Euroopan mahdollisuus

Kirjallisuusarvostelu

Alkuperäisyys, identiteetti ja arvot Fidzhillä

Kirjallisuusarvostelu

Verkostobrändin identiteetti

Yhteisbrändien avulla bränditietoisuus ja identiteetti saavat tukea partnerilta sekä samalla saavutetaan tehokkuutta ja kustannushyötyjä. Erityisesti yritysbrändin luonne, hyödyt, suhteet, johtaminen ja arkkitehtuuri kiinnostavat. Verkostobrändi ei ole yhden tuotteen tai yrityksen brändi, vaan verkoston itsensä brändi. Tutkielman tavoitteena on kuvata verkostobrändin ilmiötä ja muodostaa malli liikkeenjohdon työkaluksi. Tutkielmalla pyritään osallistumaan tieteelliseen yritysbrändien ja yhteisbrändien identiteettikeskusteluun, laajentamalla verkostobrändin identiteetin tutkiminen muillekin kuin matkailualalle. Päätutkimusongelma on ”Mikä on verkostobrändin identiteetti?” Osaongelmat ovat ”Mikä on verkostobrändi?” ja ”Mikä on brändi-identiteetti?”. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka tavoitteen asetannassa on toimintatutkimuksen tavoitteita. Tutkielman empiirinen osa perustuu teemahaastatteluihin ja kirjallisiin dokumentteihin. Haastatellut kolme tapausta edustavat teollisuus-, palvelu- ja tuotebrändejä, niiden kohderyhmät poikkeavat toisistaan ja osa on kaupallisia ja osa voittoa tavoittelemattomia. Tutkielmassa muodostettiin teorian ja empirian synteesinä liikkeenjohdolle työkaluksi verkostobrändin identiteettimalli, jossa on määritelty elementit ja rakentaminen. Malli sisältävät ydinidentiteetin (visio ja kulttuuri), suhteet (ydinjoukko, henkilökunta, asiakkaat ja muut sidosryhmät) ja viestinnän (brändilupaus, visuaalinen identiteetti ja markkinointiviestintä). Haastatellut verkostobrändit olivat rakentaneet identiteettinsä mallin mukaisesti ja seuraavassa järjestyksessä. Ensiksi ydinjoukko määrittelee vision ja millaisia jäsenyrityksiä pyritään hankkimaan sekä visuaalisen identiteetin. Tämän jälkeen verkostobrändin omassa markkinointiorganisaatiossa toimiva johtohahmo aloittaa jäsenyritysten hankkimisen eli verkoston rakentamisen markkinointiviestinnän keinoin. Mallissa nuolet kertovat, että verkostobrändin identiteettiin vaikuttaa sidosryhmien mielipide.

Raisiolaisten ja kaarinalaisten kotitalouksien alueellinen ostokäyttäytyminen. Valintaorientaation ja demografian vaikutus päivittäistavaroiden ostopaikan valintaan

Sen lisäksi, että kuluttajien ostokäyttäytymiseen ja ostopaikan valintaan vaikuttavat alueellisesta näkökulmasta mielenkiintoiset, saavutettavuuteen liittyvät tekijät, kuten liikkuminen ja pysäköinti, ohjaavat kuluttajan valintoja myös tuotteisiin, valikoimaan ja hintaan liittyvät tekijät. Päämääränä kuluttajalla on hankkia tarpeita vastaavia hyödykkeitä mahdollisimman pienellä rahalla ja vaivalla eli mahdollisimman tehokkaasti. Tämä tutkimus kuvaa raisiolaisten ja kaarinalaisten kotitalouksien ostokäyttäytymistä ja ennen kaikkea ostopaikan valintaan vaikuttavia tekijöitä ja niiden merkitystä. Tutkimuksen avulla muodostetaan ostopaikan ominaisuuksista valintaorientaatioulottuvuudet, joiden perusteella pystytään tarkastelemaan kotitalouksille tärkeitä päivittäistavaroiden ostopaikan valintakriteerejä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kuluttajan ostopäätökseen ja ostopaikan valintaan vaikuttavien sisäisten ja ulkoisten tekijöiden sekä valintaorientaation, eli kuluttajan rutiininomaisen ja opitun käyttäytymisen, merkityksestä valintoja ohjaavina tekijöinä. Tutkimus on KUMU2011-aineistoon perustuva kvantitatiivinen tutkimus, jossa pääkomponenttianalyysin avulla muodostetaan kuluttajan ostopaikan valintaa kuvaavat valintaorientaatiot niin Raisiossa ja Kaarinassa kuin arkena ja viikonloppuna. Tämän lisäksi kuluttajien ostopaikan valintaan vaikuttavien tekijöiden tilastollista merkitsevyyttä tutkitaan varianssianalyysin avulla neljän eri demografisen tekijän suhteen (kotitalouden koko, kokonaistulot, käytettävissä olevien autojen määrä ja asumismuoto). Tutkimuksessa kuvataan myös vastaajien todellisten ostosmatkojen suuntautumista ja tarkoitusta. Tutkimuksen tuloksena raisiolaisia kuluttajia arkena ohjaavat asioinnin helppous ja nopeus, kun taas kaarinalaisille tärkeintä arjen ostoksissa on laatu, valikoima ja viihtyisyys. Viikonloppuna raisiolaiset valitsevat ostopaikkansa vaivattomuuden ja palvelujen perusteella. Kaarinassa viikonloppuna tärkeimmäksi valintakriteeriksi muodostuvat hinta ja laatu. Kun vertaillaan demografisten tekijöiden merkitystä, lähes kaikissa luokissa saavutettavuus nousi tärkeimmäksi ostopaikan valintaan vaikuttavaksi tekijäksi. Kaarinalaisille nousi raisiolaisia tärkeämpänä esille myös aukioloaikojen joustavuus ja oheispalvelut. Demografisista tekijöistä käytettävissä olevien autojen määrä oli kummassakin kunnassa sekä arkena että viikonloppuna tärkeä ostopaikan valintaan vaikuttava tekijä.

Euroopan unionin ulkoisten merirajojen ekstraterritoriaalinen valvonta ihmisoikeus- ja pakolaissääntelyn valossa

Kun henkilö saapuu valtion ulkorajalle tai alueelle, hänet on pyynnöstä päästettävä turvapaikkamenettelyyn, eikä häntä välttämättä voida enää palauttaa lähtömaahansa, koska kansainvälisen oikeuden ehdoton non refoulement –periaate eli palautuskiellon periaate estää valtioita palauttamasta ihmisiä sellaisiin maihin, joissa he ovat vaarassa joutua vainon, kidutuksen tai muun vakavan vaaran kohteeksi. Viime vuosina Euroopan unionin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan keskeisenä tavoitteena on ollut estää paperittomien maahanmuuttajien ja potentiaalisten turvapaikanhakijoiden pääseminen unionin rajojen sisäpuolelle ja välttyä näin maahanmuutosta syntyviltä velvollisuuksilta. Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ekstraterritoriaalisten meriulkorajavalvontatoimien suhdetta unionin ja sen jäsenvaltioiden velvollisuuksiin turvata potentiaalisten turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien toteutuminen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin otti vuonna 2012 kantaa Välimerellä toteutettaviin maahanmuuttajien palauttamisiin ratkaisussaan Hirsi Jamaa ym. v. Italia, jossa se katsoi Italian syyllistyneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan, 13 artiklan sekä sopimuksen neljännen lisäpöytäkirjan 4 artiklan loukkauksiin, kun Italia oli palauttanut aavalla merellä Välimerellä kiinniottamansa henkilöt Libyaan, tarjoamatta heille mahdollisuutta vastustaa palauttamistaan tai hakea kansainvälistä suojelua. Hirsi Jamaa ym. v. Italia -ratkaisun velvoittamana EU:ssa säädettiin uudet, rajaturvallisuusvirasto Frontexin koordinoiman operatiivisen yhteistyön puitteissa suoritettavaa ulkoisten merirajojen valvontaa koskevat säännöt vuonna 2014. Säännöt harmonisoivat unionin jäsenvaltioiden etsintä- ja meripelastusta sekä ulkoisten merirajojen valvontaa koskevia toimia, mutta jättävät silti toivomisen varaa: niillä luodaan EU:n varsinaisen turvapaikkasääntelyn rinnalle rinnakkainen meriturvapaikkamenettely, jossa aavalla merellä tai kolmansien valtioiden alueella tavattuja turvapaikanhakijoita voidaan kohdella olennaisilta osin eri tavalla kuin unioniin tai sen ulkorajoille päässeitä turvapaikanhakijoita.

”Miten onkaan maailma oleva järkyttynyt sodan päätyttyä, kun kaikki tulee julki” – Suomalaisviranomaisten tietämys Euroopan juutalaisten kohtalosta Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä jatkosodan aikana 1941–1944.

Tutkielmassa selvitetään suomalaisten ylimmän portaan siviili- ja sotilasviranomaisten tietämystä Euroopan juutalaisten kohtalosta Hitlerin Saksan valtapiirissä jatkosodan aikana 1941–1944. Tutkimus haastaa vallalla olevan käsityksen siitä, että suomalaiset olivat suurimmalta osin tietämättömiä holokaustiin johtaneista käytännön toimista eli juutalaisten systemaattisesta ja teollisesta murhaamisesta, sekä sen kokonaiskuvasta ja laajuudesta. Suomen valtionjohdolle kulkeutui kuitenkin koko sodan ajan eri lähteistä hyvin monipuolisia tietoja juutalaisten asemasta. Niitä ei voitu pitää pelkkänä liittoutuneiden propagandana, sillä suomalaiset raportoijat saivat tietonsa suoraan saksalaisilta. Suomen Berliinin lähetystö sai tietoja esimerkiksi eri puolilla Eurooppaa sijainneista Suomen konsulaateista, itärintamalla taistelleilta suomalasilta SS-vapaaehtoisilta ja saksalaisilta sotilas- ja siviilihenkilöiltä. Lähettiläs T.M. Kivimäki välitti tietoja Suomen valtionjohdolle sekä Länsi- että Itä-Euroopan juutalaisten vainoamisesta ja idän leireille kuljettamisesta. Kivimäki arvioi melko tarkasti Euroopan maiden juutalaisväestöjen ja itään siirrettyjen juutalaisten lukumääriä, sekä antoi yksiselitteisiä kuvauksia juutalaisten kohtelusta. Berliinin ohella merkittävin valtionjohdon tietolähde oli Lapin saksalaisjoukkojen ytimessä ja suomalais-saksalaisen yhteistyön polttopisteessä sijainnut Rovaniemen kauppala. Pienessä 140 000 asukkaan Lapin läänissä oli sodan aikana yli 200 000 saksalaista, joten kanssakäyminen oli erittäin tiivistä ja muodosti toisen maailmansodan kontekstissa ainutlaatuisen suhteen. Itärintamalla palvelleet saksalaiset kertoivat suomalaisille avoimesti juutalaisten kohtalosta ja Rovaniemeltä tiedot kulkeutuivat koko valtionjohdolle Helsinkiin sekä päämajaan Mikkeliin. Monipuolisia arkistolähteitä tutkitaan arkistoaineiston tekstipohjaisella kvalitatiivisella sisällönanalyysillä ja aikalaislähteitä arvioidaan lähdekriittisesti. Suomalaisviranomaiset tiesivät tutkimuksen käytettävissä olevien lähteiden perusteella tarkasti Euroopan juutalaisten kohtalosta, mutta ei voida varmuudella todeta, että he olisivat hahmottaneet holokaustin kokonaiskuvan. Jatkotutkimuksessa voitaisiin selvittää laajemmin suomalaisen yhteiskunnan tietämyksen tasoa ja sen kehittymistä sodan eri vaiheissa.

Supersankareiden (väki)valta, voima ja identiteetti

Kirjallisuusarvostelu

Millainen on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen rooli nykyisin? : kelpo katsaus nykytutkimukseen

Kirjallisuusarvostelu