Ruhtinas ja runoilija : Paavo Haavikon Gagarin

Artikkeli pohjautuu Suomen Kielen Seurassa 16.2.2011 pidettyyn esitelmään.

Tekstilajin taitoja testaamassa

Kirjallisuusarvostelu

Ei englantia, kiitos!

Kirjallisuusarvostelu

Gottlund, Carl Axel

f. 24.2.1769 i Strömfors d. 20.4.1875 i Helsingfors Vid mitten av 1800-talet var Carl Axel Gottlund en pionjär inom finskhetsrörelsen, tidningsman, insamlare av den folkliga traditionen och lektor i finska språket. Hans litterära produktion präglades av en romantisk föreställning om finländarnas mytologiska guldålder samt av en tidigare upplysningsanda. I strävan att utveckla det finska språket understödde Gottlund Savolax-dialekterna. Som det mest centrala verket i hans produktion ses dikteposet Otava, som utkom i två delar åren 1828-1832 och fick kritik för att det innehöll Savolax-dialektala drag. Senast då det finska nationaleposet Kalevala utgavs år 1835, fick Otava ändå ge avkall på den position som nationellt betydande verk som Gottlund hade siktat på då han skrev eposet. Biografiskt lexikon för Finland: http://www.blf.fi/artikel.php?id=2817

Ahlqvist, August

August Ahlqvist A. Oksanen f. 7.8.1826 i Kuopio d. 20.11.1889 i Helsingfors August Ahlqvist är känd inte bara som författare och diktare, utan också som översättare, professor i finska språket och litteraturen samt rektor vid Helsingfors universitet. Ahlqvist hade en stor och mångsidig betydelse för det finska språkets och den finska kulturens utveckling under 1840-1880-talen. Många av de texter han publicerade under namnet A. Oksanen är de första i sin genre på det finska språket. Han gav t.ex. ut den första sonetten, konstballaden, landsskapssången, promotionsdikten och reseskildringen på finska. De mest kända av Oksanens texter är landskapssången ”Savolaisen laulu” (”Savolaxarens sång”), balladen ”Koskenlaskijan morsiamet” (”Forsfararens brudar”) samt ”Sotamarssi” (”Krigsmarsch”), skriven till minne av slaget vid Porrassalmi. Ahlqvist har ändå gått till litteraturhistorien framför allt som Aleksis Kivis stränga kritiker. Biografiskt lexikon för Finland: http://www.blf.fi/artikel.php?id=3105

Hillbillysuomea ja verenperintöä. Etnisen identiteetin muodostumisesta Jingo Viitala Vachonin (1918-2009) kirjallisessa ja musiikillisessa tuotannossa.

Tutkimus perehtyy toisen amerikansuomalaisen sukupolven etnisen identiteetin muutoksiin 1930-luvun pula-ajan Pohjois-Michiganissa Jingo Viitala Vachonin (os. Jenny Maria Viitala) kirjallisen ja musiikillisen tuotannon kautta. Pääpaino on Michiganin yläniemekkeen Kuparisaaren alueen suomalaisyhteisöjen elämässä ja tarinoissa. Pohjalaisille vanhemmille vuonna 1918 Michiganin Toivolan kylässä syntynyt Vachon eli nuoruuttaan Yhdysvalloissa aikana, jolloin USA rajoitti voimakkaasti uusien siirtolaisten tuloa maahan. Tämä heijastui Vachonin etnisyyteen ja identiteettiin selvästi. Mukaan tulivat yleisamerikkalaiset vaikutteet sekä vaikuttimet muilta etnisiltä ryhmiltä siirtolaisaallon Suomesta tyrehdyttyä lähes kokonaan. Voimakkaimmin muutosta rakennettiin koulussa, jossa Vachon oppi toisen pääkielensä, englannin. Uuden kielen oppimisen kautta amerikkalaisen populaarikulttuurin ja radion merkitys etnisen identiteetin rakentajana oli hänen tapauksessaan voimakas. Samoin kanssakäyminen monietnisen ympäristön kanssa tuli yhteisen kielen kautta maahanmuuttajasukupolvea helpommaksi. Alkuperäislähteinä työssä käytetään Vachonin kolmea 1970-luvulla julkaistua omaelämäkerrallista kirjaa sekä 1980-luvulla tehtyjä haastatteluaineistoja ja kenttänauhoituksia. Primäärilähteitä on taustoitettu Vachonista tehdyllä dokumentaarisella aineistolla sekä Kuparisaaren alueen monietnistä historiaa kuvaavilla historiallisilla teoksilla. Tutkimuksen perustella amerikansuomalaisuutta tulisi tutkia jatkossa paitsi suomalaisuuden myös amerikkalaisuuden ja monikulttuurisuuden näkökulmista aiempaa moniulotteisemman kokonaiskuvan saamiseksi.

Krohn, Julius

Julius Krohn, som diktare Suonio f. 19.4.1835 i Viborg d. 28.8.1888 i Viborg Julius Krohn har blivit känd som förkämpe för finskheten under 1800-talet. Han var verksam som diktare, professor i finska språket och litteraturen, översättare och tidningsman. Han bidrog till att jämförelsen mellan tidiga versioner av en berättelse blev en etablerad metod i folkdiktningsforskningen, och fick av den anledningen även internationellt erkännande. Krohn utgav själv under namnet Suonio allegoriska sagor, fosterländska dikter och kärlekslyrik. I produktionen ingår också dikter för barn, psalmer och kärleksdikter skrivna till hans hustru, Emma Krohn, efter hennes död. Julius Krohn språkgranskade även Aleksis Kivis klassiska verk Sju bröder och understödde Kivi ekonomiskt, även om de två männen skildes åt i sin syn på diktning, något som kom till uttryck i Kivis sätt att beteckna sin beskyddare som ”lallaa-runoilija” (sv. ung. ”tralala-diktare”). http://www.blf.fi/artikel.php?id=496 http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/496/

”Från fader till son”. Dialektutjämningen i Nagu, en fallstudie i tre generationer i en familj

Tämä pro gradu -tutkielma kuvailee Turunmaan saaristossa sijaitsevan ruotsinkielisen Nauvon kunnan murretta ja siinä tapahtunutta kehitystä 1900-luvun alkupuolelta 2000-luvun alkuun yhdessä perheessä kolmen eri sukupolven ajalta. Tutkielmassa pohditaan myös murteiden häviämisen ja säilymisen syitä. Materiaali koostuu kolmesta noin 45 minuutin mittaisesta haastattelusta, joissa informantit, isoisä, isä ja poika samasta perheestä, kertovat vapaasti oman elämänsä tapahtumista. Yksi haastatteluista on tehty vuonna 1977 ja kaksi muuta vuonna 2005. Informantit ovat syntyneet vuosina 1903 (k.1980), 1936 ja 1977. Haastattelut on litteroitu ja niissä esiintyviä murteellisia piirteitä on analysoitu sekä kvantitatiivisesti että joissain tapauksissa kvalitatiivisesti. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että murteessa on tapahtunut muutoksia yleiskieltä kohti ja vahvimmat murteelliset piirteet ovat vähentyneet rajusti nuorimman informantin puheessa. Jotkut piirteet ovat jopa kadonneet kokonaan hänen puheestaan materiaalin mukaan, kun ne vielä olivat vallitsevia vanhimman informantin puheessa. Murteelliset piirteet eivät kuitenkaan ole hävinneet välittömästi, vaan vähitellen vuosikymmenien kuluessa. Erityisesti toiseksi vanhimman informantin puheessa esiintyy vaihtelua murteellisten ja yleiskielisten varianttien välillä. Syinä murteen heikkenemiseen voidaan pitää massamedian kehittymistä, kulkuyhteyksien paranemista sekä suurempaa elinympäristöä. Nauvo oli aikaisemmin maantieteellisesti eristyneempi kunta, jossa ihmiset kävivät koulua ja työskentelivät. Nykyisin monet lähtevät muualle opiskelemaan tai muuttavat suuremmille seuduille töiden perässä. Ihmiset eivät enää samaistu samalla tavalla kotikuntaansa, ja näin myös murre heikentyy.

Opettajankoulutus itsensä kohtaamisen paikkana?

Kirjallisuusarvostelu

A phonological and tonal analysis of Samue using Optimality Theory

The topic of the present doctoral dissertation is the analysis of the phonological and tonal structures of a previously largely undescribed language, namely Samue. It is a Gur language belonging to the Niger-Congo language phulym, which is spoken in Burkina Faso. The data were collected during the fieldwork period in a Sama village; the data include 1800 lexical items, thousands of elicited sentences and 30 oral texts. The data were first transcribed phonetically and then the phonological and tonal analyses were conducted. The results show that the phonological system of Samue with the phoneme inventory and phonological processes has the same characteristics as other related Gur languages, although some particularities were found, such as the voicing and lenition of stop consonants in medial positions. Tonal analysis revealed three level tones, which have both lexical and grammatical functions. A particularity of the tonal system is the regressive Mid tone spreading in the verb phrase. The theoretical framework used in the study is Optimality theory. Optimality theory is rarely used in the analysis of an entire language system, and thus an objective was to see whether the theory was applicable to this type of work. Within the tonal analysis especially, some language specific constraints had to be created, although the basic Optimality Theory principle is the universal nature of the constraints. These constraints define the well-formedness of the language structures and they are differently ranked in different languages. This study gives new insights about typological phenomena in Gur languages. It is also a fundamental starting point for the Samue language in relation to the establishment of an orthography. From the theoretical point of view, the study proves that Optimality theory is largely applicable in the analysis of an entire sound system.

Oral verrucous lesions – a search for PVL

Proliferatiivinen verrukoottinen leukoplakia (PVL) esiintyy yhtenä laajana tai useampana verrukoottisena, valkoisena muutoksena suun limakalvoilla. PVL on aggressiivinen limakalvomuutos, joka ei usein vastaa hoitoihin, uusii herkästi ja sillä on muita leukoplakioita suurempi pahanlaatuistumistaipumus. Tutkimuksen tarkoitus on lisätä tietoa PVL:sta ja sen ilmentymisestä ja kehittymisestä sekä arvioida kriittisesti PVL:n diagnostiikkaa. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus suoritettiin etsimällä Pubmed-tietokannan kirjallisuushaulla kaikki englannin kielellä raportoidut ja vertaisarvioidut PVL- potilastapaukset 2000 – 2013. PVL voi histologisesti esiintyä myös verrukoottisena hyperplasiana (VH), joten myös nämä tapaukset sisällytettiin aineistoon. Kaikkiaan 54 artikkelia täytti sisäänottokriteerit. Näissä oli yhteensä 388 PVL- ja 848 VH-tapausta. Lisäksi kerättiin kaikki Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen suupatologian osastolla histologisesti diagnosoidut vastaavat suun VH-muutokset 2000 – 2013. Kirjallisuudesta havaittiin, että PVL esiintyi useammin naisilla (2,2 : 1), kun taas VH esiintyi useammin miehillä (1 : 3,8). Tupakointi ei näyttänyt liittyvän PVL:aan (30 %), kun taas VH:aan se näytti selkeämmin liittyvän (83 %). PVL:n yleisin sijainti oli ikenellä (59 %) ja suurin osa VH-muutoksista esiintyi posken limakalvolla (51 %). PVL-potilaista 47 %:lla ja VH-potilaista 5 %:lla todettiin seurannassa pahanlaatuinen kasvain. Turun yliopiston suupatologian osastolla diagnosoituja VH-tapauksia oli 13 vuoden aikana 29. Naisten osuus sairastuneista oli suurempi kuin miesten (1,4 : 1). Muutokset esiintyivät yleisimmin kielen limakalvolla (48 %) ja poskessa (34 %). Yhdessä tapauksessa kehittyi pahanlaatuinen kasvain (3 %). Tutkimuksessa todettiin, että PVL- ja VH-muutokset poikkeavat toisistaan sukupuolijakauman, tupakoinnin ja pahanlaatuistumisen osalta. Ongelmana katsauksessa olivat tietojen puutteellisuus ja raportoinnin heterogeenisyys kirjallisuudessa. PVL- ja VH-tutkimuksessa tulisikin panostaa yhteneviin diagnostisiin kriteereihin, jotta materiaalit olisivat vertailukelpoisia. Potilaan kannalta PVL:n ja VH:n varhainen diagnosointi ja huolellinen seuranta ovat olennaisen tärkeitä asioita.

Uppsalan käsikirjan messun piirteitä ja suhde muihin reformaatioajan messuteksteihin

Vanhan kirjasuomen tutkimusalaan kuuluvassa pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Uppsalan koodeksiin B 28 sisältyvää suomenkielistä messutekstiä, joka tunnetaan myös nimellä Uppsalan käsikirjan messu. Uppsalan käsikirjan messu ei ole aiemmin ollut kielitieteellisen tai liturgiahistoriallisen tutkimuksen pääkohteena, joten tutkielman tarkoituksena on tarkastella monipuolisesti sekä sen kielellisiä piirteitä että sisällöllisiä ominaisuuksia. Tutkimuksen vertailuaineistona ovat reformaatioajan alun suomenkieliset messutekstit – Westhin koodeksin messu, Kangasalan Missalen suomenkielinen messuteksti ja Mikael Agricolan painettu Messu (1549) – sekä ruotsalaisen Messun vuosien 1541 ja 1548 laitokset. Vertailen myös muutamia Abckirian (1543) ja Rucouskirian (1544) tekstejä Uppsalan käsikirjan messun vastaaviin teksteihin. Keskeisin tavoitteeni on selvittää, minkälaista suomen kieltä Uppsalan käsikirjan messun kirjoittaja on käyttänyt, milloin käsikirjoitus on kirjoitettu ja mikä on sen suhde muihin tunnettuihin 1500-luvun puolivälin messuteksteihin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on sekä vanhaa kirjakieltä koskeva kielitieteellinen tutkimus että teologien harjoittama liturgiahistoriallinen tutkimus. Uppsalan käsikirjan messun ortografian ja kielen tutkimisen kannalta keskeisimpiä lähdeteoksia ovat vanhan kirjasuomen – pääasiassa Agricolan teosten – äänne- ja muotopiirteitä, syntaktisia rakenteita ja sanastoa käsittelevät tutkimukset ja oppikirjat. Tutkimusmenetelmäni on vanhan kirjasuomen tutkimuksessa yleisesti käytetty tekstien synoptinen vertailu eli vertailtavien tekstien tarkastelu rinnakkain. Synoptisen vertailun avulla pienetkin tekstien väliset erot, kuten ortografiaan ja sananmuotoihin liittyvät eroavaisuudet, on helppo huomata. Havaintoja tehdessäni olen hyödyntänyt sekä kielitieteellistä että liturgiahistoriallista tutkimuskirjallisuutta. Tutkimus vahvistaa hypoteesini siitä, että Uppsalan käsikirjan messu on kirjoitettu vuosien 1544 ja 1548 välillä. Ortografialtaan ja kielellisiltä piirteiltään se muistuttaa eniten Agricolan varhaisia teoksia ja sisältää runsaasti vanhalle kirjasuomelle ominaisia lounaismurteisina pidettyjä äänne- ja muotopiirteitä. Myös ruotsin kielen syntaktisten rakenteiden vaikutus näkyy selvästi Uppsalan käsikirjan messussa. Kielitieteellisten tulosten lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että Uppsalan käsikirjan messu perustuu pääasiassa vuoden 1541 ruotsalaiseen Messuun. Tekstivertailut todistavat myös, että kirjoittaja on halunnut noudattaa Turun hiippakunnan omia perinteitä ja on siksi hyödyntänyt Agricolan Abckirian ja Rucouskirian tekstejä.