918 resultados para Koivisto, Päivi
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Vastine kirja-arvosteluun: Kuva kuvasta, kaksi parhaasta / Päivi Huuhtanen. Tiede & edistys. 13 (1988) : 2.
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sisäpiirin kaupankäyntiä suomalaisten, markkina-arvoltaan pienten, pörssiyritysten omien osakkeiden ostojen ympärillä. Huolimatta aiheen herättämistä mielenkiintoisista kysymyksistä, sisäpiirin kaupankäynnistä omien osakkeiden ympärillä on verraten vähän akateemista tutkimusta. Suomessa aihepiiriä ei ole tiettävästi tutkittu lainkaan. Tätä tutkielmaa innoittivat erityisesti havainnot reaalimaailmasta, jotka antoivat impulssin induktiiviselle lähestymistavalle ja uusien teorioiden kehittämiselle. Kriitikot ovat esittäneet kysymyksen, pitäisikö takaisinostoja toteuttavien yritysten johdon ostaa osakkeita myös omaan lukuunsa. Mutta entä jos sisäpiiri myykin omia omistuksiaan samaan aikaan, kun yhtiö suorittaa omien osakkeiden takaisinostoja? Lainsäädäntö ei aseta rajoitteita tällaiselle toiminnalle. Takaisinostoja on siis mahdollista yrittää käyttää myös opportunistiseen osakekurssin tai likviditeetin nostamiseen, mutta mikäli takaisinostot suoritetaan Euroopan unionin komission asetuksen (N:o 2273/2003) mukaisesti, saavuttaa yritys nykylainsäädännön mukaisen turvasataman (safe harbor) syytteiltä osakekurssin manipulointia vastaan. Tilanteissa, jossa takaisinostoja toteutetaan samanaikaisesti kun sisäpiiri myy omia omistuksiaan, on kiistatta päämiehen ja agentin välinen eturistiriita. Tutkielmassa analysoitiin 992 sisäpiirikauppaa aikavälillä 11.7.2006–31.7.2009. Aineistosta havaittiin kolmen suomalaisen pörssiyrityksen sisäpiirin myyneen omistuksiaan merkittävästi takaisinostojen aikana. Kun analyysi tarkennettiin kaupankäyntipäiville, havaittiin, että sekä sisäpiirimyynnit että takaisinostot voivat olla jopa 100% osakkeen päivävaihdosta. Tämä antaa vahvan signaalin siitä, että sisäpiiri pyrkii hyödyntämään takaisinostojen kasvattamaa likviditeettiä ajoittaessaan henkilökohtaisten osakkeidensa myyntiä.
Resumo:
Suomalaisessa koulussa on erotettu tyttöjen ja poikien koulukäsityö erillisiksi oppiaineiksi ennen peruskoulun tuloa. Kansakouluasetuksessa (1866) oppiaineesta käytettiin nimityksiä nais- ja mieskäsityöt. Käsityökomitean mietinnön jälkeen (1912) oppiaineen virallisina niminä olivat tyttöjen käsityöt ja poikain käsityöt. Peruskouluun siirtymisen jälkeen oppiaineesta on käytetty nimityksiä tekstiilityö ja tekninen työ. Tämän tutkimuksen keskeinen tehtävä oli selittää, miten ja miksi tytöille suunnattu koulukäsityö on muuttunut vuosien 1866–2003 välisenä aikana. Tutkimuksessa pyrittiin selittämään myös, millaisia naiseksi kasvattamiseen liittyviä tehtäviä koulukäsityöllä on ollut. Tutkimuksen keskeisiä lähdeaineistoja ovat olleet komiteamietinnöt, oppikirjat, opettajan oppaat sekä ammattilehti, jota julkaistiin ensin nimellä Käsityönopettaja, sittemmin nimellä Tekstiiliopettaja. Muutoksen selittämisessä on perehdytty koulukäsityön tavoitteisiin. Näkökulma tavoitteiden tarkasteluun oli koulukäsityön kaksinainen kasvatuksellinen ja käytännöllinen tehtävä, joihin jo Cygnaeus viittasi 1800-luvulla kansakoulua perustettaessa. Koulukäsityön tavoitteiden lisäksi muutoksen selittämisessä on tarkasteltu koulukäsityön oppisisältöjä. Tutkimuksessa perehdyttiin oppikirjoissa ja opettajanoppaissa valmistettavaksi ehdotettuihin tuotteisiin sekä niiden valmistamisessa käytettyihin käsityötekniikoihin, työvälineisiin ja materiaaleihin. Tutkimusaineistosta nousi viisi historiallista jaksoa, jotka osoittavat koulukäsityössä tapahtuneet keskeiset muutokset. Alkavan kansakoulun käsityönopetus (1866–1911) valjastettiin kodin hyvinvointia palveleviin tehtäviin, vaikka tavoitteissa koulukäsityön kasvatuksellinen arvo nostettiin esille. Valmistetut tuotteet, niiden valmistamisessa käytetyt käsityötekniikat, materiaalit ja työvälineet osoittivat, että koulukäsityössä keskityttiin naisten arjessa tarvittavien taitojen ja tarve-esineiden valmistamiseen. Käsityökomitean mietinnön (1912) myötä tavoitteiden painopistettä pyrittiin siirtämään kansalaisyhteiskuntaan kasvattavien tavoitteiden suuntaan. Opetuksen tavoitteita uudistettiin kasvatuksellisempaan suuntaan, vaikka tehdyt tuotteet olivat edelleen pääasiassa kodissa tarvittavia tarve-esineitä. Nukke ja sen vaatteet osoittivat kuitenkin uutta kasvatuksellista ajattelua, joka viittasi tyttöjen lapsuuden ja leikin korostamiseen. Varsinaisen kansakoulun (1946–1969) tavoitteista oli taas havaittavissa selvemmin tarve tehdä hyödyllisiä tuotteita. Olihan kyse sotien jälkeisestä kansakoulusta, jossa käsityönopetuksen keskeinen tavoite oli opettaa tuleville kansannaisille arkielämän kätevyyttä. Peruskoulun opetussuunnitelmien myötä (1970–1993) arkielämän taitojen harjoittaminen menetti merkitystään. Tavoitteena ei ollut enää jäljentävä vaan luovaa ajattelua kehittävä koulukäsityö, jolloin produktin merkitys muuttui prosessia korostavaksi. Peruskoulun myötä myös oppiaineen vahvaa sukupuolittuneisuutta pyrittiin kadottamaan muun muassa muuttamalla oppiaineen nimi tytöille suunnatusta oppiaineesta tekstiilityöksi, joka viittaa oppiaineessa käytettyihin materiaaleihin. Vuoden 1994 opetussuunnitelmauudistuksen jälkeen tekstiilityön tehtävän hahmottaminen oli huomattavasti vaikeampaa, koska valtakunnallisesta opetussuunnitelmien normiohjauksesta sekä koulujen ja oppikirjojen tarkastustoiminnasta luovuttiin. Opetussuunnitelma tarjosi näin ollen ainoastaan raamit koulutyön suunnittelua varten. Paluuta käsityöteknistä osaamista ja tuotekeskeisyyttä kohti oli kuitenkin havaittavissa 1990-luvun oppikirjojen perusteella, vaikkakin peruskoulun tasa-arvotavoitteita tarkennettiin ja korostettiin edelleen 1990-luvulla. Tutkimus osoittaa, että koulukäsityön kasvatuksellinen arvo on myönnetty koko sen historian ajan. Kouluopetuksen avulla hankittu tekemisen taito ja koulussa valmistettujen tuotteiden käytännöllinen arvo nousivat kuitenkin ajoittain merkittävämmiksi muun muassa käsitöiden taloudellisen hyödyn vuoksi. Kasvatukselliset tavoitteet korostivat usein käsityöprosessia, kun taas käytännölliset tavoitteet korostivat koulukäsityön avulla saatujen tuotteiden merkitystä. Koulukäsityön merkitys muuttui tutkimuksen ajanjaksona prosessipainotteiseen suuntaan. Koulukäsityön tavoitteista ja sisällöistä oli löydettävissä myös kunkin tutkimusaikakauden naiseuden ihanteita ja niiden muuttumista. Naisen elämänpiirin laajenemisen myötä naisen rooli kodin tekstiilien valmistajasta laajeni globaaliksi naiskansalaiseksi. Samaan aikaan tarvittava osaaminen muuttui tekstiilituotteiden valmistamisesta teknologian käyttötaitoja ja tekstiilitietoutta korostaviksi.
Resumo:
Nimekkeen selitys: Zacharias Topeliuksen Maamme kirja ja suomalaisten työteliäisyys ja sitkeys ihanteina.
Resumo:
Kuka Michel Henry? ; Maailma ja elämä/elämä ; Seurauksia tutkimisen tavalle ; Laulava keho ; Entä musiikki ja taide? ; Puhuvan musiikin laulaminen ; Michel Henry ja barokin laulumusiikki.
Resumo:
Johdanto ; Tutkimusaineisto ; Tulokset ; Johtopäätökset.