881 resultados para Kajava, Yrjö Henrik
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Valtioneuvosto laati vuonna 1997 puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon, jossa mai-nittiin ensimmäisen kerran määräaikaiset sotilasvirat. Selonteko toi tällöin esille sen, että tär-keimpiin operatiivisiin joukkoihin palkattaisiin henkilöitä vuoden mittaiseen palvelussuhtee-seen. Kyseisiä henkilöitä kutsutaan sopimussotilaiksi. Vuodesta 1999 sopimussotilaita on toiminut kouluttajan tehtävissä. Työn alkuvaiheessa sopimussotilaita ei jatkokouluteta kou-luttajan tehtävää varten, vaan he aloittavat kouluttajan tehtävänsä täysin varusmiesjohtaja- ja kouluttajakoulutuksen pohjalta. Tutkielman tarkoituksena on tutkia varusmiesjohtajille annet-tavaa kouluttajakoulutusta. Päätutkimuskysymys oli, mikä on tuoreiden sopimussotilaiden valmius toimia kouluttajan tehtävässä? Alakysymykset olivat, onko johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoitteet mahdol-lista saavuttaa, sekä oliko AUK tai RUK -koulutustaustalla merkitystä valmiuksiin? Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Valmista aineistoa täydennettiin lomakehaastattelulla, joka toteutettiin 98. sekä 99. kadettikurssien kadeteille, jotka ovat toi-mineet sopimussotilaana heti varusmiespalveluksen jälkeen. Lomakehaastattelu toteutettiin syksyllä 2013. Tutkimuksen mukaan johtaja- ja kouluttajakoulutus eivät välttämättä anna sopimussotilaalle Kouluttajan oppaan mukaisia valmiuksia toimia kouluttajana perusyksikössä. Suurin ongelma on johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoitteissa, jotka ovat suurimmaksi osaksi osaa – tasol-la. Kouluttajan oppaan mukaan kouluttajan tulisi hallita oman puolustushaaran ja aselajin asiat. Oppaan mukaan kouluttajan tulee myös hallita P-kauden sisältö. Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoitteet ovat mahdollisia saavuttaa, mutta riittääkö tavoit-teiden taso sopimussotilaan tehtävää ajatellen? Aliupseeri- ja reserviupseerikurssin käyneet sopimussotilaat eivät eroa juurikaan valmiuksissaan toimia joukkueen kouluttajana peruskou-lutuskaudella. Suurin vaikuttava tekijä varusmiesjohtajan kouluttajana kehittymisessä on tä-män kouluttaja. Halonen, Pulkka, Kärkkäinen & Saarelainen (2007, 10, 34) tuo esille, että vuorovaikutus kouluttajan ja koulutettavan välillä vaikuttaa sekä oppimismotivaatioon että oppimiseen.
Resumo:
Peliteollisuus on ollut vuosituhannen alusta lähtien viihdeteollisuuden nopeimmin kasvava osa-alue. Se on kulttuurisesti ja sosioekonomisesti merkittävä ilmiö, jonka vaikutuksia on tutkittu laajalti. Tutkimustulokset kuitenkin ovat keskenään ristiriitaisia. Tämän tutkielman tarkoitus on vastata kysymykseen, voidaanko väkivaltaisen videopelin ominaisuutena pitää moraalista preskriptiivisyyttä. Tämä tutkielma lähestyy videopelien aihealuetta deduktiivis-teoreettisella tutkimusmenetelmällä. Väkivaltaisia videopelejä käsitellään R. M. Haren universaalipreskriptivismiksi kutsutun moraalifilosofisen teorian viitekehyksessä. Aihetta tarkastellaan väkivallan määritelmän kautta sekä lisäksi taideteoreettisesta näkökulmasta. Referenssipelinä toimii Grand Theft Auto V. Käytännön moraalikysymykset nousevat esille sieltä, jossa jostain syystä ahdistavia aiheita joudutaan käsittelemään. Videopelien väkivaltaisuus voidaan katsoa ilmiöksi, jolla on merkitystä ja jota kohtaan ei kenties ole syytä olla täysin välinpitämätön. Erityisesti nuorten henkilöiden, joita ei ole riittävän ajoissa kannustettu moraalisesti tiedostavaan ajatteluun tai joiden moraalinen ymmärrys ei ole muusta syystä ole tarpeeksi kehittynyt, kohdalla videopelit saattavat antaa kokemuksen moraalisista preskriptioista. Videopelien äärellä saatetaan viettää hyvin pitkiä aikoja, jolloin pelien suostutteleva voima lisääntyy. Pelien vaikuttavuus saattaa voimistua myös silloin, kun ne ovat taiteellisesti ansiokkaita. Tällöin ne voivat antaa pelaajalle voimakkaita vaikutteita, kuten vahvat taide-elämykset yleisesti ottaen antavat.
Resumo:
Tekijä: Kasimir Agathon Lönnbohm.