja siviilihenkilöiltä. Lähettiläs T.M. Kivimäki välitti tietoja Suomen valtionjohdolle sekä Länsi- että Itä-Euroopan juutalaisten vainoamisesta ja idän leireille kuljettamisesta. Kivimäki arvioi melko tarkasti Euroopan maiden juutalaisväestöjen ja itään siirrettyjen juutalaisten lukumääriä, sekä antoi yksiselitteisiä kuvauksia juutalaisten kohtelusta. Berliinin ohella merkittävin valtionjohdon tietolähde oli Lapin saksalaisjoukkojen ytimessä ja suomalais-saksalaisen yhteistyön polttopisteessä sijainnut Rovaniemen kauppala. Pienessä 140 000 asukkaan Lapin läänissä oli sodan aikana yli 200 000 saksalaista, joten kanssakäyminen oli erittäin tiivistä ja muodosti toisen maailmansodan kontekstissa ainutlaatuisen suhteen. Itärintamalla palvelleet saksalaiset kertoivat suomalaisille avoimesti juutalaisten kohtalosta ja Rovaniemeltä tiedot kulkeutuivat koko valtionjohdolle Helsinkiin sekä päämajaan Mikkeliin. Monipuolisia arkistolähteitä tutkitaan arkistoaineiston tekstipohjaisella kvalitatiivisella sisällönanalyysillä ja aikalaislähteitä arvioidaan lähdekriittisesti. Suomalaisviranomaiset tiesivät tutkimuksen käytettävissä olevien lähteiden perusteella tarkasti Euroopan juutalaisten kohtalosta, mutta ei voida varmuudella todeta, että he olisivat hahmottaneet holokaustin kokonaiskuvan. Jatkotutkimuksessa voitaisiin selvittää laajemmin suomalaisen yhteiskunnan tietämyksen tasoa ja sen kehittymistä sodan eri vaiheissa.

”Kyl se on ollu semmosta tärkeetä siis se käsillä tekeminen. Et ne on semmosia elämässä oikeesti tarvittavia taitoja.” Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet sekä kokonainen käsityöprosessi koulukäsityössä

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten tulevan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaiset laaja-alaisen osaamisen tavoitteet näkyvät tämän hetken käsityön opetuksessa. Tarkoituksena on myös selvittää, miten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004 & 2014) tavoitteissa painotettu kokonainen käsityöprosessi toteutuu koulukäsityössä. Kyseessä on fenomenografinen tutkimus, jossa tutkitaan käsityön opettajien ja heidän oppilaidensa käsityksiä näistä ilmiöistä. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla ja kysymykset keskittyivät käsityönopettajien viimeksi toteuttamaan käsityön jaksoon. Tutkimuksessa haastateltiin viittä alakoulun käsityön opettajaa, jotka opettivat luokilla viisi ja kuusi ja yhteensä kuutta heidän oppilastaan. Aineisto jaettiin teorian pohjalta muodostuneisiin teemoihin. Opettajien haastattelut jaettiin seitsemään laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden mukaiseen teemaan sekä kokonaisen käsityöprosessin mukaisista vaiheista muodostettuihin teemoihin. Oppilaiden haastattelut jaettiin kokonaisen käsityöprossin vaiheista muodostettuihin teemoihin. Tutkimuksessa ilmeni, että laaja-alaisen osaamisen tavoitteet näkyvät pääosin monipuolisesti tämän hetken käsityön opetuksessa. Aineiston mukaan käsityön opetuksessa korostuvat ongelmanratkaisutaitojen, ajattelun taitojen, vastuullisen ja pitkäjänteisen työskentelyn taitojen sekä sosiaalisten taitojen kehittäminen. Myös varsinaisia käsillä tekemisen taitoja pidetään edelleen tärkeänä. Tässä tutkimuksessa huomattiin, että kokonainen käsityöprosessi ei toteudu koulussa opettajien eikä oppilaiden käsitysten mukaan. Kokonaiseen käsityöprosessiin kuuluu, että käsityöntekijä suunnittelee, toteuttaa ja arvioi prosessiaan itsenäisesti. Tämän tutkimuksen mukaan etenkin suunnittelu tai arviointivaihe jää usein puuttumaan, joten koulussa toteutettava käsityö ei ole kokonaista.

Vastuullisuus brändipääoman rakentajana: Miten brändin koettu vastuullisuus kasvattaa brändipääomaa?

Yritysten odotetaan tänä päivänä toimivan vastuullisesti ja vastuullisuuden laiminlyöntien on todettu aikaansaavan merkittävää tuhoa ei pelkästään yrityksen maineelle vaan myös taloudelliselle tulokselle. Yritysten vastuullisen toiminnan sen sijaan on todettu aikaansaavan useita positiivisia vaikutuksia kuluttajissa. Vastuullisuuden on todettu vaikuttavan positiivisesti kuluttajan asenteisiin yritystä ja sen tuotteita kohtaan sekä ostoaikeisiin. Lisäksi vastuullisuuden on osoitettu lisäävän luottamusta yritystä kohtaan, millä taas on positiivinen vaikutus mielikuviin tuotteiden laadusta. Mm. nämä vastuullisuuden positiiviset vaikutukset kuluttajissa ovatkin kannustaneet yrityksiä panostamaan vastuulliseen toimintaan. Vastuullisuudesta on muodostunut markkinointiväline, jonka seurauksena useat yritykset ovat lanseeranneet yhteistyökampanjoita hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa, alkaneet noudattaa eettisiä toimintatapoja ja ympäristövastuullisia liiketoimintakäytäntöjä. Se mitä vaikutuksia vastuullisella toiminnalla saadaan aikaan kuluttajissa ei kuitenkaan ole riippuvainen yksin vastuullisen toiminnan laadusta, vaan ensisijaisesti siitä miten hyvin vastuullisuus on integroitu yrityksen ydinliiketoimintaan ja miten uskottavasti siitä viestitään. Tämän pro gradun tarkoituksena oli tutkia kuluttajan kokeman brändin vastuullisuuden ja brändipääoman (mielikuvat, uskollisuus ja koettu laatu) välistä suhdetta. Brändin vastuullisuus määriteltiin tarkoittamaan sosiaalista vastuuta, ympäristövastuuta sekä vapaaehtoista hyväntekeväisyyttä. Empiirisen tutkimuksen kohteena oli Innocent-smoothiebrändi, joka on asemoinut itsensä vastuullisena brändinä markkinoilla. Empiirinen tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, jossa tutkittiin mikä vaikutus kuluttajan kokemalla brändin vastuullisuudella (sosiaalinen vastuu, ympäristövastuu ja hyväntekeväisyystoiminta) on brändipääomaan (mielikuviin, uskollisuuteen ja koettuun laatuun). Lisäksi tutkittiin onko vastuullisuuden vaikutus brändipääomaan riippuvainen kuluttajan asenteesta vastuullista kuluttamista kohtaan. Tutkimustulosten mukaan vastuullisuudella on positiivinen suhde kaikkiin brändipääoman elementteihin. Lisäksi koetulla vastuullisuudella todettiiin olevan voimakkaampi vaikutus koettuun laatuun eettisten kuluttajien keskuudessa. Tulosten perusteella voitiin todeta brändin vastuullisen asemoinnin olevan tehokas keino luoda yksilöllinen ja persoonallinen, kilpailijoista erottuva brändi. Lisäksi vastuullisuuden todettiin vaikuttavan positiivisesti brändin koettuun laatuun ja olevan tehokas keino luoda asiakasuskollisuutta pitkällä aikavälillä.

Palkkiona on oleva köyhän lapsen kasvoissa kiitollinen loiste, minkä höyryävän kupin ilmestyminen lapsen eteen koulupulpetille tuottaa – Honkajoen Vatajan kansakoulu aterioinnin muistin paikkana 1930–1970-luvuilla

Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata, tulkita ja selittää mikrohistorian sekä muistitietotutkimuksen keinoin Honkajoen Vatajan kansakoulun ateriointiin liittyviä tietoja, erityisesti vesiongelmia ja ruokailua 1930–1970-luvuilla. Kansakoulujen ilmainen ruokailumahdollisuus sai lainvoiman vuonna 1948, jonka jälkeen koulujen ruoka vähitellen monipuolistui. Ateriointiin liittyy tutkimassani koulussa ravitsemuksen ja veden lisäksi myös oppilaan kokemukset sekä yhteiskunnan toiminta. Oppilaasta kasvatettiin koulussa myös aterioinnin avulla yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Vatajan kansakoulua, toiminnassa 1936–1974, esimerkkinä pitäen tutkin ateriointiin liittyviä sosiaalisia ja kulttuurisia tapahtumia, mutta erityisesti vesiongelmia ja ruokailua. Tutkimusaineistoni on postitse tehty muistitietotutkimuskysely, johon sain vastaukset Vatajan kansakoulun 28 entiseltä oppilaalta vuonna 2012 ja osalta lisää vuonna 2015. Lisäksi käytän Honkajoen kunnan arkistossa olevia Vatajan kansakoulun päättymisen jälkeen säilytettyjä asiakirjoja ja aikalaiskirjallisuutena Satakunnan kouluista tehtyjä historiikkeja tutkimuskirjallisuuden ohella. Arkistotietojen ongelmana oli, että kaikkia koulun asiakirjoja ei Vatajan kansakoulun päättymisen jälkeen tallennettu Honkajoen kunnan arkistoon, joten esimerkiksi kaikkia johtokunnan kokousten päätöksiä ei ole 1950–1970-luvuilta. Käytän tutkimuksessani etnografista ajattelua, jolloin voin tarkastelemalla ja kuvailemalla antaa ymmärrettävän kuvan tutkimukseni tarkoituksesta, ja käytän myös kvalitatiivista sisällönanalyysia. Hyödyntämällä triangulaatiota eli käyttämällä erilaisia aineistonkeräystapoja ja myös käyttämällä useita menetelmiä tutkimusaineiston käsittelyssä paransin tutkimuksen luotettavuutta ja näkökulmia. Veden saaminen Vatajan kansakouluun oli tärkeää, ja kaivoja tehtiin useita, ennen kuin saatiin hyvä vesi koululle. Myös keittäjän toimenkuva muuttui puurojen ja vellien keittäjästä koulun vahtimestariksi, joka huolehti ruoan hankinnan ja valmistuksen ohella koko koulusta. Lasten osallistumista ruoan hankintaan pidettiin kasvatuksellisena keinona, joka kehitti samalla oppilaan sosiaalisuutta ja hyvinvointia. Ruokailussa käytettävät astiat, ruokailupaikka esivalmisteluineen ja ruokailutavat ilmenivät muistitietotutkimuksessa, ja ne liittyivät myös lapsen kasvatukseen. Arkistotietojen mukaan kansakoulun johtokunta huolehti koulusta täysivaltaisesti, vaikka se joutui välillä olemaan maanomistajan ja kunnan välissä hyvän veden saamiseksi koululle. Lisäksi kansakoulun tarkastajat olivat koulutoiminnassa mukana ohjeillaan ja painostamassa päättäjiä kouluolojen parantamiseen. Tavoitteenani on tallentaa oppilaan ateriointiin ja koko ravitsemukseen liittyviä asioita Vatajan kansakoulusta sekä samalla säilyttää oppilaaseen liittyvää kulttuuriperintöä.

Palkkiona on oleva köyhän lapsen kasvoissa kiitollinen loiste, minkä höyryävän kupin ilmestyminen lapsen eteen koulupulpetille tuottaa – Honkajoen Vatajan kansakoulu aterioinnin muistin paikkana 1930–1970-luvuilla

Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata, tulkita ja selittää mikrohistorian sekä muistitietotutkimuksen keinoin Honkajoen Vatajan kansakoulun ateriointiin liittyviä tietoja, erityisesti vesiongelmia ja ruokailua 1930–1970-luvuilla. Kansakoulujen ilmainen ruokailumahdollisuus sai lainvoiman vuonna 1948, jonka jälkeen koulujen ruoka vähitellen monipuolistui. Ateriointiin liittyy tutkimassani koulussa ravitsemuksen ja veden lisäksi myös oppilaan kokemukset sekä yhteiskunnan toiminta. Oppilaasta kasvatettiin koulussa myös aterioinnin avulla yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Vatajan kansakoulua, toiminnassa 1936–1974, esimerkkinä pitäen tutkin ateriointiin liittyviä sosiaalisia ja kulttuurisia tapahtumia, mutta erityisesti vesiongelmia ja ruokailua. Tutkimusaineistoni on postitse tehty muistitietotutkimuskysely, johon sain vastaukset Vatajan kansakoulun 28 entiseltä oppilaalta vuonna 2012 ja osalta lisää vuonna 2015. Lisäksi käytän Honkajoen kunnan arkistossa olevia Vatajan kansakoulun päättymisen jälkeen säilytettyjä asiakirjoja ja aikalaiskirjallisuutena Satakunnan kouluista tehtyjä historiikkeja tutkimuskirjallisuuden ohella. Arkistotietojen ongelmana oli, että kaikkia koulun asiakirjoja ei Vatajan kansakoulun päättymisen jälkeen tallennettu Honkajoen kunnan arkistoon, joten esimerkiksi kaikkia johtokunnan kokousten päätöksiä ei ole 1950–1970-luvuilta. Käytän tutkimuksessani etnografista ajattelua, jolloin voin tarkastelemalla ja kuvailemalla antaa ymmärrettävän kuvan tutkimukseni tarkoituksesta, ja käytän myös kvalitatiivista sisällönanalyysia. Hyödyntämällä triangulaatiota eli käyttämällä erilaisia aineistonkeräystapoja ja myös käyttämällä useita menetelmiä tutkimusaineiston käsittelyssä paransin tutkimuksen luotettavuutta ja näkökulmia. Veden saaminen Vatajan kansakouluun oli tärkeää, ja kaivoja tehtiin useita, ennen kuin saatiin hyvä vesi koululle. Myös keittäjän toimenkuva muuttui puurojen ja vellien keittäjästä koulun vahtimestariksi, joka huolehti ruoan hankinnan ja valmistuksen ohella koko koulusta. Lasten osallistumista ruoan hankintaan pidettiin kasvatuksellisena keinona, joka kehitti samalla oppilaan sosiaalisuutta ja hyvinvointia. Ruokailussa käytettävät astiat, ruokailupaikka esivalmisteluineen ja ruokailutavat ilmenivät muistitietotutkimuksessa, ja ne liittyivät myös lapsen kasvatukseen. Arkistotietojen mukaan kansakoulun johtokunta huolehti koulusta täysivaltaisesti, vaikka se joutui välillä olemaan maanomistajan ja kunnan välissä hyvän veden saamiseksi koululle. Lisäksi kansakoulun tarkastajat olivat koulutoiminnassa mukana ohjeillaan ja painostamassa päättäjiä kouluolojen parantamiseen. Tavoitteenani on tallentaa oppilaan ateriointiin ja koko ravitsemukseen liittyviä asioita Vatajan kansakoulusta sekä samalla säilyttää oppilaaseen liittyvää kulttuuriperintöä.

Perinnebiotooppi, hoidettu maisema

Tutkimukseni kohteena ovat satakuntalaisen viiden tilallisen motiivit perinnebiotooppiensa hoitoon. Perinnebiotoopit ovat kasvi- ja eläinlajistoltaan monimuotoisimpia luontotyyppejämme ja maisemaltaan arvokasta maaseudun kulttuurimaisemaa. Tutkimusmetodina käytin teemahaastattelua. Haastattelut tehtiin haastateltavien kotona, jonka jälkeen käytiin maastossa heidän hoitokohteissaan. Vuonna 2006 tein Satakunnan perinnemaisemat – Ohjeita ja kokemuksia perinnemaisemien hoidosta Satakunnassa oppaan. Opasta varten haastattelin 12 tilaa, tarkoituksena oli kertoa satakuntalaisten viljelijöiden kokemuksista perinnebiotooppien sekä luonto - ja maisemakohteiden hoidossa sekä selventää perinnemaisemien käsitettä ja uutta ympäristötukijärjestelmää 2007 - 2013. Hoitokokemukset koottiin haastattelemalla viljelijöitä maastossa heidän hoitokohteissaan. Vuonna 2013 kävin samat kohteet lävitse ja haastattelin tilallisia seitsemän vuotta myöhemmin. 12 tilasta valitsen pienemmän otannan viisi tilaa. Näiden viiden tilan isännän tuntemuksia käyn lävitse. Selvitin tutkielmassani mm. millaisia merkityksiä ja arvoja perinnebiotoopilla on tilanpitäjälle. Onko kyse halusta jatkaa sukupolvien tekemää työtä vai jostain muusta. Miten EU:n tukipolitiikka on vaikuttanut perinnebiotooppien hoitoon. Monet haastatelluista tilallisista seurasivat mielenkiinnolla, kuinka entiset umpeutuneet kohteet avartuvat laiduntamisen myötä. Myös kasvien, perhosten ja lintujen runsautta seurattiin tarkasti. Viljelijöiden omat perinnebiotooppialueet ovat heille tärkeitä, niihin liittyy omakohtaisia kokemuksia lapsuuden maisemista tai niiden hoidolla on selkeä luonnonhoidollinen syy. Alueiden hoidosta maksettava tuki toimii kannustimena alueiden säilyttämisessä hoidettuina. Maatalouden tulisi tuoda viljelijälle riittävän toimeentulon, jotta maatilan toiminta olisi jatkuvaa.

Puheen sujuvuus 3- ja 4-vuotiailla suomenkielisillä lapsilla

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää suomenkielisten sujuvasti puhuvien 3- ja 4-vuotiaiden lasten puheen sujuvuutta sekä sitä, miten puheen sujuvuuden piirteet muuttuvat kolmen ja neljän ikävuoden välillä. Puheen sujumattomuuksia tutkittiin niiden tyyppien, määrien ja kestojen perusteella. Tutkielman aineisto koostui seitsemän tytön ja seitsemän pojan kolme- ja neljävuotiaana nauhoitetuista videonäytteistä, jotka saatiin Maarit Silvénin pitkittäistutkimuksena kerätystä aineistosta. Videonäytteistä saaduista puhenäytteistä litteroitiin ortografisesti lapsen 50 ilmaisua vähintään kahdesta erilaisesta tilanteesta. Sujumattomuudet tunnistettiin kuulonvaraisesti. Litteroiduista puhenäytteistä laskettiin sujumattomuuksien määrät sekä puhenäytteen sisältämien tavujen ja sanojen määrät. Lapsen tuottamat 50 ilmaisua vietiin Praat-tietokoneohjelmaan, jonka avulla laskettiin ilmausten kokonaispuheaikaa, sujuvan ja sujumattoman puheen osuuksia kokonaispuheajasta sekä sujumattomuuksien kestoja. Tilastolliset analyysit toteutettiin SPSS Statistics-ohjelman versiolla 22. Tutkielman tulokset antoivat viitteitä siitä, että suomenkieliset lapset olisivat hieman englanninkielisiä kolme- ja neljävuotiaita lapsia sujumattomampia sekä änkytyksenkaltaisten ja muiden sujumattomuuksien osalta että sujumattomuuksien kokonaismäärältä. Änkytyksenkaltaiset sujumattomuudet vähentyivät iän myötä muiden sujumattomuuksien ja sujumattomuuksien kokonaismäärän lisääntyessä. Määrällisesti kummassakin ikäryhmässä esiintyi eniten väli- ja täytesanoja, täyttämättömiä taukoja ja uudelleenmuotoiluja. Näiden sujumattomuustyyppien määrä myös lisääntyi iän myötä, ja ne olivat kestollisesti pisimpiä sujumattomuuksia. Rikkoontuneiden sanojen määrä oli suuri vielä kolmevuotiailla, mutta väheni neljään ikävuoteen mennessä. Tutkielman tulokset perustuvat pieneen aineistoon, joten tuloksia ei voida yleistää. Tulokset antoivat kuitenkin alustavia viitteitä siitä, että suomenkielisten lasten puheen sujuvuus ei etene kaikilta osin samalla tavoin kuin englanninkielisillä lapsilla, joiden puheen sujuvuuteen suurin osa puheen sujuvuustutkimusten tuloksista perustuu. Suomenkieliseen aineistoon perustuvaan puheen sujuvuustutkimukseen suuremmilla aineistolla on siis aihetta, jotta saadaan tietoa suomenkielisten lasten puheen sujuvuuden kehittymisestä ja suomenkieliseen aineistoon sopivia puheen sujuvuuden mittareita, joilla tyypillinen puheen sujumattomuus voidaan erottaa änkytyksestä sen varhaisessa vaiheessa.