Turvakävely turvallisuuskasvatuksen menetelmänä

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälainen on tarkoituksenmukainen turvakävely pedagogisessa kontekstissa. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla turvakävelyn kehittämisprosessia tulkittiin oppimisympäristön turvallisuuskulttuurin ulottuvuuksien (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja pedagoginen) näkökulmista. Tutkielman teon ensivaiheessa kehitettiin pedagoginen turvakävelykäytäntö käsityön aineenopettajan koulutukseen, sillä turvakävelykäytäntöä ei ollut ennen tutkielmaa olemassa. Turvakävely toteutettiin neljällä opiskelijaryhmällä ja käsityökasvatuksen aineryhmällä. Käsityökasvatuksen aineryhmään kuului käsityön aineenopettajaopiskelijoiden ainejärjestön edustajia ja Rauman yksikön henkilökunnan jäseniä. Tutkimusaineisto (N=30) kerättiin opiskelijaryhmille toteutetuista turvakävelyistä kyselylomakkeella. Tutkielma toteutettiin design-tutkimuksena (engl. design-based research), jonka menetelmällistä kokonaisuutta täydennettin hermeneuttisen kehän avulla. Tutkielman menetelmällistä kokonaisuutta voidaan kuvailla hermeneuttiseksi design-tutkimukseksi. Tutkielman kyselylomakkeen avoimet vastaukset analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Suljetut väittämät on analysoitu osallistujien vastausten prosenttiosuuksien mukaan. Tutkijat toimivat pidettyjen turvakävelyjen ohjaajina ja keräsivät havainnointimateriaalia tulosten analyysin tueksi. Tutkimustulosten pohjalta tutkijat määrittelivät pedagogisessa kontekstissa toteutettavan turvakävelyn olevan oppimisympäristön turvallisuuskulttuuria kehittävä ja toiminnallinen turvallisuuskasvatuksen menetelmä. Tarkoituksenmukaisen turvakävelyn ensisijainen tarkoitus on tutustuttaa osallistujat oppimisympäristöön ja sen turvallisuuskulttuuriin. Turvakävely antaa osallistujille valmiuksia vaara- ja hätätilanteissa toimimiseen ja avun hälyttämiseen. Turvakävely toimii lähtökohtana turvallisen työskentelyn takaamiseksi. Turvakävelyn ohjaaja ja osallistujat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään huomioiden erilaisia turvallisuuteen liittyviä asioita. Turvakävelyn avulla kehitetään oppimisympäristön turvallisuuskulttuuria, havainnoidaan epäkohtia ja raportoidaan niistä eteenpäin

Vainoamisrikoksen tunnusmerkistön vaaraelementtiä koskeva tahallisuusvaatimus – tarkastelussa käräjäoikeuksien vuonna 2014 antamien vainoamistuomioiden tahallisuusperustelut

Vainoaminen on ollut rikoslain (RL, 19.12.1889/39) mukaan rangaistavaa 1.1.2014 alkaen. Hallituksen esityksen (HE 19/2013 vp) mukaan kyse on abstraktista vaarantamisrikoksesta, joka edellyttää tahallisuutta. Oikeuskirjallisuudessa ei kuitenkaan vallitse yksimielisyyttä siitä, tulisiko abstrakteihin vaarantamisrikoksiin liittää laisinkaan tahallisuusvaatimusta: yhtäältä on katsottu, että abstrakti vaara on olosuhde, joten sen yhteydessä voi puhua olosuhdetahallisuudesta, toisaalta taas abstrakti vaara on nähty pikemminkin rangaistavuuden objektiivisena edellytyksenä, jolloin kyse ei ole olosuhteesta. Problemaattista on se, ettei vainoamisen kriminalisointia koskevissa lain esitöissä oikeastaan avata sitä, miten tunnusmerkistön vaaraelementtiä tulisi arvioida tahallisuusvaatimuksen kannalta. Tätä taustaa vasten lähden tarkastelemaan, onko käräjäoikeuksien vuonna 2014 antamissa niin sanotuissa vainoamistuomioissa arvioitu tunnusmerkistön vaaraelementtiä koskevaa tahallisuusvaatimusta ja jos on, millaisia tahallisuuskäsityksiä tuomioiden perusteluista on löydettävissä. Toisekseen olen kiinnostunut siitä, miten vainoamistuomioiden perusteluista tekemäni havainnot ilmentävät tarvetta miettiä vaaraelementtiä koskevien tahallisuusperustelujen esittämistapaa. Metodisilta lähtökohdiltaan tutkimukseni on siten lainopillista eli oikeusdogmaattista, mutta oikeuskäytännön mukana olosta johtuen tutkimuksessani on vahva empiirinen ote, joka näkyy keräämäni aineiston analysoimisena. Vainoamistuomioiden perusteluissa pääosin arvioidaan vaaraelementtiä koskevaa tahallisuutta, mutta käytetyistä tahallisuuskäsitteistä ei ole löydettävissä systematiikkaa: käytetty tahallisuuskäsite saattoi olla harhaanjohtava, epäselvä tai tunnusmerkistöön sopimaton eikä selkeästi kiinnittynyt mihinkään yleisesti tunnettuun tahallisuusteoriaan. Muutamien tuomioiden perusteluissa ei ollut lainkaan käytetty mitään tahallisuuskäsitettä, vaikka vastaaja oli katsottu syylliseksi. Vaaraelementtiä koskevat tahallisuusperustelut olivat siten enemmän tai vähemmän puutteellisia, enkä katso, että ne kovin hyvin täyttävät tuomioiden perustelemiselle lainsäädännössä asetettuja yleisiä laatuvaatimuksia eli perustelujen ymmärrettävyyttä, laajuutta ja avoimuutta. Katson, että vainoamisrikoksen tunnusmerkistön erityispiirteenä vaaraelementtiä koskevassa tahallisuusarvioinnissa ovat näyttöön liittyvät kysymykset ja erityisesti asianomistaja-näkökulman painottuminen. On epäselvää, missä määrin asianomistajan subjektiivisia tuntemuksia olisi painotettava vaaraelementtiä koskevassa tahallisuusarvioinnissa